Jeesuksen sydän

Evankeliumeissa Jeesus lähtee siitä oletuksesta, että jokainen hänen kohtaamansa ihminen on jo ennen tekoja ja sanoja — ja riippumatta historiastaan, luonteestaan tai ennakkoluuloistaan — jumalallisen huolenpidon ja armon piirissä.

Jeesus lähestyy kaikkia samalla tavalla: he eivät ole mysteerin ulkopuolella vaan sen sisällä, Jumalan rakkaudesta lähtöisin olevina — ei välinpitämättömän sattuman tai pahan juonittelujen synnyttäminä.

Kaikki se, mikä heissä ei ole rakkautta, näkyy jumalallisessa valossa poikkeamana; kaikki epäpyhä eräänlaisena tartuntana. Se, mikä ei sovi yhteen heidän olemuksensa kanssa Jumalan kuvana, on heissä vain parantuakseen ja uudistuakseen – jotta heissä jo asuva Jumalan kirkkaus pääsisi esiin.

Jeesus olettaa, että jokaisen hänen kohtaamansa ihmisen päämäärä on Jumalan tahdon mukaan sama kuin hänen alkunsa: Jumalan luova rakkaus.
Yksi kristinuskon suurimmista arvoituksista onkin se, että Jeesuksen seuraajat ja seurakunnat eivät useinkaan yllä siihen vaivattomaan luottamukseen, jolla Jeesus näkee jokaisen Isän pelastavan tahdon sisällä jo valmiiksi sisarenaan ja veljenään, jopa vihollisensa.

- amerikkalainen (ehkä ortodoksi)kristitty, jonka nimeä en nyt muista