On irvokasta seurata julkisuudesta, kuinka viihdemaailman tähdet, kuten Arttu Wiskari, esittelevät varallisuuttaan ja sijoitustensa tuottoja samaan aikaan, kun veronmaksajien taskusta kaivetut koronamiljoonat ovat kadonneet kankkulan kaivoon. Erityisen pöyristyttävän asiasta tekee se, että Wiskarin ja hänen vaimonsa ravintolabisnekselle myönnettiin 100 000 euroa ”kehittämisrahaa”, mutta yritys päätyi silti konkurssiin.
Sosialisoidut tappiot, yksityiset voitot
Tämä on oppikirjaesimerkki järjestelmästä, jossa riski on yhteinen, mutta voitot valuvat harvojen taskuihin. Kun ravintolalla meni huonosti, apuun huudettiin valtiota. Kun 100 000 euron potti oli syöty ja liiketoiminta todettu elinkelvottomaksi, lyötiin hanskat tiskiin ja todettiin yrityksen menneen nurin. Velkojat ja veronmaksajat jäivät nuolemaan näpeistään ne miljoonat, joita ei koskaan saada takaisin.
Samaan aikaan omistaja jatkaa luksuselämäänsä, ostelee hienoja autoja ja selittää mediassa, kuinka on kerryttänyt huomattavan varallisuuden muilla bisneksillään. Jos varallisuutta kerran on miljoonittain, miksi ihmeessä ravintolaa piti tekohengittää tavallisen työläisen selkänahasta otetuilla veroeuroilla? Eikö menestyvän yrittäjän moraalinen velvollisuus olisi rahoittaa omat harrastuksensa itse, eikä hakea riskitöntä rahaa valtion kassasta?
Porsaanreikä menestyjille
Korona-aika paljasti tukijärjestelmän valuvian: tukea saivat ne, joilla oli nimeä ja resursseja palkata ammattilaiset täyttämään hakemukset. Tuhannet oikeasti elinkelpoiset pienyrittäjät ympäri Suomen jäivät ilman euroakaan, kun taas vakavaraiset viihdealan nimet kuittasivat maksimituet yrityksilleen, jotka sattuivat olemaan sillä hetkellä tappiollisia.
On turha selittää ”kehittämisprojektien” tärkeydestä, jos lopputuloksena on konkurssipesä. Jos tuki ei pelasta työpaikkoja tai yritystä, se on ollut pelkkä lahjoitus. Se, että tästä hukkuneesta rahasta ei tarvitse kantaa henkilökohtaista vastuuta – mutta samalla voi rehvastella muilla tuloillaan – sotii suomalaista oikeustajua vastaan.
Vastuu takaisin yrittäjälle
Olisi kohtuullista vaatia, että jos yrityksen omistajalla on huomattavaa henkilökohtaista varallisuutta tai muita menestyviä yrityksiä, julkiset tuet pitäisi maksaa takaisin, mikäli tuettu yritys menee konkurssiin lyhyen ajan sisällä. Nyt olemme luoneet pelikentän, jossa julkkisyrittäjä voi leikkiä bisnesmiestä veronmaksajien rahoilla ilman pelkoa tappioista.
Leveily ja veronmaksajien siivellä eläminen eivät yksinkertaisesti sovi samaan lauseeseen. Jos on varaa brassailla, pitäisi olla myös selkärankaa maksaa omat laskunsa.
https://www.is.fi/viihde/art-2000011908608.html
Sosialisoidut tappiot, yksityiset voitot
Tämä on oppikirjaesimerkki järjestelmästä, jossa riski on yhteinen, mutta voitot valuvat harvojen taskuihin. Kun ravintolalla meni huonosti, apuun huudettiin valtiota. Kun 100 000 euron potti oli syöty ja liiketoiminta todettu elinkelvottomaksi, lyötiin hanskat tiskiin ja todettiin yrityksen menneen nurin. Velkojat ja veronmaksajat jäivät nuolemaan näpeistään ne miljoonat, joita ei koskaan saada takaisin.
Samaan aikaan omistaja jatkaa luksuselämäänsä, ostelee hienoja autoja ja selittää mediassa, kuinka on kerryttänyt huomattavan varallisuuden muilla bisneksillään. Jos varallisuutta kerran on miljoonittain, miksi ihmeessä ravintolaa piti tekohengittää tavallisen työläisen selkänahasta otetuilla veroeuroilla? Eikö menestyvän yrittäjän moraalinen velvollisuus olisi rahoittaa omat harrastuksensa itse, eikä hakea riskitöntä rahaa valtion kassasta?
Porsaanreikä menestyjille
Korona-aika paljasti tukijärjestelmän valuvian: tukea saivat ne, joilla oli nimeä ja resursseja palkata ammattilaiset täyttämään hakemukset. Tuhannet oikeasti elinkelpoiset pienyrittäjät ympäri Suomen jäivät ilman euroakaan, kun taas vakavaraiset viihdealan nimet kuittasivat maksimituet yrityksilleen, jotka sattuivat olemaan sillä hetkellä tappiollisia.
On turha selittää ”kehittämisprojektien” tärkeydestä, jos lopputuloksena on konkurssipesä. Jos tuki ei pelasta työpaikkoja tai yritystä, se on ollut pelkkä lahjoitus. Se, että tästä hukkuneesta rahasta ei tarvitse kantaa henkilökohtaista vastuuta – mutta samalla voi rehvastella muilla tuloillaan – sotii suomalaista oikeustajua vastaan.
Vastuu takaisin yrittäjälle
Olisi kohtuullista vaatia, että jos yrityksen omistajalla on huomattavaa henkilökohtaista varallisuutta tai muita menestyviä yrityksiä, julkiset tuet pitäisi maksaa takaisin, mikäli tuettu yritys menee konkurssiin lyhyen ajan sisällä. Nyt olemme luoneet pelikentän, jossa julkkisyrittäjä voi leikkiä bisnesmiestä veronmaksajien rahoilla ilman pelkoa tappioista.
Leveily ja veronmaksajien siivellä eläminen eivät yksinkertaisesti sovi samaan lauseeseen. Jos on varaa brassailla, pitäisi olla myös selkärankaa maksaa omat laskunsa.
https://www.is.fi/viihde/art-2000011908608.html
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ravintola meni konkurssiin
Mutta tv- työstä voi saada yli 20.000 e/ kk.
Ahkerastihhan tuon naama on telsussa ollut.
Levyjäkin on tehty.
Turtiaisenkin firma sai 60000 koronatukia.
Ja meni konkurssiin ja velallinen pakeni velkojaan Putinlandiaan.
Eiköhän tosi moni saanut ja tarvitsi koronan takia tukia. Monet silti joutuivat pakosta konkurssiin.
Ei kannata olla kateellinen muiden menestyksestä ja siitä, jos joku on tyytyväinen ja että lehdistö kyselee (usein johdatellenkin).
Kannattaa kateus suunnata hyvään, "hienoa kun tuo ihminen menestyi, ehkäpä minäkin, kunhan tee työtä unelmieni eteen".
Ja osata olla kiitollinen siitä, miten hyvin itselläkin asiat kuitenkin on?
Levypainofirma meni tursulla konkurssiin
Eduskuntatalon velat on maksamatta
Harvoin muut kuin ahneet rikastuu.
Missään ei lue että wiskari olis saanu korona tai muutakaan tukee.
Arttu kertoi hankkineensa osakkeita.
Niitähän myydään es. Nordnet.
Eikös tuo pyörittänyt jotain räkälää?
Ei arttu mitään koronatuista kertonut mutta kyllä ne on virallisissa papereissa.
https://www.lansivayla.fi/paikalliset/1569681
Noin sitä rikastutaan kun otetaan siekailematta veronmaksajien selkänahkaraa ja kun firma menee konkkaan niin jätetään velkojat nuolemaan näppejään.