Ylikoskella on mainio pieni kirjoitus FB-ryhmässä. Otan vapauden kopioida sen tähän, julkinen ryhmä kun on.
Vuonna 1968, jota sanottiin myös Euroopan hulluksi vuodeksi, on Suomen eduskunnassa vasemmistoenemmistö. Rafael Paasion ja Mauno Koiviston hallitukset perustuivat vasemmiston ja keskustan yhteistyöhön.
Uskonnonvapauslain uudistuksessa nousi esiin kirkosta eroamisen helpottaminen. Kirkosta eroaminenhan edellytti yhä henkilökohtaista vierailua kirkkoherran puheilla! Nyt hallitus esitti tammikuussa 1968, että eroilmoituksen voisi jättää myös väestörekisterin pitäjälle henkilökohtaisesti.
Vapaa-ajattelijain liitto vaati, että kirkosta eroamisen voisi hoitaa myös kirjallisella ilmoituksella. Liitto oli asiaa edistääkseen jo syksyllä 1966 tiedustellut kansanedustajilta, ”oletteko sitä mieltä, että meilläkin olisi järjestettävä mahdollisuus kirjallisuus kirkosta eroamiseen”. Kysymykseen vastasi 156 kansanedustajaa, joista 110 vastasi myöntävästi.
Valmisteluvaiheessa lakiesitys meni valtioneuvostoon asti muodossa. joka olisi mahdollistanut kirjallisen kirkosta eroamisen. Kuitenkin laajennetun piispainkokouksen kirkkovaltiosuhteita koskenut kannanotto johti hallituksen käsittelyssä kirjallisen eroamisen mahdollisuuden poistamiseen lakiesityksestä.
Kun asiasta eduskuntakäsittelyssä äänestettiin, kirjallisen eroamismahdollisuuden puolesta äänesti vain 42 kansanedustajaa, yhtä lukuun ottamatta kaikki SKDL:n edustajat, kaikki TPSL:n edustajat ja kolme SDP:n kansanedustajaa.
Vastaan äänestäminen ei siten ollut ”hallituskysymys”. Päähallituspuolueen enemmistön varovaisuus on aika kaukana puolueen vuonna 1903 hyväksymästä Forssan ohjelmasta. Ilmeisesti piispainkokouksen kannan edessä matelemisen takana oli ”se kauhea, hirveä kirkkokansan pelko” (- ja ”kauhea, hirveä kommunismin pelko”). Se ei kuitenkaan estänyt vaalitappiota vuoden 1970 vaaleissa.
Tapahtumat lisäsivät kirkosta eroamista, ja lain voimaan tulon jälkeen väestörekisteritoimistoihin tuli paikoin jonoja, kun työpaikoilta kävi väkeä ruokatunnilla eroamassa kirkosta. Virastohan oli auki vain työläisten ja toimihenkilöiden työaikana.
”Radikaali” 1960-luvun loppu ei kaikissa asioissa ollut kovin radikaali.
Vuonna 1968, jota sanottiin myös Euroopan hulluksi vuodeksi, on Suomen eduskunnassa vasemmistoenemmistö. Rafael Paasion ja Mauno Koiviston hallitukset perustuivat vasemmiston ja keskustan yhteistyöhön.
Uskonnonvapauslain uudistuksessa nousi esiin kirkosta eroamisen helpottaminen. Kirkosta eroaminenhan edellytti yhä henkilökohtaista vierailua kirkkoherran puheilla! Nyt hallitus esitti tammikuussa 1968, että eroilmoituksen voisi jättää myös väestörekisterin pitäjälle henkilökohtaisesti.
Vapaa-ajattelijain liitto vaati, että kirkosta eroamisen voisi hoitaa myös kirjallisella ilmoituksella. Liitto oli asiaa edistääkseen jo syksyllä 1966 tiedustellut kansanedustajilta, ”oletteko sitä mieltä, että meilläkin olisi järjestettävä mahdollisuus kirjallisuus kirkosta eroamiseen”. Kysymykseen vastasi 156 kansanedustajaa, joista 110 vastasi myöntävästi.
Valmisteluvaiheessa lakiesitys meni valtioneuvostoon asti muodossa. joka olisi mahdollistanut kirjallisen kirkosta eroamisen. Kuitenkin laajennetun piispainkokouksen kirkkovaltiosuhteita koskenut kannanotto johti hallituksen käsittelyssä kirjallisen eroamisen mahdollisuuden poistamiseen lakiesityksestä.
Kun asiasta eduskuntakäsittelyssä äänestettiin, kirjallisen eroamismahdollisuuden puolesta äänesti vain 42 kansanedustajaa, yhtä lukuun ottamatta kaikki SKDL:n edustajat, kaikki TPSL:n edustajat ja kolme SDP:n kansanedustajaa.
Vastaan äänestäminen ei siten ollut ”hallituskysymys”. Päähallituspuolueen enemmistön varovaisuus on aika kaukana puolueen vuonna 1903 hyväksymästä Forssan ohjelmasta. Ilmeisesti piispainkokouksen kannan edessä matelemisen takana oli ”se kauhea, hirveä kirkkokansan pelko” (- ja ”kauhea, hirveä kommunismin pelko”). Se ei kuitenkaan estänyt vaalitappiota vuoden 1970 vaaleissa.
Tapahtumat lisäsivät kirkosta eroamista, ja lain voimaan tulon jälkeen väestörekisteritoimistoihin tuli paikoin jonoja, kun työpaikoilta kävi väkeä ruokatunnilla eroamassa kirkosta. Virastohan oli auki vain työläisten ja toimihenkilöiden työaikana.
”Radikaali” 1960-luvun loppu ei kaikissa asioissa ollut kovin radikaali.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Ei tuota jaksanut lukea
Jaksoit käydä esittäytymässä.
Jaksoit kuitenkin kirjoittaa ettet jaksa lukea?
Vaikka no, onhan palstalla kai muutenkin useampi kirjoittaja kuin lukija. :(
Uskonnonvapauslain uudistuksessa nousi esiin kirkosta eroamisen helpottaminen. Kirkosta eroaminenhan edellytti yhä henkilökohtaista vierailua kirkkoherran puheilla! Nyt hallitus esitti tammikuussa 1968
Ei ole näin. Riitti kun kävi sivilirekisterissä ilmoittatumassa marraskuun loppuun
Kirkkoherroja ei tarvinnut tavata
Niin, sitten kun tuo laki tuli voimaan. Koska Sinä kävit?
Niinku kuniin
Olen noihin sikoihin eronnut tuntia ennen kuin erosika marraskuussa loppui siviilirekisterissä
Tulin paikalle tunnin junalla
Ai niin, silloin se vei vajaa 3
Tunnin juna on tärkeä etäopiskelijoille
Seurakuntaan liittyminen tulee olla mahdollista ainoastaan täysi-ikäisille. Piste.
Sitä Vapaa-ajattelijat esittävät. Että valtio ei noteeraa kirkon lapsijäsenyyksiä millään lailla virallisesti.
Helpottui siten, että käynti siviilirekisterissä riitti, tuli kirkkoherran vaihtoehdoksi. Juttu hyvä, otsikko väärä.
Joo, nythänmä vasta hokasin, miksi olin vähän siirtänyt eroa, hidastellut,
uusi laki, https://keskustelu.suomi24.fi/t/19374823/kirkosta-eroamista-ei-helpotettu-1968#comment-142094513
Kyllähän helpotettiin, mutta ei tarpeeksi. Vapaa-ajattelijsin esitys kirjallisesta ilmoittamisesta ei toteutunut. Mahdollisuus käydä siviilirekisterissä oli kuitenkin uudistus.
Kuten useampikin on jo todennut, otsikoin tämän aivan hölmösti. Pahoittelut. Otsikko siis minun, siitä älköön Ylikoskea syytettäkö.
Eli vaikka teoriassa eroaminen ei helpottunut -- kirkkoherranvirastoja oli enemmän kuin maistraatteja -- niin käytännössä oli valtava merkitys kun ei tarvinnut mennä "papin puhutteluun".
Eikö eroamista sitten voinut tehdä enää käymällä kirkkoherran virastossa?
Hei kovin "hullu vuosi" tältä osin. Uskovainen Koivisto torppasi? Vai kepu?
Radikaalia ja radikaalia 60-luvulla.
Mielestäni Valtion/yhteiskunnan tulee olla sekulaari.🏛🇫🇮
= Mitään yksittäistä uskontoa suosimatta ja mitään yksittäistä uskontoa syrjimättä. 📗⚖️🗡🇫🇮
Teokratia, jota tietyt piirit haikailevat, on totalitarismia ja vaarallista.☠️
Vapariteokratia on vaarallisinta.
Imbesilli.🐟
Syö särkeä, se kasvattaa järkeä.
Tai ainakin loismatoja vatsassasi, jos et käytä tarpeeksi suolaa valmistuksessa.
Kuha syö.🐟
Kuhan sanot.
Suomessa ei taideta teokratiaa haikailla edes pienissä piireissä.
Jaa, oli "mainio" pikku kirjoitus tai ei, en jaksanut lukea.
Joskus -80-luvun paikkeilla erosin ja kävin seurakunnassa jonkun setämiehen luona. Taisi olla niin, että hoidin puhumisen ja hän jäi kuuntelijan rooliin. En kokenut sitä mitenkään erityisenä tilanteena.
Pieni poiminta kirkosta eroamisen sääntelyn historiasta.
Vaparius ei tee ihmiselle hyvää 💋
Antivaparius ei ole tehnyt ihmiselle hyvää.