Ihminen on kyllä ihmeen monimutkainen olento. Helposti sitä haluais heittää loogisen järkeen perustuvan ajattelun romukoppaan ja alkaa uskomaan johonkin parempaan, joka olis kaiken tän järjettömyyden takana. Kyky tuntea on tehnyt ihmisen elosta suhteellisen haikeata ja surullista. Saadakseen toivoa tähän toivottomuuteen moni lyyhistyy ja alkaa etsimään rauhaa ja onnea uskontojen avulla taivaista. Mitään pahaa tässä ei ole, niin kauan kuin uskonto pysyy ihmisen omana asiana eikä sen puolesta tarvitse tuhota toisen elämää. Valitettavasti jokainen uskonto syyllistyy tähän ja siksi minun on vaikeä käsittää kenenkään uskontoa.
Ihmisyyden suurimpia kompastuskiviä ovat jääräpäisyys ja mukavuudenhalu. Jääräpäisyys ja uskonto yhdessä luo kärsimyksen ja mukavuudenhalu välinpitämättömyyden toisien kärsimystä kohtaan. Jälleen valitettavaa että nämä surulliset ominaisuudet löytyvät meistä jokaisesta, vauvasta vaariin. Jokainen toteuttaa näitä ihmisyydelle ominaisia itsekkäitä tekoja päivittäin, jopa huomaamattaan. Jotkut kutsuvat tätä synniksi, jotkut evoluution luomaksi selviytymismekanismiksi. Mene ja tiedä.
Siinäpä se. Kukaan ei tiedä. Kukaan ei ollut todistamassa sitä kun ihminen kehittyi aikojen saatossa apinasta ja vaikka joku kokisi tuhat jumalkokemusta ja näkisi enkeleitä myymässä pullaa kauppatorilla mikään ei silti olisi varmaa. Miksi siis alkaa väittelemään ja sotimaan asiasta, josta lopulta kukaan ei ole oikeassa? Miksi olla puolueellinen asiassa, jossa jokainen puolue on väärässä?
Yksi asia kuitenkin on varmaa: mistä tahansa me tulemmekin tai minne tahansa me menemmekin, tässä hetkessä me olemme täällä tällä planeetalla tässä elämässä. Vain tämä elämä on varmaa ja siksi ihmisten ei tulisi huolehtia siitä mitä tämän jälkeen on luvassa tai mitä tätä ennen on ollut. Jos sinun on kuitenkin pakko uskoa johonkin mielerauhan saavuttamiseksi, ei sitä kukaan saisi sinulta kieltää. Niinkuin et sinäkään saisi toisten uskottomuutta kieltää. Uskokaa omissa piireissänne vaikka lenkkitossujenne maagisiin voimiin mutta älkää tulko sitä muille tyrkyttämään.
En usko jumalaan tai raamattuun mutta uskon silti että ihmisellä on vapaa tahto. Ihmisen ei ole pakko olla paha. Jokaiselle on annettu oma aikansa täällä ja jokainen päättäköön itse miten sen ajan käyttää.
Ihmisyyden suurimpia kompastuskiviä ovat jääräpäisyys ja mukavuudenhalu. Jääräpäisyys ja uskonto yhdessä luo kärsimyksen ja mukavuudenhalu välinpitämättömyyden toisien kärsimystä kohtaan. Jälleen valitettavaa että nämä surulliset ominaisuudet löytyvät meistä jokaisesta, vauvasta vaariin. Jokainen toteuttaa näitä ihmisyydelle ominaisia itsekkäitä tekoja päivittäin, jopa huomaamattaan. Jotkut kutsuvat tätä synniksi, jotkut evoluution luomaksi selviytymismekanismiksi. Mene ja tiedä.
Siinäpä se. Kukaan ei tiedä. Kukaan ei ollut todistamassa sitä kun ihminen kehittyi aikojen saatossa apinasta ja vaikka joku kokisi tuhat jumalkokemusta ja näkisi enkeleitä myymässä pullaa kauppatorilla mikään ei silti olisi varmaa. Miksi siis alkaa väittelemään ja sotimaan asiasta, josta lopulta kukaan ei ole oikeassa? Miksi olla puolueellinen asiassa, jossa jokainen puolue on väärässä?
Yksi asia kuitenkin on varmaa: mistä tahansa me tulemmekin tai minne tahansa me menemmekin, tässä hetkessä me olemme täällä tällä planeetalla tässä elämässä. Vain tämä elämä on varmaa ja siksi ihmisten ei tulisi huolehtia siitä mitä tämän jälkeen on luvassa tai mitä tätä ennen on ollut. Jos sinun on kuitenkin pakko uskoa johonkin mielerauhan saavuttamiseksi, ei sitä kukaan saisi sinulta kieltää. Niinkuin et sinäkään saisi toisten uskottomuutta kieltää. Uskokaa omissa piireissänne vaikka lenkkitossujenne maagisiin voimiin mutta älkää tulko sitä muille tyrkyttämään.
En usko jumalaan tai raamattuun mutta uskon silti että ihmisellä on vapaa tahto. Ihmisen ei ole pakko olla paha. Jokaiselle on annettu oma aikansa täällä ja jokainen päättäköön itse miten sen ajan käyttää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No, emme kai me ateistit niin prinsessoja ole että uskonnon tyrkytys esimerkiksi kerran vuodessa tai kuussa saisi lepopulssimme kahteensataan ja sepelvaltimomme infarktin partaalle. Historiallisena ja antropologisena ilmiönä uskonto pitää ymmärtää, meidän tapauksessamme ulkopuolelta. Siihen vain ei tässä ole paljoa aikaa, mutta roikutaanhan kummiskin täällä palstalla kuulostelemassa ja lässyttelemässä niin kauan kuin sielu
(= ppunkkari-sefumme, jonka tyylistä minä sivumennen sanoen pidän) sietää.
Yksilölliset mietiskelyt ovat paikallaan mutteivät saisi tulla elämäntavaksi, arvelen. Olen tottunut tekemään monikulttuurista kollektiivista palkatonta (joskin nyt saan 300 USD/kk paikallisessa rahassa) duunia kaukana Suomesta täällä missä lähin suomalainen on satojen ellei tuhansien kilometrien päässä. Jengi, mikä tahansa, on se jolla on mahdollisuus uudelleenmääritellä oma todellisuutensa, johon sitten mahtuu yksilöllisiä vaihteluita jengin yhteisen tavoitteen ja aktiviteetin puitteissa. Näin me menemme eteenpäin täällä. Kunnon uskiksia on mukana, taitaa olla muutama kunnon pikkurikollinen, kunnon homo ja kunnon lesbokin ja muita hirmuisia kunnon syntisiä, mutta kun tavoitteista ollaan samaa mieltä, me underdogit panemme röhinäksi ja pidämme välillä hauskaakin. Me emme lyyhisty, vaikka taivaasta ei ole meille apua eikä ole koskaan ollutkaan. Avanti!
"Yksi asia kuitenkin on varmaa: mistä tahansa me tulemmekin tai minne tahansa me menemmekin, tässä hetkessä me olemme täällä tällä planeetalla tässä elämässä."
Mikään ei liene varmaa. Jos me muut olemmekin sinun elämäsi taustakohinaa. Kun suljet tietokoneesi minä lakkaan olemasta? Tai jään taustalle background-olioksi?
Olet kyllä oikeassa kirjoituksessasi: "...juuri tässä hetkessä täällä tällä planeetalla..."
Kuka tietää jos ei usko...