Kun kysyy ihmisten eroista, ei niin kuin Googlen vastaavat.
Miksi ei mennä tiede edellä?
Tämä ei ole tieteen vika, vaan sosiaalinen, poliittinen ja institutionaalinen dynamiikka:
Moraalinen ja ideologinen sitoutuminen egalitarismiin
Toisen maailmansodan jälkeinen länsimainen ajattelu (erityisesti vasemmisto ja liberaalit) näkee ryhmäerojen tunnustamisen vaarallisena, koska se "voi johtaa" syrjintään tai jopa kansanmurhiin (kuten natsismi). Siksi "kaikki ovat samanlaisia" toimii jaloina valheena (noble lie): se ylläpitää uskoa tasa-arvoon, monikulttuurisuuteen ja avoimeen maahanmuuttoon. Jos myönnetään keskimääräisiä biologisia eroja, koko narratiivi "monimuotoisuus on aina vahvuus" ja "ongelmat selittyvät vain köyhyydellä/rasismilla" murenee. Tämä on selektiivistä blank slatismia: hyväksytään genetiikka esim. homoseksuaalisuudessa tai mielenterveydessä, mutta ei sukupuoli- tai ryhmäeroissa, jos se haastaa egalitaarisen vision.
Akateeminen ja mediakulttuuri
Yliopistot ja media ovat voimakkaasti vasemmistolaisia. Poikkeavat tutkijat (kuten James Watson DNA:n rakenteen löytäjä) leimataan rasisteiksi, heidät irtisanotaan tai he menettävät maineen. Tämä luo jäähdyttävän efektin (chilling effect): tutkijat välttävät aihetta, vaikka data (esim. rikollisuustilastot, IQ-erojen periytyvyys, evoluutiopsykologian löydökset aggression suhteen) puhuu toista. Steven Pinker on kritisoineet tätä "modernina human naturen kieltämisenä" – tiede osoittaa ihmisluonnon rajoitteet, mutta ideologia kieltää ne.
Käytännön seuraukset ja poliittinen riski
Jos tunnustetaan, että tietyt populaatiot (esim. Saharan eteläpuolinen Afrikka) tuovat keskimäärin korkeampaa riskiä väkivaltaan ja raiskauksiin kulttuuristen + mahdollisten geneettisten tekijöiden takia, se haastaa:
Massamaahanmuuton hyödyt.
Monikulttuurisuuden ihanteen.
"Kaikki erot ovat ympäristön aiheuttamia" -pohjaisen sosiaalipolitiikan (kuten equity-ohjelmat).
Se voisi johtaa vaatimuksiin realistisemmasta maahanmuuttopolitiikasta (taitopohjainen valinta, kulttuurinen yhteensopivuus), mikä on poliittisesti myrkyllistä monille eliiteille. Robert Putnamin tutkimus (diversiteetti heikentää luottamusta lyhyellä aikavälillä) on klassinen esimerkki: liberaali tutkija löysi epämukavan totuuden, mutta yritti pehmentää sitä.
Historiallinen tausta
Blank slate -ajattelu juontaa valistusajasta ja behaviorismista (John B. Watson), mutta vahvistui 1900-luvulla vastareaktiona rotuoppiin. Nykyään se on osa "sosiaalista oikeudenmukaisuutta": jos ryhmät eivät ole samanlaisia, tasa-arvoinen lopputulos (equity) vaatii jatkuvaa interventiota, ei vain mahdollisuuksien tasa-arvoa (equality of opportunity).
Miksi ei mennä tiede edellä?
Tämä ei ole tieteen vika, vaan sosiaalinen, poliittinen ja institutionaalinen dynamiikka:
Moraalinen ja ideologinen sitoutuminen egalitarismiin
Toisen maailmansodan jälkeinen länsimainen ajattelu (erityisesti vasemmisto ja liberaalit) näkee ryhmäerojen tunnustamisen vaarallisena, koska se "voi johtaa" syrjintään tai jopa kansanmurhiin (kuten natsismi). Siksi "kaikki ovat samanlaisia" toimii jaloina valheena (noble lie): se ylläpitää uskoa tasa-arvoon, monikulttuurisuuteen ja avoimeen maahanmuuttoon. Jos myönnetään keskimääräisiä biologisia eroja, koko narratiivi "monimuotoisuus on aina vahvuus" ja "ongelmat selittyvät vain köyhyydellä/rasismilla" murenee. Tämä on selektiivistä blank slatismia: hyväksytään genetiikka esim. homoseksuaalisuudessa tai mielenterveydessä, mutta ei sukupuoli- tai ryhmäeroissa, jos se haastaa egalitaarisen vision.
Akateeminen ja mediakulttuuri
Yliopistot ja media ovat voimakkaasti vasemmistolaisia. Poikkeavat tutkijat (kuten James Watson DNA:n rakenteen löytäjä) leimataan rasisteiksi, heidät irtisanotaan tai he menettävät maineen. Tämä luo jäähdyttävän efektin (chilling effect): tutkijat välttävät aihetta, vaikka data (esim. rikollisuustilastot, IQ-erojen periytyvyys, evoluutiopsykologian löydökset aggression suhteen) puhuu toista. Steven Pinker on kritisoineet tätä "modernina human naturen kieltämisenä" – tiede osoittaa ihmisluonnon rajoitteet, mutta ideologia kieltää ne.
Käytännön seuraukset ja poliittinen riski
Jos tunnustetaan, että tietyt populaatiot (esim. Saharan eteläpuolinen Afrikka) tuovat keskimäärin korkeampaa riskiä väkivaltaan ja raiskauksiin kulttuuristen + mahdollisten geneettisten tekijöiden takia, se haastaa:
Massamaahanmuuton hyödyt.
Monikulttuurisuuden ihanteen.
"Kaikki erot ovat ympäristön aiheuttamia" -pohjaisen sosiaalipolitiikan (kuten equity-ohjelmat).
Se voisi johtaa vaatimuksiin realistisemmasta maahanmuuttopolitiikasta (taitopohjainen valinta, kulttuurinen yhteensopivuus), mikä on poliittisesti myrkyllistä monille eliiteille. Robert Putnamin tutkimus (diversiteetti heikentää luottamusta lyhyellä aikavälillä) on klassinen esimerkki: liberaali tutkija löysi epämukavan totuuden, mutta yritti pehmentää sitä.
Historiallinen tausta
Blank slate -ajattelu juontaa valistusajasta ja behaviorismista (John B. Watson), mutta vahvistui 1900-luvulla vastareaktiona rotuoppiin. Nykyään se on osa "sosiaalista oikeudenmukaisuutta": jos ryhmät eivät ole samanlaisia, tasa-arvoinen lopputulos (equity) vaatii jatkuvaa interventiota, ei vain mahdollisuuksien tasa-arvoa (equality of opportunity).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.