kun luin näitä juttuja täällä puhuttiin luonnollisestikkin kuolemasta ja sen jälkeisestä ajasta.kuitenkin haluan sanoa avioerosta, miten se voi olla kuin pieni kuolema tai tuntuu että se on pahempi kuin kuolema, sekin voi tulla yllättäen ja tappaa sen tärkeimmän, sisimmän ja tunne elämän.Itse erosin vajaat kaksi vuotta sitten, olin aivan syvästi rakastunut mieheeni ja kuvittelin että mieskin on minuun,ainakin se antoi olettaa. Yllättäen yksi ilta se kertoi että hän lähtee, niinpä sanoin sekavassa mielentilassa että lähde, mutta lähde heti=)Exälläni oli ollut uusi nainen siinä sivussa jo kauan,mutta enhän minä edes jaksanut sitä ajatella.
tälläisessa tapauksessa ei osaa edes kuvailla niitä tunteita mitä siinä oli.Tuntui että oli riistetty itseltä se kaikkein tärkein ihminen,oma itsetunto romahti,jopa syöminen teetti tuskaa,mutta sieltä sitä noustiin ylös.
Avioerostani selvisin tähän päivään mahtavien ystävien ja perheen tuella. Hyviä muistoja niinkuin huonojakin saa jäädä avioliitostakin.
"on muistoja,joita ei aika
eikä vuodet viedä voi,
on muistoja, joiden taika
iät kaiket sielussa soi"
tälläisessa tapauksessa ei osaa edes kuvailla niitä tunteita mitä siinä oli.Tuntui että oli riistetty itseltä se kaikkein tärkein ihminen,oma itsetunto romahti,jopa syöminen teetti tuskaa,mutta sieltä sitä noustiin ylös.
Avioerostani selvisin tähän päivään mahtavien ystävien ja perheen tuella. Hyviä muistoja niinkuin huonojakin saa jäädä avioliitostakin.
"on muistoja,joita ei aika
eikä vuodet viedä voi,
on muistoja, joiden taika
iät kaiket sielussa soi"
Vastaukset 2
Vanhimmat
luin juttusi..mulle kävi juuri samoin muutama kuukausi sitten(kaiken muun pahan lisäksi) tosin en ollut naimisissa mutta myös minua petettiin!!! avopuolisoni vain yx kax yllättäen tuli töistä kotiin ja ilmoitti lähtevänsä..ja niin lähti toisen naisen matkaan!! luotto miehiin on tainnut mennä nyt täysin..
jos oot teemun äippä ni laita vaik mulle sähköpostia olis kiva kuulla sustakin vuosiin T:satu