Oon liikaa, ja liian vähän, että riittäisin, tiedän sen

Olen aivan liikaa, menee 2 sekunttia ihastua. Ehkä 3 minuuttia hullaantua, sydämen liekki voi roihahtaa, illuusiosta, täydellisestä kumppanista, turvasta ja rakkaudesta, jota en saanut pienenä.

Vahva ja herkkäluonteinen, empaattinen ,mutta niin kylmä. Pyrin auttamaan heikkoluonteisia ja niitä, jotka on yhtä herkkiä kuin minä, tiedän miten turvaton ja pelottava tämä maailma voi olla, ja miten katalia ja julmia, jotkut ihmiset osaa olla.

Haluan välittää, rakastaa, tuntea. Ilman että joudun piilottamaan tai turruttamaan itseni, olemaan heikko, ja silti rakastettu, pidetty ja välitetty. Myös erittäin vahva ja tulinen, itsepäinen, ja itsekäs ,mutta toisaalta niin hauras ja heikko. Alan itkemään, jos minulle huudetaan, itkin kun tein väärin, ja en kyennyt ymmärtämään tekemäni vääryyden seurauksia, se särki minua.

Välitän muista ja haluan olla kiltti kaikille, viedä tän maailman parempaan suuntaan. Välillä se on palkitsevaa, välillä rankkaa, mut enimmäkseen kiltteys palkitsee. En välitä kuinka itseään palvelevana tai narsistisena, jotkut ihmiset kokee sen ,että haluaa autenttisen maailman, jossa hauraita ja herkkiä ei satu.

Mutta miksi minä välittäisin? He voivat pahoin ja purkavat sitä muihin, he eivät välttämättä edes ymmärrä oman toimintansa haitallisuutta, miehet on kasvatettu "no ei se naisten ahdistelu oo niin paha, ole mies älä itke, et saa olla tommonen, sun pitää olla maskuliininen että saat naiset", ja ymmärrän tuon sinänsä, mutta en ymmärrä niitä ,jotka rikkoo toisia.

Tiedostan, että naiset haluaa kokea miehen turvallisena, ja sellaisena, joka uskaltaa tarvittaessa sanoa "painu nyt vittuun siitä, etkö näe että hän ei oo kiinnostunut susta". Mutta en koe, että mun tarttisi ikinä menettää sitä herkkää puoltani, sitä aidointa, joka välitttää muista ja on ujo, olen vain kasvanut ja oppinut. Toivottavasti vielä joku päivä olen entistä vahvempi, ja entistä parempi tuossa... että voin oikeasti suojella ja tuoda turvaa niille, jotka sitä tarvii.

Aito maskuliinisuus ei koskaan ollut feikkiä, kuka nostaa eniten penkistä ja kenellä on hienoin elämä ja auto, vaan juuri sitä, että kykenee asettamaan omat ja muiden rajat, puolustamaan muita tarpeen tullen, siihen suuntaan haluan mennä.

Välillä tosiaan tuntuu, siltä että pää hajoaa ja kaikki menee mustaksi, kun kohtaan sellaista pelottavaa energiaa, itsekkäitä muista hyötyjiä, joiden tavoite on polkea tieltään munlaiset "esteet", jotta saa jatkaa hyväksikäyttöään ja itse palvelemaa hedonismiansa, vähää välittäen kenenkään rajoista,tunteista ja muusta.

Tosin nämä ihmiset ei taida koskaan olla niitä super komeita, ja fiksuja ihmisiä, joita olen tavannut. Ne on aina vähän niitä katkerempia, jotka ei ehkä saanut samoja kortteja, mitä muut, joskus silkkoja juntteja tai vain tyhmiä. Kokemukseni on, että mitä korkeammalla hierargiassa olet, sitä paremmin ja kiltimmin kohtelet muita (poikkeuksena, kaikki hirviöit joilla liikaa valtaa ja narsismia), uskon että jotkut vain on katkeria ja itsekkäitä, sille en voi mitään, ja en tiedä voiko edes terapia pelastaa heitä.

Ei pidä lannistua. Tässä maailmassa on hyviä ,kilttejä, myötätuntoisia ja älykkäitä ihmisiä, jotka pyrkii hyvään. Se on vain sellainen kaksiteräinen miekka, että näitä ihmisiä käytetään ja satutetaan julmasti, koska heidän hyvät piirteensä sen sallivat.

Sen takia on tärkeää, että on myös munlaisia "välimuotoja", jotka osaa olla tarvittaessa aika pirumaisia, mutta pyrkii myös toimimaan hyvin ja niinkuin on oikein, koen että tarkoitukseni on ehkä juurikin, pelastaa tää maailma sen pahuudelta ja julmuudelta jollain tasolla.

Tuoda ihmisille ymmärrystä asioista ja tasapainottaa tää pahuuden kierre.

Mulla on taas oikeastaan, aika rauhallinen olo ,koska aistin hänen läsnäolon,myötätunnon ja välittämisen. Palstalla kirjoittaa usein trolleja/ilkeitä, jotka haluaa provosoida mua siihen "Näytä se rumin puoles,huuda ja pane vastaan, aseta omat rajasi" tilaan, että lähtee laukalle mieli, mut tänään ei kyllä.

Ei pidä lukea liikaa palstaa, ei oo hyväksi päälle :(

Silti, haluan omistautua ja antaa kaikkeni hänelle. Jottaa voisin edes kerran elämässäni, rakastaa jotain ihmistä aidosti, kaikella rakkaudella ja pitää hyvänä. Hän ei välttämättä ole aina kokenut sellaista rakkautta, mutta hän ansaitsee sitä niin paljon.. <3