Linnun laulu vaikutus

Sama hybridi vaikutus

Kukat ovat luonnossa hiljaisia, mutta samalla voimakkaita viestejä. Ne eivät ole syntyneet ihmistä varten, vaan osaksi elämän jatkumoa – houkuttelemaan pölyttäjiä, varmistamaan uuden kasvun, kantamaan eteenpäin sitä samaa elämää, joka on ollut täällä ennen meitä. Silti ihminen pysähtyy niiden äärelle.
On jotakin puhuttelevan tarkkaa siinä, miten kukka yhdistää kauneuden ja tarkoituksen. Sen värit, muodot ja tuoksut ovat syntyneet toiminnallisiksi, mutta ne koskettavat myös ihmisen mieltä tavalla, jota ei tarvitse opetella ymmärtämään. Kukka ei selitä itseään – se vain on, ja silti se herättää iloa, rauhaa ja joskus jopa syvää liikutusta.
Ehkä juuri siksi kukista on tullut ihmisten välisen välittämisen symboleja. Ne eivät ole sanoja, mutta ne kantavat merkitystä. Ne ovat hetken kauneutta, joka muistuttaa elämän hauraudesta ja samalla sen jatkuvuudesta. Kukka ei pyri olemaan enempää kuin se on – ja juuri siinä se onnistuu täydellisesti.
Ja ehkä siinä on jotakin yhteistä ihmisen kokemuksen kanssa: kyky nähdä merkitystä siinä, mikä ei ole meitä varten tehty, mutta joka silti tuntuu kuuluvan meille.

Uskon että linnunlaulua rauhoittaa siksi, että se auttaa unohtamaan kiireen ja modernin elämän vaatimukset hetkessä. Se muistuttaa luonnon rauhasta.Aikataskusta, jossa aika pysähtyy. Se vetää keskittymään nyt-hetkeen ja koska lintu ei muodosta uhkaa ihmiselle ihminen ei melkein koskaan ahdistu sen läsnäolosta.

Luomakunnan kauneus – Jumalan kosketus ihmiseen
Hyvät kuulijat,
pysähtykää hetkeksi tämän yksinkertaisen kysymyksen äärelle:
miksi ihminen itkee kauniin musiikin edessä?
miksi hänen sydämensä liikuttuu, kun hän saa käteensä kukkia?
Ei kukka puhu.
Ei sävel selitä itseään.
Ja silti – ihminen liikuttuu syvältä.
Me voimme sanoa, että aivot reagoivat.
Ja se on totta. Aivojen toimintaa voidaan mitata Elektroenkefalografia:lla.
Mutta elämä ei ole vain mittauksia.
Sydän on mukana tässä kokemuksessa.
Sen rytmi muuttuu, sen tila elää. Tätä voidaan mitata Elektrokardiografia:lla – mutta mittaus ei kerro kaikkea siitä, mitä ihminen kokee.
Aivot ja sydän ovat yhteydessä toisiinsa jatkuvasti, esimerkiksi Vagushermo:n kautta.
Mutta tämän kaiken takana on jotakin vielä syvempää.
Kun musiikki soi, se ei kulje vain korviin.
Se kulkee ihmisen sisimpään.
Sävelet koskettavat aivoja –
mutta ne koskettavat myös sydäntä.
Ja sydän vastaa.
Se rauhoittuu.
Se värähtelee.
Se herkistyy.
Ja joskus ihminen alkaa itkeä.
Ei siksi, että hän olisi heikko,
vaan siksi, että hän on kosketettu.
Ja sama tapahtuu kukkien kanssa.
Kukka ei argumentoi.
Se ei vaadi huomiota.
Se on hiljainen todistus jostakin suuremmasta.
Sen värit, sen muoto, sen haurautta muistuttava kauneus –
kaikki tämä puhuu ilman sanoja.
Ja ihminen pysähtyy.
Hänen sydämensä pehmenee.
Hänen sisimpänsä hiljenee.
Ja joskus – kyyneleet tulevat.
Mitä tämä kaikki on?
Voisimmeko sanoa näin:
Aivot antavat meille kyvyn ymmärtää maailmaa.
Sydän antaa meille kyvyn tuntea se.
Mutta niiden yläpuolella on vielä jotakin, joka yhdistää kaiken.
Luomakunta itse.
Se sama käsi, joka on asettanut sävelet musiikkiin,
on asettanut värit kukkiin.
Se sama viisaus, joka on luonut ihmisen sydämen,
on luonut sen kyvyn liikuttua.
Ja ehkä juuri siinä hetkessä,
kun musiikki koskettaa syvimmin
tai kukka saa silmät kostumaan,
ihminen ei ole kaukana Jumalasta.
Hän on lähellä.
Lähellä sitä alkuperäistä tarkoitusta,
johon hänet on luotu:
rakastamaan,
kokemaan,
ja tunnistamaan kauneus, joka ei ole sattumaa.
Sillä jos kaikki tämä olisi vain sattumaa,
miksi se koskettaa niin syvältä?
Mutta jos tämä on Luojan käden jälki –
silloin kauneus ei ole vain esteettinen kokemus.
Se on kutsu.
Kutsu hiljentyä.
Kutsu rakastaa.
Kutsu tunnistaa,
että elämä ei ole vain ajatusta –
vaan lahja.
Ja ehkä silloin, kun ihminen itkee musiikin tai kukkien äärellä,
hän ei itke surusta.
Vaan siitä,
että hän on koskettanut jotakin pyhää.

Noh noh. Minä itkin kun näin isän joka on hoitanut 41 vuotiasta tytärtään sydämellä.
"Tyttö" ei voi kommunikoida ja on erittäin vaikeasti cp vammainen. Silti voi hymyillä.
Tuntee isänsä. Se on rakkautta.

Itse vastasit oikeastaan tähän.

"Se kertoo reviiristä, houkuttelee paria ja varoittaa vaarasta."

Ihminen osaa myös tunnistaa näitä kun ollut tarpeeksi ulkona. Jos linnut "laulaa" reviiristä tai parin etsimisestä, niin se kertoo ihmiselle, ettei lähistöllä ole vaaraa.

Jos taas linnut viestivät vaarasta, niin herättää ihmisenkin vaiston. (Siis sellaisen joka ei ole täysin vieraantunut luonnosta).
Tämä ei ole mikään harvinainen ilmiö eläinmaailmassa, jossa joku eläin tai eläimien ryhmä varoittaa muita samalla.

Miten tämä aihe liittyy ateismiin? Voisit mennä vaikka biologia palstalle näitä kirjoittamaan.

Tämä on Luotua todellisuutta
Siksi sopii ateismi palstalle nappiin

Tämä on VASTA harjoittelua
Esipuhetta seuraaviin todellisuuksiin
sekä tieteellisesti: että Raamatullisesti
Yhteneviä

Ateistien asenne on jyrkkä.

Linnunlaulu on hereillä ollessa mukavaa, mutta häiritsevää, jos yrittää nukkua, ja Suomessa valoisien öitten aikaan linnut ovat aktiivisia silloinkin.
Nimim. Paljon telttaileva.

Korppikotkien raakunta rauhoittaa huimasti, kun sen kuulee erämaassa kuolemaisillaan nälkään ja janoon. Joku sentään välittää, vaikka Jumalasta ei ole tietoakaan.

Evoluution valossa lintujen liverrys liittyy konkreettisesti turvallisuuteen. Kun linnut voivat keskittyä julistamaan panohalujaan ja toivottamaan kilpailevat koiraat huit helvettiin, niin kaikki on hyvin. Kun joku peto lähestyy lintujen viestintä muuttuu varoittavaksi sätkätykseksi rääkymiseksi lajinsa mukaan. Reviirilaulu kertoo, että (a) paikalla on lukuisia muita silmiä katselemassa mitä tienoolla tapahtuu ja (b) että kaikki hyvin eikä mitään hälyyttävää ole havaittu.

Tämä kertoo siis myös siitä, että ihminen ei ole mikään "paradiisin lapsi" vaan sopeutunut vaistoineen elämään maailmassa, missä on kaiken aikaa varauduttava vaaroihin ja uhkiin.

Veikkaan sinun tottuneen puhumaan omalle pienelle ryhmälle ja luulevat meidän ateistien olevan yhtä avuttomia yleissivistyksessä? He todennäköisesti vain nyökyttelevät päätään tälläisestä ja olettavan sinun puhuvan Jumalasta, mutta tässä ryhmässä on rima korkealla.

Täällä ei oleteta mitään. Väitteille pitää olla perusteet ja yleistietoa pitää olla vähintään peruskoulu tasoista. Jopa lukion tasoa. Me pidämme samaa tasoa myös muiden ateistien kanssa.

Joten jos haluat jotain teismistä täällä puhua oikeasti, niin sinun pitää olla varautunut korkeaan tasoon, eikä kukaan ole ikinä onnistunut siinä.

Minua hämmentää kuinka heikko rima täällä olevilla teisteillä on. En edes tiedä miten voi alittaa perus sivistyksen tasoa ja olla rehellinen itselleen. Puhumattakaan siitä, että sillä yrittää kääntää jotakin muuta. Se tuottaa aina lähinnä vain vastenmielisyyttä koko touhua kohtaan. Ironisesti kristinuskoiset ovatkin olleet se pahin myrkky omalle uskonnolleen. Ei heitä edes tarvitse mitenkään ilkkua, koska he tekevät itsestään naurettavia ihan itse.

"Mutta se ei välttämättä tyhjentävästi selitä sitä, miksi tämä kokemus tuntuu merkitykselliseltä."

Ehkäpä et ole vain syventynyt riittävästi ihmisen biologiaan. Ihminen on ollut satoja tuhansia vuosia metsästäjäkeräilijä ja sosiaalinen eläin. Siksi meidän aivoillemme on suoranaista ravintoa sosiaaliset suhteet, erilaisten kasvien, sienten, eläinten, lintujen ja kalojen eli riistan ja ravinnon tunnistaminen. Juuri tämän vuoksi me löydämme ihmiskasvoja (Jeesuksen kasvoja) koiran takapuolesta ja paahtoleivästä ja lintujen laulu tuntuu rauhoittavalta.

Mun kissa istuu mun eteeni ja suipistaa kivasti ylähuuliaan niin, että viikset pörhistyvät eteenpäin ja kehrää. Annan sille namiraksuja, vaikka se on jo selvästi ylipainoinen. Minkäs teet, kun kansseläjien ihanuus on niin vastustamattoman kaunista. Ihanat elämykset saavat meistä helposti otteen.

joku tietty naaras laulaa niin 😍😍😍 sitä se on luonnossakin , tosin taitaa olla urospuoleiset , linnuissa