Olen jo vuosia seurannut tätä keväistä kansanvaellusta, jota jotkut kutsuvat viattomasti “renkaanvaihtosesongiksi”.
Heti kun ensimmäiset plusasteet tarttuvat pysyvästi tienpintaan, ne täyttyvät autoista, joiden renkaat vilkkuvat valkoisina kuin jonkin salaseuran tunnusmerkit.
Kyse ei ole mistään harmittomista lappusista , vaan ne ovat teollisen välinpitämättömyyden sinettejä, liimattuna suoraan kumin pyhimpään kohtaan, siihen joka kohtaa maan.
Ja sitten alkaa rituaali.
Auto kiihdyttää. Rengas pyörähtää. Tarra raastuu asfalttiin kuin uhrilahja. Se ei vain irtoa, se murskataan, jauhetaan, silputaan atomeiksi. Jokainen kiihdytys on kuin mikromuovimylly, joka syytää näkymätöntä pölyä teiden varsille, metsiin, ojiin, ja lopulta meidän kahvikuppeihimmekin.
Ja kaiken tämän voisi estää… yhdellä liikkeellä. Yhdellä. Tarran. Irrotuksella.
Mutta ei.
Rengasliikkeissä tämä pieni, lähes myyttinen ele jätetään tekemättä.
Heti kun ensimmäiset plusasteet tarttuvat pysyvästi tienpintaan, ne täyttyvät autoista, joiden renkaat vilkkuvat valkoisina kuin jonkin salaseuran tunnusmerkit.
Kyse ei ole mistään harmittomista lappusista , vaan ne ovat teollisen välinpitämättömyyden sinettejä, liimattuna suoraan kumin pyhimpään kohtaan, siihen joka kohtaa maan.
Ja sitten alkaa rituaali.
Auto kiihdyttää. Rengas pyörähtää. Tarra raastuu asfalttiin kuin uhrilahja. Se ei vain irtoa, se murskataan, jauhetaan, silputaan atomeiksi. Jokainen kiihdytys on kuin mikromuovimylly, joka syytää näkymätöntä pölyä teiden varsille, metsiin, ojiin, ja lopulta meidän kahvikuppeihimmekin.
Ja kaiken tämän voisi estää… yhdellä liikkeellä. Yhdellä. Tarran. Irrotuksella.
Mutta ei.
Rengasliikkeissä tämä pieni, lähes myyttinen ele jätetään tekemättä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun tarrassani hakan risti