Pieru Unescon maailmanperintölistalle?

Kansalaiset! Unescon maailmanperintölistalla on kaikenmaailman diipadaapaa. Ketä kiinnostavat jotkut kiviröykkiöt keskellä metsää? Kuka on kiinnostunut kirkoista? Puutaloista? Ei kukaan. Nyt herääkin kysymys, miksi kunnon suomalainen hernekeittopieru ei ole päässyt maailmanperintölistalle? Siinä on jotain perin isänmaallista kun talon emäntä päästää ruokailun jälkeen rutisevan ja helmeilevän leijan tuvan ilmanalaan leijumaan. Jumalakin myhäilee tyytyväisenä kun emäntä sulkee silmänsä, ajattelee isänmaata ja haisee kuolemalle. Sukupolvien ketjut yhdistyvät kun vuosisadasta toiseen hernekeiton jälkeiset kaasut leijailevat pirtissä valmiina myrkyttämään heti ovelta kutsumattomat vieraat (esim. Jehovat).

Ehdotankin, että eduskunta ottaa käsiteltäväkseen pierun viemistä Unescon käsittelyyn. Asia lienee ihan vain ilmoitusasia, mutta voihan siinä muutamat palaveripullat tietysti syödä.

Pieru kuuluu näihin ns. aineettomiin maailmanperintökohteisiin, pierun mukana tulevat sattumat ovat asia erikseen.

Tämä uusi perintökohde houkuttelee varmasti turisteja haistelemaan ja kunnioittamaan suomalaista ominaistuoksua. Minä ja Salis olemme oppaina kierroksilla ja demonstroimme ihan konkreettisesti, miten sitä maailmanperintöä syntyy. Kierroksen päätteeksi tarjolla mämmiä ja intiimipyyhkeitä.

Tämä on takuuvarma menestys vai uskaltaako joku olla eri mieltä? Ja Salis, kohta ollaan rikkaita.