VasemmistoIaisuus - vähäosaisten puolustaja, vai ankeuttajien ankea ideologia?

Paneudutaanpa vaihteeksi vasemmistolaisen mentaliteettiin ja käytökseen....

Ja ei, tämä ei ole mahdollisimman negatiivisen ja leimaavan stereotyypin rakentamista, vaan täysin selkeä havainto, joka näyttäytyy yleisesti vasemmistolaisten keskuudessa.

Yksi selkeä esimerkki: ollaan versus-tilanteessa, jossa sanot jotain kriittistä ja faktuaalista mistä tahansa vasemmistoa tai vasemmistolaista tavalla tai toisella koskettavasta asiasta. Monikin on havainnut, että sellaisissa tilanteissa vasemmistolainen virittäytyy puolustavaan mielentilaan sen sijaan, että hän toimisi rakentavana osapuolena yhteisessä asiassa. Tämä johtuu siitä, että vasemmistossa on yleisesti vaikeuksia kyetä erottaa toisistaan kritiikkiä ja hyökkäystä, eli toisin sanoen, se kertoo kypsymättömyydestä tai muuten epätasapainoisesta tai eksyneestä persoonlallisuudesta, kun koetaan kritiikki samanlaisena hyökkäyksenä kuin vaikkapa tarkoitushakuinen herjaaminen. Mitä tarkempi ja kuvaavampi kritiikki on, sitä voimakkaampi on vasemmistolaisen reaktio.

Mutta vasemmistolainen ei suoraan reagoi siihen mitä sanot, vaan siihen, millaisen tunteen hänen haavoittuvuutensa, heikkoutensa tms. paljastuminen saa hänessä itsessään aikaan. Eli kun vasemmistolainen reagoi, hän antaa sinun ymmärtää, että olet loukannut, herjannut tms. häntä ja olet siksi paha ihminen, vaikka oma motiivisi on tuoda esille totuus, varsinkin sellainen totuus, joka on yleisesti vaiettu. Näin joudumme usein tilantesiin, jossa objektiinen ja rakentava keskustelu romahtaa hedelmättömäksi väittelyksi, syyllistäväksi ulinaksi, demonisoivaksi yms. Eikä ihme, että luemme tämän toteamuksen erittäin usein: "Vasemmistolaisten kanssa on mahdotonta saada aikaan normaalia keskustelua". Se on totta.

Katsokaa vaikka tv-lähetyksiä, joissa on persu vs. vasemmistolainen. Katsokaa vasemmistolaisten reaktioita, kun persu kritisoi vaikka suosikkiaiheeseen maahanmuuttoon liittyviä ilmiöitä ja miten persu kritisoi vasemmiston roolia siinä. On hyvin yleistä, että vasemmistolaisen ruumiinkieli tuo esille voimakastakin ahdistusta ja jopa egon romahtamisen. Kun vasemmistolainen saa puheenvuoron, se ei juuri koskaan ole objektiivista ja rakentavaa reagointia, vaan välitön hyökkäys persua vastaan. Hän ensisijaisesti pyrkii eliminoimaan persun ja hänen esittämät asiat, koska vasemmistolainen pelkää syystäkin, että taas tulee turpaan. Ja hyvin usein tämä vasemmistolaisen tunnetila, tarve puolustautua, paljastuu myös akuuttina tarpeena keskeyttää ja huutaa päälle. Se johtuu nimen omaan siitä, että vasemmistolainen kokee olevansa paljastunut, alaston ja suojaton totuuden edessä. Miksi siis vasemmistolainen vihaa persua?

Tästä päästään kysymykseen, miksi vasemmistolaisuudessa valehtelu ja vääristely on niin tärkeäksi koettu arvovalinta? Miksi käytösmalleja ei korjata, vaikka niin usein joudutaan kuumottaviin tilanteisiin, josta ei voi selvitä voittajana? Edes valtamedian tuella.

☝️🙄