Saarnaaja 1:1-18 FB38
[1] Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. [2] Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! [3] Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? [4] Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. [5] Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. [6] Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. [7] Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. [8] Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. [9] Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. [10] Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. [11] Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat. [12] Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa. [13] Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa. [14] Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua. [15] Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea. [16] Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa. [17] Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista. [18] Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
https://bible.com/bible/365/ecc.1.1-18.FB38
[1] Saarnaajan sanat, Daavidin pojan, joka oli kuninkaana Jerusalemissa. [2] Turhuuksien turhuus, sanoi saarnaaja, turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta! [3] Mitä hyötyä on ihmiselle kaikesta vaivannäöstänsä, jolla hän vaivaa itseänsä auringon alla? [4] Sukupolvi menee, ja sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. [5] Ja aurinko nousee, ja aurinko laskee ja kiiruhtaa sille sijallensa, josta se jälleen nousee. [6] Tuuli menee etelään ja kiertää pohjoiseen, kiertää yhä kiertämistään, ja samalle kierrollensa tuuli palajaa. [7] Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei siitänsä täyty; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. [8] Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta. [9] Mitä on ollut, sitä vastakin on; ja mitä on tapahtunut, sitä vastakin tapahtuu. Ei ole mitään uutta auringon alla. [10] Jos jotakin on, josta sanotaan: "Katso, tämä on uutta", niin on sitä kuitenkin ollut jo ennen, ammoisina aikoina, jotka ovat olleet ennen meitä. [11] Ei jää muistoa esi-isistä; eikä jälkeläisistäkään, jotka tulevat, jää muistoa niille, jotka heidän jälkeensä tulevat. [12] Minä, saarnaaja, olin Israelin kuningas Jerusalemissa. [13] Ja minä käänsin sydämeni viisaudella tutkimaan ja miettimään kaikkea, mitä auringon alla tapahtuu. Tämä on vaikea työ, jonka Jumala on antanut ihmislapsille, heidän sillä itseään rasittaaksensa. [14] Minä katselin kaikkia tekoja, mitä tehdään auringon alla, ja katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua. [15] Väärä ei voi suoristua, eikä vajaata voi täydeksi laskea. [16] Minä puhuin sydämessäni näin: Minä olen hankkinut suuren viisauden ja sitä yhä lisännyt, jopa yli kaikkien, jotka ovat ennen minua Jerusalemissa hallinneet, ja paljon on sydämeni nähnyt viisautta ja tietoa. [17] Ja minä käänsin sydämeni tutkimaan viisautta ja tietoa, mielettömyyttä ja tyhmyyttä, ja minä tulin tietämään, että sekin oli tuulen tavoittelemista. [18] Sillä missä on paljon viisautta, siinä on paljon surua; ja joka tietoa lisää, se tuskaa lisää.
https://bible.com/bible/365/ecc.1.1-18.FB38
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jo tuolloin tiedetty se tieteellinen asia, että ei vesi lisäänny satamalla eikä joessa virtaamalla, vaan veden määrä maapallolla on vakio.
Tuolloin ei vielä tiedetty mistä vesi on tullut tai miten syntynyt, ei oltu tieteellisesti niin pitkällä, kun Jumalakaan ei vettä luonut, vaan se oli jo olemassa kun Jumalan Henki liikkui vetten päällä.
Nykykatsannossa Raamatun satusedät olivat sivistymättömiä moukkia.
"Ylimaallista viisausta" Raamatusta ei löydä kuin vilkkaan mielikuvituksen avulla.
Jättää Raamattu mielikuvituksen varaan sen miten vesi syntynyt. Vesi oli jo olemassa kun Jumalan Henki liikkui sen päällä.
Ihmisen pitää itse keksiä miten valtaisa määrä vettä syntynyt.
Räjäyttämällä se ei tule. Ehkä joku putki ollut maapallolle ja kun vettä ollut riittävästi, se pantu kiinni.
Vety on universumin yleisin alkuaine ja happi on kolmanneksi yleisin.
Happi reagoi herkästi muiden aineiden, kuten vedyn kanssa. Vety-happi-seos voi myös räjähtää.
Veden määrä universumissa ei siis ole mikään ihme vaan se on väistämätöntä. Jokaisella aurinkokunnan kappaleella, jossa on olosuhteet, että auringon säteily ei vettä haihduta, myös on vettä. Vetisempiäkin kappaleita kuin maapallo aurinkokunnassa on.
Useat lähi-idän syntymyytit alkavat sillä, että kaaoksesta erotetaan ensin maa ja vesi eri elementeiksi.