Ajat muuttuu, myös sota nättämöillä

Sodan logiikka on muutosten kourissa

Muutama sananen Näin lounasta odotellessa, täältä maalaistalosta Kirkkonummelta. Kirjoitin laajemmin eräisiin sotilas'aikakaus- lehtiin, myös Ruotsissa julkaisu. Saattaa paikoin olla että vanhempi upseeristo näistä "jäänyt jälkeen, kuinka tehokkaiksi nyt havaittu dronet. Joten; meilläkin saattaisi olla aika alkaa vahna aupseeristoa laittaa eläkkeelle, joita aikanaankin oli esim PE:ssä kiertämässä "kissan ristiäisiä". Samoin joukko-osastoissa, esikunnisssa jne, päätyö aika meni kierellen "drikkejä jahdaten". Nämä ei sotilaille kuulu: bilettäminen. Ei kyllä päämisterillekään, kuten edillinen hallitus näytti, mistä pääministeri tehty. Kun yöt ryypätään, päivätyö ei luonaa. Että hän kaipaa "synkkien pilvien keskellä iloa, valoa ja hauskuutta".

Täysimittaisen hyökkäyksen alussa Ukrainaan Venäjällä ei ollut lainkaan droneja, he taistelivat vanhanaikaisesti. Ja Ukraina osti Bayraktarit Turkista, yritykseltä, jota johti Erdoganin vävy, ja käytti niitä välittömästi taistelussa. Nämä olivat suuria ja kalliita laitteita, niitä ei ollut paljon, mutta ne tuhosivat panssaroituja ajoneuvoja täydellisesti. Panssarivaunut eivät päässeet pakoon ja paloivat yhdessä miehistön kanssa.

Vuonna 1910, eli muutama vuosi Wrightin veljesten ensimmäisten lentojen jälkeen, nuori amerikkalainen insinööri Charles Kettering ehdotti sotilasosastolle lentokoneita ilman henkilöä. Hänen suunnitelmansa mukaan kellokoneistolla ohjatun lentokoneen oli tarkoitus irrottaa siipensä tietyssä paikassa ja pudota vihollisen päälle kuin pommi. Sotilasosasto avasi rahoituksen hankkeelle, Kettering rakensi ja testasi menestyksekkäästi useita laitteita, mutta niitä ei koskaan käytetty taisteluissa.

Dronet astuivat sotilasalueelle. Aluksi kyse oli tiedustelusta. Sitten viestinnän välitys. Maajoukkojen hallinta. "Etälouhinta. Ja vasta viimeisenä – suora osallistuminen vihollisuuteen – iskeminen liikkuviin ja paikallaan pysyviin kohteisiin. Syöttidroonit ovat osoittautuneet tehokkaiksi vihollisen ilmapuolustuksen havaitsemisessa. Kamikaze-droonit korvaavat tykistön. Ja niin edelleen.

Dronet halpenevat, ja siksi ne voidaan nyt laukaista ei yksitellen, vaan kokonaisina parvina. Se, mitä meille näytettiin tieteiselokuvissa, on muuttumassa todellisuudeksi. Toisen maailmansodan aikana lentäjä, joka aikoi törmätä, uhrasi henkensä. Nyt tämä tehdään sieluttoman laitteiston avulla, operaattori on turvassa.

Droonien käyttö sodassa vaikuttaa myös psykologisesti. Vihollinen on lannistunut siitä, ettet voi piiloutua viholliselta missään, hän näkee kaiken ja voi iskeä milloin tahansa.

Pohjoiskorealaiset sotilaat, jotka heitettiin Kurskin alueelle, menivät kirjaimellisesti sekaisin ensimmäisen drooni-iskun jälkeen: kukaan ei ainoastaan valmistanut heitä tällaiseen tapahtumien kehitykseen, he eivät edes epäilleet, että lentomekanismeja oli olemassa. Mutta drone ei ainoastaan hyökkää, vaan lähettää samanaikaisesti signaalin operaattorille, joka näkee vihollisen kuoleman livenä, ja sitten nämä videot levitetään laajasti. Tällainen dokumentaarinen kuoleman todiste, joka on nyt yhä äänenä ja värinä, aiheuttaa epäilemättä lannistavan vaikutuksen sekä henkilöstöön että väestöön.

Mitä tänään tapahtuu? Iranilaiset droonit iskevät vapaasti mahtaisiin pilvenpiirtäjiin Lähi-idän lomakohteissa, ja ukrainalaiset droonit sivuuttavat tiheät ilmatorjuntajärjestelmät ja tuhoavat venäläisen öljyinfrastruktuurin. Venäläiset lennokit putoavat yli miljoonan asukkaan Ukrainan kaupunkien tiheiden asuinalueiden keskelle. Tekniikka ei pysähdy, dronet kehittyvät jatkuvasti, ja tämä parannus on edellä niiden torjuntakeinojen kehitystä.

Tämä tekee drooneista paitsi tärkeän sotilaallisen tekijän, myös merkittävän osan suuressa politiikassa. Maan sotilaallinen etu määräytyy nykyään ei niinkään armeijan koon, panssarivaunujen tai tykistölaitosten määrän perusteella, vaan kyvyn perustaa suorituskykyisten UAV-laitteiden massatuotanto.

Tekoälyn rajattomia kykyjä aletaan käyttää miehittämättömien järjestelmien ohjauksessa. "Pahan akselin" jäsenet, Venäjä ja Iran, eivät ainoastaan auta toisiaan taistelulennokkien erissä, vaan myös vaihtavat teknologioita niiden tuotantoa varten.