Areenassa on YLE:n 1 ohjelma SUURI VAINO.

Ei vasemmisto huuda sitä, että pitää ottaa rikkailta ja jakaa vähävaraisille. Vasemmiston vaatimukset kohdistuvat verotukseen. Siinä vaatimuksena on suurempituloisten tulee osallistua yhteiskunnan kustannuksiin suuremmalla määrällä kuin pienituloisten. Yhteiskunnathan eivät toimi jakotalouksina. Taakanjaossa on kyse myös siitä, että pienimpituloisten mahdollisuudet osallistua työnteon kautta kohentuvat. Silloin pientulosista tulee keskitulosia ja he voivat osallistua aikaisempaa suuremmalla osuudella. Näinhän Suomessa on pitkällä aikavälillä käynyt ja sen on suuressa määrin vasemmiston tasa-arvo- ja tulonjakopoltiikan tulosta. Kansakunnan vauraus on kasvanut ja ylenevä säätykierto voimistunut. Lähtötilanteessa Suomessa oli suhteellisen pieni varakkaiden ja hyvätuloisten joukko ja suuri pienituloisten ja köyhälistön ryhmä. Keskiluokkaistuminen on karsinut nimenomaan huonotuloisten osuutta. Hyvinvointivaltion suurimpia saavutuksia on ollut keskiluokan synnyttäminen niin, että siitä on tullut Suomessa suurin yhteiskuntaluokka. Tätä ei olisi viisasta tärvellä vaatimalla paluuta vanhaan suurten tuloerojen yhteiskuntaan.

Yhteiskunnan toiminnan ei siis tule olla mitään nollasummapeliä. Nollasummapelissä potti ei kasva, mutta toisille jaetaan voittoja ja toisille tappioita. Kasvupelissä taas kaikkien on mahdollista voittaa. Kuvaavan esimerkki tästä on pörssi, joka ei ole nollasummapeli. Historiallisesti koko pörssin markkina-arvo on kasvanut hurjaa vauhtia, vaikka välillä voi tulla takapakkia, sama koskee BKT:ta, mutta nousut ja laskut eivät ole siinä niin rajuja kuin pörssiyrityksillä. Suomessa köyhien nostaminen huono-osaisuudesta keskiluokkaan on tarkoittanut sitä, että taloutemme on kasvanut. Tämä on tapahtunut koulutuspolitiikan avulla. Rikkailta on tosiaan otettu sitä varten paljon enemmän, kun köyhille ei ole ollut, mistä ottaa. Mutta hups vaan - kaikki ovat voittaneet siinä pelissä ja isosti. Koulutuksen avulla suurempi joukko on päässyt leivän kulmaan kiinni ja tulotaso on noussut. Samalla kuitenkin niiden rikkaiden, jotka ovat lystin maksaneet, tulotaso ja varallisuus on kasvanut vieläkin enemmän, kun on tullut kysyntävoimaa ja kasvua lisää. Tämä on ollut erittäin positiivnen kierre. Sitä kutsutaan talouskasvuksi ja sen seurauksena tulevaksi elintason nousuksi. Ilman viisasta tasa-arvo- ja tulonjakopolitiikkaa se olisi jäänyt suurelta osin saavuttamatta. Suomesta ja pohjoismaista on kadonnut sellainen köyhyysongelma, mihin esim. USAssa edelleen törmää. Siellä ihmisiä voi asiua kadulla roskien seassa ja pienissä teltoissa suurissa kaupungeissa. Suomessahan asunnottimia ei näy kuten vielä 1960-luvulla ja vähän myöhemminkin näkyi. Silloin pakkasilla näitä alkoliongelmaisia asunnottomia kuoli öisin siltojen alle.

Varakkuutta kannattaa siis lisätä väestössä. Silloin niitä rikkaitakin on enemmän, joilta voi edelleen ottaa yhteiskunnan kehittämiseksi. Suomessa verotuloja on hankala kerätä muilta kuin kansalaisilta, jotka ovay työntekijän, yrittäjän ja kuluttajan asemassa veronmaksajina. Näistähän vain ansiotuloverotus on progressiivistä. Muu verotus on pääosin tasaveroa, varsinkin arvonlisävero, joka on merkittävä verotulojen lähde.

Suoria tulonsiirtojakin tapahtuu sosiaaliturvan, aluetukien, yritystukien ja erilaisten kohdennettujen verohelpotusten kautta. Taloudellisesti ylivoimaisesti merkittävin sosiaaliturvan muoto on vanhuusturvamme eli eläkejärjestelmä. Kun vanhusväestö kasvaa, menot siihen kasvavat. Suomessa näitä menoja ei kierrätetä valtion kautta, mutta ne ovat samalla tavoin kuin verotkin vähentämässä työssäkäyvien kulutusta. Aluetukiin Suomessa on vuosien varrella pantu myös mittavat määrät rahaa. Se on ollut kaikkiaan hyvin epätaloudellinen tapa toimia. Aluetuet ovat vain lisänneet yhteiskunnan kustannuksia eli veronmaksjien verotaakkaa. Maataloustuet voi rinnastaa osin näihin aluetukiin, osin yrittäjätukiin. Joka tapauaksessa ne ovat suoria tulonsiirtoja. Yritystuet voivat olla kokonaistaloudellisesti joko onnistuneita tai epäonnistuneita. Kannattavan yritystoiminnan tukeminen yleensä tuottaa hyvän lopputuleman, kannattamattomuuden pönkittäminen sen sijaan huonon. Monasti yritystuet tapahtuvat kuitenkin välillisesti. Ennen EU-aikaa se tapahtui esim. devalvaatioiden avulla ja EU-aikana keskuspankkien elvytyspolitiikalla ja rahan printtaamisella.

Tulonsiirtoja tehdessä pitäisi aina miettiä sitä, miten ne vaikuttavat kansantalouteen. Osa tulonjaosta on tietysti aina sellaista, että tuotos on negatiivinen. Näitä voi kutsua inhimillisen yhteiskunnan tuiksi, mikä tarkoittaa, ettei esim. sairaita ja vanhuksia jätetä oman onnensa nojaan. Kaiken kaikkiaan tulonsiirtojen taloudellisia seurauksia paremmin miettimällä voitaisiin saada miljardien etuja vuodessa. Suomessa on vaan epäonneksemme poliittista haluttomuutta pohtia tällaisia asioita. Yleensä järkevät pohdinnat nousevat uusien poliittisten ryhmien myötä (esim. uusi liberaalipuolue).

Persu Aadolfilla oli tuhoamistehdas.