Rukouksen voimattomuus

"nemmän on kuitenkin asioita jotka osoittavat Jumalan olemassaolon, mutta me ihmiset emme näe niitä,"

Miten voit tietää, että on "asioita" jotka osoittavat jumalan olemassaolon, jos niitä ei voi nähdä (nähdä =^ havaita, kokea)?
Entä mitä tälläisiä asioita on?

Itse asiassa jos löytyy yksikin sellainen asia mikä osoittaa jonkun jumalan olemassaolon, niin minä jätän ateismin (eikä se edes vaadi mitään aktiivista ateismin "jättämistä", vaan teismi tulee ihan luonnostaan).


" koska emme halua uskoa siihen"

Tässä tuo loppuosa edellisestä virkkeestä.

Mikäli ensin syntyy halu uskoa, eikö ole vaarana, että nuo jumalan olemassaolon todistavat asiat ovatkin vain näköharhaa ja psykologiaa? Mielestäni tämä pitää ottaa huomioon, koska itse ilmeisesti väität, että ei-uskominen tuottaa väärän näköharhan, tai tulkinnan, jumalan olemassaolon todistavasta asiasta.

Kyllä uskomisen pitäisi syntyä vasta havaintojen pohjalta, ei ennen havaintoja. Ennen havaintoja voi kyllä toivoa, luulla ja olettaa.


"Usko voi olla pelottavaa. Vaikka se ei ole."

Miten usko voi olla pelottavaa, vaikka se ei olekaan pelottavaa? :D No joo.. ilmeisesti tarkoitit vain, että usko voi jonkun mielestä tuntua pelottavalta, vaikka todellisuudessa se ei sitä olisi.

"Saako ihminen muutenkaan kaikkea haluamaansa? Ei. Miksi sitten rukouksen kautta pitäisi saada? Koska ihminen niin haluaa."

1 Joh. 3
21 Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti lähestyä Jumalaa.

22 Ja mitä pyydämmekin, sen me häneltä saamme, (!!?) koska noudatamme hänen käskyjään ja teemme sitä, mikä on hänen mielensä mukaista.

Johanneksen Jumala on siis automaatti, joka vastaa rukouksiin halutulla tavalla kunhan siihen lataa sopivan määrän nöyryyttä ja tottelevaisuutta?

poiiip kirjoitti:

"nemmän on kuitenkin asioita jotka osoittavat Jumalan olemassaolon, mutta me ihmiset emme näe niitä,"

Miten voit tietää, että on "asioita" jotka osoittavat jumalan olemassaolon, jos niitä ei voi nähdä (nähdä =^ havaita, kokea)?
Entä mitä tälläisiä asioita on?

Itse asiassa jos löytyy yksikin sellainen asia mikä osoittaa jonkun jumalan olemassaolon, niin minä jätän ateismin (eikä se edes vaadi mitään aktiivista ateismin "jättämistä", vaan teismi tulee ihan luonnostaan).


" koska emme halua uskoa siihen"

Tässä tuo loppuosa edellisestä virkkeestä.

Mikäli ensin syntyy halu uskoa, eikö ole vaarana, että nuo jumalan olemassaolon todistavat asiat ovatkin vain näköharhaa ja psykologiaa? Mielestäni tämä pitää ottaa huomioon, koska itse ilmeisesti väität, että ei-uskominen tuottaa väärän näköharhan, tai tulkinnan, jumalan olemassaolon todistavasta asiasta.

Kyllä uskomisen pitäisi syntyä vasta havaintojen pohjalta, ei ennen havaintoja. Ennen havaintoja voi kyllä toivoa, luulla ja olettaa.


"Usko voi olla pelottavaa. Vaikka se ei ole."

Miten usko voi olla pelottavaa, vaikka se ei olekaan pelottavaa? :D No joo.. ilmeisesti tarkoitit vain, että usko voi jonkun mielestä tuntua pelottavalta, vaikka todellisuudessa se ei sitä olisi.

Lue lisää

Etten ole huomannut kysymyksiäsi aikaisemmin. Olen todella pahoillani! No jos käyt lukemassa muita keskustelujani, ne antavat varmaan vastauksia joihinkin kysymyksiisi?

"Näkeminen" ja näkeminen. Niillä on eroa. Ihminen tulkitsee näkemäänsä jo psykologisestakin viitekehyksestä katsottuna. Mutta minä uskon, että jokainen sellainen ajatus:"Hassua, juuri kun kaikkein eniten tarvitsin ystävän seuraa, kaverini soitti". Tai "Juuri kun olin aivan liemessä rahallisesti, eikä töitä löytynyt, soitti yksi mies siivousfirmasta." jne. on merkki Jumalan kyvystä hoitaa asioita. Hän puuttuu juuri ajoissa.
Mutta jos pitää kokemuksia sattumana ei "näe". Ymmärrätkö?

Tai se, että "sattumalta" ajat merenrantaan ja näet aivan upean auringonlaskun, olo on tyyni ja kiitollinen:" Sattuipa käymään tuuri. Juuri kun mieli oli levoton, näin tämän. Hassua...?"

Niin...esimerkkejä on lukumaton määrä. Minun ohjaamilleni nuorille niitä on puolen vuoden aikana tapahtunut paljon. Juuri kun toivo näyttää menneen, "jostain" löytyy asunto, työpaikka ja opiskelupaikkakin ikäänkuin tupsahti. Rukoilun jälkeen...? Pistää miettimään.

Lopuksi. Minun uskoni perustuikin havaintoon. Vaimooni;) Havaintoja alkoi tulla jatkuvasti lisää. Eli osittain olet oikeassa havaintoihin.
Kuuntele joskus illalla Radio Deitä. Tai jonkun uskovan kanssa. Ole avoimin mielin. Kuuntelet vain. Alkaa havaintoja löytyä.

Tarkoitan sellaista "hiljaista tietoa", jota ei kadulla julisteiden kanssa huudella, mutta kerrotaan, jos kysytään. Se on aivan toista.
Kun Jumala on todella koskettanut ihmistä.
Mukavaa viikkoa! ;)

on silti mielenkiintoista.

Tässä oli verrattu musiikki-kosketusterapian ja etärukoilun vaikutusta sydänleikkauksesta toipuvilla potilailla.
Rukouksen vaikutus oli nolla, kosketusterapian hieman parempi.

Olen kyllä samaa mieltä: plasebolla on suuri voima eikä siitä ole haittaa, joten en toki halua sitä olla kieltämässä. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan ollut auttanut. En saanut selvää tutkimuksen tiivistelmästä, tiesivätkö potilaat, että heidän puolestaan rukoiltiin vai eivät. Jos eivät, se selittäisi miksi plasebovaikutus ei toiminut.

Itse Jeesuskin on jättänyt itseasiassa pienen psykologisen porsaanreijän sanoessaan, että pitää rukoilla niin että uskoo rukouksen toteutuneen niin se toteutuu... Varmaan on niin, että jos itselleen rukoilee, niin voi tapahtuakin.

Minä olen henk.kohta saanut rukousvastauksia, ne voivat olla psykologisia, mutta esim. tulevan vaimoni ja minun kohtaaminen oli rukousvastaus kummallekin. Toki kummallakin oli halu saada elämään kumppani, mutta että kumpikin oli asiaa rukoillut samana päivänä... Ja seuraavana päivänä tapasimme... Voi tietysti olla sattumaakin.

Apostoli34 kirjoitti:

Itse Jeesuskin on jättänyt itseasiassa pienen psykologisen porsaanreijän sanoessaan, että pitää rukoilla niin että uskoo rukouksen toteutuneen niin se toteutuu... Varmaan on niin, että jos itselleen rukoilee, niin voi tapahtuakin.

Minä olen henk.kohta saanut rukousvastauksia, ne voivat olla psykologisia, mutta esim. tulevan vaimoni ja minun kohtaaminen oli rukousvastaus kummallekin. Toki kummallakin oli halu saada elämään kumppani, mutta että kumpikin oli asiaa rukoillut samana päivänä... Ja seuraavana päivänä tapasimme... Voi tietysti olla sattumaakin.

Lue lisää

on mitään porsaanreikää jättänyt, jos on koskaan elänytkään.

Kyllähän se on tarinankertojan Jeesuksen sanomaksi väittämää.

PaulaPakana kirjoitti:

on silti mielenkiintoista.

Tässä oli verrattu musiikki-kosketusterapian ja etärukoilun vaikutusta sydänleikkauksesta toipuvilla potilailla.
Rukouksen vaikutus oli nolla, kosketusterapian hieman parempi.

Olen kyllä samaa mieltä: plasebolla on suuri voima eikä siitä ole haittaa, joten en toki halua sitä olla kieltämässä. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan ollut auttanut. En saanut selvää tutkimuksen tiivistelmästä, tiesivätkö potilaat, että heidän puolestaan rukoiltiin vai eivät. Jos eivät, se selittäisi miksi plasebovaikutus ei toiminut.

Lue lisää

kokoaminen, jonka yhdenkään yksilön puolesta ei ihan varmasti kukaan rukoile yhtään, lienee mahdotonta.