Paljon rahaa luvassa Iranista Ukrainaan

Ei sinne Iranin kannata maksaa. Ukrainan hallinnon edustajilla on jo nyt
selkävaivoja rahasäkkien piiloon kannon takia , joten jos Iran maksaisi
vielä lisää , voisivat Ukrainan rahakavaltajat vaatia korvauksia aiheutetuista
työkyvyttömyyksistä. Viimeinen seteli katkaisisi huijarin selän.

Tämä siihen usein kuultuun, mutta järjestelmällisen huonosti perusteltuun väitteeseen, että jos Venäjä voittaa Ukrainassa, se ei lopeta siihen, vaan jatkaa muiden maiden kimppuun.

Tämä väite perustuu propagandaan ja ehkä jonkunlaiseen elokuvatodellisuuteen, jossa todellisuudessa ollaan näkevinään hyvä ja paha mustavalkoisina ja erotettavina, kuin jossain viihteellisissä sarjoissa ja elokuvissa. Väitteen pohjalla onkin viime kädessä naiivi moraaliarvostelma, että Venäjä olisi pahan valtakunta ja länsi hyvän. Tämä ei tietenkään perustu mihinkään todellisuuteen.

Ei ole myöskään ihan 2020-luvun ajatus, että Venäjä - tai mikään muukaan vastaava suurvalta - haluaisi kahmia sisäänsä tai liittää itseensä mitä tahansa kapinoivia ja syvään venäjävastaisuuteen aivopestyjä kansoja tai kansanosia. Se, mikä voi toimia Itä-Ukrainan venäläisväestön kanssa, ei toimisi suomalaisten tai virolaisten valtaväestöjen kanssa. Tilanteita ei voi rinnastaa.

Ukrainan sodalla on syynsä, joiden täydellistä ohittamista vaatii päätyminen näkemykseen, että Venäjä nyt vaan hyökkäilee sinne sun tänne ja tuosta vaan, provosoimatta ja ilman minkäänlaisia aiemmin lausuttuja esityksiä, pyyntöjä tai ääneen lausuttuja varoituksia.

Vaikka nykyinen geopoliittinen taistelu on toki myös taistelua resursseista, se tapahtuu tässä ajassa ennen muuta taloudellisen yhteistyön kautta, ei antiikin aikaisen maanvalloituksen, toisin kuin me kaikki olemme koulussa historian tunneilla oppineet.

Suurvallat pyrkivät voittamaan muita puolelleen ja kääntämään asioita mieleisekseen erinäisillä win-win -suhteisiin perustuvilla keinoilla, painostuksilla, hallinnonvaihdoilla (regime change) ja toisinaan toki silkalla voimalla, mutta tältäkin osin Yhdysvallat on ollut viime vuosikymmenten pahin valtio, ei suinkaan Venäjä.
Esimerkiksi Nord Stream -kaasuputki oli loistava esimerkki win-win -suhteisiin perustuvasta lähentymisestä Saksan ja Venäjän välillä. Venäjä pääsi ohittamaan kaasuputkella Ukrainan kauttakulun ja välistävedot ja luottamus Saksan ja Venäjän välillä kasvoi. Tästä eivät amerikkalaiset ja heidän hyödylliset hölmönsä Euroopassa pitäneet, vaan projektia kritisoitiin lähdöstä maaliin. Nord Stream 2 -putken avaamisen viime metreillä Ukraina roihahti lopullisesti ja kuten tunnettua, myöhemmin Nord Streamista räjäytettiin kaasut pihalle.

Ongelma Euroopan suhteen ei ollut lähentyminen Venäjän kanssa Nord Streamin ja muun energiayhteistyön puitteissa, kuten esim. asiasta turhaan hehkutettu Jussi Halla-aho on viisastellut, vaan ongelma oli, että Yhdysvallat ja sen transatlantistiystävät (Suomessa Nato-hullut) Euroopassa eivät pitäneet siitä, että Saksa (lue Eurooppa) ja Venäjä tulisivat erinomaisesti toimeen ja tekisivät yhteistyötä kuin unelmajoukkue, kuten Modern Talking -yhtyeen tuottajavelho ja saksalaismiljonääri Dieter Bohlen asian taannoin ilmaisi. Hyvät suhteet Euroopan ja Venäjän välillä eivät olisi ehkä koskaan kääntäneet Suomea ja Ruotsiakaan Natoon.
Yhdysvaltojen ulkopolitiikan jatkeena toimiva Nato on aivan yhtä vaarallinen turvallisuusriippuvuuden kohde, kuin energiariippuvuus yksinomaan Venäjästä olisi, mutta sellaisesta eivät transatlantistit ja halla-aholaiset ole osanneet varoitella.

Sotilaallisesti jokainen suurvalta pyrkii luonnollisesti ensisijaisesti turvaamaan lähialueensa vieraan vallan omille maille ja kriittisiin kohteisiin saakka yltävältä aseistukselta tai ainakin maksimoimaan reaktioaikansa yllättävien tilanteiden varalta.

Suomen droonitapaus selittää tätä hyvin pitkälle, jos sen haluaa ymmärtää. Me emme halua, että niskaamme putoaa drooneja ilman reaktioaikaa, ei myöskään Venäjä. Haluamme pystyä vaikuttamaan, haluamme, että niskaamme putoavat droonit tai ohjukset ammutaan alas. Sama pätee muihinkin aselajeihin.

Ei voi aidosti ja rehellisesti olla niin julmetun vaikeaa nähdä Venäjälle perusteltuja ja ymmärrettäviä syitä toimilleen, kun Yhdysvaltojen täysin sekopäistä Iranin sekamelskan aiheuttamista pyritään samaan aikaan kiihkeästi rationalisoimaan ja perustelemaan väitteillä, jotka eivät pidä vettä. Samaan aikaan myös Israel on saanut lanata Gazaa parkkipaikaksi sekä miehittää osia Syyriasta ja Libanonista ja oikeutusta tälle on luettu kaiketi peräti vanhan testamentin sivuilta saakka reaalitodellisuuden sijaan.

Milloin tästä pimeästä ajasta ja näistä vuosien Venäjä-psykooseista päästäisiin eteenpäin Suomessa?

Tiedämme, että sotatraumat ja ikiaikaiset viholliskuvat elävät, koska niitä on elätetty. Tiedämme, että läntinen ja kotimainen media puskee propagandaansa 24/7, mutta mikään mielikuvien luonti ja elokuvatodellisuus ei saisi harhauttaa tervettä järkeä ja kirkasta älyä.