Helluntailaisen sotaprofetian toteutuminen

>>>>>Helluntailisuus on sairasta vainoharhaisuutta evankeelisia protestantteja kohtaan.
Vastuuttomien helluntaipastorien opettamia ja kasvattamia.<<<<

"..Kiihottamiseen kansanryhmää vastaan syyllistyy se, joka asettaa yleisön saataville taikka muulla tavalla levittää yleisön keskuuteen tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka muulla niihin rinnastettavalla perusteella..."
Lähde :
https://www.minilex.fi/a/kiihottaminen-kansanryhmää-vastaan

Lutherilla oli suunnilleen yhtä mutkaton ja pragmaattinen suhtautuminen väkivaltaan kuin katolisella kirkolla, jota vastaan itse kapinoi. Väkivalta itsessään ei kuulunut reformaation olennaisiin kiistakysymyksiin. Luther ei juuri problematisoinut väkivaltaa, kunhan sille löytyi myös esivallan kannalta järkevät syyt. Jumala oli monestakin syystä hirvittävän vihainen ja maalliset ruhtinaat olivat Korkeimman vihan palvelijoita, ”Jumalan hirttomiehiä”. Heidän pyhä velvollisuutensa oli käyttää miekkaa Jumalan puolesta. Siksi aseiden siunaaminen on luterilaisessa perinteessä yleensä ollut niin itsestään selvä ja eettisesti ongelmaton asia.
Maailmallisen miekan ja esivallan tulee tappaa avioliiton rikkoja. Sillä, joka rikkoo avioliittonsa, hän on jo itse erottanut itsensä ja on pidettävä kuolleena miehenä.[
aikka Luther oli ainakin epäsuorasti itse vastuussa talonpoikaiskapinasta, hän valitsi pysyä itseään suojelevien ruhtinaitten rinnalla, ja vaati heitä vastaan kapinoivan köyhälistön väkivaltaista kukistamista.
Myös kapinallinen ihminen, josta sellaista voidaan todistaa, on jo Jumalan ja keisarin pannassa, niin että se tekee oikein ja hyvin, joka ensimmäisenä sellaisen tappaa. Sillä itse kukin ihminen on sekä ylituomari että pyöveli, kun on kysymyksessä julkinen kapinannostaja,.. Sen tähden on nyt iskettävä, kuristettava ja pistettävä kuoliaaksi – salaa ja julkisesti – kuka vain osaa, ja ajateltava, että ei voi olla toista sen myrkyllisempää, vahingollisempaa, saatanallisempaa kuin kapinallinen ihminen; niin kuin lyödään kuoliaaksi hullu koira: ellet sinä tapa (häntä), niin hän tappaa sinut ja koko maan sinun kanssasi.[4]
Talonpoikaiskapinan jälkiselvittelyissä tapettiin noin 100 000 kapinallista. Väestömäärään suhteutettuna se vetää vertoja viime vuosisadan kauheimpiin kansanmurhiin.
Luther ei luultavasti voinut edes kuvitella elämää ilman pyhitettyä väkivaltaa. Siinä mielessä hän oli täysin aikansa lapsi ja ikivanhan saatanallisen kaaos) voitetaan vain järjestystä palauttavalla hyvällä väkivallalla:
Harkitsepa itse: jos myöntyisimme tässä kohdin ja sanoisimme sodan käymisen sellaisenaan olevan väärää, niin täytyisi meidän väistyä ja myöntää olevamme väärässä kaikissa muissakin kohdissa. Sillä jos miekan käyttäminen taistelussa olisi väärin, olisi myöskin väärin rangaista sillä pahantekijöitä ja säilyttää rauhaa; lyhyesti, sen kaiken toiminnan täytyisi olla väärää. Ja mitäpä muuta oikea sodan käyminen olisi kuin pahantekijöiden rankaisemista ja rauhan suojelemista.
…Jumala on säätänyt myöskin sotien käymisen ja vihollisen tuhoamisen ja kaiken, mitä sodan lait ja olosuhteet tuovat mukanaan. Mitä muuta sota on kuin väärän ja pahan rankaisemista? Miksi käydään sotia, jollei rauhan ja kuuliaisuuden saavuttamiseksi?
Vaikka murhaaminen ja ryöstäminen tosin eivät näytä rakkaudesta johtuvilta teoilta, niin että ne yksinkertaisten mielestä eivät ole kristillisiä eivätkä kristityille sopivia tekoja, ovat nekin oikeastaan sittenkin rakkauden töitä. Täytyyhän hyvän lääkärinkin taudin käydessä liian pahaksi ja ankaraksi poistaa kädet, jalat, korvat tai silmät tai antaa niiden tuhoutua pelastaakseen ruumiin kokonaisuudessaan… Aivan samalla tavalla sotilaan ammattikin näyttää epäkristilliseltä ja kokonaan kristillisen uskon vastaiselta toiminnalta, jos katson vain sitä, miten se rankaisee pahoja, surmaa väärintekijät ja aiheuttaa siten kurjuutta. Mutta jos kiinnitän huomioni siihen, että se juuri siten suojelee kunnon ihmisiä, varjelee ja säilyttää vaimot ja lapset, talon ja tilan, kunnian ja omaisuuden, niin käy ilmi, miten arvokasta ja Jumalan mielen mukaista tämä toiminta on…”[6]

Luterilaiset kävivät myös kolmikymmen vuotisen sodan 1600-luvun alkupuoliskolla.