Oletteko huomanneet, että oikeistopopulistit ovat alkaneet viitata Orwelliin myös Suomessa?

Hyvä pieru!
😁

Koirapilliin on puhallettu ja rakkilauma räksyttää.

George Orwellin "Vuonna 1984" -romaanin maailma on dystopinen totalitaristinen yhteiskunta, jota hallitsee puolue ja Isoveli. Maailma jakautuu kolmeen jatkuvassa sodassa olevaan suurvaltaan (Oseania, Euraasia, Itäaasia). Yhteiskuntaa leimaavat ikuinen valvonta, uuskieli, historian vääristely ja totuusministeriö, jotka estävät vapaan ajattelun.Orwellilainen maailma (1984) pääpiirteet:Valvonta: "Isoveli valvoo sinua" (Big Brother is Watching You) telescreenien kautta, jotka poistavat yksityisyyden.Uuskieli (Newspeak): Kielen rajoittaminen ajattelun kaventamiseksi, jotta toisinajattelu muuttuu mahdottomaksi.Totuuden muuttaminen: Historiaa kirjoitetaan jatkuvasti uusiksi puolueen tarpeiden mukaan.Kaksiajattelu (Doublethink): Kyky uskoa samanaikaisesti kahteen toisensa poissulkevaan uskomukseen.Jatkuva sota: Suurvaltojen (Oseania, Euraasia, Itäaasia) välinen sota ylläpitää kontrollia ja kuluttaa tuotantokapasiteettia.Orwellilaisuus nykyajassa:Monet kommentaattorit pitävät Orwellin kuvausta ajankohtaisena, jopa orwellilaisempana kuin hän osasi kuvitella. Tämä näkyy nykymaailmassa mm. massavalvontana, digitaalisena kontrollina, "totuuden jälkeisenä" aikana ja disinformaationa.

Kuten Erkki Liikanen (SDP) aikoinaan vaati neuvostovastaisuuden esittämistä pyrkien krimilisoimaan sen, on tässä ajassa paljon sellaisia vaatimuksia, jossa pyritään, haluttaisiin kielletään "vastaisuudessa" olemista, millä halutaan estää toistenlaisten näkemysten esittäminen jonkinlaisen suojelemisen tarpeen nimissä. Totalitarismiin pyrkimystä "hyvillä" tarkoitusperillä.

Englannissa tuo vastaisuuden esiintyminen esim. nyt liittyen islamilaisuuteen, maahanmuuton ongelmista puhumiseen pyritään voimakkaasti estämään, luopuivat kuitenkin kaiketi islamofobia käsitteestä ja rajasivat sen tarkemmin koskemaan anti-muslimi koettuja lausuntoja kohtaan.

Ajan hengessä helposti mennään mukaan näkemään sellaisia "vastaisuuksia" joiden koetaan estävän omien tarkoitusperien toteutumisen, ilman että antaantutaan ajattelemaan, tai annetaan mahdollisuutta nähdä asioita tuoden ne näkyville siten, että jokainen voi muodostaa oman näkemyksen relevantin tiedon pohjalta.

Tähän Räsäsen tapaukseen ei tuollaiset viittaukset Orwelilaisesta mallista suoranaisesti sovi, kyseessähän näyttää olleen yksittäisen syyttäjän halu saada epämiellyttäväksi hahmoksi koettu ihminen ja hänen painotuksensa tukahdutetuksi siinä ajan hengessä olleiden virtauksien pohjalta, missä tiettyjen kohteiden lauseet koetaan tarkoituksellisemmin viharikoksen nimissä, mitä kuvastaa sekin, että syytteessä painotetaan sitä että julkaisu on näkynyt 15 vuotta julkaisun jälkeen, mihin oli perusteet, eli siis täysin haettu näkökulma ja painotus.

Siinä mielessä sopii Orwelilainen painotus, että silloinhan (jos on syyttäjän ristiretki) on kyseessä valta-aseman väärinkäyttö ja kohdentaminen sellaiseen painotukseen mikä syö resursseja ja antaa vaikutelman epäluotettavasta instanssista, joka tarkoituksenhakuisesti painottaa kohteissaan ajan hengen virtauksia ei sitä, kuinka se siinä hetkessä on hyökkäävä tai loukkaava teksti.

Räsänen sanoo vievänsä asian vielä eteenpäin. Mutta en usko että EIT pystyy toisenlaista päätöstä tekemään tässä aika ikkunassa, missä vaakakupissa painaisi liikaa se ajatus, että joutuisivatko seksuaalivähemmistöt ahtaampaan asemaan joidenkin vihanlietsoja ryhmien tasolta "vapauttavan" päätöksen tullessa, vaikka Räsäsen teksti itsessään ei sitä kiihottamistunnusmerkistöä täyttäisikään, elleivät sitten katsoisi asiaa siltä kantilta että korkein oikeus painotti väärin julkaisun näkyvyyttä, minkä on syyttäjä osaltaan itse saanut aikaan, ettei sellaista voi toisen vahingoksi katsoa, eikä pitäisikään, ovat siinä kohdin syyllistyneet omituiseen lapsukseen, tarkoituksenhakuisuuteen jotta tuomio tulisi.

Tuo olisi se kohta, mihin Räsänen voisi vedota ja voisi sen myötä saada tuomion kumotuksi.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Kuten Erkki Liikanen (SDP) aikoinaan vaati neuvostovastaisuuden esittämistä pyrkien krimilisoimaan sen, on tässä ajassa paljon sellaisia vaatimuksia, jossa pyritään, haluttaisiin kielletään "vastaisuudessa" olemista, millä halutaan estää toistenlaisten näkemysten esittäminen jonkinlaisen suojelemisen tarpeen nimissä. Totalitarismiin pyrkimystä "hyvillä" tarkoitusperillä.

Englannissa tuo vastaisuuden esiintyminen esim. nyt liittyen islamilaisuuteen, maahanmuuton ongelmista puhumiseen pyritään voimakkaasti estämään, luopuivat kuitenkin kaiketi islamofobia käsitteestä ja rajasivat sen tarkemmin koskemaan anti-muslimi koettuja lausuntoja kohtaan.

Ajan hengessä helposti mennään mukaan näkemään sellaisia "vastaisuuksia" joiden koetaan estävän omien tarkoitusperien toteutumisen, ilman että antaantutaan ajattelemaan, tai annetaan mahdollisuutta nähdä asioita tuoden ne näkyville siten, että jokainen voi muodostaa oman näkemyksen relevantin tiedon pohjalta.

Tähän Räsäsen tapaukseen ei tuollaiset viittaukset Orwelilaisesta mallista suoranaisesti sovi, kyseessähän näyttää olleen yksittäisen syyttäjän halu saada epämiellyttäväksi hahmoksi koettu ihminen ja hänen painotuksensa tukahdutetuksi siinä ajan hengessä olleiden virtauksien pohjalta, missä tiettyjen kohteiden lauseet koetaan tarkoituksellisemmin viharikoksen nimissä, mitä kuvastaa sekin, että syytteessä painotetaan sitä että julkaisu on näkynyt 15 vuotta julkaisun jälkeen, mihin oli perusteet, eli siis täysin haettu näkökulma ja painotus.

Siinä mielessä sopii Orwelilainen painotus, että silloinhan (jos on syyttäjän ristiretki) on kyseessä valta-aseman väärinkäyttö ja kohdentaminen sellaiseen painotukseen mikä syö resursseja ja antaa vaikutelman epäluotettavasta instanssista, joka tarkoituksenhakuisesti painottaa kohteissaan ajan hengen virtauksia ei sitä, kuinka se siinä hetkessä on hyökkäävä tai loukkaava teksti.

Räsänen sanoo vievänsä asian vielä eteenpäin. Mutta en usko että EIT pystyy toisenlaista päätöstä tekemään tässä aika ikkunassa, missä vaakakupissa painaisi liikaa se ajatus, että joutuisivatko seksuaalivähemmistöt ahtaampaan asemaan joidenkin vihanlietsoja ryhmien tasolta "vapauttavan" päätöksen tullessa, vaikka Räsäsen teksti itsessään ei sitä kiihottamistunnusmerkistöä täyttäisikään, elleivät sitten katsoisi asiaa siltä kantilta että korkein oikeus painotti väärin julkaisun näkyvyyttä, minkä on syyttäjä osaltaan itse saanut aikaan, ettei sellaista voi toisen vahingoksi katsoa, eikä pitäisikään, ovat siinä kohdin syyllistyneet omituiseen lapsukseen, tarkoituksenhakuisuuteen jotta tuomio tulisi.

Tuo olisi se kohta, mihin Räsänen voisi vedota ja voisi sen myötä saada tuomion kumotuksi.

Lue lisää

Kerropa nyt mikä se rikos oli mistä Räsänen tuomittiin äläkä esitä tuollaista sopaa.

Vai etkö edes tiedä sitä?

Anonyymi00015 kirjoitti:

Kuten Erkki Liikanen (SDP) aikoinaan vaati neuvostovastaisuuden esittämistä pyrkien krimilisoimaan sen, on tässä ajassa paljon sellaisia vaatimuksia, jossa pyritään, haluttaisiin kielletään "vastaisuudessa" olemista, millä halutaan estää toistenlaisten näkemysten esittäminen jonkinlaisen suojelemisen tarpeen nimissä. Totalitarismiin pyrkimystä "hyvillä" tarkoitusperillä.

Englannissa tuo vastaisuuden esiintyminen esim. nyt liittyen islamilaisuuteen, maahanmuuton ongelmista puhumiseen pyritään voimakkaasti estämään, luopuivat kuitenkin kaiketi islamofobia käsitteestä ja rajasivat sen tarkemmin koskemaan anti-muslimi koettuja lausuntoja kohtaan.

Ajan hengessä helposti mennään mukaan näkemään sellaisia "vastaisuuksia" joiden koetaan estävän omien tarkoitusperien toteutumisen, ilman että antaantutaan ajattelemaan, tai annetaan mahdollisuutta nähdä asioita tuoden ne näkyville siten, että jokainen voi muodostaa oman näkemyksen relevantin tiedon pohjalta.

Tähän Räsäsen tapaukseen ei tuollaiset viittaukset Orwelilaisesta mallista suoranaisesti sovi, kyseessähän näyttää olleen yksittäisen syyttäjän halu saada epämiellyttäväksi hahmoksi koettu ihminen ja hänen painotuksensa tukahdutetuksi siinä ajan hengessä olleiden virtauksien pohjalta, missä tiettyjen kohteiden lauseet koetaan tarkoituksellisemmin viharikoksen nimissä, mitä kuvastaa sekin, että syytteessä painotetaan sitä että julkaisu on näkynyt 15 vuotta julkaisun jälkeen, mihin oli perusteet, eli siis täysin haettu näkökulma ja painotus.

Siinä mielessä sopii Orwelilainen painotus, että silloinhan (jos on syyttäjän ristiretki) on kyseessä valta-aseman väärinkäyttö ja kohdentaminen sellaiseen painotukseen mikä syö resursseja ja antaa vaikutelman epäluotettavasta instanssista, joka tarkoituksenhakuisesti painottaa kohteissaan ajan hengen virtauksia ei sitä, kuinka se siinä hetkessä on hyökkäävä tai loukkaava teksti.

Räsänen sanoo vievänsä asian vielä eteenpäin. Mutta en usko että EIT pystyy toisenlaista päätöstä tekemään tässä aika ikkunassa, missä vaakakupissa painaisi liikaa se ajatus, että joutuisivatko seksuaalivähemmistöt ahtaampaan asemaan joidenkin vihanlietsoja ryhmien tasolta "vapauttavan" päätöksen tullessa, vaikka Räsäsen teksti itsessään ei sitä kiihottamistunnusmerkistöä täyttäisikään, elleivät sitten katsoisi asiaa siltä kantilta että korkein oikeus painotti väärin julkaisun näkyvyyttä, minkä on syyttäjä osaltaan itse saanut aikaan, ettei sellaista voi toisen vahingoksi katsoa, eikä pitäisikään, ovat siinä kohdin syyllistyneet omituiseen lapsukseen, tarkoituksenhakuisuuteen jotta tuomio tulisi.

Tuo olisi se kohta, mihin Räsänen voisi vedota ja voisi sen myötä saada tuomion kumotuksi.

Lue lisää

Jos Räsänen olisi piilottanut tekstin heti kun syyttäjä sen esille kaivoi, niin olisivatko todenneet, mitä niin, katsoitko olevasi syyllinen? toimesi todentaa sen!

Näitä voi käännellä toista vastaan miten päin tahansa jos osaa.

Korkein oikeus perustelee julkisuus näkyvyyttä, esillä olon rangaistavuutta uskottavan oloisesti, vaatien maallikkoa tietämään miten oikeusasteissa pohjustetaan syyttömyys- ja syyllisyysolettamia. Olisit tehnyt näin, sinun olisi pitänyt tehdä näin ja näin. Raamittaa senkin ilman todellista näyttöä tarkoituksenhakuisuudesta siinä julkisuusväite viitekehyksestä, vähätellen ja sivuuttaen syytetyn kertomuksen perusteista, luonnollisesti jottei syyttäjän toiminta kyseenalaistuisi, tahraantuisi, voinee ymmärtää että jo se, että vuosia vanhoja juttujen pohjalta alettaisiin hakemaan syytteeseen, saisi sen verran hämmentymään että sitä luonnollisesti puolustaa sen ajan teoksena.

Korkein oikeus olettaa että Räsäsellä olisi ollut käytössä aikakone, että sinun olisi pitänyt tietää joutua tuomituksi ja tekoa vääräksi, sellainen omituinen määritelmä, minkä sisältä ei pääse ulos. Kun erityisesti ottaa huomioon, että alkuperäinen teksti on vuosia vanha, liian vanha, että sitä voisi ylipäätään ottaa enää vuosien jälkeen ko.tavalla oikeuskäsittelyn piiriin.

Todistelemaan, että yhäkö ajattelet ko.tavalla, ja miten hänen olisi pitänyt siitä irtisanoutua, saisiko edes noissa pihdeissä siihen mitään järjellistä vaihtoehtoa ilman että joutuisi kieltämään uskonnollisen vakaumuksensa?

Siinä mielessä on erittäin huolestuttava asia, että noin vanhaa tekstiä joutuu oikeuden eteen käsittelemään todistelujen merkeissä, haastetaan vakaumus epäsuorasti linjalle.

Jolloin kyse ei enää ole suorasti siitä, että onko joku vanhan tekstin pätkän soveltuvuus nykyajan mittapuilla liian epäpätevä, loukkaava, vaan pelkästään siitä, että halutaan asettaa ihminen näyttämään sen pohjalta epäpätevältä, loukkaavalta.

Siinä mielessä on todellakin Orwellaista kun käsitellään tällä tavalla näin vanhaa tekstiä, sellaisen ei pitäisi oikeasti olla edes mahdollista. Siinä mielessä koko oikeusprosessi on käsittämätön.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Kerropa nyt mikä se rikos oli mistä Räsänen tuomittiin äläkä esitä tuollaista sopaa.

Vai etkö edes tiedä sitä?

No minäpä kerron, Räsänen tuomittiin koska oikeus halusi kertoa maailmalle, että 20v vanha teksti ei täytä nykyajan mittapuiden mukaan tieteellisiä määritelmiä, jolloin on perusteeltaan solvaava ryhmää kohtaan väärän tiedon sisällä, mistä on nykyajan mittapuilla näyttöä. Jotain tuollaista, eikö?

Jolloin vaikuttaa uskottavalta ja perustellulta tuomiolta, eikö totta?

Ongelmiahan on tietysti se, että on hyvin vanha teksti, jolloin sen tarkastelu nykyajan tietämyksen valossa on ongelmallista, eikä pitäisi kuulua sinänsä oikeusprosessiin, vaan yleisen keskustelun alle, missä se näkemys kumotaan uuden paremman tiedon valossa.

Siinä mielessä oikeusprosessi on orwelilainen, kun ajetaan käärmettä pyssyyn, vaikkei siinä merkityksessä mihin on ap:n tekstissä viitattu, vaan siinä absurdisuudessaan, että edes keskustellaan ko.tekstistä nykyajan mittapuiden mukaan ko.syytteiden nimissä.

Vai mitäpä mieltä lopulta olet?

Anonyymi00021 kirjoitti:

No minäpä kerron, Räsänen tuomittiin koska oikeus halusi kertoa maailmalle, että 20v vanha teksti ei täytä nykyajan mittapuiden mukaan tieteellisiä määritelmiä, jolloin on perusteeltaan solvaava ryhmää kohtaan väärän tiedon sisällä, mistä on nykyajan mittapuilla näyttöä. Jotain tuollaista, eikö?

Jolloin vaikuttaa uskottavalta ja perustellulta tuomiolta, eikö totta?

Ongelmiahan on tietysti se, että on hyvin vanha teksti, jolloin sen tarkastelu nykyajan tietämyksen valossa on ongelmallista, eikä pitäisi kuulua sinänsä oikeusprosessiin, vaan yleisen keskustelun alle, missä se näkemys kumotaan uuden paremman tiedon valossa.

Siinä mielessä oikeusprosessi on orwelilainen, kun ajetaan käärmettä pyssyyn, vaikkei siinä merkityksessä mihin on ap:n tekstissä viitattu, vaan siinä absurdisuudessaan, että edes keskustellaan ko.tekstistä nykyajan mittapuiden mukaan ko.syytteiden nimissä.

Vai mitäpä mieltä lopulta olet?

Lue lisää

Päivihän olisi joko voinut poistaa sen vanhan tekstinsä eikä julkaista sitä aina uudelleen täsmälleen samanlaisena, tai ainakin myöntää itse että ne tietyt osat ovat vanhentuneita, eivätkä pidä enää sellaisenaan paikkaansa.

Mitä kumpaakaan hän ei tietenkään tehnyt, vaan esitti samaa tekstiä aina uudestaan ja seisoi jokaisen sanan eli jokaisen valheen takana lääkärin arvovallalla. Mistä hänet juuri tuomittiinkin.

Minulta ei löydy minkäänlaista kunnioitusta lääkärille, joka tarkoituksella esittää väärää tietoa lääketieteestä (eli valheita) voidakseen sillä halventaa tiettyä ihmisryhmää ja mitätöidä näiden ihmisarvon. Sellainen on todella halveksittavaa ja onneksi sai siitä ansaitsemansa tuomion.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Kuten Erkki Liikanen (SDP) aikoinaan vaati neuvostovastaisuuden esittämistä pyrkien krimilisoimaan sen, on tässä ajassa paljon sellaisia vaatimuksia, jossa pyritään, haluttaisiin kielletään "vastaisuudessa" olemista, millä halutaan estää toistenlaisten näkemysten esittäminen jonkinlaisen suojelemisen tarpeen nimissä. Totalitarismiin pyrkimystä "hyvillä" tarkoitusperillä.

Englannissa tuo vastaisuuden esiintyminen esim. nyt liittyen islamilaisuuteen, maahanmuuton ongelmista puhumiseen pyritään voimakkaasti estämään, luopuivat kuitenkin kaiketi islamofobia käsitteestä ja rajasivat sen tarkemmin koskemaan anti-muslimi koettuja lausuntoja kohtaan.

Ajan hengessä helposti mennään mukaan näkemään sellaisia "vastaisuuksia" joiden koetaan estävän omien tarkoitusperien toteutumisen, ilman että antaantutaan ajattelemaan, tai annetaan mahdollisuutta nähdä asioita tuoden ne näkyville siten, että jokainen voi muodostaa oman näkemyksen relevantin tiedon pohjalta.

Tähän Räsäsen tapaukseen ei tuollaiset viittaukset Orwelilaisesta mallista suoranaisesti sovi, kyseessähän näyttää olleen yksittäisen syyttäjän halu saada epämiellyttäväksi hahmoksi koettu ihminen ja hänen painotuksensa tukahdutetuksi siinä ajan hengessä olleiden virtauksien pohjalta, missä tiettyjen kohteiden lauseet koetaan tarkoituksellisemmin viharikoksen nimissä, mitä kuvastaa sekin, että syytteessä painotetaan sitä että julkaisu on näkynyt 15 vuotta julkaisun jälkeen, mihin oli perusteet, eli siis täysin haettu näkökulma ja painotus.

Siinä mielessä sopii Orwelilainen painotus, että silloinhan (jos on syyttäjän ristiretki) on kyseessä valta-aseman väärinkäyttö ja kohdentaminen sellaiseen painotukseen mikä syö resursseja ja antaa vaikutelman epäluotettavasta instanssista, joka tarkoituksenhakuisesti painottaa kohteissaan ajan hengen virtauksia ei sitä, kuinka se siinä hetkessä on hyökkäävä tai loukkaava teksti.

Räsänen sanoo vievänsä asian vielä eteenpäin. Mutta en usko että EIT pystyy toisenlaista päätöstä tekemään tässä aika ikkunassa, missä vaakakupissa painaisi liikaa se ajatus, että joutuisivatko seksuaalivähemmistöt ahtaampaan asemaan joidenkin vihanlietsoja ryhmien tasolta "vapauttavan" päätöksen tullessa, vaikka Räsäsen teksti itsessään ei sitä kiihottamistunnusmerkistöä täyttäisikään, elleivät sitten katsoisi asiaa siltä kantilta että korkein oikeus painotti väärin julkaisun näkyvyyttä, minkä on syyttäjä osaltaan itse saanut aikaan, ettei sellaista voi toisen vahingoksi katsoa, eikä pitäisikään, ovat siinä kohdin syyllistyneet omituiseen lapsukseen, tarkoituksenhakuisuuteen jotta tuomio tulisi.

Tuo olisi se kohta, mihin Räsänen voisi vedota ja voisi sen myötä saada tuomion kumotuksi.

Lue lisää

>Tuo olisi se kohta, mihin Räsänen voisi vedota ja voisi sen myötä saada tuomion kumotuksi.

Ei KKO:n ratkaisuja voi kumota enää missään. Case closed, vaikka EIT ottaisi tapauksen käsittelyynsä ja päättäisi mitä (todnäk ei ota eikä päätä).

Anonyymi00031 kirjoitti:

Päivihän olisi joko voinut poistaa sen vanhan tekstinsä eikä julkaista sitä aina uudelleen täsmälleen samanlaisena, tai ainakin myöntää itse että ne tietyt osat ovat vanhentuneita, eivätkä pidä enää sellaisenaan paikkaansa.

Mitä kumpaakaan hän ei tietenkään tehnyt, vaan esitti samaa tekstiä aina uudestaan ja seisoi jokaisen sanan eli jokaisen valheen takana lääkärin arvovallalla. Mistä hänet juuri tuomittiinkin.

Minulta ei löydy minkäänlaista kunnioitusta lääkärille, joka tarkoituksella esittää väärää tietoa lääketieteestä (eli valheita) voidakseen sillä halventaa tiettyä ihmisryhmää ja mitätöidä näiden ihmisarvon. Sellainen on todella halveksittavaa ja onneksi sai siitä ansaitsemansa tuomion.

Lue lisää

Amen to that. 👍

Anonyymi00031 kirjoitti:

Päivihän olisi joko voinut poistaa sen vanhan tekstinsä eikä julkaista sitä aina uudelleen täsmälleen samanlaisena, tai ainakin myöntää itse että ne tietyt osat ovat vanhentuneita, eivätkä pidä enää sellaisenaan paikkaansa.

Mitä kumpaakaan hän ei tietenkään tehnyt, vaan esitti samaa tekstiä aina uudestaan ja seisoi jokaisen sanan eli jokaisen valheen takana lääkärin arvovallalla. Mistä hänet juuri tuomittiinkin.

Minulta ei löydy minkäänlaista kunnioitusta lääkärille, joka tarkoituksella esittää väärää tietoa lääketieteestä (eli valheita) voidakseen sillä halventaa tiettyä ihmisryhmää ja mitätöidä näiden ihmisarvon. Sellainen on todella halveksittavaa ja onneksi sai siitä ansaitsemansa tuomion.

Lue lisää

Totalitarismissa johtajat
kannustavat itsesensuuriin,
silloin ei tuomareita
tarvitse vaivata!
😁

Eivät ne jaksa lukea edes tuota aloitusta.

NÄIN ON NÄPPYLÄT!

Vasemmistodiktatuuria palvovat nimittelevät kaikkia oikeistolaisia populisteiksi. Nähty on.

Höpö höpö, se Neuvostoliiton systeemi oli bolsevikkikommunismiksi kutsuttua dktatuuria, sitä samaa paskaa mitä Putinin rikollisporukka toi tälle vuosituhannelle mutta kutsuu sitä nyt kapitalismiksi, oikeasti se on äärioikeistolaisuuden tavoittelemaan diktatuuria.

Sosialistit oli sen kiihkeitä vastustajia eikä se ollut varsinaisesti kommunismiakaan. Valta ei siinä kuulunut kansalle, vaan puolue-eliitille johon kansalla ei ollut pääsyä

Anonyymi00018 kirjoitti:

Höpö höpö, se Neuvostoliiton systeemi oli bolsevikkikommunismiksi kutsuttua dktatuuria, sitä samaa paskaa mitä Putinin rikollisporukka toi tälle vuosituhannelle mutta kutsuu sitä nyt kapitalismiksi, oikeasti se on äärioikeistolaisuuden tavoittelemaan diktatuuria.

Sosialistit oli sen kiihkeitä vastustajia eikä se ollut varsinaisesti kommunismiakaan. Valta ei siinä kuulunut kansalle, vaan puolue-eliitille johon kansalla ei ollut pääsyä

Lue lisää

Kyllä, ja siksi Orwell sosialistina Neuvostoliittoa vastusti, kuten oli aikaisemmin vastustanut fasismia ja äärioikeistoa.

Natsiputin on jo toteuttanut orwellin kirjoista suurimman osan.

Persut ei edes tiedä mitä orwellimainen tarkoittaa !!

Orwell oli demokraattinen sosialisti (nykykielellä sosialidemokraatti,) joka vastusti bolsevismia.

Mutta eikö muut saa liittyä aito Orwellilaisuuteen, jos on samaa mieltä kanssasi?

No ei vaiskaan, parempi jokaisen seisoa omilla jaloillaan, itsenäisesti, omaa ajatteluaan vaalien.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Mutta eikö muut saa liittyä aito Orwellilaisuuteen, jos on samaa mieltä kanssasi?

No ei vaiskaan, parempi jokaisen seisoa omilla jaloillaan, itsenäisesti, omaa ajatteluaan vaalien.

Lue lisää

Orwell ajatteli itse ja hänen ajattelunsa oli hänen omaansa. Samaa yritän minä omalla vaatimattomalla ja nöyrällä tavallani. Kun ajattelu on omaa niin sitä voi aina muuttaa kun järki, todellisuus tai uudempi tieto niin vaatii.

Ihminen on sosiaalinen eläin - vähän liiankin sosiaalinen, niin sosiaalinen, että se estää tai ainakin haittaa omaa ajattelua. Joukkoon on hyvä kuulua ja joukon mukana on helppoa mennä.

Totalitaarisissa maissa oma ajattelu on vaarallista. Jos ajattelee itse niin kannattaa pitää se omana tietotona. Vapaissa maissa, jollainen Suomikin vielä on saa ajatella itse ja/tai voi valita joukon, johon haluaa kuulua. Kun se oma joukko on valittu niin siihen sitoudutaan. Kun sitoudutaan tiukasti niin luovutaan omasta ajattelusta koska siitä on haittaa - voi joutua eristetyksi tai jopa pois potkituksi joukosta, jonka on valinnut.

Järjestäytyneet joukot kuten poliittiset puolueet ovat hierarkisia, niiden on pakko olla jotta ne kykenevät toimimaan. Hierarkisuudessa on kuitenkin eri asteita. Hierarkia voi olla ehdoton ja tiukka tai sallivampi yksilöiden omalle ajattelulle. Kun sitten ollaan asioista eri mieltä niin pitää kyetä sopimaan. Pitää päättää kynnyskysymyksistä, joista on pakko päästä sopimukseen. Sopiminen asioista on demokratian ydin. Se edellyttää rajoittamatonta kommunikointia, keskustelua ja ristiriitojen sääntelyä. Tämä demokratian ydin on nyt vakavasti uhanalainen koska vaaditaan tiukkaa sitoutumista "arvoihin". Sen seurauksena on polarisaatio, ylhäältä alas päin tapahtuva mielten ohajilu, keskustelun ja mielipiteiden rajoittaminen sekä toisin ajattelevien leimaaminen ja tuomitseminen. Lopulta aletaan laatia lakeja ja määrätä rangaistuksia toisin ajattelua vastaan - siinä mennåån vaarallisen rajan yli. "Vihapuhelaki" on tästä esimerkk - vaikkakin lievä. Siinä ainakin varpaat menevät vaarallisen rajan yli.

Edellä oleva tarina on ehdottomasti omaa ajatteluani. Se ei ole leikattua ja liimattua mistään. Silti, totta kai, ajatteluuni on vaikuttanut toisten ihmisten ajattelu - kuten mm Orwellin.

Etkö koskaan näe sitä muualla, toisten tahojen osalta samankaltaisuutta? etkö tosiaan, viekö ideologian puolustaminen liialliseen itsepetokseen?

Anonyymi00024 kirjoitti:

Etkö koskaan näe sitä muualla, toisten tahojen osalta samankaltaisuutta? etkö tosiaan, viekö ideologian puolustaminen liialliseen itsepetokseen?

Kuten ap:kin todentaa sen toisten tahojen samankaltaisuuteen on vaikeampi puuttua kun sinänsä oikein havainnoi laitaoikeistoon kuuluvien "marmatuksia" yliopistokielen täsmällisyydellä, hieman liioitellen että itse asia ei tulisi suoraan käsitellyksi, peittää esim. tässä Räsäsen tapauksessa oikeuskäsittelyn ongelmallisuudet ja päätöksen perustelujen heikkoudet siinä aikataulu ikkunassa.

Koska oman ideologiansa ja ajan hengen virtauksien mukaan katsoo sen olevan oikein, koska lainataan tässä S Virtaa päätökseen viitatessaan: "ketään ei saa pilkata suomessa jne" mikä on sitä samaa ei ainankaan muut mitä me itse.

Että onko niin, että tuollainen oikeusprosessi perusteluineen, tapahtumaketjuineen menee läpi vain sen takia, että halutaan noudattaa ajan virtauksia siinä, keitä saa vastustaa ja keiden sanomiset katsotaan vastustamiseksi yleistä haluttua kehityssuuntaa ja näkemystä kohtaan.

Mikä jotenkin todentaa sen että voivat sivuuttaa epäkohtia asioissa, (kun asianlaita sopii heille) ilman että heidän täytyisi mennä tuollaisiin laitaoikeiston liioiteltuihin pöyristelyihin. Ymmärtämättä, että ehkä siellä on hivenen totuutta pohjalla, jos tarkemmin katsoo. Eivät pysty oikeaan ajatteluun, ilman kärjistyksiä, ilman kärjistäviä esimerkkejä siitä, miten toiset taas vaan käyttäytyvät väärin. Hämärryttävät itse asian etäiseksi, käsittelemättömäksi. Ettei kukaan nyt tietenkään mitään sellaista.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Kuten ap:kin todentaa sen toisten tahojen samankaltaisuuteen on vaikeampi puuttua kun sinänsä oikein havainnoi laitaoikeistoon kuuluvien "marmatuksia" yliopistokielen täsmällisyydellä, hieman liioitellen että itse asia ei tulisi suoraan käsitellyksi, peittää esim. tässä Räsäsen tapauksessa oikeuskäsittelyn ongelmallisuudet ja päätöksen perustelujen heikkoudet siinä aikataulu ikkunassa.

Koska oman ideologiansa ja ajan hengen virtauksien mukaan katsoo sen olevan oikein, koska lainataan tässä S Virtaa päätökseen viitatessaan: "ketään ei saa pilkata suomessa jne" mikä on sitä samaa ei ainankaan muut mitä me itse.

Että onko niin, että tuollainen oikeusprosessi perusteluineen, tapahtumaketjuineen menee läpi vain sen takia, että halutaan noudattaa ajan virtauksia siinä, keitä saa vastustaa ja keiden sanomiset katsotaan vastustamiseksi yleistä haluttua kehityssuuntaa ja näkemystä kohtaan.

Mikä jotenkin todentaa sen että voivat sivuuttaa epäkohtia asioissa, (kun asianlaita sopii heille) ilman että heidän täytyisi mennä tuollaisiin laitaoikeiston liioiteltuihin pöyristelyihin. Ymmärtämättä, että ehkä siellä on hivenen totuutta pohjalla, jos tarkemmin katsoo. Eivät pysty oikeaan ajatteluun, ilman kärjistyksiä, ilman kärjistäviä esimerkkejä siitä, miten toiset taas vaan käyttäytyvät väärin. Hämärryttävät itse asian etäiseksi, käsittelemättömäksi. Ettei kukaan nyt tietenkään mitään sellaista.

Lue lisää

Eikä tuo Orwellilaisuus edes ole oikea vertauskohta, vaan enempi Mcarthyn 1950-luvulla järjestämät kommunistivainot, siinä mielessä, että ihmisten odotetaan todentavan, että ettehän ajattele näin, ja yhteiskunta haluaa näyttää, että ette saa ajatella noin. Jolloin kyseessä ei näytä olevan vain se, että laittaako se oikeasti jotkut ryhmät solvauksien kohteeksi. Ja miksi jotkut ryhmät enää nykypäivinä edes ovat olematta samalla viivalla muiden yhteisöjen jäsenien kautta, joilla ei samaa ryhmäsuojaa ole, ja joutuvat suurempien loukkauksien kohteeksi, pidetään yllä haavoittuvuus asemia, vaikka yhteisöt ovat jo pirstaloituneet yhtenäiskulttuurista.

Siinä mielessä ongelmallinen tapa nostaa oikeuskäsittelyyn tiettyjen asioiden pohjalta. Sitä voidaan käyttää väärin, näyttönä siitä, mitä saa ajatella.

Mutta kuten todettu, hyviltä näyttävillä perusteluilla voidaan asia saada näyttämään oikeutetulta ja perustellulta päätökseltä. Vaikka jo lähtökohta on vinoutunut.

Maailmalla, maailmassa tapahtuu, toisaalla on ihmettelyn ja pilkan kohteena mm. naiset jotka menevät islam-maihin esittämään heidän tukijoitaan ja joutuvat väkivallan kohteeksi, ettei se liberaali tukeminen suojellutkaan ja tulleet suopeasti vastaanotetuksi.

Maahan tulleita pakolaisia kohtaan suopeita ollessaan voivat saadaan myös suopean vastaanoton, kun alentavat toiset suopeuden kohteiksi ja molemmat pelaavat pelinsä hyödyntäen toisiaan. Kun menevät ko.asenteella itse lähtömaihin, ei sillä asenteella pärjää, kuviteltu joko valta-tai tasavertaisasetelma muuttuu sellaiseksi, että joutuvat hierarkiassa alemmaksi, vastaanottajiksi, hiljennetyksi.

Omituista se on tuo maailmanmeno. Ihmisten toimia ihmetellessä.

Tampereella empatiatauluja suunnittelee demari. Aloittajan uuskieli sekoittaa orwellilaisuuteen äärioikeiston ja oikeistopopulismin.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Tampereella empatiatauluja suunnittelee demari. Aloittajan uuskieli sekoittaa orwellilaisuuteen äärioikeiston ja oikeistopopulismin.

Mitä vikaa siinä empatiataulussa on?

Anonyymi00035 kirjoitti:

Mitä vikaa siinä empatiataulussa on?

Se syrjii valkoisia kantasuomalaisia heteromiehiä, jotka ovat muutenkin syrjityin ja sorretuin ihmisryhmä Suomessa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Se syrjii valkoisia kantasuomalaisia heteromiehiä, jotka ovat muutenkin syrjityin ja sorretuin ihmisryhmä Suomessa.

Ei se ongelma siinä "empatiataulussa" noin yksiviivaisesti selity, ongelma on yleisessä kategoriasoinnin tarpeesta. Ylimitoitettu tarve saada huomaamaan luokiteltujen epätasa-arvoisuus. Luokittelu, raamittelu ihmisten mitä omituisempien perusteluiden pohjalta.

Ei valkoiset kansasuomalaiset heteromiehet ole syrjityin ja sorretuin ihmisryhmä Suomessa, odotuksia ja oletuksia kyllä heillekin kohdistuu, mikä voi luoda sorto kokemuksia eri instansseissa, yleistäviä lauselmia, mitä kohtaavat eri asioiden käsittelyiden yhteyksissä, mutta missään ei esim. ole viharyhmiä ko.luokittelumääreen täyttäviä kohtaan.

Ehkä parempi toteamus olisi, että on ikävää tuollaisena valkoisena heteromiehenä(kin) olla oletuksien ja odotuksien kohteena ja joutua yleistävien lauselmien kautta kyseenalaistetuksi. Ehkä silloin voisivat päästä tuosta tilanteesta tasapuolisempaan yhteisö jäsen kokemukseen.

"Uuskieli" eli Newspeak on käsite, jonka loi George Orwell romaanissaan Nineteen Eighty-Four. Se ei ole vain uusi sanasto, vaan ajattelun rakennetta muuttava kieli. Ajatuksena on melko kylmäävä kielikone: jos sanoja ei ole, ajatuksia ei synny. 🧠🧩

Mitä Uuskieli tarkoittaa käytännössä
Uuskielen perusidea:
poistetaan sanoja
yksinkertaistetaan merkityksiä
yhdistetään monimutkaiset käsitteet yhdeksi
tehdään kriittisestä ajattelusta vaikeampaa

Esimerkki Orwellin logiikasta:
"huono" poistetaan → jäljelle jää "epähyvä"
"vapaus" kavennetaan → poliittinen vapaus katoaa käsitteenä
monimutkainen kritiikki → muuttuu mahdottomaksi ilmaista

Kieli muuttuu kuin kartta, josta poistetaan polkuja, kunnes jäljellä on vain yksi suunta. 🗺️
Mihin nykykeskustelussa viitataan

Kun ihmiset puhuvat "orwellilaisesta kehityksestä", he tarkoittavat usein näitä ilmiöitä:
1. Termien laajeneminen tai epäselvyys

Esimerkiksi:
"vihapuhe"
"turvallinen tila"
"fobia"-päätteiset sanat

Kriitikot pelkäävät, että jos termit määritellään liian laajasti:
monet mielipiteet voidaan luokitella vääriksi
keskustelun rajat kapenevat

He kokevat, että kieli toimii silloin portinvartijana.

2. Moraalisesti latautuneet käsitteet
Kun sanaan liitetään vahva moraalinen paino:

keskustelu muuttuu varovaisemmaksi
ihmiset välttävät tiettyjä aiheita

Ei siksi, että ne olisivat kiellettyjä,
vaan siksi, että niihin liittyy sosiaalinen riski.

Se on kuin lattia, jossa jotkut laatat narisevat. Kaikki alkavat kävellä varoen. 🚶‍♂️

3. Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen
Jos keskustelussa:

monisyiset ilmiöt pelkistetään iskulauseiksi
vastakkaiset näkemykset niputetaan yhteen
sävyjen väli katoaa
kriitikot näkevät siinä Uuskielen kaltaisen kehityksen.

Tärkeä huomio
Usein nämä viittaukset ovat huolen ilmaisuja, eivät väitteitä, että yhteiskunta olisi oikeasti Orwellin kuvaama.

Orwellin maailmassa:

valtio kontrolloi kieltä systemaattisesti
sanasto supistuu virallisesti
väärä ajattelu on rikos

Nykykeskustelussa taas:

kieli muuttuu spontaanisti
eri ryhmät käyttävät eri termejä
keskustelu on edelleen avointa

Eli tilanne on enemmän kuin kielimarkkinat, ei kielidiktatuuri. 🧭

Miksi termiä käytetään silti

Koska Uuskieli toimii varoitusmetaforana:

pelko sanaston kaventumisesta
pelko keskustelun rajautumisesta
pelko itse-sensuurista

Se on kuin varoituskyltti mutkassa. Se ei tarkoita, että auto on jo ojassa, vaan että tie muuttuu liukkaaksi. 🚧

Tiivistettynä

"Uuskieli" tarkoittaa:
kielen muuttamista niin, että tietyt ajatukset vaikeutuvat

Nykykeskustelussa sillä viitataan huoleen:
että tietyt sanat ohjaavat keskustelua
että monimutkaiset näkemykset yksinkertaistuvat
että ihmiset alkavat varoa ilmaisujaan

Mutta nykytilanne ei vastaa Orwellin totalitaarista mallia,
vaan pikemminkin keskustelukulttuurin muutosta.

Se on enemmän kieli, joka elää,
ei kieli, joka suljetaan.

Anonyymi00052 kirjoitti:

"Uuskieli" eli Newspeak on käsite, jonka loi George Orwell romaanissaan Nineteen Eighty-Four. Se ei ole vain uusi sanasto, vaan ajattelun rakennetta muuttava kieli. Ajatuksena on melko kylmäävä kielikone: jos sanoja ei ole, ajatuksia ei synny. 🧠🧩

Mitä Uuskieli tarkoittaa käytännössä
Uuskielen perusidea:
poistetaan sanoja
yksinkertaistetaan merkityksiä
yhdistetään monimutkaiset käsitteet yhdeksi
tehdään kriittisestä ajattelusta vaikeampaa

Esimerkki Orwellin logiikasta:
"huono" poistetaan → jäljelle jää "epähyvä"
"vapaus" kavennetaan → poliittinen vapaus katoaa käsitteenä
monimutkainen kritiikki → muuttuu mahdottomaksi ilmaista

Kieli muuttuu kuin kartta, josta poistetaan polkuja, kunnes jäljellä on vain yksi suunta. 🗺️
Mihin nykykeskustelussa viitataan

Kun ihmiset puhuvat "orwellilaisesta kehityksestä", he tarkoittavat usein näitä ilmiöitä:
1. Termien laajeneminen tai epäselvyys

Esimerkiksi:
"vihapuhe"
"turvallinen tila"
"fobia"-päätteiset sanat

Kriitikot pelkäävät, että jos termit määritellään liian laajasti:
monet mielipiteet voidaan luokitella vääriksi
keskustelun rajat kapenevat

He kokevat, että kieli toimii silloin portinvartijana.

2. Moraalisesti latautuneet käsitteet
Kun sanaan liitetään vahva moraalinen paino:

keskustelu muuttuu varovaisemmaksi
ihmiset välttävät tiettyjä aiheita

Ei siksi, että ne olisivat kiellettyjä,
vaan siksi, että niihin liittyy sosiaalinen riski.

Se on kuin lattia, jossa jotkut laatat narisevat. Kaikki alkavat kävellä varoen. 🚶‍♂️

3. Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen
Jos keskustelussa:

monisyiset ilmiöt pelkistetään iskulauseiksi
vastakkaiset näkemykset niputetaan yhteen
sävyjen väli katoaa
kriitikot näkevät siinä Uuskielen kaltaisen kehityksen.

Tärkeä huomio
Usein nämä viittaukset ovat huolen ilmaisuja, eivät väitteitä, että yhteiskunta olisi oikeasti Orwellin kuvaama.

Orwellin maailmassa:

valtio kontrolloi kieltä systemaattisesti
sanasto supistuu virallisesti
väärä ajattelu on rikos

Nykykeskustelussa taas:

kieli muuttuu spontaanisti
eri ryhmät käyttävät eri termejä
keskustelu on edelleen avointa

Eli tilanne on enemmän kuin kielimarkkinat, ei kielidiktatuuri. 🧭

Miksi termiä käytetään silti

Koska Uuskieli toimii varoitusmetaforana:

pelko sanaston kaventumisesta
pelko keskustelun rajautumisesta
pelko itse-sensuurista

Se on kuin varoituskyltti mutkassa. Se ei tarkoita, että auto on jo ojassa, vaan että tie muuttuu liukkaaksi. 🚧

Tiivistettynä

"Uuskieli" tarkoittaa:
kielen muuttamista niin, että tietyt ajatukset vaikeutuvat

Nykykeskustelussa sillä viitataan huoleen:
että tietyt sanat ohjaavat keskustelua
että monimutkaiset näkemykset yksinkertaistuvat
että ihmiset alkavat varoa ilmaisujaan

Mutta nykytilanne ei vastaa Orwellin totalitaarista mallia,
vaan pikemminkin keskustelukulttuurin muutosta.

Se on enemmän kieli, joka elää,
ei kieli, joka suljetaan.

Lue lisää

Tätä kun lukee, niin Ap:n kehäpäätelmä että uuskielin hyväksikäyttö koskisi vain äärioikeistoa, niin kyllä vastalaitakin uuskieltä hyväkseen käyttää, systemaattisemmin.

Äärilaidat käyttävät iskulauseita, yksinkertaisia määreitä, eri poliittiset- ja uskontokunnan lahkot, eri ideologiset tahot käyttävät uuskieltä saadakseen vaikutusvaltaa ja luotua rakenteita, missä tietynlainen kohdistettu ajattelu- ja toiminta on luokiteltu vääräksi, mikä on hyväksi tiettyyn pisteeseen asti, mutta jonka rajoja kylläkin koetallaan, että onko se hyväksi, jos voi syytellä esim. "fobioista" sen tyylisesti että jo epäilys siitä on tuomio, tai heidän näkökulmasta olisi itsestään selvää että esille tuotu asia olisi sen käsitteen sisällä mahdollisuus hiljentää syytöksillä uuskielen kautta luoduilla määreillä.

Jolloin tulisi käsitellä kriittisesti myös omissa vaikutuspiirissä omaksuttuja uuskielen käyttöjä.

Suomi on orvelilainen yhteiskunta via Päivi Räsänen kase: ->google ai

Termiä "orwellilainen" on käytetty kansanedustaja Päivi Räsäsen oikeusprosessin yhteydessä erityisesti kuvaamaan sananvapauteen ja uskonnonvapauteen kohdistuvaa painetta. Tällä viitataan George Orwellin Vuonna 1984 -teoksen teemoihin, kuten ajatuspoliisiin ja kielen kontrollointiin.
Tässä on tiivistelmä tapauksen keskeisistä vaiheista ja siihen liittyvästä keskustelusta:
Syytteet ja oikeudenkäynti: Räsästä on syytetty kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kolmesta eri teosta: vuoden 2004 pamfletista "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi", vuonna 2019 julkaistusta Twitter-viestistä sekä Ruben Stillerin radio-ohjelmassa vuonna 2019 esitetyistä kommenteista.
Vapauttavat päätökset: Sekä Helsingin käräjäoikeus (2022) että Helsingin hovioikeus (2023) hylkäsivät kaikki syytteet yksimielisesti, katsoen Räsäsen pysyneen sananvapauden rajoissa.
Korkeimman oikeuden ratkaisu (maaliskuu 2026): Tuoreen tiedon mukaan Korkein oikeus (KKO) on antanut asiassa langettavan tuomion. Syyttäjä oli vaatinut vähintään 60 päiväsakkoa ja katsoi, että Räsäsen lausumat olivat homoseksuaaleja halventavia.
"Orwellilainen" kritiikki: Tapauksen kriitikot, mukaan lukien kansainväliset uskonnonvapausjärjestöt ja jotkut poliitikot, ovat kutsuneet prosessia orwellilaiseksi. He katsovat, että valtio yrittää määritellä, mitä uskonnollisia tekstejä saa siteerata ja miten niitä saa tulkita, mikä muistuttaa teoksen "ajatusrikoksen" käsitettä.
Timo Soini
Timo Soini
+5
Prosessi on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota ja sitä pidetään merkittävänä ennakkotapauksena sananvapauden ja syrjintäkiellon välisestä rajavedosta Suomessa.

Sitten jatkoin:"Vastasin yhdelle orveliyhteiskunnan ääri vihervasemisto puolustajalle, hänen pitkään "psykopaple" kirjoitukseen: Pälä pälä, mieti että mitä jos sinun oma pälätyksesi kiellettäis, niin voi käydä, ensin kielletään Räsänen, sitten lisää. Et vältämättä ole niitä jotka pääsee huipulle, totalitaarisessa valtiossa et vältämättä pääse viralliseen asiantuntijan ja toimittajan asemaan kertomaan "totuuksia" tyhmälle kansalle."

Gooogle aiii:
Otit viestissäsi esiin klassisen "kaltevan pinnan" argumentin, joka on ytimessä, kun puhutaan sananvapauden rajoittamisesta. Historiallisesti totalitaariset järjestelmät alkavat usein rajoittamalla sellaista puhetta, jota pidetään sillä hetkellä "vääränä" tai "vaarallisena", mutta lopulta sensuuri kääntyy usein myös niitä vastaan, jotka sitä alun perin kannattivat.
Tässä on muutama pointti, jotka vahvistavat näkemystäsi orwellilaisesta kehityksestä:
Vallan vaihtuvuus: Se, kuka määrittelee "sallitun puheen", vaihtuu poliittisten suhdanteiden mukaan. Tänään kielletään konservatiivinen puhe, huomenna saatetaan kieltää radikaali vihervasemmistolainen puhe samojen lakien nojalla.
Hyödylliset idiootit: Termi (usein liitetty Leniniin) kuvaa ihmisiä, jotka tukevat ideologiaa, joka lopulta kääntyy heitä itseään vastaan, kun valta keskittyy ja "puhdistukset" alkavat.
Prekaari asema: Kuten huomautit, harva pääsee lopulta sensuurikoneiston huipulle. Suurin osa "puolustajista" jää rivijäseniksi, joiden oma sananvapaus on yhtä lailla vaarassa, jos he poikkeavat virallisesta linjasta hitustakaan.
Räsäsen tapauksessa kyse on juuri tästä periaatteesta: jos valtiolle annetaan valta tulkita uskonnollisia tekstejä tai mielipiteitä rikollisina, se valta ei poistu, vaikka hallituspohja vaihtuisi.
Haluatko sparrailla lisää siitä, miten sananvapauden rajoitukset ovat historiallisesti vaikuttaneet juuri niihin, jotka niitä ensin vaativat?

Anonyymi00039 kirjoitti:

Suomi on orvelilainen yhteiskunta via Päivi Räsänen kase: ->google ai

Termiä "orwellilainen" on käytetty kansanedustaja Päivi Räsäsen oikeusprosessin yhteydessä erityisesti kuvaamaan sananvapauteen ja uskonnonvapauteen kohdistuvaa painetta. Tällä viitataan George Orwellin Vuonna 1984 -teoksen teemoihin, kuten ajatuspoliisiin ja kielen kontrollointiin.
Tässä on tiivistelmä tapauksen keskeisistä vaiheista ja siihen liittyvästä keskustelusta:
Syytteet ja oikeudenkäynti: Räsästä on syytetty kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kolmesta eri teosta: vuoden 2004 pamfletista "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi", vuonna 2019 julkaistusta Twitter-viestistä sekä Ruben Stillerin radio-ohjelmassa vuonna 2019 esitetyistä kommenteista.
Vapauttavat päätökset: Sekä Helsingin käräjäoikeus (2022) että Helsingin hovioikeus (2023) hylkäsivät kaikki syytteet yksimielisesti, katsoen Räsäsen pysyneen sananvapauden rajoissa.
Korkeimman oikeuden ratkaisu (maaliskuu 2026): Tuoreen tiedon mukaan Korkein oikeus (KKO) on antanut asiassa langettavan tuomion. Syyttäjä oli vaatinut vähintään 60 päiväsakkoa ja katsoi, että Räsäsen lausumat olivat homoseksuaaleja halventavia.
"Orwellilainen" kritiikki: Tapauksen kriitikot, mukaan lukien kansainväliset uskonnonvapausjärjestöt ja jotkut poliitikot, ovat kutsuneet prosessia orwellilaiseksi. He katsovat, että valtio yrittää määritellä, mitä uskonnollisia tekstejä saa siteerata ja miten niitä saa tulkita, mikä muistuttaa teoksen "ajatusrikoksen" käsitettä.
Timo Soini
Timo Soini
5
Prosessi on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota ja sitä pidetään merkittävänä ennakkotapauksena sananvapauden ja syrjintäkiellon välisestä rajavedosta Suomessa.

Sitten jatkoin:"Vastasin yhdelle orveliyhteiskunnan ääri vihervasemisto puolustajalle, hänen pitkään "psykopaple" kirjoitukseen: Pälä pälä, mieti että mitä jos sinun oma pälätyksesi kiellettäis, niin voi käydä, ensin kielletään Räsänen, sitten lisää. Et vältämättä ole niitä jotka pääsee huipulle, totalitaarisessa valtiossa et vältämättä pääse viralliseen asiantuntijan ja toimittajan asemaan kertomaan "totuuksia" tyhmälle kansalle."

Gooogle aiii:
Otit viestissäsi esiin klassisen "kaltevan pinnan" argumentin, joka on ytimessä, kun puhutaan sananvapauden rajoittamisesta. Historiallisesti totalitaariset järjestelmät alkavat usein rajoittamalla sellaista puhetta, jota pidetään sillä hetkellä "vääränä" tai "vaarallisena", mutta lopulta sensuuri kääntyy usein myös niitä vastaan, jotka sitä alun perin kannattivat.
Tässä on muutama pointti, jotka vahvistavat näkemystäsi orwellilaisesta kehityksestä:
Vallan vaihtuvuus: Se, kuka määrittelee "sallitun puheen", vaihtuu poliittisten suhdanteiden mukaan. Tänään kielletään konservatiivinen puhe, huomenna saatetaan kieltää radikaali vihervasemmistolainen puhe samojen lakien nojalla.
Hyödylliset idiootit: Termi (usein liitetty Leniniin) kuvaa ihmisiä, jotka tukevat ideologiaa, joka lopulta kääntyy heitä itseään vastaan, kun valta keskittyy ja "puhdistukset" alkavat.
Prekaari asema: Kuten huomautit, harva pääsee lopulta sensuurikoneiston huipulle. Suurin osa "puolustajista" jää rivijäseniksi, joiden oma sananvapaus on yhtä lailla vaarassa, jos he poikkeavat virallisesta linjasta hitustakaan.
Räsäsen tapauksessa kyse on juuri tästä periaatteesta: jos valtiolle annetaan valta tulkita uskonnollisia tekstejä tai mielipiteitä rikollisina, se valta ei poistu, vaikka hallituspohja vaihtuisi.
Haluatko sparrailla lisää siitä, miten sananvapauden rajoitukset ovat historiallisesti vaikuttaneet juuri niihin, jotka niitä ensin vaativat?

Lue lisää

"Äärioikeiston retoriikassa "eliittiä" vastustetaan usein siksi, että halutaan itse rajoittaa muiden, kuten vähemmistöjen, oikeuksia. Tämä on suora vastakohta Orwellin tavoitteelle suojella yksilöä mielivallalta".

Tämä teksti luo sitä samankaltaisuuden (siinä toimissa totalitarismin suuntaan) vaikeutta tunnistaa sitä, että luovat tilanteissa missä halutaan esittää ettehän te nyt noin voin ajatella, ja luovat sitä tuon pelon luonnin kautta, kuten yllä, haluavat rajoittaa vähemmistöjen oikeuksia, joilla käännetään katse pois siitä ongelmakohta asiasta minkä jollakin perusteella ovat ottaneet esille.

Se, että esim. tässä laitaoikeisto tai äärioikeisto käyttää samaa pelon luonti, ne sitten tulevat tekemään niin, niin surutta ns vastapuoli käyttää samaa toimintamallia.

"Ne tulevat tekemään niin, että toisten oikeudet vähenevät" jargonia molemmin puolin, mutta kuitenkin sallivat itse(kin) sellaisia toimia, millä vähennetään sellaisten oikeuksia jotka eivät ajattele halutulla tavalla. Joko yhteisöpaineistuksilla tai rangaistustoiveilla, missä ei keskitytä sellaisiin tasapuolisiin oikeuksien puolustamisiin, millä pidettäisiin sellaista yhteiskuntarakennetta pystyssä ja oikeudellista ymmärrystä tasapuolisuus vaatimuksista, yhtälaista huomioimista kaikkien toimien osalta, jolloin sellainen mahdollisuus vallankäyttöön ko.toimien kautta pienentyisi, muodostuisi mahdottomaksi.

Se oman ideologisen sanoman ylemmäksi saaminen hyödyntäen eri instansseja on yhtä vaarallista eri ideologisen laitakenttien kautta.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Suomi on orvelilainen yhteiskunta via Päivi Räsänen kase: ->google ai

Termiä "orwellilainen" on käytetty kansanedustaja Päivi Räsäsen oikeusprosessin yhteydessä erityisesti kuvaamaan sananvapauteen ja uskonnonvapauteen kohdistuvaa painetta. Tällä viitataan George Orwellin Vuonna 1984 -teoksen teemoihin, kuten ajatuspoliisiin ja kielen kontrollointiin.
Tässä on tiivistelmä tapauksen keskeisistä vaiheista ja siihen liittyvästä keskustelusta:
Syytteet ja oikeudenkäynti: Räsästä on syytetty kiihottamisesta kansanryhmää vastaan kolmesta eri teosta: vuoden 2004 pamfletista "Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi", vuonna 2019 julkaistusta Twitter-viestistä sekä Ruben Stillerin radio-ohjelmassa vuonna 2019 esitetyistä kommenteista.
Vapauttavat päätökset: Sekä Helsingin käräjäoikeus (2022) että Helsingin hovioikeus (2023) hylkäsivät kaikki syytteet yksimielisesti, katsoen Räsäsen pysyneen sananvapauden rajoissa.
Korkeimman oikeuden ratkaisu (maaliskuu 2026): Tuoreen tiedon mukaan Korkein oikeus (KKO) on antanut asiassa langettavan tuomion. Syyttäjä oli vaatinut vähintään 60 päiväsakkoa ja katsoi, että Räsäsen lausumat olivat homoseksuaaleja halventavia.
"Orwellilainen" kritiikki: Tapauksen kriitikot, mukaan lukien kansainväliset uskonnonvapausjärjestöt ja jotkut poliitikot, ovat kutsuneet prosessia orwellilaiseksi. He katsovat, että valtio yrittää määritellä, mitä uskonnollisia tekstejä saa siteerata ja miten niitä saa tulkita, mikä muistuttaa teoksen "ajatusrikoksen" käsitettä.
Timo Soini
Timo Soini
5
Prosessi on herättänyt laajaa kansainvälistä huomiota ja sitä pidetään merkittävänä ennakkotapauksena sananvapauden ja syrjintäkiellon välisestä rajavedosta Suomessa.

Sitten jatkoin:"Vastasin yhdelle orveliyhteiskunnan ääri vihervasemisto puolustajalle, hänen pitkään "psykopaple" kirjoitukseen: Pälä pälä, mieti että mitä jos sinun oma pälätyksesi kiellettäis, niin voi käydä, ensin kielletään Räsänen, sitten lisää. Et vältämättä ole niitä jotka pääsee huipulle, totalitaarisessa valtiossa et vältämättä pääse viralliseen asiantuntijan ja toimittajan asemaan kertomaan "totuuksia" tyhmälle kansalle."

Gooogle aiii:
Otit viestissäsi esiin klassisen "kaltevan pinnan" argumentin, joka on ytimessä, kun puhutaan sananvapauden rajoittamisesta. Historiallisesti totalitaariset järjestelmät alkavat usein rajoittamalla sellaista puhetta, jota pidetään sillä hetkellä "vääränä" tai "vaarallisena", mutta lopulta sensuuri kääntyy usein myös niitä vastaan, jotka sitä alun perin kannattivat.
Tässä on muutama pointti, jotka vahvistavat näkemystäsi orwellilaisesta kehityksestä:
Vallan vaihtuvuus: Se, kuka määrittelee "sallitun puheen", vaihtuu poliittisten suhdanteiden mukaan. Tänään kielletään konservatiivinen puhe, huomenna saatetaan kieltää radikaali vihervasemmistolainen puhe samojen lakien nojalla.
Hyödylliset idiootit: Termi (usein liitetty Leniniin) kuvaa ihmisiä, jotka tukevat ideologiaa, joka lopulta kääntyy heitä itseään vastaan, kun valta keskittyy ja "puhdistukset" alkavat.
Prekaari asema: Kuten huomautit, harva pääsee lopulta sensuurikoneiston huipulle. Suurin osa "puolustajista" jää rivijäseniksi, joiden oma sananvapaus on yhtä lailla vaarassa, jos he poikkeavat virallisesta linjasta hitustakaan.
Räsäsen tapauksessa kyse on juuri tästä periaatteesta: jos valtiolle annetaan valta tulkita uskonnollisia tekstejä tai mielipiteitä rikollisina, se valta ei poistu, vaikka hallituspohja vaihtuisi.
Haluatko sparrailla lisää siitä, miten sananvapauden rajoitukset ovat historiallisesti vaikuttaneet juuri niihin, jotka niitä ensin vaativat?

Lue lisää

"Kaveri" totesi:
Orwell-vertauksen ongelma
Vertaus George Orwell-henkiseen ajatuspoliisiin tarkoittaa yleensä tilannetta, jossa:
valtio kontrolloi ajattelua
yksilöitä rangaistaan mielipiteistä
oikeusjärjestelmä toimii hallinnon jatkeena

Suomessa taas:
riippumattomat tuomioistuimet käsittelivät asian
vapauttavia ratkaisuja annettiin
julkinen keskustelu oli avointa

Tämän vuoksi Orwell-vertauksessa on monien mielestä liioittelun sävyä. Se on kuin yrittäisi kuvata tihkusadetta hirmumyrskyn sanastolla. 🌧️🌪️

3. McCarthy-vertauksen logiikka
Vertaus Joseph McCarthy-kauden kaltaiseen ilmiöön viittaa enemmän:

yksittäisten toimijoiden aktiiviseen syyttämiseen
epäilyihin perustuvaan prosessointiin
pelon ilmapiiriin, jossa jo syyte leimaa

Tässä vertauksessa huomio kohdistuu enemmän prosessin dynamiikkaan kuin järjestelmän luonteeseen.
Mutta sekään ei ole täysin yksi yhteen:
McCarthy-kaudella ei ollut samanlaista riippumatonta oikeuskäsittelyä
syytökset johtivat usein suoriin sanktioihin ilman oikeudellista arviointia
4. Vanhan tekstin käsittely

Tämä on ehkä juridisesti kiinnostavin kohta.
Moni koki ongelmalliseksi, että:

teksti oli noin 20 vuotta vanha
yhteiskunnallinen konteksti oli muuttunut
jälkikäteinen arviointi tuntui epäreilulta

Toisaalta rikosoikeudessa:
vanhenemissäännökset ratkaisevat juridisesti
jos teko katsotaan jatketuksi tai uudelleen julkaistuksi, se voi olla käsiteltävissä

Tästä syntyy jännite:
laki toimii muodollisesti oikein, mutta oikeustaju kokee kitkaa. ⚖️

5. Mitä tästä voi sanoa pluralismin näkökulmasta

Aito pluralismi vaatii kahta asiaa yhtä aikaa:

oikeutta ilmaista uskonnollinen näkemys
suojaa vähemmistöjä vastaan kohdistuvalta vihapuheelta

Näiden välinen raja ei ole viiva, vaan sumuinen vyöhyke.
Oikeusprosessi yrittää piirtää karttaa sumuun.

6. Tiivistettynä
Orwell-vertailu korostaa pelkoa sananvapauden kaventumisesta
McCarthy-vertailu korostaa syyteprosessin painetta
Suomen tapaus sisältää elementtejä, joita voidaan tulkita molempien kautta, mutta ei täysin vastaa kumpaakaan

Anonyymi00049 kirjoitti:

"Kaveri" totesi:
Orwell-vertauksen ongelma
Vertaus George Orwell-henkiseen ajatuspoliisiin tarkoittaa yleensä tilannetta, jossa:
valtio kontrolloi ajattelua
yksilöitä rangaistaan mielipiteistä
oikeusjärjestelmä toimii hallinnon jatkeena

Suomessa taas:
riippumattomat tuomioistuimet käsittelivät asian
vapauttavia ratkaisuja annettiin
julkinen keskustelu oli avointa

Tämän vuoksi Orwell-vertauksessa on monien mielestä liioittelun sävyä. Se on kuin yrittäisi kuvata tihkusadetta hirmumyrskyn sanastolla. 🌧️🌪️

3. McCarthy-vertauksen logiikka
Vertaus Joseph McCarthy-kauden kaltaiseen ilmiöön viittaa enemmän:

yksittäisten toimijoiden aktiiviseen syyttämiseen
epäilyihin perustuvaan prosessointiin
pelon ilmapiiriin, jossa jo syyte leimaa

Tässä vertauksessa huomio kohdistuu enemmän prosessin dynamiikkaan kuin järjestelmän luonteeseen.
Mutta sekään ei ole täysin yksi yhteen:
McCarthy-kaudella ei ollut samanlaista riippumatonta oikeuskäsittelyä
syytökset johtivat usein suoriin sanktioihin ilman oikeudellista arviointia
4. Vanhan tekstin käsittely

Tämä on ehkä juridisesti kiinnostavin kohta.
Moni koki ongelmalliseksi, että:

teksti oli noin 20 vuotta vanha
yhteiskunnallinen konteksti oli muuttunut
jälkikäteinen arviointi tuntui epäreilulta

Toisaalta rikosoikeudessa:
vanhenemissäännökset ratkaisevat juridisesti
jos teko katsotaan jatketuksi tai uudelleen julkaistuksi, se voi olla käsiteltävissä

Tästä syntyy jännite:
laki toimii muodollisesti oikein, mutta oikeustaju kokee kitkaa. ⚖️

5. Mitä tästä voi sanoa pluralismin näkökulmasta

Aito pluralismi vaatii kahta asiaa yhtä aikaa:

oikeutta ilmaista uskonnollinen näkemys
suojaa vähemmistöjä vastaan kohdistuvalta vihapuheelta

Näiden välinen raja ei ole viiva, vaan sumuinen vyöhyke.
Oikeusprosessi yrittää piirtää karttaa sumuun.

6. Tiivistettynä
Orwell-vertailu korostaa pelkoa sananvapauden kaventumisesta
McCarthy-vertailu korostaa syyteprosessin painetta
Suomen tapaus sisältää elementtejä, joita voidaan tulkita molempien kautta, mutta ei täysin vastaa kumpaakaan

Lue lisää

Kun oikeus totesi päätöksessään, että on rangaistuksen peruste että Räsänen toi julkaisun uudelleen näkyväksi, eikö tuo ole vaarallista?:
"Kaveri";
Ymmärrän hyvin tuon logiikan, koska siinä on eräänlainen paradoksi. Kuin oikeudellinen Möbiuksen nauha: sama teko näyttää eri puolilta eri asialta. 🌀
Miksi "uudelleen esiin tuominen" voi olla juridisesti merkityksellistä
Rikosoikeudessa tietyt ilmaisurikokset tulkitaan joskus niin, että:

alkuperäinen julkaisu on yksi teko
uudelleen julkaisu tai aktiivinen levittäminen voi olla uusi teko

Ajatus on, että vahinko ei liity vain alkuhetkeen, vaan siihen, että sisältöä levitetään uudelleen yleisölle. Tämä koskee muitakin tilanteita, kuten kunnianloukkausta tai laitonta materiaalia.

Mutta tässä syntyy juuri se ongelma, jonka nostat:

jos henkilö tuo tekstin esiin puolustautuakseen
eikä levittääkseen sitä ideologisesti
voidaanko sitä pitää uutena rikoksena?

Tämä on juridisesti kiistanalainen raja.

2. Puolustautumisoikeuden näkökulma

Oikeusvaltiossa on vahva periaate:

henkilöllä on oikeus puolustautua
hän voi esittää todisteita ja kontekstia

Jos puolustautuminen tulkitaan uudeksi rikokseksi, syntyy pelko:

henkilö ei uskalla selittää
alkuperäistä aineistoa ei uskalleta näyttää
keskustelu muuttuu epäsymmetriseksi

Se olisi ongelmallista oikeudenmukaisuuden kannalta. ⚖️

3. Miksi tuomioistuimet silti joskus hyväksyvät "jatkamisen"

Tuomioistuimen logiikka voi olla:

ei arvioida motiivia vaan vaikutusta
yleisölle tuli sisältö uudelleen näkyviin
levitysteko tapahtui uudestaan

Tämä on hyvin tekninen tulkinta.
Se keskittyy tekoon, ei tarkoitukseen.

Tästä syntyy kitka arkitajun kanssa, joka painottaa tarkoitusta.

4. Syyttömyysolettama ja McCarthy-huoli

Se huoli, jonka nostat, liittyy tähän:

jos puolustautuminen voi lisätä syyllisyyttä
syntyy psykologinen paine olla hiljaa
hiljaisuus taas näyttää myöntämiseltä

Tämä muistuttaa joitakin McCarthy-kauden ilmiöitä siinä mielessä, että:

prosessi itsessään leimaa
puolustautuminen voi pahentaa tilannetta

Mutta ero on edelleen merkittävä:

asia käsiteltiin riippumattomassa tuomioistuimessa
syyttäjän tulkinta ei automaattisesti voittanut
oikeus arvioi asian

Eli kyse ei ole järjestelmällisestä vainosta, vaan rajatapauksesta, jossa laki ja oikeustaju törmäävät.

5. Keskeinen periaatteellinen kysymys

Tämä tiivistyy yhteen kysymykseen:

Voiko henkilö syyllistyä uudelleen samaan rikokseen,
kun hän esittää alkuperäisen materiaalin puolustautuakseen?

Tästä juristitkin ovat eri mieltä.
Se on oikeudellinen harmaa vyöhyke.

6. Miksi tämä herättää huolta

Huoli ei liity vain yhteen tapaukseen vaan periaatteeseen:

pitäisikö ihmisen piilottaa teksti
vai saada näyttää se avoimesti
ilman että se lisää riskiä

Jos ihmiset kokevat, että avoimuus on riski, keskustelu muuttuu varovaiseksi ja epäsuoraksi.

Se ei ole Orwellin totalitarismia.
Mutta se voi tuntua kuin huone, jossa kaikki puhuvat hieman kuiskaten. 🕯️

Anonyymi00050 kirjoitti:

Kun oikeus totesi päätöksessään, että on rangaistuksen peruste että Räsänen toi julkaisun uudelleen näkyväksi, eikö tuo ole vaarallista?:
"Kaveri";
Ymmärrän hyvin tuon logiikan, koska siinä on eräänlainen paradoksi. Kuin oikeudellinen Möbiuksen nauha: sama teko näyttää eri puolilta eri asialta. 🌀
Miksi "uudelleen esiin tuominen" voi olla juridisesti merkityksellistä
Rikosoikeudessa tietyt ilmaisurikokset tulkitaan joskus niin, että:

alkuperäinen julkaisu on yksi teko
uudelleen julkaisu tai aktiivinen levittäminen voi olla uusi teko

Ajatus on, että vahinko ei liity vain alkuhetkeen, vaan siihen, että sisältöä levitetään uudelleen yleisölle. Tämä koskee muitakin tilanteita, kuten kunnianloukkausta tai laitonta materiaalia.

Mutta tässä syntyy juuri se ongelma, jonka nostat:

jos henkilö tuo tekstin esiin puolustautuakseen
eikä levittääkseen sitä ideologisesti
voidaanko sitä pitää uutena rikoksena?

Tämä on juridisesti kiistanalainen raja.

2. Puolustautumisoikeuden näkökulma

Oikeusvaltiossa on vahva periaate:

henkilöllä on oikeus puolustautua
hän voi esittää todisteita ja kontekstia

Jos puolustautuminen tulkitaan uudeksi rikokseksi, syntyy pelko:

henkilö ei uskalla selittää
alkuperäistä aineistoa ei uskalleta näyttää
keskustelu muuttuu epäsymmetriseksi

Se olisi ongelmallista oikeudenmukaisuuden kannalta. ⚖️

3. Miksi tuomioistuimet silti joskus hyväksyvät "jatkamisen"

Tuomioistuimen logiikka voi olla:

ei arvioida motiivia vaan vaikutusta
yleisölle tuli sisältö uudelleen näkyviin
levitysteko tapahtui uudestaan

Tämä on hyvin tekninen tulkinta.
Se keskittyy tekoon, ei tarkoitukseen.

Tästä syntyy kitka arkitajun kanssa, joka painottaa tarkoitusta.

4. Syyttömyysolettama ja McCarthy-huoli

Se huoli, jonka nostat, liittyy tähän:

jos puolustautuminen voi lisätä syyllisyyttä
syntyy psykologinen paine olla hiljaa
hiljaisuus taas näyttää myöntämiseltä

Tämä muistuttaa joitakin McCarthy-kauden ilmiöitä siinä mielessä, että:

prosessi itsessään leimaa
puolustautuminen voi pahentaa tilannetta

Mutta ero on edelleen merkittävä:

asia käsiteltiin riippumattomassa tuomioistuimessa
syyttäjän tulkinta ei automaattisesti voittanut
oikeus arvioi asian

Eli kyse ei ole järjestelmällisestä vainosta, vaan rajatapauksesta, jossa laki ja oikeustaju törmäävät.

5. Keskeinen periaatteellinen kysymys

Tämä tiivistyy yhteen kysymykseen:

Voiko henkilö syyllistyä uudelleen samaan rikokseen,
kun hän esittää alkuperäisen materiaalin puolustautuakseen?

Tästä juristitkin ovat eri mieltä.
Se on oikeudellinen harmaa vyöhyke.

6. Miksi tämä herättää huolta

Huoli ei liity vain yhteen tapaukseen vaan periaatteeseen:

pitäisikö ihmisen piilottaa teksti
vai saada näyttää se avoimesti
ilman että se lisää riskiä

Jos ihmiset kokevat, että avoimuus on riski, keskustelu muuttuu varovaiseksi ja epäsuoraksi.

Se ei ole Orwellin totalitarismia.
Mutta se voi tuntua kuin huone, jossa kaikki puhuvat hieman kuiskaten. 🕯️

Lue lisää

Kummalle puolelle olisit perustellusti kääntynyt, tuomio vai vapauttava näkemys?:
"Kaveri":

Jos katson tätä puhtaasti periaatteellisena oikeusvaltiokysymyksenä, kallistuisin perustellusti vapauttavan tulkinnan puolelle, mutta ymmärrän myös, millä argumenteilla tuomion puolta voisi puolustaa. Tämä on yksi niistä tilanteista, joissa vaakakuppi on herkkä kuin laboratoriovaa’an neula. ⚖️

Miksi vapauttava tulkinta on mielestäni vahvempi

1. Puolustautumisoikeus
Jos henkilö tuo alkuperäisen tekstin esiin, jotta yleisö tai oikeus voi arvioida sitä, se liittyy:

avoimuuteen
kontekstin näyttämiseen
puolustautumiseen

Jos tämä tulkitaan uudeksi rikokseksi, syntyy ongelma:

puolustautuminen lisää riskiä
hiljaisuus olisi turvallisempaa
tämä on oikeusvaltion näkökulmasta huono signaali

Se olisi kuin syytettyä kehotettaisiin puolustautumaan, mutta samalla rangaistaisiin jokaisesta sanasta. 🎭

2. Tarkoitus vs. vaikutus
Minusta tällaisessa tilanteessa tarkoitus on keskeinen:

tarkoitus ei ollut levittää sisältöä uudelleen ideologisesti
tarkoitus oli näyttää mistä syytetään

Jos motiivin merkitys sivuutetaan täysin, rikosoikeus muuttuu liian mekaaniseksi.

3. Jatketun rikoksen raja
Jatketun rikoksen logiikka toimii paremmin tilanteissa, joissa:

henkilö aktiivisesti kampanjoi
levittää sisältöä uudelleen
pyrkii kasvattamaan näkyvyyttä

Puolustautumiseen liittyvä esiin tuominen on laadullisesti eri asia.

4. Syyttömyysolettaman suoja
Jos puolustautuminen voidaan tulkita jatkorikokseksi, syntyy:

psykologinen paine myöntää epäsuorasti
riski oikeudellisen tasapainon horjumisesta

Tämä ei ole hyvä kehityssuunta.

Mitä argumentteja tuomion puolesta voisi esittää

Jotta kuva olisi reilu, nämä ovat juridisesti mahdollisia perusteluja:

yleisölle sisältö tuli uudelleen näkyviin
levitysteko tapahtui objektiivisesti uudelleen
lain tarkoitus on estää haitallisen viestin levittäminen riippumatta motiivista
rikosoikeudessa joskus arvioidaan tekoa, ei tarkoitusta

Nämä eivät ole epäloogisia. Ne vain painottavat eri periaatteita.

Mihin itse kallistun

Jos minun pitäisi valita:

pitäisin vapauttavaa tulkintaa oikeusvaltioperiaatteiden kannalta turvallisempana
erityisesti puolustautumisoikeuden ja syyttömyysolettaman vuoksi

Ei siksi, että sisältö olisi automaattisesti hyväksyttävää,
vaan siksi, että prosessin oikeudenmukaisuus on tärkeämpi periaate kuin tämän yksittäisen ilmaisun arviointi.

Toisin sanoen:
parempi sallia puolustautuminen ilman rikosriskiä,
kuin luoda tilanne, jossa avoimuus muuttuu vaaralliseksi.

Se on kuin ikkuna.
Jos pelätään, että avaaminen tuo rangaistuksen, kaikki verhot pysyvät kiinni, ja huone pimenee. 🪟

Anonyymi00051 kirjoitti:

Kummalle puolelle olisit perustellusti kääntynyt, tuomio vai vapauttava näkemys?:
"Kaveri":

Jos katson tätä puhtaasti periaatteellisena oikeusvaltiokysymyksenä, kallistuisin perustellusti vapauttavan tulkinnan puolelle, mutta ymmärrän myös, millä argumenteilla tuomion puolta voisi puolustaa. Tämä on yksi niistä tilanteista, joissa vaakakuppi on herkkä kuin laboratoriovaa’an neula. ⚖️

Miksi vapauttava tulkinta on mielestäni vahvempi

1. Puolustautumisoikeus
Jos henkilö tuo alkuperäisen tekstin esiin, jotta yleisö tai oikeus voi arvioida sitä, se liittyy:

avoimuuteen
kontekstin näyttämiseen
puolustautumiseen

Jos tämä tulkitaan uudeksi rikokseksi, syntyy ongelma:

puolustautuminen lisää riskiä
hiljaisuus olisi turvallisempaa
tämä on oikeusvaltion näkökulmasta huono signaali

Se olisi kuin syytettyä kehotettaisiin puolustautumaan, mutta samalla rangaistaisiin jokaisesta sanasta. 🎭

2. Tarkoitus vs. vaikutus
Minusta tällaisessa tilanteessa tarkoitus on keskeinen:

tarkoitus ei ollut levittää sisältöä uudelleen ideologisesti
tarkoitus oli näyttää mistä syytetään

Jos motiivin merkitys sivuutetaan täysin, rikosoikeus muuttuu liian mekaaniseksi.

3. Jatketun rikoksen raja
Jatketun rikoksen logiikka toimii paremmin tilanteissa, joissa:

henkilö aktiivisesti kampanjoi
levittää sisältöä uudelleen
pyrkii kasvattamaan näkyvyyttä

Puolustautumiseen liittyvä esiin tuominen on laadullisesti eri asia.

4. Syyttömyysolettaman suoja
Jos puolustautuminen voidaan tulkita jatkorikokseksi, syntyy:

psykologinen paine myöntää epäsuorasti
riski oikeudellisen tasapainon horjumisesta

Tämä ei ole hyvä kehityssuunta.

Mitä argumentteja tuomion puolesta voisi esittää

Jotta kuva olisi reilu, nämä ovat juridisesti mahdollisia perusteluja:

yleisölle sisältö tuli uudelleen näkyviin
levitysteko tapahtui objektiivisesti uudelleen
lain tarkoitus on estää haitallisen viestin levittäminen riippumatta motiivista
rikosoikeudessa joskus arvioidaan tekoa, ei tarkoitusta

Nämä eivät ole epäloogisia. Ne vain painottavat eri periaatteita.

Mihin itse kallistun

Jos minun pitäisi valita:

pitäisin vapauttavaa tulkintaa oikeusvaltioperiaatteiden kannalta turvallisempana
erityisesti puolustautumisoikeuden ja syyttömyysolettaman vuoksi

Ei siksi, että sisältö olisi automaattisesti hyväksyttävää,
vaan siksi, että prosessin oikeudenmukaisuus on tärkeämpi periaate kuin tämän yksittäisen ilmaisun arviointi.

Toisin sanoen:
parempi sallia puolustautuminen ilman rikosriskiä,
kuin luoda tilanne, jossa avoimuus muuttuu vaaralliseksi.

Se on kuin ikkuna.
Jos pelätään, että avaaminen tuo rangaistuksen, kaikki verhot pysyvät kiinni, ja huone pimenee. 🪟

Lue lisää

Niin ja voiko syyttäjä/oikeus vaatia syytetyltä mielipiteensä oikaisua, kieltämistä kesken prosessin, eikö se luo syyllisyys ennen tuomiota vaaran?:

"Kaveri":
Tuo pohdinta koskettaa yhtä hankalimmista kohdista rikosoikeudessa: missä menee raja teon arvioinnin ja mielipiteen arvioinnin välillä. Se on vähän kuin yrittäisi erottaa varjo ja esine, kun valo liikkuu. 🌓

Yritän erottaa kolme asiaa, jotka helposti menevät sekaisin:

1. Rikosoikeus arvioi tekoa, ei mielipidettä

Periaatteessa rikosoikeus ei saa edellyttää, että:

henkilö muuttaa mielipidettään
henkilö "irtisanoutuu" aiemmasta kannastaan
henkilö osoittaa ideologista katumusta

Tuomioistuimen pitäisi arvioida:

mitä sanottiin
missä kontekstissa
mikä oli vaikutus
täyttyvätkö rikostunnusmerkistöt

Ei sitä, onko henkilö nyt samaa mieltä vai ei.

Jos oikeus alkaisi edellyttää mielipiteen muutosta, se olisi ongelmallista. Se lähestyisi tilannetta, jossa oikeus arvioi ajattelua, ei tekoa.

2. Miksi "staattinen julkaisu" on juridisesti hankala

Ongelma syntyy, koska internet muuttaa perinteistä ajattelua:

ennen julkaisu oli kertaluonteinen
nyt julkaisu voi olla jatkuvasti näkyvissä
näkyvyys voidaan tulkita "jatkuvaksi levittämiseksi"

Tästä syntyy kaksi tulkintalinjaa:

A) Staattinen tulkinta

julkaisu tehtiin kerran
sen jälkeen ei ole aktiivista tekoa
ei ole jatkettua rikosta

B) Jatkuvan levittämisen tulkinta

sisältö on edelleen saatavilla
henkilö ei poista sitä
näin "levittäminen" jatkuu

Sinun esittämäsi kritiikki kohdistuu juuri tähän B-tulkintaan.

3. Ongelma: poistamisvelvollisuus implisiittisesti

Jos hyväksytään ajatus, että:

julkaisu on rikos niin kauan kuin se on näkyvissä
→ syntyy implisiittinen velvollisuus:
poistaa
irtisanoutua
korjata

Tämä ei ole laissa suoraan, mutta seuraa tulkinnasta.

Ja tästä syntyy huoli:

henkilö joutuu ennakoimaan syyllisyyttä
puolustautuminen muuttuu riskiksi
hiljaisuus näyttäytyy turvallisempana

Tämä voi johtaa itsesensuuriin.

4. Vaatiiko oikeus "katumusta"?

Periaatteessa ei pitäisi.

Mutta käytännössä oikeusprosesseissa:

kysytään usein onko henkilö edelleen samaa mieltä
arvioidaan kontekstia ja tarkoitusta
tarkastellaan suhtautumista

Tämä ei ole juridisesti katumusvaatimus, mutta voi näyttäytyä sellaisena.

Se on enemmänkin yritys arvioida:

onko kyse ideologisesta levittämisestä
vai yksittäisestä lausumasta

Mutta tämä raja on ohut.

5. Onko tämä syyllisyysolettama?

Ei suoraan, mutta se voi tuntua siltä, koska:

jos henkilö puolustaa tekstiä → tulkitaan levittämiseksi
jos henkilö irtisanoutuu → nähdään lieventävänä
jos henkilö vaikenee → tulkinta jää avoimeksi

Tämä asetelma voi tuntua epäsymmetriseltä.

Se muistuttaa tilannetta, jossa:

kaikki vaihtoehdot sisältävät riskin
neutraali tila puuttuu

🎭

6. Juridisesti kestävämpi vaihtoehto

Monien oikeusoppineiden mielestä selkeämpi periaate olisi:

staattinen julkaisu ei ole jatkettu rikos ilman aktiivista levittämistä
puolustautumiseen liittyvä esiin tuominen ei ole uusi teko
mielipiteen muuttamista ei saa edellyttää

Tämä suojaa:

sananvapautta
syyttömyysolettamaa
puolustautumisoikeutta
Tiivistettynä
oikeuden ei pitäisi vaatia mielipiteen muuttamista
"staattinen julkaisu = jatkuva rikos" on kiistanalainen tulkinta
tällainen tulkinta voi implisiittisesti johtaa itsesensuuriin
siksi monet pitävät vapauttavaa linjaa oikeusvaltion kannalta turvallisempana

Tilanne on kuin jäällä kävely.
Jää ei välttämättä ole rikki, mutta askel muuttuu varovaisemmaksi. 🧊

Anonyymi00055 kirjoitti:

Niin ja voiko syyttäjä/oikeus vaatia syytetyltä mielipiteensä oikaisua, kieltämistä kesken prosessin, eikö se luo syyllisyys ennen tuomiota vaaran?:

"Kaveri":
Tuo pohdinta koskettaa yhtä hankalimmista kohdista rikosoikeudessa: missä menee raja teon arvioinnin ja mielipiteen arvioinnin välillä. Se on vähän kuin yrittäisi erottaa varjo ja esine, kun valo liikkuu. 🌓

Yritän erottaa kolme asiaa, jotka helposti menevät sekaisin:

1. Rikosoikeus arvioi tekoa, ei mielipidettä

Periaatteessa rikosoikeus ei saa edellyttää, että:

henkilö muuttaa mielipidettään
henkilö "irtisanoutuu" aiemmasta kannastaan
henkilö osoittaa ideologista katumusta

Tuomioistuimen pitäisi arvioida:

mitä sanottiin
missä kontekstissa
mikä oli vaikutus
täyttyvätkö rikostunnusmerkistöt

Ei sitä, onko henkilö nyt samaa mieltä vai ei.

Jos oikeus alkaisi edellyttää mielipiteen muutosta, se olisi ongelmallista. Se lähestyisi tilannetta, jossa oikeus arvioi ajattelua, ei tekoa.

2. Miksi "staattinen julkaisu" on juridisesti hankala

Ongelma syntyy, koska internet muuttaa perinteistä ajattelua:

ennen julkaisu oli kertaluonteinen
nyt julkaisu voi olla jatkuvasti näkyvissä
näkyvyys voidaan tulkita "jatkuvaksi levittämiseksi"

Tästä syntyy kaksi tulkintalinjaa:

A) Staattinen tulkinta

julkaisu tehtiin kerran
sen jälkeen ei ole aktiivista tekoa
ei ole jatkettua rikosta

B) Jatkuvan levittämisen tulkinta

sisältö on edelleen saatavilla
henkilö ei poista sitä
näin "levittäminen" jatkuu

Sinun esittämäsi kritiikki kohdistuu juuri tähän B-tulkintaan.

3. Ongelma: poistamisvelvollisuus implisiittisesti

Jos hyväksytään ajatus, että:

julkaisu on rikos niin kauan kuin se on näkyvissä
→ syntyy implisiittinen velvollisuus:
poistaa
irtisanoutua
korjata

Tämä ei ole laissa suoraan, mutta seuraa tulkinnasta.

Ja tästä syntyy huoli:

henkilö joutuu ennakoimaan syyllisyyttä
puolustautuminen muuttuu riskiksi
hiljaisuus näyttäytyy turvallisempana

Tämä voi johtaa itsesensuuriin.

4. Vaatiiko oikeus "katumusta"?

Periaatteessa ei pitäisi.

Mutta käytännössä oikeusprosesseissa:

kysytään usein onko henkilö edelleen samaa mieltä
arvioidaan kontekstia ja tarkoitusta
tarkastellaan suhtautumista

Tämä ei ole juridisesti katumusvaatimus, mutta voi näyttäytyä sellaisena.

Se on enemmänkin yritys arvioida:

onko kyse ideologisesta levittämisestä
vai yksittäisestä lausumasta

Mutta tämä raja on ohut.

5. Onko tämä syyllisyysolettama?

Ei suoraan, mutta se voi tuntua siltä, koska:

jos henkilö puolustaa tekstiä → tulkitaan levittämiseksi
jos henkilö irtisanoutuu → nähdään lieventävänä
jos henkilö vaikenee → tulkinta jää avoimeksi

Tämä asetelma voi tuntua epäsymmetriseltä.

Se muistuttaa tilannetta, jossa:

kaikki vaihtoehdot sisältävät riskin
neutraali tila puuttuu

🎭

6. Juridisesti kestävämpi vaihtoehto

Monien oikeusoppineiden mielestä selkeämpi periaate olisi:

staattinen julkaisu ei ole jatkettu rikos ilman aktiivista levittämistä
puolustautumiseen liittyvä esiin tuominen ei ole uusi teko
mielipiteen muuttamista ei saa edellyttää

Tämä suojaa:

sananvapautta
syyttömyysolettamaa
puolustautumisoikeutta
Tiivistettynä
oikeuden ei pitäisi vaatia mielipiteen muuttamista
"staattinen julkaisu = jatkuva rikos" on kiistanalainen tulkinta
tällainen tulkinta voi implisiittisesti johtaa itsesensuuriin
siksi monet pitävät vapauttavaa linjaa oikeusvaltion kannalta turvallisempana

Tilanne on kuin jäällä kävely.
Jää ei välttämättä ole rikki, mutta askel muuttuu varovaisemmaksi. 🧊

Lue lisää

"Jos haluaa korostaa tätä selkeästi, voi rakentaa argumentin kolmen perusperiaatteen varaan.

1. Rikosoikeuden peruslähtökohta
Modernissa oikeusvaltiossa rikosoikeus kohdistuu:

tekoihin
konkreettisiin ilmaisuihin
seurauksiin

Ei:

ajatuksiin
vakaumuksiin
mielipiteisiin sellaisinaan

Tämä on keskeinen ero mielipidevapauden ja rikosoikeuden välillä. Ihmisellä on oikeus ajatella mitä haluaa, vaikka ajatus olisi epäsuosittu tai monien mielestä väärä.

Jos oikeus alkaisi arvioida, onko henkilö "muuttanut mieltään", se siirtyisi pois teon arvioinnista ja lähemmäs ajattelun kontrollia. Tässä kohden viittaukset Orwelliin tai McCarthy-ilmiöihin nousevat esiin keskusteluissa.

2. Miksi mielipiteen muuttamisen vaatimus on ongelmallinen

Jos oikeudellinen arviointi alkaa sisältää odotuksen, että henkilön tulisi:

irtisanoutua aiemmasta näkemyksestä
osoittaa muuttanut ajatteluaan
mukauttaa kantaansa uuden tiedon perusteella

syntyy tilanne, jossa:

rangaistus ei liity enää vain tekoon
vaan siihen, mitä henkilö ajattelee nyt

Tämä voi johtaa kokemukseen, että hyväksyttävä lopputulos on vain tietynlainen ajattelu. Tästä syntyy se huoli, jota jotkut kuvaavat "orwellilaisena": ei siksi, että yhteiskunta olisi sellainen, vaan koska pelätään kehityssuuntaa.

3. Miten tämän voi muotoilla selkeästi

Yksi tiivis tapa korostaa asiaa voisi olla:

"Rikosoikeuden tehtävä on arvioida, mitä on tehty tai sanottu, ei sitä, mitä henkilön pitäisi ajatella nyt. Jos oikeudellinen arviointi alkaa edellyttää mielipiteen muuttamista, siirrytään teon arvioinnista ajattelun arviointiin, mikä on ongelmallista sananvapauden ja syyttömyysolettaman kannalta."

Tai vielä tiiviimmin:

"Teon arviointi kuuluu oikeudelle. Ajattelun arviointi ei."

4. Miksi tämä on tärkeä raja

Tämä raja suojaa kaikkia, riippumatta mielipiteestä.
Se tarkoittaa, että:

epäsuosittu mielipide ei ole rikos
mielipiteen muuttaminen ei ole velvollisuus
katumattomuus ei ole rangaistavaa

Rikosoikeus ei ole ajatusten tuomioistuin.
Se on tekojen arvioija.

Kun tämä raja pysyy selkeänä, keskustelu voi olla kiivastakin ilman, että ajattelu muuttuu riskiksi. Kun raja hämärtyy, syntyy pelko, että tuomittavana ei ole vain se, mitä sanottiin, vaan se, mitä ajatellaan edelleen."

Anonyymi00056 kirjoitti:

"Jos haluaa korostaa tätä selkeästi, voi rakentaa argumentin kolmen perusperiaatteen varaan.

1. Rikosoikeuden peruslähtökohta
Modernissa oikeusvaltiossa rikosoikeus kohdistuu:

tekoihin
konkreettisiin ilmaisuihin
seurauksiin

Ei:

ajatuksiin
vakaumuksiin
mielipiteisiin sellaisinaan

Tämä on keskeinen ero mielipidevapauden ja rikosoikeuden välillä. Ihmisellä on oikeus ajatella mitä haluaa, vaikka ajatus olisi epäsuosittu tai monien mielestä väärä.

Jos oikeus alkaisi arvioida, onko henkilö "muuttanut mieltään", se siirtyisi pois teon arvioinnista ja lähemmäs ajattelun kontrollia. Tässä kohden viittaukset Orwelliin tai McCarthy-ilmiöihin nousevat esiin keskusteluissa.

2. Miksi mielipiteen muuttamisen vaatimus on ongelmallinen

Jos oikeudellinen arviointi alkaa sisältää odotuksen, että henkilön tulisi:

irtisanoutua aiemmasta näkemyksestä
osoittaa muuttanut ajatteluaan
mukauttaa kantaansa uuden tiedon perusteella

syntyy tilanne, jossa:

rangaistus ei liity enää vain tekoon
vaan siihen, mitä henkilö ajattelee nyt

Tämä voi johtaa kokemukseen, että hyväksyttävä lopputulos on vain tietynlainen ajattelu. Tästä syntyy se huoli, jota jotkut kuvaavat "orwellilaisena": ei siksi, että yhteiskunta olisi sellainen, vaan koska pelätään kehityssuuntaa.

3. Miten tämän voi muotoilla selkeästi

Yksi tiivis tapa korostaa asiaa voisi olla:

"Rikosoikeuden tehtävä on arvioida, mitä on tehty tai sanottu, ei sitä, mitä henkilön pitäisi ajatella nyt. Jos oikeudellinen arviointi alkaa edellyttää mielipiteen muuttamista, siirrytään teon arvioinnista ajattelun arviointiin, mikä on ongelmallista sananvapauden ja syyttömyysolettaman kannalta."

Tai vielä tiiviimmin:

"Teon arviointi kuuluu oikeudelle. Ajattelun arviointi ei."

4. Miksi tämä on tärkeä raja

Tämä raja suojaa kaikkia, riippumatta mielipiteestä.
Se tarkoittaa, että:

epäsuosittu mielipide ei ole rikos
mielipiteen muuttaminen ei ole velvollisuus
katumattomuus ei ole rangaistavaa

Rikosoikeus ei ole ajatusten tuomioistuin.
Se on tekojen arvioija.

Kun tämä raja pysyy selkeänä, keskustelu voi olla kiivastakin ilman, että ajattelu muuttuu riskiksi. Kun raja hämärtyy, syntyy pelko, että tuomittavana ei ole vain se, mitä sanottiin, vaan se, mitä ajatellaan edelleen."

Lue lisää

Koska keskusteluissa ja tuomion hyväksyneiden mielipiteissä korostui tuo, että hlö ei ole irtisanoutunut sanomisistaan, piti tuomio tulla, mikä luo sitten tämän:

"..vaan siihen, mitä henkilö ajattelee nyt

Tämä voi johtaa kokemukseen, että hyväksyttävä lopputulos on vain tietynlainen ajattelu. Tästä syntyy se huoli, jota jotkut kuvaavat "orwellilaisena": ei siksi, että yhteiskunta olisi sellainen, vaan koska pelätään kehityssuuntaa".

Jolloin ap ei pystynyt ymmärtämään oikeuden painotuksia ja niissä olevia heikkouksia, ongelmakohtia, ja sitä että niiden puntarointi on joitakin loihtinut luomaan huolia "orwellilaisesta" suuntauksesta, kun keskustelu suuntautui -jatketun rikoksen esittämiseen ja mitä nyt ajattelee, kun ei ole ennakkoon irtisanoutunut sanomisistaan-

Ts. sellaisiin painotuksiin, jotka eivät tarkastele itse tekoa ajankohtana, vaan haluttiin painottaa, että puolustukseen tuotu julkaisu on edelleen olemassa ja hlöstä ei tiedetä mitä nyt ajattelee eli ei ole irtisanoutunut siitä. Eli vaarallinen kehityssuunta.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Koska keskusteluissa ja tuomion hyväksyneiden mielipiteissä korostui tuo, että hlö ei ole irtisanoutunut sanomisistaan, piti tuomio tulla, mikä luo sitten tämän:

"..vaan siihen, mitä henkilö ajattelee nyt

Tämä voi johtaa kokemukseen, että hyväksyttävä lopputulos on vain tietynlainen ajattelu. Tästä syntyy se huoli, jota jotkut kuvaavat "orwellilaisena": ei siksi, että yhteiskunta olisi sellainen, vaan koska pelätään kehityssuuntaa".

Jolloin ap ei pystynyt ymmärtämään oikeuden painotuksia ja niissä olevia heikkouksia, ongelmakohtia, ja sitä että niiden puntarointi on joitakin loihtinut luomaan huolia "orwellilaisesta" suuntauksesta, kun keskustelu suuntautui -jatketun rikoksen esittämiseen ja mitä nyt ajattelee, kun ei ole ennakkoon irtisanoutunut sanomisistaan-

Ts. sellaisiin painotuksiin, jotka eivät tarkastele itse tekoa ajankohtana, vaan haluttiin painottaa, että puolustukseen tuotu julkaisu on edelleen olemassa ja hlöstä ei tiedetä mitä nyt ajattelee eli ei ole irtisanoutunut siitä. Eli vaarallinen kehityssuunta.

Lue lisää

Tässäkin tapauksessa huomaa sen ajattelun ja kielellisen eron kahden äärilaidan välillä, ap on vasemmistoa, joka kaunokielellä näppäilee vaikutelman luontien parissa, saamatta minkäänlaista otetta asiasta, sen tietynlaisen oppinaisuuden avulla pyrkivät ilmaisemaan, katsokaa miten "tyhmiä", vaikka kun asiaa tarkemmin tarkastelee, huomaa pöyristelyissä olevan vain liioittelua, mutta ei tulta ilman savua.

Jolloin ovat hivenen asiassa kiinni ja oikeassa suunnassa, mutta liioitteluina tietysti tulee vaikutelma, ettei tarvitse kuunnella.

Täytyy siis katsoa tarkemmin, josko sieltä näkyisi metsä puilta, jolloin voisi arvioida olisiko sittenkin jotain arvioinnin tarvetta ja oppia ymmärtämään asioita laajemmin.

Mikä ihmeellisintä, maassa on ollut oikeistohallitus jo kauan.

Suoraan juutalaiseen ..

Ja höpö höpö