Aikamonet sanovat ettei Raamattu puhu mitään anteeksi pyytämisestä. Kyllä sieltä löytyy. Enemmän puhutaan anteeksiantamisesta. Sen on oltava jatkuva olotila. Aina ei heti tunnetasolla kykene anteeksiantoon mutta kun sanoo Jeesukselle; minä haluan antaa sille ja sille anteeksi, niin kyllä se tunne-elämäkin tulee perässä. Alkaa rukoilemaan ko. henkilön puolesta niin jo helpottaa. Eräs nainen sanoi rukoilleensa vuoden toisen puolesta ennen kuin pääsi vapaaksi. Eikä tuo vuosikaan ole takaraja.
Anteeksi pyytäminen on kuitenkin hyvä tapa.
Ei mitään; sorry, se oli virhe, pahoittelen jne. Vaan reilusti; anna minulle anteeksi.
Anteeksi pyytäminen on kuitenkin hyvä tapa.
Ei mitään; sorry, se oli virhe, pahoittelen jne. Vaan reilusti; anna minulle anteeksi.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Aamen.
Olkaamme toisiamme kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa meille anteeksi antanut.
Olkaamme siis Jumalan seuraajia, niinkuin rakkaat lapset, ja vaeltakaamme rakkaudessa.
Anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen sisältyvät Raamatun opetukseen ja ovat hyviä tapoja. Miten toisin monet asiat olisivat, jos olisimme herkkiä Pyhän Hengen johdatukselle ja useammin sekä pyytäisimme että antaisimme anteeksi.
Mutta - mielestäni asiat pitää keskustellen selvittää aina kun se on mahdollista. Anteeksi antaminen on pitkäaikainen prosessi, ja todella päivittäin joutuu siunaamaan ihmistä joka tuo mieleen katkeria ajatuksia. Varmasti tulee myös mieleen ajatuksia että en voi koskaan antaa anteeksi tai jos voin, niin en voi unohtaa. Näissä kaikissa asioissa on paras pyytää Jumalan apua. Meissä itsessämme ei ole voimaa anteeksi antamiseen eikä rakkauteen. Anteeksi antaminen voi viedä paljon aikaa, joskus jopa koko ihmiselämän.
Kaikkia asioita ei silti pidä mennä pyytämään anteeksi. Jos joudun sanomaan toiselle ihmiselle jotakin minkä Jumala on neuvonut sanomaan, niin miksi ihmeessä sitä pyytäisin anteeksi - ihan kuin sanoisin että en minä mitään tarkoittanutkaan.
Eikä kenenkään ole syytä ryhtyä kynnysmatoksi jonka ylitse saa kävellä kuka tahansa. Mielestäni Raamatun opetus; rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi (Matt.19:19) neuvoo meitä rakastamaan lähimmäistämme, mutta myöskin meidän pitää rakastaa itseämme. Itseään ei pidä antaa kohdella miten hyvänsä, vaan on syytä pyytää Jumalalta viisautta tällaisiin tilanteiin, että voisi oikealla tavalla reagoida joutuessaan huonosti kohdelluksi. Että emme loukkaisi itse, emmekä toisaalta olisi herkkiä loukkaantumaan.
Kiitokset kirjoituksestasi. Runsasta Jumalan siunausta Sinulle sisareni Herrassa.
Kiitos. Jumalan siunausta ja johdatusta elämääsi!
Asiaa kirjoitit sisareni ja sanon; Aamen!
afesis(kr.), irti päästäminen, vapautus, anteeksianto.
Anteeksi antaminen ja saaminen vapauttaa sekä antajan että saajan.
Miten valtava helpotus se on molemmille.
Jos olisin loukannut jotakuta. Menen ja pyydän anteeksi tekemääni vääryyttä häntä kohtaan, niin vaikkei hän antaisikaan minulle anteeksi, niin olen ainakin tehnyt oman osuuteni ja olen päästänyt itseni irti rikkomuksestani.
Jos, taas tuo toinen ei anna anteeksi hän on yhä sidottuna, ehkäpä vihaansa, katkeruuteensa ja siitä seuraavaan pahenevaan oloonsa.
Voisin kyllä vielä lisätä, että hän tarvitsisi paljon rukouksiani. Ehkä Herra vapauttaisi hänet ja antaisi anteeksiannon sydämeen.
olet täysin oikeassa.
Huoleni ehkä on se ,että anteeksi pyytäjä tekee tuon asian "tapansa" mukaan ja anteeksi antaja taas raamatun käskyyn alistaen itsensä antaa ja unoihtaa.
Entäs kun anteeksi antaja joutuu sit aikansa anteeksi annettuaan vaikkapa vararikkoon, kun pyytäjä on tyhjentänyt lopullisesti varat ja sitä kautta omaisetkin ahdinkoon ajautuvat.
Muistan omakohtaisen tapauksen, kun minulta varastettiin ehkä arvokaskin esine ja tiesin varastajan.
Tuo ihminen joutui minut tapaamaan usein ja tiesi itsekin , että minä tiesin hänen varastaneen asian.
Tuli aika joilloin tuo ihminen ei enää kyennyt elämään ilman, ettei hän tunnustaisi tekoaan, vaan kertoi henkilö kohtaisesti minulle ,että oli varastanut ja pyysi anteeksi.
Minä annoin ja perustelin vielä raamatulla, vaan kyllä on vaikea unohtaa, kun rahalla ei voi kaikkea korvata ja tuo ihminen ei pystyisi muutenkaan siihen.
Eli minun olisi pitänyt unohtaa ,eikä tänä iltana edes muistaa tuota tapausta.
Eiköhän tuo unohdus ole se perin vaikea puoli ,esim. jos joku kassanhoitaja varastas kassan ja pyytäs anteeksi,unohdetaanko ja annetaan jatkaa tehtävää???
Vapauden voi pyytäjä siis saada ,vaan kuinka käy antajan?
Niinpä. Helppo ei ole tie tää.
Jumala antakoon meille kaikille voimia jaksaa vaeltaa loppuunasti.
Uskovan anteeksiantoa voidaan käyttää väärin. Uskovahan on pakon edessä kun on annettava anteeksi jos taivaaseen haluaa. Se taistelu on taisteltava loppuun asti, että saa anteeksi annettua.
Jumala on kuitenkin oikeamielinen ja Hän ei salli itseänsä pilkattavan. Mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää.
Jumala on varsinkin uskovien vapahtaja.
Onhan noita jotka 'uudistuvat' uskossa ja lainailevat rahaa ja taas luopuvat. Kymmeniä kertoja, ja se on kuin elämäntapa. Sitten kun jälleen tälläinen henkilö 'uudistuu uskossaan', en oikein tiedä miten pitäisi aina suhtautua. Itse olen ottanut sellaisen linjan, että olen neutraali ja osoitan rakkautta, mutta en ainakaan koilota; se on uskossa jne. Todistakoot itse ja näyttäkööt elämä mitä se on.
Minä ymmärrän sinua fri. Ei ole helppoa kun toinen kevytmielisesti huulillaan pyytää anteeksi. On uskonnollisia psykopaatteja.
Tuossa aloituksessa kuitenkin tarkoitin todellista anteeksipyyntöä nöyrästi, avoimin mielin ja puhtaalla sydämellä. Silloin myös koittaa jotenkin hyvittää aiheuttamansa tuhon, jos voi. Aina ei voi.
Niitäkin on jotka ovat paaduttaneet omantuntonsa niin ,etteivät edes häpeää tunne, vaan ikään kuin ylpeillen tulevat kertomaan tekosiaan ja anteeksi annon saatuaan vaatimuksensa esittävät.
Tässä ajassa kun elämme, niin näkee pilkaajien nostavan päätään jopa pilkaten elävää Jumalaa.
Meille uskovillekin on ohje jopa olla pilkaamatta henkivaltoja vastaan.
Saatanan soturit ovat ryhdistäytyneet hyvään vireeseen ja ovat herraltaan siihen rohkeuden saaneet pilkatessaan meitä Jumalan omia ja Herran sanan julistajia vastaan monin eri tavoin.
Senhän näkee näiltä sivuiltakin ,kuinka pilkaten teeskennellään olevansa jonkin asteen uskovainen, yrittäen saada vastaileen valheellisiin kirjoituksiin, tietämättän ,että vastuu tulee ennenpitkään.
Alkoholistit usein käyttävät uskoa keppihevosena ja ihmetykseni onkin miten niin useat menevät retkuun.
Eihän raamattu sentään opeta ,että meidän pitää kaikkeen saastaan apuamme antaa.
Usein tuo auttaminen on ennen aikaiseen kuolemaan johtamista, kun hyysätään väärin perustein.
Pää painohan on ,että JUMALAN kanssa on välit kunnossa, ja sen jälkeen ihmisten suhteen.
Anteeksi anto on mielestäni vaikeimpia alueita raamatussa, kun Jumalan sanaa tutkimme, siinähän ei juuri ehtoja aseteta ja muistikin pitäis olla melko kehno muistamaan vääryyksiä,jotka on anteeksi annettu.
....
(Efes.4:29-32.)
""Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö,vaan ainoastaan sellainen,mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat.
Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä,joka on annettu teille sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus,kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
Olkaa sensijaan toisianne kohtaan ystävällisiä,hyväsydämisiä,anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.""
Kerrompa tapauksen kotoani, vaikken silloin elänyt.
Meille oli tullut eräs evankeliumin julistaja majoittumaan, pitäen kokous sarjan kylällä -30-luvulla.
Oli pyytänyt majoituksen ja kiittänyt majoituksesta.
Ei puhunut kotonamme mitään, kun jokaisesta turhasta sanasta joutuu vastuuseen kerran taivaan kirkkauksissa.
Eli silleen se ihminen päätteli turhan puhumiset.
Eiköhän me muutama väärä sana anteeksi kuitenkin saada ja tekomme myös vaikkei nyt niin hämäläiseksi muututakkaan, ettei mitään sanota eikä mitään tehtäiskään.
Eikös varmin tapa kadotukseen ole , kun et tee mitään.
Tuli mieleeni monia tilanteita tätä anteeksiantamista sivuten... Kun joku on syyllistynyt esim. liikennerikkomukseen ja aiheuttanut monien tai vaikka yhdenkin ihmisen kuoleman tai vammautumisen. Jumala varmaan antaa anteeksi, mutta saako tällainen ihminen koskaan eläissään anteeksi ja voiko tällaisesta asiasta koskaan vapautua? Koska ihmishenkiä ja terveyttä ei voi korvata. Anteeksi pyytäminen on tietenkin hyvä asia, mutta antaako maailma koskaan anteeksi? Eikö joku tällainen vahingossa tapahtunut asia varjosta ihmisen koko elämää? Onhan myöskin ihmisiä jotka ovat tarkoituksella murhanneet tai pahoinpidelleet. Varmaan Jumala heitäkin armahtaa jos pelastuvat ja pyytävät anteeksi tekojaan - mutta ihmisten silmissä heidän entiset tekonsa ovat loanneet heidän maineensa. Tai joku ilotyttö tai pornoelokuvatähti - eiköhän moni sormi osoita heitä entisestä elämästään vaikka elämä muuttuisikin toisenlaiseksi. Olisihan näitä esimerkkejä paljon muitakin... Kaikella tällä tahdon sanoa, että anteeksiantavaa asennetta tarvitaan - ja tarkoitan tätä myös ihan itsellenikin, en minä ole mitenkään erityisen anteeksiantava tai muutenkaan pyhä ihminen. On helppoa sanoa tuomitsevia sanoja jostakin lähimmäisestään ja tällaisten sanojen on tapana tulla monien tietoisuuteen. Jaak.3:6-18. Toisesta hyvän puhuminen on siunaamista, kun puhumme pahaa toisesta, kiroamme hänet. En nyt tarkoita että pitäisi puhua synninteosta hyvää tai siunata syntiä, vaan ei tehdä ylimääräisiä taakkoja toisen ihmisen jo ennestään raskaaseen elämään. Ollaan rinnalla rukoillen ja auttaen, jos voimme.
Ensin eriävä mielipide. Ei Raamattu kehoita puhumaan hyvää toisista ihmisistä. Ei se ole samaa kuin siunaus. Siunaamaan Raamattu kyllä kehoitaa. Älä tuomitse laajemmassa mitassaan tarkoittaa ettei sano minkäänlaista mielipidettä toisesta, ei hyvää eikä pahaa.
Spekuloit tuossa ihmisistä jotka ovat murhanneet tai tahallaan pahoinpidelleet toisia. Toteat >>Varmaan Jumala heitäkin armahtaa>>- Vilpitön toteamus huomaan, mutta oikaisen vähän. Raamattu sanoo, että kaikki synnit saa anteeksi, pilkkaamisetkin, mutta joka Pyhää Henkeä pilkkaa se ei saa koskaan anteeksi.
Noista pornomallin ja ilotytön uskoontuloista. Kieltämättä vaikea kun maine seuraa mukana, vaikka synnit on anteeksi annettu uskoontullessa. Parasta olisi jos mahdollista vaihtaa paikkakuntaa. Ihmiset ovat julmia.
Tunnen montakin henkirikoksen tekijää jotka ovat uskoon tulleet ja pahoinpitelijöitä vieläkin enemmän. Veropinnareita varmaan kaikista eniten. Puhuit antaako maailma anteeksi? Mitä selitettävää maailmalle olisi? Tietenkin helpompi jos maailma hyväksyy ja käsittää elämän muuttuneen ja antaa rauhan. Tiesitkö bless-and-sing, että Jumalan edessä ei ole erotusta synneistä kuten meillä ihmisillä?
Täällä ainakin minua anteeksiannetuista synneistä ja arvailuista entisestä elämästä nim. KadunNainen muistuttaa ja ilkeilee tasaisin väliajoin. En edes tunne koko ihmistä. Toisilla on niin vaikea käsittää, että he eivät kelpaa Jumalalle ilman Jeesusta. Luulen pikemminkin kyseessä olevan asioiden käsittämisen, mutta nöyrtymättömän mielenlaadun. He eivät käsitä, että kerran joutuvat tilille noista sanoistaan jos eivät tee parannusta.
Minulle on jossain vaiheessa opetettu että toisen ihmisen siunaaminen on sitä että toivoo hänelle hyvää ja puhuu hänestä hyvää. Siunaaminen on tietysti paljon muutakin. Otin esille Ison Raamatun tietosanakirjankin, mutta en nyt ehdi lukea kaikkia kohtia kun kello on paljon ja aamulla täytyy herätä aikaisin.
Ehkä kirjoitukseni oli jotenkin sekava kun sen kirjoitin nopeasti. En tarkoittanut, että pitäisi väkinäisesti pusertaa kaikenlaista positiivista lätinää. On hyvä olla joskus mitään sanomattakin. Mutta mielestäni ei ole ollenkaan Raamatun vastaista pyrkiä puhumaan hyvää toisista ihmisistä. Täytyy tietenkin vähän katsoa, missä puhuu. Hyvän puhuminen on tavattoman ärsyttävää ihmisistä, jotka haluavat parjata jotakin henkilöä. "Missä kaksi kristittyä on, siellä on kolmas heidän hampaissaan". Ennen kuin joku älähtää, totean, ettei tämä lainaus ollut Raamatusta. Tiedän kyllä, että Jumala ei erottele pieniä ja suuria syntisiä. Se tietoisuus ei aina jaksa lohduttaa niitä jotka joutuvat toisten hampaisiin. Tiedän kyllä että Jumala antaa anteeksi ja tiedän myös tuon Pyhän Hengen pilkka-asian.
En minä ole niinkään Jumalan suhtautumisesta huolissani, vaan joidenkin tökeröiden kristittyjen, jotka ilman rakkautta ovat valmiita nuhtelemaan syntisiä ja leimaamaan ja luokittelemaan toisia ihmisiä.
Onhan tuo nuhteleminenkin joskus paikallaan, mutta vihamielinen ja tuomitseva suhtautuminen tuskin auttavat syntistä parannuksen tekoon.
Jokohan kovin eksyin sivuraiteille... Täytynee mennä nukkumaan.
olen kriittinen syntinsä ´pelastustumiskaavalla´ anteeksisaaneille. sekä tähän syntisten solidaarisuusliikkeeseen, missä kaikki synnit asetetaan samaan riviin samanarvoisina. eli sarjamurhaaja on yhtä syntinen kuin esim. myymälävaras. ja ´pelastumiskaavalla´ päästään
kaikki eroon synneistä.
ristinmerkissä on kuitenkin myös vaakatasoinen elementti, kuvaako se suhdettamme toisiin ihmisiin? uhrit ovatkin usein auttamattomasti ulkona tästä syntisten pelastumistapahtumasta missä jumala armahtaa. moni uhri kuulee jälkeenpäin: " se pyysi jumalaltaan anteeksi ja sai, mutta eipä minulta kehdannut kysyä". ihmiset ovat julmia uskoonkin tullessaan.
onko tämä raamatun mukaista?
Kun minä tulin uskoon ja laitoin asiani kuntoon, tuli minua nuhtelemaan eräs nuoruuden hyvä ystäväni. Hän sanoi ettei ole oikein kun olen saanut syntini anteeksi. Tarkkaili minua kuin suurennuslasilla ja kerroin Jumalan tahdon ja anteeksiantamuksesta.
Kului aikaa vuosia ja vuosia. Sama mies soitti ja halusi tavata. Sovimme treffit ja tavatessamme mies suorastaan halusi halata. Oli asenne muuttunut. Joimme kahvia ja puhelimme niitä näitä. Ei hän ollut uskossa eikä vielä tullut mutta asenne oli täysin muuttunut. Ei ollut enää fariseuksen kiihkoa,vaan jonkinlaista jälleennäkemisen riemua.
Meistä tuntuu inhimillisesti väärältä kun joku pahantekijä saa kerralla kaikki anteeksi. Mutta näin evankeliumi lupaa. Jumalan edessä ei ole pientä eikä suurta syntiä.
Raamattu sanoo; 'Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurkauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa'. Room.3:23-24
Rikoksen uhreja myös Raamattu muistaa ja kehoittaa muistamaan;
'Muistakaa vankeja, niinkuin olisitte itsekin heidän kanssaan vangittuina; muistakaa pahoinpideltyjä, sillä onhan teillä itsellännekin ruumis'. Hebr.13:3
Uhrit ovat valitettavasti se unohdettu ryhmä. Kuitenkin me voimme omalta osaltamme tehdä voitavamme heidän hyväkseen.
Kyllä se on Raamatullinen tosiasia, että ihmissuhteet tulee olla kunnossa. Siihen tämä alustukseni perustuukin osittain.
Jos uskoo Jeesukseen ja on tehnyt parannuksen, elää parannuksessa, niin on suoranaista Raamatun halventamista jos asettaa pelastusvarmuuden kyseenalaiseksi. Armosta, yksin armosta ihminen pelastuu, ei tekojen kautta ettei kukaan kerskaisi.
Kiva kun tänne ilmestyy uusia kirjoittajia. Voimia ja siunausta sinulle TV; Sim-son
ei sinun eikä minun kriittisyys merkitse mitään kenenkään toisen elämässä, outojen meille. ei kuitenkaan olla kenenkään elämän esteenä. onko sinusta parempi jos varas jatkaa varastamista kuin tulee parannuksen. aviorikkoja aviorikostaan kuin tekee parannuksen. murhaaja murhaamistaan kuin tekee parannuksen. valehtelija valehteluaan kuin tekee parannuksen. verorikollinen veronkiertoaan kuin tulee valkeuteen.
ei olla lähimmäisen elämänmuutoksen esteenä vai haluatko olla saatanan työtoveri.
miten esim. murhamies, pahoinpitelijä joka ei joudu tekosistaan vastuuseen maallisessa oikeudessa. katuu ja tekee ´parannuksen´. ei ota yhteyttä uhriinsa tai lähiomaisiin, vaan jumalaansa.
onko pelastus nyt täydellistä. uudestisyntyminen, pyyntö anteeksiannosta ja armoa tulee ja jumala antaa samalla anteeksi myös uhrin puolesta.
tuota esimerkkiäsi en ymmärtänyt lainkaan, mikä oli punainen lanka.
vai onko pelastusoppi nyt vain pelkkää itsepuolustusta. vaikea kysymys.
Siunausta ja johdatusta, viisauden ja tiedon sanoja ja oikeaa mielenlaatua Sinulle toivon.
Ensin täytyy kysyä mitä esimerkkiä et ymmärtänyt?
Jumalan edessä on veropinnari, varas ja murhamies kaikki syntisiä.
Kun uskoo Jeesukseen saa kaikki synnit anteeksi.
On tehtävä myös parannus.
Jeesus sanoo; joka vihaa veljeään on murhaaja. Joka katsoo naista himoiten on jo tehnyt huorin hänen kanssaan.
Menneisyys on hyvä selvittää, mutta sillä ei voi ostaa taivasosuutta. Pelastus on yksin Jumalan armosta uskosta Jeesukseen. Jeesus sovitti synnit ja sairaudet Golgatalla. Kaikki on valmista. Ei tarvitse kuin vastaanottaa pelastus.
Mutta selvennä k.n mikä oli epäselvää.
sakkeuksen pelastusminen on tässä kysymyksessäni pohjalla. eli pelastuminen edellyttää myös lähimmäisen mukaanottoa. mielestäni tämä ei ole mikään okkultistinen kysymys, koska sakkeus asettui myös ihmisen eteen, eli velat takaisin korkojen kanssa niin pelastustie on redi.
jos katkaisen sulta käden ja viittoilen uudestisyntyneenä golgatalle korvauksia hakiessasi. se ei riitä pelastukseeni. eli pelastus on suhteellinen käsite tässä tapauksessa. isä poika ja pyhä henki ei riitä, vaan viulut on maksettava myös uhrille. vasta silloin parannus on tehty.
hyvä esimerkki englannista, missä ammuttiin juuri syytön brassi epäiltynä terrorismista, israelissa koulutuksensa saaneen englantilaispoliisin toimesta. tuskin poliisi
voi ripittäytyä, ennenkun omaisille on maksettu
korvaukset teosta.
jos käsitin tekstistäsi oikein niin, että aika ajaa uhrin, (vanhan kaverin? ) jokatapauksessa onnittelukierrokselle uskoontulemisesta. olen tiukasti toista mieltä parannuksen suhteen. puhumattakaan ´pelastuksesta´. mutta raamatun sanomia voikin avata monilla avaimilla.
jos pystyisimme "syntimme" itse sovittamaan uskoon tultuamme.
Esim. kuolin vuoteella tuskin ehtii kaikkien kanssa selvittämään ja edes anteeksi pyytämään.
Eikös tämä armon aikakausi,jota elämme muuttuisi lain alle menemiseen,kun itse täytyis korvata kaikki virheensä.
Maailman lait ovat kuitenkin toisella tasolla,kuin Jumalan vanhurskaudessa antama sovitus.
Tosi on ,että tahtomme tulisi olla ,ettei "velkaa" jäätäis.
Elämämme tulisi ehkä hyvin vaivaloiseksi ,jos loppusuoralla huomattas,että kärryllinen on vielä sovittamatta ja kuolin vuoteelle saatana tulis vielä säkillisen tuomaan ja sanois,et ähäkuttia,etpä ehtinyt näitä anteeksi saamaan ja pyytämään.
Eiköhän tuo anteeksi pyytäminen ole melko vaikeeta,kun katselee vaikka politiikkoja,joilta tivataan,että pitäs anteeksi pyytää,niin ei moni siihen alennu.
Ei tuo kertomani vanha hyvä ystäväni ollut mikään uhri. Ei missään vaiheessa.
Ei aluksi hyväksynyt lahjavanhurkautta ja 15v myöhemmin oli ääni muuttunut kellossa.
se mitä olen kirjelmiäsi lukenut olen tullut tulokseen että olet susi. raateleva susi. korostat tiettyjä asioita mutta et todellisuudessa elä niitä todeksi. mietin tässä mikä antaa sinulle oikeuden olla ilkeä ja suoraan sanoen piru lähimmäiselle?
Milloin sinä olet viimeksi pyytänyt sydämestäsi anteeksi?
Vastaan sinulle sinne korkealle yläpuolelleni, vaikka en mielellään vastaisi mitään.
Viimeksi olen sydämestäni pyytänyt anteeksi 24.7.05, jos et hoksannut niin se on tänä päivänä.
Annahan nyt vuorostasi sinä vastaus samaan kysymykseen!
Jaqueline.
Kyllä hoksasin että tänään on 24.7. Kiitos vaan tiedosta. Minäkin pyysin tänään anteeksi. Noin 2 tuntia siten.
Jos olet ihan uusi täällä niin kyyninen vastaukseni johtui täällä olevista kummallisuuksista, jotka ovat milloin mitenkin ja tekevät toisille kiusaa.
Erehdyin sinun suhteesi. Pyydän anteeksi.
Jotkut ylpeät kristityt eivät koskaan pyydä anteeksi juuri tuosta syystä kun sitä ei suoraan käsketä Raamatussa.
ei käsketä?
koko evankeliumihan perustuu anteeksiantoon ja niinollen myös anteeksipyytämiseen.
(evankeliumi kehoittaa, ei käske.)
Jotkut pinnallisesti luulevat ettei evankeliumi käske mitään. Kyllä evankeliumissa Jeesus antaa käskyjä. Lähetyskäsky; Mark.16:15-18. Toinen on rakastaa toisianne, Joh.15:12-17.
Hyvin selvä uusi käsky;
'Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut--että tekin rakastatte toisianne.
Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus'. Joh.13:34-35.
Pyydetään reilusti anteeksi. Toinen toisemme kunnioittamisessa kilpailkaa.
Miten tämä reilu anteeksi pyytäminen toimii sinulla? Mulla on mielikuva että vähän aikaa sitten täällä kirjoittelit siihen malliin että meinaat vaan köntissä pyytää anteeksi ja sinun mielestä se riitti. Niin että miksei sitten toisilta riitä sulle se könttianteeksipyyntö kun sen hyväksyt itsellesi?
Toisaalta en ymmärrä miksi liputat sen könttianteeksipyynnön takia koska tässä aloituksessa puhut silloin itseäsi vastaan mutta ei liene eka kerta. Kun monta kertaa suunsa avaa niin joskushan sieltä tulee myös sammakoita? :O
Tässä oli oikeaa asiaa. Tämä kannattaa lukea toistekin. Ja eikun anteeksi pyytämään ja antamaan.
jollakulla jotakin anteeksi pyydettävää? Pistäkääpäs ne harmaat aivosolut työskentelemään ja tonkikaa muistinne komeroita?
Tuomitsijat parannuksen tekoon. Älkäämme tuomitko ketään eikä mitään sillä ihmisillä ei ole tietoa tuomita. Mönkään menee ja omissa kolisee jos lähtee hengellisissä asioissa tuomitsemaan.
Tämä etukäteen ystävällisenä sanana kaikille jotta turhilta mokilta vältyttäisiin.