Kahvikekkerit

Mummoni kahvipöydästä muistan kuohkean , munista ja sokerista varpuvispilällä vatkatun kakun ja muhkeat pullapitkot, sokerikahvilla tummahkoiksi voidellut. Isoja kovahkoja Hannatädin kakkuja oli usein myös , taisi olla kermaan leivottuja, murenivat kivasti maitoon. Pullapitkoista tehtiin myös korppuja, joita kastettiin kahviin. Lapset saivat pullamössöä pieneen kahvitilkkaan. Mummolla ja ukilla oli pienet puukot, joilla he leikkasivat leivänpaloja ja pullankantteja , ja ainakin vaari laittoi kahviinsa voita.

Nykyisin kestitykset ovat muuttaneet muotoaan, kahvia seitsemän sortin makeitten leivonnaisten kanssa ei taideta juurikaan harrastaa. Esimerkiksi lakkiaisjuhla on monipuolisen buffet-tarjoilun tapainen, salaatit ja "suolaiset palat" suosittuja, voi olla kalasta monenlaista tarjottavaa, makeina voi olla erilaisia juustokakkuja, hedelmä- ja marjapitoisia herkkuja.

Äidin juhlakahvipöydässä oli ainakin vielä 60-luvun alussa valokuvissakin iso pullarinkilä, sen sisällä kaneliässiä ja lusikkaleipiä, lisäksi tiikerikakkua ja kermalla tai voikreemillä päällystetty täytekakku. Tarjolla oli usein myös pieniä munariisipasteijoita tai lohivoileipiä ja mehua isot kannulliset. Muistan, kun voileipäkakku ilmaantui nuoremman siskoni lakkiaisiin, se oli uutuus 70-luvun alussa.

Nykyisin kutsun vieraita mielellään lounaalle tai päivälliselle, kahvia jonkin makean leivonnaisen kanssa tarjoan jälkiruuaksi. Ex-tempore piipahtaville vieraille on pakkasessa omatekoista pullaa ja jäätelöstä saa aina herkullisen tarjottavan. Kahvitteluja olen järjestämässä viikottain diakoniapiirin puitteissa, yksi laji kahvileipää riittää hyvin. En minäkään makeaa paljoa himoitse, mutta kyllä pullakahvit kerran päivässä sopivat rytmiini ja terveydelleni, leipominenkin on mukavaa ja tietää mitä leivonnainen sisältää. Juhlat on juhlia, silloin voi joustaa ja viettää myös makujen juhlaa.

Tuttuja juttuja kaikkien teidän tarinoissa. Mukava lukea ja muistella. Kahvipöytien oli tapana notkua ennenvanhaan, onneksi ei enää. Itsekin tarjoan mieluummin ruokaa ja kahvin kanssa vain jotain pikkuhyvää jälkiruuaksi. Joskus kauan sitten taisin olla 'kuuluisa' sokerileivonnaisista jonkun sukulaisen mukaan.

Kursailu kuului tosiaan asiaan silloin ennen, kukaan ei olisi kehdannut tulla pöytään ensin ja olla aloittaja. Kolmannella pyyntökerralla vasta alkoi tapahtua ja siihenkin tarvittiin jo äänen voimakkuuden nostoa.

Rotinat taitavat olla karjalaisten perinne. Meirän muori - pohojalaanen - oppi kyllä karjalanpiirakoiden teon oikein hyvin ja niitä meni moniaita kertoja pikkuvavuvaperheille muitten lahjojen mukana. Joskus pullarinkilän keskellä.

Meillä kahvikupin alusvati oli tassi. Liekö muille tuttu juttu. Entä sulaani, se paikka, jossa pullat ja leivät yms. säilytettiin, siis ruokakomero.