Jeesuksen viimeiset kiusaukset/toilailut.

Luonnosta löytyi lääkkeitä moneen vaivaan, eikä raamatun ajan Palestiinassa arasteltu kokeilla sen antimia. Yrttejä ja kasveja käytettiin hyvän olon lisäämiseen, rauhoittumiseen, kivun lievitykseen ja piristykseen. Karjapaimenet hakivat niistä helpotusta selkäkipuihin, runoilijat innoitusta ja sotilaat rohkeutta taisteluun.

Arki oli kovaa. Konfliktit, nälänhädät, sairaudet ja taloudelliset vaikeudet seurasivat toisiaan. Katovuosi tai tuberkuloosiepidemia saattoi hävittää kokonaisen kylän, ja lähes kolmasosa lapsista kuoli jo ensimmäisenä elinpäivänään. Kymmenestä lapsesta vain puolet näki viisivuotispäivänsä. Hengissä selvinneitä odotti raskas elämä: miehet työskentelivät pelloilla, naiset raatoivat kotona ruokkiakseen suuren lapsikatraan.

Ei siis ihme, että elämän karuutta pyrittiin lievittämään jollakin. Huumaavat aineet olivat helppo ja edullinen ratkaisu – eikä niiden käyttö rajoittunut köyhiin. Päihteitä nautittiin yhtä lailla senaattorien ylellisissä huviloissa kuin orjien ahtaissa asumuksissa. Papit ja papittaretkaan eivät kieltäytyneet niiden tarjoamasta hetkellisestä unohduksesta.

Raamatun ajan ihmiset eivät tehneet selvää eroa lääkkeiden ja huumeiden välillä. Kaikkea käytettiin sen mukaan, miltä vaikutus tuntui, eikä terveysriskejä juuri pohdittu. Huumeiden myyntiä ja käyttöä ei paheksuttu, ja unikko kasvoi tavallisesti kasvimaassa muiden hyötykasvien rinnalla.

Suosituin huumausaine oli oopiumi. Oopiumiunikko kukoisti keittiöpuutarhoissa siinä missä kaali ja persilja. Sen valmistukseen annettiin tarkkoja ohjeita:
> ”Tummasta unikosta voi tehdä unilääkettä leikkaamalla sen varteen viillon, kun nuput kehittyvät-, korjaa aurinkoisen päivän kolmannella tunnilla.”

Kun varteen tehtiin viilto, siitä tihkui maitiaisnestettä pieninä pisaroina – ”unikon kyyneleinä”. Runoilijat tunsivat niiden vaikutuksen hyvin:
> ”Kun join rentouttavaa oopiumia, huonot päivät eivät enää harmittaneet.”

Palestiinassa käytettiin hamppua, koiruohoa ja myrkkykatkoa. Osa kasveista kasvatettiin puutarhoissa, osa kerättiin luonnosta, ja reseptit kulkivat sukupolvelta toiselle. Koska kasvien kemiaa ei tunnettu, teho testattiin käytännössä: jos jokin helpotti päänsärkyä, unettomuutta tai hengitysvaikeuksia, sitä alettiin käyttää lääkkeenä. Euforisoiva vaikutus oli vain plussaa – ja väärä annostus huomattiin nopeasti. Luonnonlääkkeet saattoivat olla tappavan vahvoja.

Kansa oli kekseliästä myös käyttötapojen suhteen. Mikstuuroita sekoitettiin viiniin vaikutuksen voimistamiseksi. Yrttejä poltettiin hiilipannussa ja savua hengitettiin. Juurista ja siemenistä tehtiin öljyvoiteita, joita levitettiin iholle tai vietiin sieraimiin, emättimeen tai peräsuoleen, josta vaikuttavat aineet imeytyivät tehokkaasti.

- ”Ei ole mitään, mitä ei olisi kokeiltu .
Kansa haravoi vaikeapääsyiset vuoristot, tuntemattomat autiomaat ja kaikki maan kolkat selvittääkseen joka juuren salat ja käyttötavat . He kokeilivat sellaistakin, mitä eläimet kieltäytyivät syömästä.”

Jeesuksenkin sanotaan eläneneen synnissä ja olleen mielellään syntisten kanssa. Prostituoidut ja 'pilviveikot' olivat hänen ystäviään, joiden seurassa hän mielellään oleskeli ja toilaili ja hän mm. asui prostituoidun kanssa. Jeesus oli aikansa kapinanlietsoja ja hän itsekin kertoi, että hän on tuonut miekan, ei rauhaa. Lopulta hän joutui teloitettavaksi, koska oli sen ajan uskonnollisten tahojen mielestä jo tarpeeksi elänyt synnissä ja vastoin juutalaisten lakeja, vaikka olikin itse juutalainen.