siitä on jo kauan kun mä istuin sun kanssa laiturilla ja me tuijoteltiin vuorotellen vedenpintaa ja vuorotellen toisiamme syvälle silmiin, tuntuu että siitä olisi ikuisuus. Mä en tiedä mistä yhtäkkiä tulit mieleeni, putkahdit odottamatta ja täytit ajatukseni.. Oikeastaan muistan niin vähän susta, se hetki vain on jäänyt mieleen laituri ja liplattavat laineet. Sen jälkeen mä pakotin itseni unohtamaan sut. Liian hankalaa olisi ollut yrittää ja luultavasti sitten pettyä ja uppoutua suruun. Oli niin paljon helpompi sulkea sut pois. Ja mä onnistuinkin, silloin. Mutta nyt, yhtäkkiä tulit takaisin mieleeni. Päiväunelmissani liihotat sinä tarttuen käteeni ja juoksemme yhdessä merenrantaan kalliolle ja tuijotamme aaltoja..sipaiset hiukseni pois kasvoiltani ja hymyilet veitikkamaisesti.. yöllä tulet uniini salaa hiipien, johdatat minut katsomaan auringonlaskua ja puristat syliisi..
Mistä yhtäkkiä nämä ajatukset? miten yhtäkkiä muistan sinut niin selvästi että itkettää.
Vaikka siitä on kauan haluaisin nähdä sinut vielä viimeisen kerran..mitä olet mieltä, suotko minulle sen mahdollisuuden?
Mistä yhtäkkiä nämä ajatukset? miten yhtäkkiä muistan sinut niin selvästi että itkettää.
Vaikka siitä on kauan haluaisin nähdä sinut vielä viimeisen kerran..mitä olet mieltä, suotko minulle sen mahdollisuuden?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kivasti ilmaistu ajatuksia...taidan olla samanlainen haaveilija,silloin tällöin tulee mieleen 20 vuotta sitten ollut lyhyt seurustelusuhde,jota en ole täysin unohtanut vieläkään...