... kun poliisi puuttui ihmisten juhlintaan Helsingissä. Voi herran lettas sentään! Silloin harvoin, kun ihmisiä näkee Helsingin keskustassa ja muissa paikoissa missä normaalisti olettaisi olevan ihmisiä, niin poliisi tulee ja tyhjentää puiston. Onhan se nyt kauheata, kun maailman suurimpaan kylään, Helsinkiin, kokoontuu ihmisiä harvinaisen hyvän sään helliessä monien vuosien jälkeen yhteen iloitsemaan keväästä ja tapaamaan tuttuja (eikä voin tuojoteta sitä pientä kapistusta, joka on orjuuttanut valtaosan kansasta).
Tämä kuuluu siihen sarjaan suomalaiskansallista melankoliaa, pessimismiä ja negativismia.
Kun esim. työkaveri tulee lomalta ulkomailta ja häneltä kysytään, miten loma meni. Vastaus on vuodesta toiseen samankaltainen. Ensin sanotaan jotain latteata, että hyvin meni loma vaikka Kroatiassa. Sitten alkaakin tulla pitkä lista kaikenlaisia negatiivisia kommentteja maasta, jossa on käynyt. Kerran kyllästyin kuuntelemaan sitä ja totesin, että voi mikä harmi, että loma oli noin surkea, mitään hyvää ei tapahtunut ja rahatkin menivät kalliiseen lomamatkaan. Ei kannata enää mennä ulkomaille. Parempi pysyä Suomessa.
Keväällä ihmiset kommentoivat vuodesta toiseen koiranjätöksiä teillä ja poluilla. Mikä kumma suomalaisia vaivaa? Ettekö näe nurmikon vihertyvän, silmujen tulevan puihin ja pensaisiin, lintujen piristävää laulua, auringonpaistetta pitkän pimeän jakson jälkeen?! Suomalaiset eivät em. asioita huomaa, mutta voi kauhistus, kadun reunalla on koirankakka. Katse ohjautuu etsimään lisää niitä ja kaikki muu jää huomaamatta. Todella sairasta, mutta kertoo kansanluonteesta!
Töissä on paljon yleisempää juoruta työkaverista kuin kehua. Eihän se nyt käy päinsä, koska se on minulta pois. Juoruaja paljastaa itsetuntonsa heikkouden ja pelkää itse joutuvansa negatiivisen huomion kohteeksi. Juoruaja kuvittelee kohottavansa asemaansa työyhteisössä. Todellisuudessa sellainen tyyppi pitää potkaista ulos työyhteisöstä ja äkkiä.
Jos joku on tavalla tai toisella parempi kuin muut, niin kateus jäytää kuin paratumaton tartuntatauti. On siis keksittävä joku tapa vähätellä ko. ihmistä. Miksi hän ei voisi olla kannustava esimerkki? Sinä voit olla parempi kuin muut jossakin toisessa asiassa. Yhdessä olisitte monitaitoinen ja hyvä ryhmä vaikka siellä työpaikalla.
Eri mieltä ei saa olla enemmistön tai vallitsevan mielipiteen kanssa! Jos olet eri mieltä, sinut leimataan hulluksi, tyhmäksi tai maahanmuuttajaksi. Yhtenäiskulttuuri edelleen jyrää ja kahlitsee koko kansaa. Vain pikkuasioista voi olla eri mieltä. Voi, voi sentään, jos pukeudut eri tavalla, hiukset eivät ole kuin nykynaisilla eli jakaus keskellä päätä kuin körttiläisillä. Housujen pitää roikkua niin, että kalsarit näkyvät pojilla/miehillä. Yhtenäiskulttuuri näkyy myös ulkonäössä.
Että vielä pitäisi puhua jollekin tuntemattomalle bussipysäkillä, ratikassa tai muussa julisessa paikassa. Ei käy! Olet maalaistollo, jos aukaiset suusi pääkaupunkiseudulla, kesksenkasvuinen kakara Pohjanmaan maakunnissa jne. Hiljaa pitää olla, ettei herätä huomiota millään tavalla. Siksi Suomessa käydessä (onneksi tarvitsee tulla hyvin harvoin) tuntuu kuin olisi maansuru, läheinen kuollut tai kaikki sairastuneet depressioon, kun katsoo ihmisten käytöstä julkisilla paikoilla.
Mikä on lopputulos - Suomessa ei saa olla iloinen, sosiaalinen, oma itsesi ja sinut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olet tai haluat olla!!! Suomi on maailman suurin henkinen vankila ja olen matkustanut ja asunut Euroopassa, matkustanut Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Onneksi lähdin vuosia sitten!!!
Tämä kuuluu siihen sarjaan suomalaiskansallista melankoliaa, pessimismiä ja negativismia.
Kun esim. työkaveri tulee lomalta ulkomailta ja häneltä kysytään, miten loma meni. Vastaus on vuodesta toiseen samankaltainen. Ensin sanotaan jotain latteata, että hyvin meni loma vaikka Kroatiassa. Sitten alkaakin tulla pitkä lista kaikenlaisia negatiivisia kommentteja maasta, jossa on käynyt. Kerran kyllästyin kuuntelemaan sitä ja totesin, että voi mikä harmi, että loma oli noin surkea, mitään hyvää ei tapahtunut ja rahatkin menivät kalliiseen lomamatkaan. Ei kannata enää mennä ulkomaille. Parempi pysyä Suomessa.
Keväällä ihmiset kommentoivat vuodesta toiseen koiranjätöksiä teillä ja poluilla. Mikä kumma suomalaisia vaivaa? Ettekö näe nurmikon vihertyvän, silmujen tulevan puihin ja pensaisiin, lintujen piristävää laulua, auringonpaistetta pitkän pimeän jakson jälkeen?! Suomalaiset eivät em. asioita huomaa, mutta voi kauhistus, kadun reunalla on koirankakka. Katse ohjautuu etsimään lisää niitä ja kaikki muu jää huomaamatta. Todella sairasta, mutta kertoo kansanluonteesta!
Töissä on paljon yleisempää juoruta työkaverista kuin kehua. Eihän se nyt käy päinsä, koska se on minulta pois. Juoruaja paljastaa itsetuntonsa heikkouden ja pelkää itse joutuvansa negatiivisen huomion kohteeksi. Juoruaja kuvittelee kohottavansa asemaansa työyhteisössä. Todellisuudessa sellainen tyyppi pitää potkaista ulos työyhteisöstä ja äkkiä.
Jos joku on tavalla tai toisella parempi kuin muut, niin kateus jäytää kuin paratumaton tartuntatauti. On siis keksittävä joku tapa vähätellä ko. ihmistä. Miksi hän ei voisi olla kannustava esimerkki? Sinä voit olla parempi kuin muut jossakin toisessa asiassa. Yhdessä olisitte monitaitoinen ja hyvä ryhmä vaikka siellä työpaikalla.
Eri mieltä ei saa olla enemmistön tai vallitsevan mielipiteen kanssa! Jos olet eri mieltä, sinut leimataan hulluksi, tyhmäksi tai maahanmuuttajaksi. Yhtenäiskulttuuri edelleen jyrää ja kahlitsee koko kansaa. Vain pikkuasioista voi olla eri mieltä. Voi, voi sentään, jos pukeudut eri tavalla, hiukset eivät ole kuin nykynaisilla eli jakaus keskellä päätä kuin körttiläisillä. Housujen pitää roikkua niin, että kalsarit näkyvät pojilla/miehillä. Yhtenäiskulttuuri näkyy myös ulkonäössä.
Että vielä pitäisi puhua jollekin tuntemattomalle bussipysäkillä, ratikassa tai muussa julisessa paikassa. Ei käy! Olet maalaistollo, jos aukaiset suusi pääkaupunkiseudulla, kesksenkasvuinen kakara Pohjanmaan maakunnissa jne. Hiljaa pitää olla, ettei herätä huomiota millään tavalla. Siksi Suomessa käydessä (onneksi tarvitsee tulla hyvin harvoin) tuntuu kuin olisi maansuru, läheinen kuollut tai kaikki sairastuneet depressioon, kun katsoo ihmisten käytöstä julkisilla paikoilla.
Mikä on lopputulos - Suomessa ei saa olla iloinen, sosiaalinen, oma itsesi ja sinut hyväksyttäisiin sellaisena kuin olet tai haluat olla!!! Suomi on maailman suurin henkinen vankila ja olen matkustanut ja asunut Euroopassa, matkustanut Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Onneksi lähdin vuosia sitten!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nii