Mitä lähempänä ihminen on Jumalaa, sitä kirkkaammin hän näkee...

...oman syntisyytensä ja pahan, joka riippuu hänessä kiinni.


Kristillisessä perinteessä, erityisesti luterilaisessa ajattelussa, ajatus siitä, että uskova näkee itsensä yhä syntisempänä, on paradoksaalinen mutta keskeinen osa hengellistä kasvua. Tässä on keskeisiä pointteja aiheesta:
Lähempänä Jumalaa, syvempi synnintunto: Mitä lähempänä ihminen on Jumalaa, sitä kirkkaammin hän näkee oman syntisyytensä ja pahan, joka riippuu hänessä kiinni. Uskovan pyhittyessä hänen ymmärryksensä Jumalan pyhyydestä kasvaa, mikä saa hänet näkemään oman puutteellisuutensa selvemmin.
Armon suureneminen: Vaikka uskova näkee itsensä aina vain syntisempänä, hän näkee Jumalan armon sitä suurempana. Kyse ei ole masennuksesta, vaan siitä, että ihminen turvaa yhä enemmän Jumalan armoon omien tekojensa sijaan.
Todellisuus Roomalaiskirjeen mukaan: Tämä liittyy Paavalin opetukseen Roomalaiskirjeessä, jossa uskova kamppailee sisäisen syntisyytensä kanssa, vaikka onkin uudestisyntynyt.
Pyhityksen luonne: Pyhittyvä ihminen ei koe tulevansa "paremmaksi" omissa silmissään, vaan pikemminkin tietoisemmaksi tarpeestaan Jumalan armolle.
yksinarmosta.fiyksinarmosta.fi +2
Tämä näkemys korostaa sitä, että kristillinen elämä on jatkuvaa turvautumista Kristuksen sovitustyöhön, ei oman täydellisyyden saavuttamista.

( Lähteet: Yksin armosta sivusto, Raamattu ajassamme sivusto, Luterilainen. com sivusto)

s-seutulainen