Nukuin tass makeasti puolille päiville

Ja se uni olikin kummallinen.

Olin työvoimatoimiston jonossa, mutta rakennus ei näyttänyt lainkaan siltä kuin sen pitäisi. Se oli valtava, loputtomiin jatkuva halli, jossa jonot kiemurtelivat kuin käärmeet. Katto oli niin korkealla, ettei sitä nähnyt, ja jostain kaikui tasainen kuulutusääni, joka ei kuitenkaan koskaan sanonut mitään ymmärrettävää.

Seisoin jonossa numerolappu kädessäni. Siinä luki 7, mutta kun vilkaisin vuoronäyttöä, siinä oli numero 6, joka pysyi siinä. Ikuisesti. Kukaan ei tuntunut pääsevän eteenpäin.

Edessäni seisova mies kääntyi yhtäkkiä ympäri ja kysyi:
“Onko sinulla varmasti oikea jono?”

Katsoin ympärilleni. Kaikilla muilla oli erilaisia lappuja: kirjaimia, symboleja, yhdellä oli jopa pelikortti. Oma numeroni alkoi tuntua epäilyttävältä.

Yhtäkkiä virkailija viittoi minua luokseen, vaikka numero ei ollut vaihtunut. Astuin tiskille, mutta sen takana ei ollutkaan ihmistä, vaan vanha Xerox kopiokone. Se hurisi ja sylki ulos paperin, jossa luki:

“Puuttuva liite: todistus nähdystä unesta.”

Yritin selittää, että olen juuri unessa, mutta kopiokone alkoi piipata kovemmin ja kovemmin, kunnes koko halli tuntui täyttyvän siitä äänestä. Ihmiset ympärilläni alkoivat kadota yksi kerrallaan, aivan kuin heitä olisi pyyhitty pois.

Sitten huomasin, että minunkin numerolappuni oli muuttunut tyhjäksi.

Ja juuri kun olin kysymässä mitä minun pitäisi tehdä, heräsin siihen samaan rappukäytävän ääneen, niin kuin se olisi seurannut minua uneen asti.

Makasin hetken paikallani ja mietin, että ehkä siellä jonossa joku edelleen odottaa vuoroaan.

Minä näin unen että olin töissä. Huusin unissani hiestä märkänä kunnes vaimo herätti minut ja rauhoitteli että sinä olet kotona ihan turvallisesti.