Epäuskon kiusaus ja kauhu

Joskus tulee hetkiä kun mieleen tulee ajatus mitä jos Jumalaa ei olekaan? Syntinen helpottuu kun ei ole vaaraa joutua Helvettiin rangaistuksena synneistään. Mutta sitten mieleen tulee kauhea ajatus. Kukaan ei kuule silloin sielustasi kumpuavaa hätähuutoa en halua kuolla.

Jos Jumala on Hän myös kuulee huutosi ja on myös ainut joka sinua voi auttaa. Jeesus ainut joka sinut voi pelastaa. Muuten on paisuvaa kaiken nielevää kauhua ajatuksesta että kuolemasi jälkeen ei olisi mitään. Tietoisuutesi vain katoaisi aivojesi tuhouduttua hapenpuutteeseen sydämen pysähdyttyä. Ei tämä ajatus ole minulle mikään vapauttava paitsi ettei silloin olisi Helvettiäkään. Tämä elämä on ollut minulle tähän asti hyvä ja toivon elämäni jatkuvan ikuisuudessa. Pidän tämän Jumalan luoman maailman kauneudesta ja uskon tulevankin olevan täynnä kauneutta. Lapsekkaasti päättelen jollei siitä muuta voi arvata niin koska nousemme kuolleista myös ruumiillisesti niin tulevassa maailmassa on voimassa samat fysiikanlait kuin täälläkin. Tunnet samalla tavalla maan jalkojesi alla ja tuulen ihollasi.

Ilman synnin seurauksia sairauksia ja vanhuutta jotka turmelevat ajallisen kehon. En ole vielä kovin hyvä kristitty vaan itsekkäästi olen kiinnostunut vain uskossa kuolleille luvatusta pelastuksesta. Se miten Jeesus odottaa kristityn toimivan jää useinmiten vähemmälle. Jumalaa lähestyn rukouksessa useinmiten vain kun olen jotain vailla. Yritän tulla uskoon. Tuntuu välillä kuin olen lähellä ymmäärtääkseni jotain siitä mitä luulen puuttuvan.

Jotain että yritän tehdä itse itselleni uskoa. Pitäisi hyväksyä ettei yrittämilläsi olevan merkitystä ja ottaa armo vastaan lahjana. Tällaisia ajatuksia häivähtelee mielessä. Jumala on ilmoittanut tahtonsa Raamatussa niin luulisin sitä lukemalla löytäväni Jumalan. Olen yrittänyt löytää ymmärrystä kuuntelemalla muita kristittyjä välillä jotain ymmärtänytkin.