Entisenä kyseisen porukan aktiivina olen sitä mieltä että kyllä on. Voin tarvittaessa perustella mielipiteeni tästä.
Onkp kirkon viidesläisyys lähempänä vapaakirkollisuutta kuin luterilaisuutta?
Anonyymi-ap
113749
2Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 113
Vanhimmat
Heillä on aika tavalla näitä uusia oppeja ja osittain kalvinistisia oppeja
Voisitko ottaa ihan konkreettisia esimerkkejä niin tarkastellaan niitä yhdessä.
Eikö niitä ole täällä jo aika tavalla tarkastettu? Etkö sinä opi mitään?
Homoseksuaalisuus ei kuulu tähän aiheeseen.
Kasteen armo kuuluu ja jos sen omaa, niin oikein mitään muuta ei tarvita. Silloin homotkin on aivan yhdentekeviä kun kasteen armo hoitaa pelastuksen teki sitä tai oli tekemättä.
Sinä varmaan rukoiletkin kastettasi, vai mitä? Me luterilaiset rukoilemme Jumalaa niin kuin Jeesus meitä opetti. Vapaakirkoissa en ole kuullut koskaan rukoiltavan niin kuin Jeesus opetti. Kyseessä lieneekin ns. semipelagiolainen oppi mikä julistettiin harhaopiksi jo 400 -luvulla.
Nyt on sekopäisyyttä. Juuri se luterilainen kasteen armo pelastaa kaikesta pahasta eikä mikään tartu puseroon. Ei tarvitse miettiä homottaako joku tai miten itsellä lipsahtaa.
Siis jos uskoo siihen kasteeseen kuten tarkoitus on ja miten isot pojat sillä mahtailee.
Oletko "aitolainen"? Tyhmyytesi paljastaa sinut. Se on todella aitoa.
Höpsistä. Jos luulet pelastuvasi kasteen tai pirskottelun ansiosta, et vielä ole pelastunut. Jos et ole kuullut, ymmärtänyt, uskonut ja oman syntisyytesi kohdalle vastaanottanut sitä evankeliumia, että Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksessa ja sovitti verellään maailman synnin, et vielä ole uudestisyntynyt. Et ole mukana ylöstempauksessa. Jos jäät tänne pian tapahtuvasta tempauksesta, voit vielä pelastua. Mutta on hyvin mahdollista, että et vielä sittenkään herää. Uskot valheen, että alieenit vei 'huonon aineksen'. Eihän se nyt mitenkään voinut olla uskovien ylöstempaus, koska sinä olet edelleen täällä, ja sinuthan on kirkkoon pirskoteltu, eikö vain?
Viidesläiset voisivat hyvin muuttaa vapaakirkkoon.
Kyllähän kaikki herätysliikkeet, jotka tulevat luterilaisuudesta, ovat siis luterilaisia, eihän tämä vaikeampaa ole.
Herätysliikkeet ovat kautta aikojen olleet nimensä mukaisesti kirkkoa herätteleviä, kuten lutherkin herätteli, puhdisti, reformoi katolista kirkkoa.
Viidesläisyys on tullut Suomeen rapakon takaa eli Amerikan evankelikaalisuudesta viime vuosisadan puolivälissä.
https://evl.fi/sanasto/heratysliike/
Tuossa tietoa myös viideläisyydestä.
Tämä on virheellinen tieto, viidesläisyyden perustaja Urho Muroma on saanut kyllä vaikutteita rapakon takaa John. R. Mottilta, mutta myös norjasta Ole- Valen- Sendstad ja Ole Hallesby, myös Luther, C.O. Rosenius etc.
Linkissä;
https://www.kylvaja.fi/viideslaisyyden-patriarkka-urho-muroma-syttyi-kypsalla-ialla-maailmanlahetyksesta/
Katseen armo👀
Joskin ei Luther saanut mitään aikaan katolisessa kirkossa silloin. Sai vain päälleen kirkon kirouksen sekä katolinen kirkko kiristi otettaan harhaoppeihiin mm. noitavainoilla. Luther sai aikaan puhdistuksia, mutta ne kohdistuivat ihmisiin eikä oppiin katolisessa kirkossa.
Olet harvinaisen tyhmä. Kuinka joku voi olla noin tietämätön? Luther aikaansai nimenomaan uskonpuhdistuksen.
Kasteen armo ei ole Raamatun mukainen. Pietarikin sanoi, että kuka estää kastamasta näitä, jotka ovat saanet Pyhän Hengen, eli joka uskoo ja kastetaan,se pelastuuu, eli ensin uskoon tulo ja sitten kasteelle.
Sylilasten usko onkin sitä aitoa ja oikeaa uskoa Jeesuksen mukaan, joten nämä pitäisi kaikki kastaa.
Voiko joku olla vielä 2000-luvulla noin yksinkertaien?
Mistä se usko olisi tullut pieneen vauvaan:
"Usko tulee kuulemisesta."!
Miten vauva tietää, mihin hänen pitäisi uskoa?
Ne vauvat joita Jeesus otti syliinsä ja joiden uskoa hän ylisti tunnistivat Jeesuksessa hyvän paimenen. Puheita ei tarvittu.
Oletkohan koskaan lukenut Raamattua:
"Ne vauvat joita Jeesus otti syliinsä ja joiden uskoa hän ylisti tunnistivat Jeesuksessa hyvän paimenen. Puheita ei tarvittu."
Mistä noihin lapsiin oli se usko tullut, vaikka heitä ei oltu kastettu? Luterilaisen opin mukaanhan usko tulee kasteessa ikäänkuin automaattisesti, vaikka kastettava ei tietäisi siitä mitään.
"Mistä noihin lapsiin oli se usko tullut?"
Edellinen kirjoittaja juuri kertoi sen: "Ne vauvat joita Jeesus otti syliinsä ja joiden uskoa hän ylisti tunnistivat Jeesuksessa hyvän paimenen. Puheita ei tarvittu."
HE TUNNISTIVAT JEESUKSESSA HYVÄN PAIMENEN. Jeesus on uskon alkaja. Onko vaikea ymmärtää?
Ei, "vaan heidän kaltaisten on taivastenvaltakunta", näin sanoi Jeesus.
Ihmisten käsittääkeni tulee uskoa kuten lapsi, joka tarkoittanee ehkä, rehellistä vilpitöntä uskoa Jumalaan.
Mark. 10:
13 Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, [10:13-16: Matt. 19:13-15; Luuk. 18:15-17]
14 mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta.
15 Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." [Matt. 11:25, 18:3, 21:16; 1. Kor. 14:20]
16 Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä. [Mark. 9:36]
Vastaanottaminen tarkoittaa juuri uskoa:
15 Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." [Matt. 11:25, 18:3, 21:16; 1. Kor. 14:20]
Lapsen usko on aikuisillekin esimerkki oikeasta uskosta.
Niin, mitä siis et ymmärtänyt, vaikka itsekin sen tänne postasit ?
"14 mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta."
Pieni lapsi pääsee mukaan, kun Jeesus pian tempaa omansa taivaaseen. Kun lapsi alkaa ymmärtää hyvän ja pahan eron, hän ei enää pelastu automaattisesti, vaan hänen täytyy uskoa Jeesukseen. Kasteella ei ole siinä mitään osaa. Paavali sanoi olevansa iloinen, ettei kastanut kuin muutamia.
Jeesus sovitti verellään koko maailman synnin. Meidän jokaisen henki kuoli Aatamin langettua syntiin. Ihminen, jossa on kuollut henki, ei voi päästä taivaaseen. Uskoontullessamme saamme syntyä uudestaan; saamme Jumalan elävän pyhän hengen meihin asumaan pelastuksen sinetiksi. Ilman uskoa tuo Jumalan rakkauden lahja jää meidän kohdallamme hyödyttömäksi. Jeesus tarjoaa pelastusta jokaiselle. Suurin osa kuitenkin kieltäytyy. Helvettiin meno on oletuspäämäärä, mutta se on myös oma valinta. Jos et 'valitse mitään', joudut helvettiin.
Luterilaisen opin mukaan lapsella on armon vastaanottava luottamus ja kasteessa lapsi ottaa armon vastaan. Suurin osa kastetuista ei kuitenkaan pysy uskossa jos heille ei sitä uskoa opeteta. Juuri siitä syystä on otettu käyttöön rippikoulu, joka vastaa alkukirkon aikuisille annettua kasteopetusta, jotta lapsi voisi isompana ymmärtää, mistä kasteessa ja uskossa on kysymys.
”Anonyymi00002” 2026-03-09 17:20:04 vastaa ”Anonyymi00001 kommenttiin ”Voisitko ottaa ihan konkreettisia esimerkkejä niin tarkastellaan niitä yhdessä.” aivan oikein; ”Eikö niitä ole täällä jo aika tavalla tarkastettu? Etkö sinä opi mitään?”
Ilmeisesti ei edes haluta oppia.
”Anonyymi00010” 2026-03-09 22:11:53 kirjoitti; ”Viidesläisyys on tullut Suomeen rapakon takaa eli Amerikan evankelikaalisuudesta viime vuosisadan puolivälissä.”
Aivan ja se on nuorin herätysliikkeistä. Sen vuoksi se on omaksunut joitakin oppeja, joita luterilaisuudessa ei ole.
Miltähän ne opit ovat?
Kun puhut luterilaisuudesta, tarkoitatko sillä Katekismuksen luterilaisuutta vai liberaalien piispojen uusia oppeja?
Piispoilla ei ole mitään uusia oppeja. Nykyinen Katekismus on emerituspiispa Eero Huovisen laatima Lutherin Vähän katekismuksen pohjalta.
Piispa Huovinen on liberaali.
Oikea katekismus on luterilaisuuden käsikirja.
Piispat eivät sitä opeta vaan kehitysoppia se SETAN agendaa.
Lue tuolta ylempää evlut.fi sivulta herätysliikkeistä.
Puhut omiasi, kun väität viidennen herätysliikkeen tulleen suomeen Usa, sta.
Sieltä nosto:
"Uudemmista hengellisistä liikkeistä Kansanlähetyksen toiminnan painopiste on Itä-Suomessa. Mikkelin hiippakunnassa kaikki viidesläiset herätysliikkeet ovat saaneet jalansijaa selvästi enemmän kuin muualla maassa."
Viidennen herätysliikkeen perusti aikoinaan Urho Muroma.
Piisaa Huovinen ei ole liberaali.📖⛪️✝️
Piisaa.😹👍 Sori siitä.🎃
Osittain totta. Viidesläisyys on omaksunut ainakin erilaisen opin lopun ajoista kuin muu luterilaisuus. KL:n eskatologia on lähempänä helluntailaisuutta. Siinä erotellaan lopun ajan tapahtumat selkeästi, kun taas Luther ei juurikaan käsitellyt koko aihetta ja niinpä ei kansankirkon valtavirtakaan. Näin sen ymmärsin, kun olin Ryttylässä Saarnivaaran ja Väisäsen opissa aikoinani.
Tarvitaan vain kasteen oppi ja Raamatun kannet kiinni.
Viimeaikaisten lehtijuttujen perusteella kyseinen herätysliike vaikuttaa olevan lähempänä venäläistä kirkkoa, kuin mitään uskonnollista toimintaa Suomessa.
Sotakiima laittaa monen uskon koetukselle.
Jeesus otti lapsia syliinsä ja siunasi heitä. Jeesus oli tässäkin uskon alkaja. Kristillinen usko on LUOTTAMUSTA.
Jumalan vastapelurin tuntee siitä että tämä vaatii ihmiseltä aina jotain antautumista, vastaanottamista ja ratkaisua omista valheellisista lupauksistaan ja kumartamaan itseään (Matt. 4:9). Näitä Jeesuksen nimessä tulevia huijareita kyllä riittää.
”Anonyymi00019” 2026-03-10 10:34:50 kyselee;
”Kun puhut luterilaisuudesta, tarkoitatko sillä Katekismuksen luterilaisuutta vai liberaalien piispojen uusia oppeja?”
Ihan siitä teologiasta, mitä luterilaisuus on.
Eräs esimerkki on tuo ”uskonratkaisu”, joka on otettu kalvinismista ja evankelikaalisesta liikkeestä. Tuo liike kun ei kuulu mihinkään tunnustuskuntaan, se on ottanut vähän sieltä ja täältä oppeja sekä luonut omaakin.
Samoin tuo Raamatun tulkintapa poikkeaa perinteisestä luterilaisuudesta eli sitä luetaan osittain kirjaimellisesti.
"Eräs esimerkki on tuo ”uskonratkaisu”, joka on otettu kalvinismista"
Tämä juuri on se lyömäase, jolla yritetään vääntää asia mukamas "oikeaksi", vaikka sillä nimenomaan pilkataan niitä, jotka tosiaan ottavat Jeesuksen sydämeensä vert. Ilm. 3: 20.
Muutenkin, ei Jumala ihmisiä väkisin pelasta ketään ja mikäli olet evankeliumeja lukenut, Jeesuksen toiminnasta, Hän usein kysyy apua pyytävältä; Tahdotko tulla terveeksi tai mitä haluat, että Hän tekisi sinulle jne...
"Ihan siitä teologiasta, mitä luterilaisuus on."
Luterilainen teologia on niin sekavaa, että siitä ei Uunokaan ota selvää.
Siellä on ainakin kymmenen erilaista oppikäsitystä ja nyt piispat yrittävät tuoda sinne uusia oppeja koskien avioliittoa ja sukupuolisuutta.
Monet papit ja seurakuntalaiset ovat tehneet uskonratkaisun ja ovat oikeita luterilaisia. Uskonratkaisu ei ole otettu kalvinismistä, vaan Raamatusta, kun apostolit saarnasivat ja kehoittivat tekemään parannuksen, eli uskonratkaisun.
Sitten on näitä liberaalimpia, joille mikään raamatullinen totuus ei merkitse mitään, vaan oppeja muutetaan aina tilanteen mukaan. Ikäänkuin Jumala muuttaisi mielipidettään ihmisten käyttäytymistapojen vuoksi.
Ompa luterilaisia ateistejakin, jotka ovat kirkon täysjäseniä.
Luterilaisen tunnustuksen määrittelee Katekismus hyvin selvästi. Ratkaisuntekemiset ja avioliittosopimus kuuluvat ns. maalliseen regimenttiin. Niillä ei ole varsinaisesti mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa.
Kyllä katekismus puhuu ihan selvästi miehen ja vaimon avioliitosta ja uskoon tulosta.
Etkö itse ole tehnyt ratkaisua ottaa Jeesusta elämäsi Herraksi ja ojentaa elämäsi sen mukaan?
Höpö höpö!
Tuo sana "ratkaisu" on huono sana kuvaamaan sitä, että ihminen ottaa TIETOISESTI vastaan Jumalan tarjoaman pelastuksen. Sille olisi parempiakin ilmaisuja, kuten parannuksen teko tai valinta, tai vastaanottaminen tai uudestisyntyminen:
Joh 1:
" Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta."
Niin pitää saada voima tulla Jumalan lapseksi. Ei sitä voi itse tulla pölähtää uskoon ja ryhtyä sen mukaan muita moitiskelemaan että minä se tässä olen paremmin pölähtänyt uskoon kuin mitä te. Ei se niin mene. Tai voi tietenkin mennä, mutta ei siinä ole Jumalan voima mukana eikä varsinkaan jos siihen liittyy Paavalin herjaaminen tai jotain muuta vimmaista julistusta. Se on aivan ihmisen oma ratkaisu ja tulos on usein myös sitä luokkaa.
OK! Jumalan armo on luterilaisuudessa kristinuskon keskeisin sanoma, ja tälle rakkaudelle kyllä olisi kysyntää meidänkin aikanamme. Jo rippikoulussa opin mitä armo tarkoittaa: Armo tarkoittaa ansaitsematonta rakkautta minun ja sinun, meidän osaksemme. Jeesus vertasi usein Jumalan rakkautta vanhenpien rakkauteen lapsiaan kohtaan. Pitääkö lapsen ansaita vanhempiensa rakkaus? Ei pidä. Entä sitten Jumalan rakkaus? Pitääkö sekin ansaita? Ei. Kun isä tai äiti näkee lapsensa juoksevan vilkkaasti liikennöidylle ajotielle, hän juoksee ja tempaa lapsen syliinsä ja pelastaa hänet varmalta kuolemalta. Eikö Jumala pysty vieläkin parempaan? Vanhempanakin me vielä kaipaamme samanlaista rakkautta jota lapsena toivottavasti saimme kokea kun jumalanpalveluksessa yhdessä rukoilemme "Isä meidän, joka olet taivaissa... "
Luterilainen kristitty Jumalan armosta
Koetko siis pilkkaamiseksi sen, jos joku sanoo teidän vapaalla tahdollanne tehneen ratkaisun ottaa Jeesus sydämeenne?
Katekismus
Opas tavallisille papeille
Liite: Avioliittoon vihkiminen
Martti Luther
Maassa maan tavalla, sanoo sananlasku. Koska häät ja avioliitto kuuluvat yhteiskunnallisen järjestyksen piiriin, ei siis ole meidän pappien ja kirkon työntekijöiden asia antaa niistä säädöksiä ja määräyksiä.
"Niin pitää saada voima tulla Jumalan lapseksi. Ei sitä voi itse tulla pölähtää uskoon "
Eikö se papin ja kummien antama voima riitäkkään?
Miksi viidesläiset eivät noudata uskonpuhdistajamme neuvoa ja vielä kehtaavat nimittää itseään luterilaisiksi???!!!
Ei riitä pappien, kummien eikä omatkaan ratkaisut. Sillä tavalla syntyy vain käännynnäisiä. Kristityksi tullaan jumalallisella väliintulolla niin kuin tapahtui Saulus Tarsolaiselle Damaskon tiellä
Aamen!
". Kristityksi tullaan jumalallisella väliintulolla niin kuin tapahtui Saulus Tarsolaiselle Damaskon tiellä"
Tuo tapaus oli POIKKEUKSELLINEN, eikä Raamatussa ole toista samanlaista tapausta.
Kristityksi eli opetuslapseksi tullaan tavalliseti sillä, että kuullaan julistusta ja "Usko tulee kuulemisesta."
Näin kävi Derbessäkin:
Ap 14
"Ja julistettuaan evankeliumia siinä kaupungissa ja tehtyään monta opetuslapsiksi he palasivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan ja vahvistivat opetuslasten sieluja ja kehoittivat heitä pysymään uskossa"!
Vaikeneminen lienee myöntymisen merkki, se siitä uskosta sitten.
Ratkaisu sanasta tulee mieleen housunperseen ratkeaminen. 👖🙄
Olin mukana 70 luvulla kansan raamattuseuran toiminnassa niinkuin sadat muutkin luterilaisen kirkon nuoret. Ei mulla jäänyt mieleen mitään negatiivistä. Leirejä ja viikonlopputapahtumia oli runsaasti yhdessä seurakunnan kanssa. Ei silloin puhuttu mistään homoasioista. Ehkä hengellisuus ylikorostui ja ihanteellinen elämäntapa. Missään tapauksessa ei sukupuoliyhteyttä saanut olla ennen vihkimistä. Se oli ylikorostunutta. Ehkäpä joku muukin kertoo krs muistoja tai tämän päivän tietojaan.
Tunnet varmaan sitten Tapio Aaltosen. Monien vuosien jälkeen hän ajattelee Jumalasta näin. Kirjoitus liittyy hänen laajenpaan kirjoitussarjaansa " Eetosta ja paatosta". Minä voi sanoa entisenä viidesläisenä uskovani ja epäileväni aivan samalla tavalla.
Jumala
Jumalaa olen pohtinut nuoruudesta alkaen. Joskus kuvittelin tietäväni hänestä paljonkin. Vuosien kuluessa tietäminen on vähentynyt. Nyt ajattelen, että en tiedä Jumalasta mitään. Silti minulla on häntä kohtaan luottamus ja usko. Ajattelen, että Jumalan on hyvä. Ja hyvän puolella.
Usko on paradoksi. Vanhassa testamentissa Jumala kielsi puhuttelemasta itseään nimeltä. Hänellä ei edes ollut nimeä. Heprean sana Jahve ei ole nimi, se on vain Jumalan sana, että ”olen mikä olen”, ”minä olen”.
Jotain nimeä kuitenkin pyrimme käyttämään, jotta ylipäänsä voisimme puhua hänestä tai edes rukoilla. Jeesus puhui Isästä, monet kristityt Herrasta, islaminuskoiset Allahista, jotkut vain jumaluudesta tai universumista. Vanhoilla kirkkoisillä ja mystikoilla oli kymmeniä eri jumalannimiä. Raamatussakin Jumalaan liittyviä kertakäyttöisiä metaforia tapaisia nimiä ovat tekstit tulvillaan.
Tavallaan olisi hyvä, jos emme käyttäisi Jumalasta tai jumaluudesta kovin vakiintunutta nimeä tai varsinkaan määritelmää. Määritelmät ovat jo lähtökohtaisesti rajaavia, poissulkevia. Mitä tiukempi on rajaus, sitä suuremmalla todennäköisyydellä jotain tärkeää jää katveeseen.
Raamatun profeetat varoittivat rakentamasta alttaria epäjumalille. Silloiset alttarit olivat kivikasoja ja patsaita. Nykyiset epäjumala-alttarit ovat älyllisiä määritelmiä, opillisia tai moraalisia kuvauksia ja rakennelmia. Kiinnitämme uskomme niihin, emme itse Jumalaan, joka on määrittelyjen ulkopuolella.
Martti Luther sanoi, että Jumala on salattu. Se on kaikkein tosimpia teologisia ilmaisuja. Jumalasta puhuessamme olemme mysteerin äärellä. Sanat ovat tyhjiä. Suurin tunteemme on ihmettely. Astumme paradoksien ja vastakohtaisuuksien maailmaan. Jumala on kaukainen ja läheinen, hän on meissä ja meidän ulkopuolellamme. Ja mikä kaikkein paradoksaalisinta (ja tämäkin on uskallettava ajatella): hän on olemassa ja hän ei ole olemassa. Uskon, en tiedä. Uskon, auta epäuskoani. Toivon, vaikka olen epätoivoinen.
Jotkut hyvistä ystävistäni ovat agnostikkoja tai ateisteja. Ajattelen juuri nyt yhtä heistä. Sanoitamme uskomme tai epäilymme eri tavoin, mutta pohjimmiltamme olemme saman mysteerin äärellä. Me molemmat olemme tehneet valintamme rehellisesti. Toinen ei ole parempi toista. Yritän kuunnella häntä ja arvostan sitä, että hän haluaa kuunnella minua.
Toisiaan lähellä ovat uskonsa nöyrästi kokeva kristitty ja toisaalta nöyrä ateisti, joka ”ei ole saanut uskon lahjaa”. Tätä ilmaisua käytti Georg Henrik von Wright kuvatessaan suhdettaan ystäväänsä arkkipiispa John Vikströmiin.
Minulle usko on luottamusta ja toivoa. Yhteyttä ja suhdetta. Se on antanut minulle paljon, ja sisimpäni kammiossa vaalin sitä. En usko, koska olen pappi. Mutta koska uskon, pappeus antaa minulle poikkeuksellisia tilaisuuksia keskustella uskosta. Samalla se on vastuullinen rooli, joka tuottaa omat paineensa. Kuten kaikki elämänroolit.
Aito usko näkyy arjessa, rakkautena ja hyvinä tekoina. Elämän raadollisuutta se ei poista, mutta toivoa se tuo. Ja toivottavasti käytännön tekoja.
Kävin samaan aikaan KRS:n piireissä. Minusta se oli kuin jokin avioliittouskonto. Avioliitto oli koko uskon ydin ja sitten tuo ratkaisu -opetus. Kukaan ei ollut uskovainen jos ei ollut tehnyt ratkaisua. Kysyin silloin mitä tuo ratkaisu olisi ollut käytännössä. Eivät osanneet kertoa.
Minä olen kyllä ihmetellyt näiden uskovaisten suunnatonta kiinnostusta toisten ihmisten seksielämää kohtaan. Onko se jotain kateutta? Kun itsellä ei mene hyvin, ollaan muille kateellisia joilla menee hyvin. Moni entisistä kräsäläisystävistäni on eronnut ja uudelleen avioitunut. Eräälläkin on jo kolmas avioliitto meneillään. Minä olen omaan avioliittooni hyvin tyytyväinen. Olenhan puolisoni itse valinnut eivätkä jumalat ole siihen millään tavalla vaikuttaneet.
Sinä olet helposti tunnistettava trolli.
Et ole ollut Krs,n piireissä, mutta olet pilkannut heitä täällä ennenkin.
Mitä luulet tällä saavuttavasi ?
Avioliitto ja jokaisen seksuaalinen käyttäytyminen - koska ja kenen kanssa - ovat hyvin henkilökohtaisia asioita. Mitä ne ylipäätään hihhuleille kuuluvat? Hoitaisivat omat asiansa kuntoon.
Ihme se on jos jaksetaan olla amerikan homoista kiinnostuneita.
Ei kuulu luterilaisiin tapoihin.
Kyllä seksuaalisuus on hyvin keskeisellä paikalla myös Ryttylän Kansanlähetysopistolla. Homopoitsuja on sielläkin ja harrastavat seksiä keskenään ja sitten heille julistetaan synnit anteeksi ja sama homma jatkuu... Mieletöntä.
Älä valehtele, trolli.
Satuttiko totuus?
Ei ole olemassa kuin yksi oppi, ja se on Jeesus Kristus. Hän tuli taivaasta alas tuomaan tämän opin, kun ihminen lankesi syntiin, ja siksi tarvittiin sovitus. Ristin puu Golgatan ristillä on tie pelastukseen: kuka uskoo siihen, pelastuu. Tämä oppi on ainutlaatuinen, aivan kuten matematiikka, joka on yksi oppi loppujen lopuksi. Se on valmiina taivaassa, ja se annettiin meille Raamatun kautta. Moraali on keskeinen osa tätä oppia; ilman moraalia ja etiikkaa ihminen ei voi olla todella ihminen.
Moraalin perusta on siinä mitä se saa aikaan hyvää, katsotaan tulevaisuudesta käsin. on uskoa.
Jumalan sana on luonut tämän opin valmiina taivaassa ja annettu meille Raamatun kautta. Moraali on keskeinen osa tätä opetusta, sillä ilman sitä ihmisen inhimillisyys ja arvokkuus vajoavat. Moraali perustuu hyvään, ja se näkyy siinä, mitä ensisijaisesti haluamme saavuttaa tulevaisuudessa. Tämä usko antaa meille suunnan, jonka avulla voimme elää merkityksellistä ja eettistä elämää. Uskon kautta meitä kutsutaan rakastamaan, kunnioittamaan ja palvelemaan toisiamme, tavoitellen jatkuvasti parempaa maailmaa.
Moraali perustuu hyvään, ja tämä hyvä ilmenee siinä, mitä me ensisijaisesti haluamme saavuttaa. Se ohjaa valintoja, tekoja ja suhteita jo nykyhetkessä, mikä tekee siitä ajattoman voiman. Moraali ei ole vain menneen perintö, vaan aktiivinen, elävä periaate, joka muovaa arkea ja päätöksentekoa.
Hyvän tavoittelu antaa meille suuntaa, auttaa meitä tekemään oikeita valintoja ja luomaan yhteisöjä, joissa kaikki voivat kukoistaa. Moraalin kautta ihmiskunnalla on mahdollisuus rakentaa parempaa tulevaisuutta, jossa kunnioitus, oikeudenmukaisuus ja myötätunto vallitsevat. Tämä ajattomuus muistuttaa meitä siitä, että hyvyys ei ole vain ohimenevä käsite, vaan ikuinen päämäärä, joka yhdistää meitä kaikissa aikakausissa.
Kristillisen kirkon evankeliumin ilosanoma kuuluu kaikelle kansalle
tänäänkin. Se on jopa niin yksinkertainen asia että sitä on jopa vaikea uskoa. Yksin armosta pelastuminen tekee luterilaisuudesta sen mitä se on. Se vapauttaa kaikesta uskonnollisesta tekopyhyydestä, teeskentelystä, toisten syrjimisestä ja tuomitsemisesta. Valitettavasti tämä näkyy kuitenkin vielä huonosti kirkossamme kun eräät piirit eivät halua antaa seksuaalisille vähemmistöillekään kaikille kuuluvia laillisia oikeuksia ja rikotaan samalla heidän psyykkinen terveytensä ja uskonsakin. Samoin suoranainen naisviha kirkon virkakysymyksessä on näkynyt muutamilla uskonnollisilla keskustelupalstoilla.
Se ei nyt mitään jos amerika homoja pilkataan, mutta jos sotakiima iskee, niin silloin kannattaa kaikista aseista poistaa varmistin.
Onko tuo jonkilainen vakiovastaus, jota toistat päivittäin
”Anonyymi00035” 2026-03-11 10:08:10 kirjoitti: ” Uskonratkaisu ei ole otettu kalvinismistä, vaan Raamatusta…”
Kaikki eri kristilliset teologiat perustuvat Raamattuun – vain painotukset siitä, mitä sieltä halutaan ottaa erityisesti mukaan.
”Anonyymi00041” 2026-03-11 17:54:21 kirjoitti: ”Jo rippikoulussa opin mitä armo tarkoittaa: Armo tarkoittaa ansaitsematonta rakkautta minun ja sinun, meidän osaksemme.”
Nykyään noin opetetaan ja tosiaan siinä on se teologinen painotus, mikä liittyy luterilaisuuteen.
”Anonyymi00066” 2026-03-13 11:43:52 kommentoi: ”Yksin armosta pelastuminen tekee luterilaisuudesta sen mitä se on. Se vapauttaa kaikesta uskonnollisesta tekopyhyydestä, teeskentelystä, toisten syrjimisestä ja tuomitsemisesta.”
Tuo on aivan totta.
"Kaikki eri kristilliset teologiat perustuvat Raamattuun – vain painotukset siitä, mitä sieltä halutaan ottaa erityisesti mukaan."
Luterilaisuudessa armosta on tehty AUTOMAATTI, joka pelastaa ihmisen ilman, että hän itse on tehnyt valintaa Jumalan puoleen.
Kun lapsena on kastettu ja nimi kirkon kirjoissa, niin välttämättä muuta ei tarvita. Kirkon "armo" on riippuvaista vanhempien, kummien ja papin teoista.
Ilman niitä lapsi olisi kadotettu, kuten Tunnustuskirjat opettavat.
Minusta tuollainen armo, joka riippuu ulkopuolisten teoista, on armottomuutta.
"Minusta tuollainen armo, joka riippuu ulkopuolisten teoista, on armottomuutta."
Armo on "ulkopuolisen" teko. Kristinuskossa se tarkoittaa Jumalan tekoa. Näin luterilaisuudessa. Laupias samarialainen Jeesuksen kertomuksessa oli myös ulkopuolisen teko. Henkihieveriin hakattu mies ei voinut itse pelastaa itseään. Lapsi tarvitsee ulkopuolisia, vanhempiaan rakastamaan itseään. Ihminen on tosiaan ulkopuolisen armon varassa. Jeesus käski julistaa evankeliumia Jumalan rakkaudesta sanoin ja teoin. Armottomuuttako se onkin?
Tuon minäkin voin allekirjoittaa sataprosenttisesti. En ole koskaan ymmärtänyt helluntailaisia jotka kertovat pelastuneensa oman ratkaisunsa ansiosta.
On tuossa perää.👍 Huomattu on.⛪️📖✝️
Herätystä On Air. Johanneksen ilmestys tarjoaa hienoja näkymiä morsioelämään.
Uskonnot kehittyvät ja muuttuvat hiukan ajan kuluessa. Aina tulee jotain uutta, välillä nostetaan jotain vanhaa esiin ja näistä sitten tehdään sekoitus.
Jeesus sanoo kuitenkin vuorisaarnassa, että Jumalan sana pysyy muuttumattomana, ja kuka jättää siitä pois piiruakaan, se on pois tältä ihmiseltä.
Hän sanoi, ettei ole tullut lakia ja profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään.
Vaikka kuinka "ihminen tietää" mukamas paremmin, ei pidä paikkaansa.
Jeesus itse jätti noudattamatta monia lain käskyjä. Hän mm. julisti kaikki ruuat puhtaiksi eikä tuominnut edes avionrikkojaa. Hänen mielestään kaikki oli täytetty rakkauden käskyssä. Samoilla linjoilla oli myös Paavali.
Älä valehtele !
Raamatun mukaan Jeesus ei rikkonut Jumalan antamia kymmentä käskyä, vaan hän sanoi tulleensa "täyttämään lain" eikä kumoamaan sitä.
Kristillisessä teologiassa katsotaan, että Jeesus eli synnittömän elämän.
Hänet kuitenkin haastettiin usein senaikaisten uskonnollisten johtajien (fariseusten ja lainopettajien) toimesta, koska hänen katsottiin toimivan ihmisten asettamia perinnäissääntöjä tai lain tulkintoja vastaan. Keskeisimmät kiistat koskivat seuraavia asioita:
Sapatin noudattaminen: Jeesusta syytettiin sapatin rikkomisesta, koska hän paransi sairaita ja hänen opetuslapsensa poimivat tähkäpäitä sapattina. Jeesus vastasi tähän toteamalla, että "sapatti on ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten".
Puhtaussäädökset: Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät aina noudattaneet tarkkoja käsienpesurituaaleja ennen ruokailua. Jeesus opetti, ettei ihmistä saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä tulee sydämestä ulos.
Syntisten seurassa oleminen: Jeesus rikkoi sosiaalisia ja uskonnollisia normeja syömällä tullimiesten ja muiden "syntisten" kanssa, mikä oli uskonnolliselle opettajalle tuolloin paheksuttavaa.
Jumalanpilkka (syytös): Juutalaiset johtajat
syyttivät Jeesusta jumalanpilkasta, koska hän antoi syntejä anteeksi (minkä katsottiin kuuluvan vain Jumalalle) ja teki itsestään Jumalan vertaisen.
Jeesus itse tiivisti lain ja käskyt rakkauden kaksoiskäskyyn: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.
Hän korosti, että käskyjen noudattamisen tulisi nousta rakkaudesta ja sisäisestä asenteesta, ei vain ulkoisesta sääntöjen suorittamisesta.
"Hän korosti, että käskyjen noudattamisen tulisi nousta rakkaudesta ja sisäisestä asenteesta, ei vain ulkoisesta sääntöjen suorittamisesta."
Höpönlöpöä!!!
Kaikki käskyt olivat tarkoitettu NOUDATETTAVIKSI
Olipas tässä monta eri teologista näkemystä.
Mutta Jeesus korosti lain henkeä, ei siis sitä kirjaimellista tulkintaa.
Missä Jessus niin teki?
Sanotaan näin päin, että ainakin ennen vanhaan 80-luvulle asti Vapaakirkko oli lähellä luterilaisuutta, hillitty, muodollinen ja hyvin organisoitu. Eikä ihme: sehän lähti kirkon evankelisesta herätysliikkeestä. 90-luvulla siellä sitten mentiinkin toiseen ääripäähän, kun hyväksyttiin kaikki Amerikan hullutukset.
Mitkä kaikki Amerikan hullutukset?????
No sehän on luterilaisten mielestä hullutusta, jos pitää tehdä parannus.
Kasteen armo-oppi kumoutuu.
Koska sinä teit viimeksi parannusta synneistäsi? Minä tein juuri äsken.
Terv. Luterilainen kristitty Jumalan armosta
Menestysteologia, raivohullu torontolaisuus...
No mutta: "Koska sinä teit viimeksi parannusta synneistäsi? Minä tein juuri äsken."
Sinä siis turvaudut OMAAN TEKOOSI?????
Onko luterilaisuus noin riippuvasta ihmisen omista teoista?
Ei vaan sinä, sinulle parannus ja kaste ovat omaa tekoa
En turvaudu mihinkään omaani. Kun syntisenä pyydän armahdusta, ainoa turvani on silloin Jumala. Miksi jätit vastaamatta kysymykseeni? Etkö tiedä mitä parannus tarkoittaa?
Parannus pitää tehdä niin ettei enää tee syntiä. Niin Jeesus sanoi naiselle, joka olisi pitänyt kivittää, että mene, äläkä enää syntiä tee.
Jos tekee parannuksen herjaamisestaan, ei pidä enää herjata, eikä niin että pyytää anteeksi ja tekevinään parannusta, mutta hetken päästä sama ralli jatkuu.
Kuinka hyvin sinä olet onnistunut siinä parannuksenteossasi? Tarvitsetko sinä Jeesusta ollenkaan vaan olet pannut hänet oven ulkopuolelle kolkuttelemaan niin kuin Laodikean seurakuntakin oli tehnyt?
Mistä synneistä sinä olet tehnyt parannusta? Vaikutat suruttomalta syntisäkiltä.
Paavalin herjaamiselta parannus on onnistunut sekä osin sotahulluudesta. Lähimmäisten rienaamisessa ja herjaamisessa on vielä parantamisen varaa, mutta sanoihan Jeesuskin lakihenkisiä fariseuksia kyykäärmeen sikiöiksi. Mikä on hyvin sanottu, niin sillä voi lohduttautua jos pääsee vähän herja lipsahtamaan. Ja kyllä Jeesus varmaan ymmärtää kun itsekin päräytti, mutta ei sitä jos Paavalia herjaa tai vaipuuu sotakiimaan.
Viidesläisyyttä on perinteisesti pidetty lähellä helluntalaisuutta olevana herätysliikkeenä.
Esim. uskonratkaisun vaatiminen ja käsitys uudestisyntymisestä ovat samanlaisia, tämä on tullut ilmi, kun olen keskustellut viidesläisen kanssa.
Miksi viidesläisyys on ylipäätään päässyt luterilaiseen kirkkoon? Pappislupauksessahan luvataan pysyä luterilaisessa tunnustuksessa. Valheet ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen kun kirkossa väki vähenee.
Urho Muroma perusti viidesläisyyden 1960-luvulla, näin viidesläisyys sitten erkaantui evankeelisesta liikkeestä omaksi herätysliikkeeksi.
Erikoista kyllä, Muroma erosi kirkosta ja sitten perusti viidesläisyyden, josta tuli herätysliike kirkon sisälle jo Muroman elinaikana.
Päivi Räsästä pidetään kansan parissa jonkinlaisen kirkon edustajana, tosiasiassa hän on viidesläinen.
Hän vuosittain sanoo itse harkitsevansa eroavansa kirkosta, mutta ei kuitenkaan koskaan eroa. Päivi Räsänen saa sen sijaan muut eroamaan kirkosta...
Viidesläiset ovat lähinnä pietistejä ja luterilaisia, uuspietistejä. Nykyisin ovat enimmäkseen luterilaisia pietistisillä vaikutteilla. Myös luterilaisten tulee uudestisyntyä ylhäältä mieluummin joka päivä. Kaste on se pää uudestisyntyminen ylhäältä, jossa Jumala lahjoittaa uskovalle kaiken, mitä pelastukseen tarvitaan, eli lunastuksen ja sovituksen, jotka tapahtuivat jo Golgatalla, myös ylösnousemuksen lahjoittaa aikanaan jne.
”Anonyymi00097” 2026-03-23 11:18:45 kysyy:
”Miksi viidesläisyys on ylipäätään päässyt luterilaiseen kirkkoon?”
Osa herätysliikkeistä on syntynyt kirkon sisällä ja osa ulkopuolella. Kun luterilainen kirkko hyväksyi osan näistä liikkeistä, näin myös viidesläiset saivat sijaa.
Näille liikkeille on ollut etua pysyä kirkon siipien suojassa, vaikka näkemyksiltään eivät aina ole olleet samoilla linjoilla.
”Anonyymi00099 2026-03-23 11:28:12 kirjoitti; ”Erikoista kyllä, Muroma erosi kirkosta ja sitten perusti viidesläisyyden, josta tuli herätysliike kirkon sisälle jo Muroman elinaikana.”
Muroma näyttää olleen evankelisen liikkeen parissa lapsuudesta saakka ja innostui sitten pohjoismaisista herätyskristillisyydestä sekä vapaakirkollisuudesta. Tämän vuoksi siellä on myös opillisesti eroja luterilaisuuteen nähden.
Vuonna 1939 hän perusti oman järjestön, joka sitten on laajentunut.
Niin, onhan paljon helpompi luottaa mekaanisiin toimituksiin, kuin että yrittäisi kilvoitella tosissaan uskon tiellä. Antaa pappien hoitaa nämä taivas-asiat , kun itse saa elää miten haluaa eikä tarvitse murehtia sielun autuudesta:
". Kaste on se pää uudestisyntyminen ylhäältä, jossa Jumala lahjoittaa uskovalle kaiken, mitä pelastukseen tarvitaan, eli lunastuksen ja sovituksen, jotka tapahtuivat jo Golgatalla,"
Kaste korvaa Kristuksen.
ei vaan kaste liittää Kristukseen
Vain otsanko?
"Niin, onhan paljon helpompi luottaa mekaanisiin toimituksiin, kuin että yrittäisi kilvoitella tosissaan uskon tiellä. "
Mitähän tuo tarkoitti? Sitäkö että viidesläisillä on "mekaanisia" toimituksia?