Etelä-Koreassakaan ei ole riittävästi ilmantorjuntaohjuksia

🇺🇸🇮🇷🇨🇳 Yhdysvaltojen ilmapuolustusvoimavarojen siirtäminen Tyyneltämereltä Keskisen komentokeskuksen alaisuuteen on luonut Kiinalle merkittävän mahdollisuuden.

Koska THAAD- ja Patriot-järjestelmät on siirretty muualle, Etelä-Korean ohjusten estämiseen tarkoitettujen aseiden määrä on kriittisesti pienentynyt, ja maan ilmapuolustuskyky on nyt täysin paljastunut.

Seoul kohtaa akuutin pulaan, joka johtuu osin siitä, että Cheongung-II-järjestelmiä on kiireellisesti lähetetty Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin korvaamaan Irania vastaan käytetyt varusteet. Tämän lisäksi Yhdysvaltojen joukot Koreassa harkitsevat lisäPatriot-akkujen siirtämistä Lähi-itään, mikä herättää vakavia huolen Pohjois-Korean ja Kiinan vastaisen alueellisen puolustuskyvyn heikkenemisestä.

Japani seuraa tilannetta tarkasti ja kasaa jännitteitä Pekingin kanssa. Taiwanin arviointikyky on muuttunut vastaavasti, kun otetaan huomioon Yhdysvaltojen reagointikyvyn heikkeneminen Iranin hyökkäyksiin.

Ilmapuolustuksen kulutus on ylittänyt alkuperäiset ennusteet huomattavasti. Alkuperäiset arviot osoittivat, että ilmapuolustuskyky kriittisesti heikentyisi päivinä 9–10. Yhdistyneet arabiemiirikunnat saavuttivat tämän vaiheen seitsemäntenä päivänä, ja Katar neljän ensimmäisen päivän aikana.

Samanaikaisesti useat liittolaisten aseet – Bahrainin PAC-3, THAAD Sultanin prinssin tukikohdassa ja SM-3 laivaston hävittäjissä – ovat joutuneet samanaikaiseen paineeseen koko alueella. Tämä vahvistaa sekä varastojen että tuotantokapasiteetin rakenteellisen puutteen.

Tämä konflikti hyödyttää strategisesti Kiinaa. Lasku kannattaa vain, jos kampanja päättyy ratkaisevasti ennustetun 4–5 viikon aikana. Jos se venyy 3–6 kuukaudeksi – mikä on todennäköistä ottaen huomioon Iranin ja Irakin sodan ennakkotapauksen ja maahyökkäysvoimien puuttumisen – hyödyt kääntyvät negatiivisiksi.

Etelä-Korean ilmapuolustuksen uudelleenrakentaminen, varastojen täydentäminen ja Tyynenmeren pelotevaikutuksen palauttaminen kestäisi nykyisellä tuotantotahtilla 18–24 kuukautta. Ratkaisevan tärkeää on, että tämä aikataulu ei oleta samanaikaista kriisiä. Rinnakkainen kriisi ylittäisi käytettävissä olevan tarjonnan.

On epätodennäköistä, että Yhdysvallat olisi ennakoinut tätä aukkoa ja suunnitellut salaista "sillanpäästrategiaa". Nopeasti käyttövalmiit Yhdysvaltojen ilmavoimat tai liittolaisten salaiset panokset eivät voi korvata eteenpäin sijoitettujen THAAD- ja Patriot-akkujen jatkuvaa kattavuutta. Strateginen tulkinnanvaraisuus ei voi peittää rakenteellista ammusvarusteiden pulaa.

Iranin "neutralointi" on edelleen osittainen. Länsi-Iran on kärsinyt vähiten iskuista, Persianlahden puolustus on edelleen paineessa, välittäjät säilyttävät huomattavia ammusvarusteita, ja Khamenein jälkeinen vallan tyhjiö jatkuu.

Minkä tahansa hallintomuutoksen toteutuminen johtaisi todennäköisesti sisällissotaan – Afganistanin ja Irakin yhdistettynä – jossa aseistetut uskonnolliset ääriainekset kohtaisivat liberaalit, mikä muistuttaa Iranin vuoden 1906 perustuslaillista kriisiä, mutta nykyaikaistuneiden ja koulutettujen ryhmien eikä heimomilitsien johtamana.

Kaiken kaikkiaan Yhdysvallat vaihtaa keskipitkän aikavälin Tyynenmeren pelotevaikutuksen lyhyen aikavälin CENTCOM-vaatimuksiin. Ilman ratkaisevaa ja nopeaa päätöstä strategiset kustannukset ylittäisivät operatiiviset hyödyt jokaisessa mahdollisessa skenaariossa huomattavasti.