Nurinkurin Jumala

kylläkin panee ihmisen helvettiin kärsimään ikuisesti jos ei tämä usko, mutta sama jumala "suojelee" ihmistä joltain totuudelta jota tämä ei kestä?
Totuus kaikesta mikä se muuten on? Onko sitä?

Voidaan ajatella että se minkä ihminen tietoonsa saa tulee hänen tietoonsa Jumalan tahdosta. Ihminen ei pysty tietämään sellaista mitä hän ei kykene tietämään.

Itse en kykene kuvittelemaan että yksikään asia voisi olla tiedossa vastoin Jumalan tahtoa. Vaikka minulle ei tietenkään Jumala ole erillinen persoona, vaan se mikä on kaikessa. Itseasiassa uskon että Jumala haluaa itse tietää kaiken mikä on tiedettävissä, ja siihen hän/se käyttää meitä elollisia olentoja, siis tiedonhakuun.

Tämä erottaa minut kristillisestä laumasta ja leimaa minut inhottavaksi ihmiseksi "uskovaisten" silmissä, ja kuitenkin katsomukseni perustuu Jumalan olemassaoloon. Heh.

Sinulla ihan mielenkiintoisia aiheita ja ajatuksia. Itselläni ollut vain kiireitä, kun tänään oli läheisen rippilapsen tai paremminkin nuoren konfirmaatiotilaisuus ja rippijuhla. Ihan kaunis tilaisuus ja laittoi miettimään, onko kirkon ja tällaisten tapahtumien olemassaolo kuitenkin tarpeellista johonkin juurtumiseksi. Kysyin rippilapselta rieppileirin jälkeen, mitä mieltä hän nyt on uskon asioista. Hän sanoi tomerasti, että samaa mieltä kuin ennenkin, että kyllä hän uskoo, että joku korkeampi kuten Jumala on olemassa, mutta en usko siihen "Jeesushöpötykseen". Eli kyllä kait se järjellä ajattelevista nuoristakin tuntuu "höpötykseltä".

Kirkossa kuuntelin tämän päivän tekstiä, kun isäntä antoi viisi talenttia yhdelle palvelijoistaan ja voitti toiset viisi palattuaan ja toiselle kaksi talenttia ja voitti toiset kaksi ja yhdelle antoi yhden talentin, joka kätki sen maahan. Ensimmäisenä ajatuksenani oli, että tämä yhden talentin saaja oli kuin uskovaiset, jotka ovat samalla tavoin "laiskoja" ja jättävät käyttämättä Jumalan antamat lahjat eli kehittymisen ja elämän ja odottavat vain sadonkorjaajaa. No kyllähän se saarna pitemmälle edetessä tietysti Jumalan lahjoiksi kertoi ensin Jeesuksen ja Raamatun, mutta sitten kyllä mainitsi kaikki kyvytkin ja taidot ja järjen ja oppimisen, yleensä elämisen.

Tähän ja Sinun kirjoitukseesi liittyen, minä en voi millään nähdä syntiinlankeemusta Jumalasta erillisenä tapahtumana vaan Jumalan luomistyönä, joka mielestäni jatkuu niin kauan kuin maailmankaikkeutta on olemassa. Sillä eihän tätä ihmisten elämää olisi todella olemassakaan ilman sitä. Onko koko ihmiselämä uskovaisten mielestä vain paha ja turhuutta?

Itse sen vähän, mitä Raamattua ole lukenut, sen sanoman voisi ymmärtää aivan toisinkin vain muutamilla sanankäänteillä. Eli syntiinlankeemus ei tarkoita mitään pahaa eikä synti ole mikään paha, vaan sen voisi ymmärtää ykseydestä kaksinaisuuden maailman luomistapahtumana. Aivan kuin ihminen pantaisiin kouluun oppimaan tekemään oikeita valintoja aina kahden vaihtoehdon välillä. Siten se kielletty hedelmä tarkoittaisikin vain elämänkoulua. Lisäksi , kun Jeesuksen opetus käsitetään, että usko Jeesukseen, niin sen voisi ymmärtää usko Jeesusta.
Ja kun olet kulkenut sen ristintien eli elämien saatossa oppinut kaiken, niin voit ristinkuolemassa yhtyä Jeesukseen ja Jumalaan. Eli sitten ei enää tarvitse syntyä eikä kuolla, vaan on osunut pisteeseen ja yhtyy Jumalaan. Uskon, että Jeesus on jo ollut täydellinen sielu kuten voisi ajatella Buddha buddhalaisuudessa,eikä olisi enää tarvinnut syntyä ihmiseksi, mutta halusi sieltä tulla näyttämään tietä muillekin. Tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, voisi ymmärtää, että tuomitsemaan on sama kuin syy ja seuraus, tarvitseeko kuolleiden syntyä ja elävien kuolla enää. Eli itse uskon, että Raamattu on melko viisaiden ihmisten kirjoittamaa tekstiä, mutta pienillä sanamuutoksilla ja taivutuksilla siitä on muotoutunut tietynlainen vallan ja pelottelun käyttöväline. Ja sitä ei olekaan tarkoitettu konkreettisella järjellä ymmärrettäväksi.

Itse myös ajattelen, kuten sanoit, että Jahve voi olla avaruudesta tullut ET, niin mehän katselemme niin pieneltä Maa palneetalta käsin vain ihmistä.
Ei meillä voi olla ymmärrystä, mitä se koko universum sisällään pitää ja mitä kaikkea ja missä on vielä opittavaa ja millainen Jumalakuva sitten olisi, jos kaiken kokonaisuuden tietäisimme.

Totuuden etsijä kirjoitti:

Sinulla ihan mielenkiintoisia aiheita ja ajatuksia. Itselläni ollut vain kiireitä, kun tänään oli läheisen rippilapsen tai paremminkin nuoren konfirmaatiotilaisuus ja rippijuhla. Ihan kaunis tilaisuus ja laittoi miettimään, onko kirkon ja tällaisten tapahtumien olemassaolo kuitenkin tarpeellista johonkin juurtumiseksi. Kysyin rippilapselta rieppileirin jälkeen, mitä mieltä hän nyt on uskon asioista. Hän sanoi tomerasti, että samaa mieltä kuin ennenkin, että kyllä hän uskoo, että joku korkeampi kuten Jumala on olemassa, mutta en usko siihen "Jeesushöpötykseen". Eli kyllä kait se järjellä ajattelevista nuoristakin tuntuu "höpötykseltä".

Kirkossa kuuntelin tämän päivän tekstiä, kun isäntä antoi viisi talenttia yhdelle palvelijoistaan ja voitti toiset viisi palattuaan ja toiselle kaksi talenttia ja voitti toiset kaksi ja yhdelle antoi yhden talentin, joka kätki sen maahan. Ensimmäisenä ajatuksenani oli, että tämä yhden talentin saaja oli kuin uskovaiset, jotka ovat samalla tavoin "laiskoja" ja jättävät käyttämättä Jumalan antamat lahjat eli kehittymisen ja elämän ja odottavat vain sadonkorjaajaa. No kyllähän se saarna pitemmälle edetessä tietysti Jumalan lahjoiksi kertoi ensin Jeesuksen ja Raamatun, mutta sitten kyllä mainitsi kaikki kyvytkin ja taidot ja järjen ja oppimisen, yleensä elämisen.

Tähän ja Sinun kirjoitukseesi liittyen, minä en voi millään nähdä syntiinlankeemusta Jumalasta erillisenä tapahtumana vaan Jumalan luomistyönä, joka mielestäni jatkuu niin kauan kuin maailmankaikkeutta on olemassa. Sillä eihän tätä ihmisten elämää olisi todella olemassakaan ilman sitä. Onko koko ihmiselämä uskovaisten mielestä vain paha ja turhuutta?

Itse sen vähän, mitä Raamattua ole lukenut, sen sanoman voisi ymmärtää aivan toisinkin vain muutamilla sanankäänteillä. Eli syntiinlankeemus ei tarkoita mitään pahaa eikä synti ole mikään paha, vaan sen voisi ymmärtää ykseydestä kaksinaisuuden maailman luomistapahtumana. Aivan kuin ihminen pantaisiin kouluun oppimaan tekemään oikeita valintoja aina kahden vaihtoehdon välillä. Siten se kielletty hedelmä tarkoittaisikin vain elämänkoulua. Lisäksi , kun Jeesuksen opetus käsitetään, että usko Jeesukseen, niin sen voisi ymmärtää usko Jeesusta.
Ja kun olet kulkenut sen ristintien eli elämien saatossa oppinut kaiken, niin voit ristinkuolemassa yhtyä Jeesukseen ja Jumalaan. Eli sitten ei enää tarvitse syntyä eikä kuolla, vaan on osunut pisteeseen ja yhtyy Jumalaan. Uskon, että Jeesus on jo ollut täydellinen sielu kuten voisi ajatella Buddha buddhalaisuudessa,eikä olisi enää tarvinnut syntyä ihmiseksi, mutta halusi sieltä tulla näyttämään tietä muillekin. Tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, voisi ymmärtää, että tuomitsemaan on sama kuin syy ja seuraus, tarvitseeko kuolleiden syntyä ja elävien kuolla enää. Eli itse uskon, että Raamattu on melko viisaiden ihmisten kirjoittamaa tekstiä, mutta pienillä sanamuutoksilla ja taivutuksilla siitä on muotoutunut tietynlainen vallan ja pelottelun käyttöväline. Ja sitä ei olekaan tarkoitettu konkreettisella järjellä ymmärrettäväksi.

Itse myös ajattelen, kuten sanoit, että Jahve voi olla avaruudesta tullut ET, niin mehän katselemme niin pieneltä Maa palneetalta käsin vain ihmistä.
Ei meillä voi olla ymmärrystä, mitä se koko universum sisällään pitää ja mitä kaikkea ja missä on vielä opittavaa ja millainen Jumalakuva sitten olisi, jos kaiken kokonaisuuden tietäisimme.

>Onko koko ihmiselämä uskovaisten mielestä vain paha ja turhuutta?

Sasse. Minä kun olen seurannut hieman myös tuota New Age -puolta (en järin antaumuksellisesti, mutta hieman) niin sama kärsimys-teema sinnekin on pesiytynyt. Kovasti ollaan toki positiivisia välillä vaikka hampaat irvessä, mutta KUMMINKIN odotetaan kieli pitkällä että jospa vain kohta jo pian pääsisi täältä pois, tai tulisi edes nyt vaikkapa UFO hakemaan. Minua sellainen ajatus alkoi hyvin äkkiä tympäistä, koska koin voimakkaasti että meillä on täällä melkoinen sarka vielä kynnettävänä, ja pikkulapsen lailla haikaileminen että loppuisipa koulu jo on aika tylsä juttu. Tottakai itsekin kiukkuan melkeinpä päivittäin että miksi vielä tämäkin piti nähdä (milloin nyt mikin riesa), mutta onko se nyt sitten niin suuri juttu kun tarpeeksi laajasta perspektiivistä katsoo... Yritän ajatella että kaikki nämä ovat kokemuksia jotka on käytävä läpi, ja olisi hienoa kun voisi Mr. Spockin tavoin sanoa kaikesta että "fascinating"!

>kun Jeesuksen opetus käsitetään, että usko Jeesukseen, niin sen voisi ymmärtää usko Jeesusta.

Tämä on todella kiehtova ajatus, ja muuan näiden Isä/Poika/PH-palstojen uskovainen kirjoittaja jo jossakin sanoikin että Paavalin kirjoituksissa on joku kohta saatettu kääntää väärin, ja sen olisi pitänyt tarkoittaa tuota mitä sanot.

Itse olen ollut suorastaan ymmyrkäisenä viimeaikoina miten lähelle koen tulleeni k-uskoa, kun kuitenkin minulla on ollut siitä paljon pahaa sanottavana vuosien varrella. Mutta ehkäpä se mikä on todellisimmista todellisin k-usko ei olekaan niin kauhean kaukana omasta vakaumuksestani. Vähän kyllä ihmettelen edelleen... Mutta aina vain enemmän osaan arvostaa Jeesusta, vaikken voikaan toki rehellisesti väittää että hän todella on ollut olemassa. (Moni käsittää tämän aina väärin että minä haluan ehdointahdoin vastustaa ajatustakin J:n olemassaolosta, mutta en halua, minulla vain ei ole 100 % varmuutta, ja J:n suhteen tärkeintä onkin mielestäni se sanoma mikä häneltä/hänestä välittyy. En edes välitä siitä elikö ja oliko hän lihassa...)

K-uskossa tai Raamatussa on kuitenkin jätetty paljon pois ja muutettu yhtä sun toista: ei olisi esim. mikään ihme että taivaallisen Isän ohella Jeesus olisi puhunut taivaallisesta Äidistä (tai maa-Äidistä). Tämä ei tietenkään ole sen kummemmin mikään toinen olemassaolevasta erillinen jumaluus, vaan Isä/Äiti on saman asian eri aspektit, ja molemmat läsnä meissä. Kun olemme jumalankuvia, niin olemme kahta eri sukupuolta. Ja tiedä häntä vaikka jossain avaruuden korpimaissa olisi vielä jotain kummempaakin näiden meidän tuntemiemme lisäksi...

Kuitenkin on vinkeää ajatella luomista tapahtumana jossa jotakin työnnetään jostakin pois. (Sen vuoksi käsitys "lankeamuksesta".) Ollakseen nainen pitää työntää pois itsestään miehuus, joka jää jäänteiksi kehoon ja Animukseksi tiedostamattomaan psyykeen. Ollakseen mies sitten päinvastoin, ja miehellä on sisäinen Anima. Ehkäpä Jumalakin loi/tapahtui siten että hän/se siirsi jotakin olemassaoloon ja jotakin jäi olemattomiin. Kumpi puoli näistä oikeastaan on se merkittävämpi, on vaikea sanoa. Me olemme täällä olemassa, ja tällä hetkellä tämä on meille kaikki. Kehon hajotessa pois ollaan sitten siellä toisaalla... Mutta miksi sitä varten pitäisi ensin pelätä kokonaisen elämän ajan, että mitenkä käynee kuoleman jälkeen? Pelossa eletty elämä on haaskausta.

Totuuden etsijä kirjoitti:

Sinulla ihan mielenkiintoisia aiheita ja ajatuksia. Itselläni ollut vain kiireitä, kun tänään oli läheisen rippilapsen tai paremminkin nuoren konfirmaatiotilaisuus ja rippijuhla. Ihan kaunis tilaisuus ja laittoi miettimään, onko kirkon ja tällaisten tapahtumien olemassaolo kuitenkin tarpeellista johonkin juurtumiseksi. Kysyin rippilapselta rieppileirin jälkeen, mitä mieltä hän nyt on uskon asioista. Hän sanoi tomerasti, että samaa mieltä kuin ennenkin, että kyllä hän uskoo, että joku korkeampi kuten Jumala on olemassa, mutta en usko siihen "Jeesushöpötykseen". Eli kyllä kait se järjellä ajattelevista nuoristakin tuntuu "höpötykseltä".

Kirkossa kuuntelin tämän päivän tekstiä, kun isäntä antoi viisi talenttia yhdelle palvelijoistaan ja voitti toiset viisi palattuaan ja toiselle kaksi talenttia ja voitti toiset kaksi ja yhdelle antoi yhden talentin, joka kätki sen maahan. Ensimmäisenä ajatuksenani oli, että tämä yhden talentin saaja oli kuin uskovaiset, jotka ovat samalla tavoin "laiskoja" ja jättävät käyttämättä Jumalan antamat lahjat eli kehittymisen ja elämän ja odottavat vain sadonkorjaajaa. No kyllähän se saarna pitemmälle edetessä tietysti Jumalan lahjoiksi kertoi ensin Jeesuksen ja Raamatun, mutta sitten kyllä mainitsi kaikki kyvytkin ja taidot ja järjen ja oppimisen, yleensä elämisen.

Tähän ja Sinun kirjoitukseesi liittyen, minä en voi millään nähdä syntiinlankeemusta Jumalasta erillisenä tapahtumana vaan Jumalan luomistyönä, joka mielestäni jatkuu niin kauan kuin maailmankaikkeutta on olemassa. Sillä eihän tätä ihmisten elämää olisi todella olemassakaan ilman sitä. Onko koko ihmiselämä uskovaisten mielestä vain paha ja turhuutta?

Itse sen vähän, mitä Raamattua ole lukenut, sen sanoman voisi ymmärtää aivan toisinkin vain muutamilla sanankäänteillä. Eli syntiinlankeemus ei tarkoita mitään pahaa eikä synti ole mikään paha, vaan sen voisi ymmärtää ykseydestä kaksinaisuuden maailman luomistapahtumana. Aivan kuin ihminen pantaisiin kouluun oppimaan tekemään oikeita valintoja aina kahden vaihtoehdon välillä. Siten se kielletty hedelmä tarkoittaisikin vain elämänkoulua. Lisäksi , kun Jeesuksen opetus käsitetään, että usko Jeesukseen, niin sen voisi ymmärtää usko Jeesusta.
Ja kun olet kulkenut sen ristintien eli elämien saatossa oppinut kaiken, niin voit ristinkuolemassa yhtyä Jeesukseen ja Jumalaan. Eli sitten ei enää tarvitse syntyä eikä kuolla, vaan on osunut pisteeseen ja yhtyy Jumalaan. Uskon, että Jeesus on jo ollut täydellinen sielu kuten voisi ajatella Buddha buddhalaisuudessa,eikä olisi enää tarvinnut syntyä ihmiseksi, mutta halusi sieltä tulla näyttämään tietä muillekin. Tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, voisi ymmärtää, että tuomitsemaan on sama kuin syy ja seuraus, tarvitseeko kuolleiden syntyä ja elävien kuolla enää. Eli itse uskon, että Raamattu on melko viisaiden ihmisten kirjoittamaa tekstiä, mutta pienillä sanamuutoksilla ja taivutuksilla siitä on muotoutunut tietynlainen vallan ja pelottelun käyttöväline. Ja sitä ei olekaan tarkoitettu konkreettisella järjellä ymmärrettäväksi.

Itse myös ajattelen, kuten sanoit, että Jahve voi olla avaruudesta tullut ET, niin mehän katselemme niin pieneltä Maa palneetalta käsin vain ihmistä.
Ei meillä voi olla ymmärrystä, mitä se koko universum sisällään pitää ja mitä kaikkea ja missä on vielä opittavaa ja millainen Jumalakuva sitten olisi, jos kaiken kokonaisuuden tietäisimme.

Kylläpäs tuo "jep" kuulosti omahyväiseltä tuossa sinun otsikkosi alla, ei ollut tarkoitus sitä ihan noin meinata...

On todella mukavaa että sinäkin olet täällä, sillä eihän näiltä foorumeilta kovin usein mitään vastakaikua saa. Ei sen tietenkään niin väliä vaikka koko maailma olisi eri mieltä kanssani, mutta alkaahan sitä tietenkin epäillä omia aivoituksiaan jos huomaa olevansa niiden kanssa aivan yksin. Kun muutama muukin sanoisinko Ykseyden? ystävä on viime aikoina ilmestynyt tänne nettiin, niin tulee huojentava olo että ehkä tällä maailmalla on vielä toivoa. Eivät kaikki halua elää vihassa ja pelossa, pystytellen muureja mieltensä ympärille...

Aina ei tiedä minne ajatukset johtavat, mutta minusta on ensiarvoisen tärkeä vapauttaa itsensä ajattelemaan ilman rajoja. Voihan siinä käydä toki huonostikin, mutta itse koen parhaimmillani jopa palvelevani Jumalaa, kun en rajoita mieltäni ja annan oivallusten tulla.

Absolut totuutta ei kenties ole kellään, mutta emme lähesty puoltakaan totuutta ellemme salli itsellemme oikeutta ajatella ja vertailla ajatuksiamme...

Qadesha kirjoitti:

Kylläpäs tuo "jep" kuulosti omahyväiseltä tuossa sinun otsikkosi alla, ei ollut tarkoitus sitä ihan noin meinata...

On todella mukavaa että sinäkin olet täällä, sillä eihän näiltä foorumeilta kovin usein mitään vastakaikua saa. Ei sen tietenkään niin väliä vaikka koko maailma olisi eri mieltä kanssani, mutta alkaahan sitä tietenkin epäillä omia aivoituksiaan jos huomaa olevansa niiden kanssa aivan yksin. Kun muutama muukin sanoisinko Ykseyden? ystävä on viime aikoina ilmestynyt tänne nettiin, niin tulee huojentava olo että ehkä tällä maailmalla on vielä toivoa. Eivät kaikki halua elää vihassa ja pelossa, pystytellen muureja mieltensä ympärille...

Aina ei tiedä minne ajatukset johtavat, mutta minusta on ensiarvoisen tärkeä vapauttaa itsensä ajattelemaan ilman rajoja. Voihan siinä käydä toki huonostikin, mutta itse koen parhaimmillani jopa palvelevani Jumalaa, kun en rajoita mieltäni ja annan oivallusten tulla.

Absolut totuutta ei kenties ole kellään, mutta emme lähesty puoltakaan totuutta ellemme salli itsellemme oikeutta ajatella ja vertailla ajatuksiamme...

>Aina ei tiedä minne ajatukset johtavat, mutta minusta on ensiarvoisen tärkeä vapauttaa itsensä ajattelemaan ilman rajoja. Voihan siinä käydä toki huonostikin, mutta itse koen parhaimmillani jopa palvelevani Jumalaa, kun en rajoita mieltäni ja annan oivallusten tulla.<

Tuohon sanomaasi voin yhtyä minäkin. Koen valtavana rikkautena, ettei ole tavallaan kiinnittänyt ajatuksiaan mihinkään, vaan on aina valmis ajattelemaan ilman rajoja. Vaikka on muodostanut asioista jonkinlaisen käsityksen ja peruspylväät, niitä joutuu aina uudelleen ja uudelleen testaamaan ja löytää taas mielestään uusia ulottuvuuksia ja oivalluksia. Näidenkin keskustelujen avulla olen nyt erityisesti joutunut miettimään Pyyteettömän Rakkauden lähtökohdasta tuota pahuuden problematiikkaa ja siitä ajatuksesta syntyi tuo kirjoitukseni" Neutraali Jumala" otsikon alla. Edelleen voi kehitellä ja laajentaa ajatuksiaan ja saada lisää oivalluksia.

Esimerkiksi, kun siinä kirjoituksessani syntyi ensin yksi kolmio ykseydestä kaksinaisuuteen ja kantana ihmisen elämä. Sitten kaksi kolmiota, kun osuu siihen pisteeseen keskelle janaa ja palaa yhteyteen. Nyt oivalsin, ettei sitä siinä janalla osutakaan keskipisteeseen ja nousta ylös, vaan ne kolmiot on elettävä ja sitten lopulta yhtyy kärkipisteeseen. Kun toinen kolmio edustaa sitä pimeää puolta ja toinen valoisaa, niin voisi ajatella, että se ihmisen elämänpolku alkaa sieltä kannan leveydeltä ja kun kehitytään elämien saatossa kumpikin kolmio pienenee tasaisesti, kunnes kolmiot yhtyvät kärjessä pisteeseen. Siitä lahtökohdasta voi kehitellä, että jokainen ihminen on täysin tasavertainen, koska se toinen kolmio on aina edustettuna ihmisen varjossa, jota sitten yritetään projisoida toisiin ihmisiin tai asioihin. Näihin kolmioihin voi sitten sisällyttää kaikki vastakohtaisuudet. Siitä edelleen, että ihmisen on elämiensä saatossa läpikäytävä ja elettävä ne kaikki ennenkuin vapautuu elämänpyörästä.

Joskus tuntuu, että ajatukset lähtee leijailemaan niin pilviin, ettei niitä itsekään kiinni saa.
Eikä oikein tiedä, mistä ne aina tulevat. Kun olen kirjoittanut vuosia päiväkirjaani ja luen vuosia sitten kirjoittamaani tekstiä, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että miten minä olen pystynyt kirjoittamaan siten kuin olen kirjoittanut, että mistä ne ajatukset ja oivallukset ovat minulle tulleet, sillä joskus ne ovat mielestäni niin "viisaita", ettei ne minusta voi olla lähtöisin. Samoin, kun kirjoitan runoja ja olen inspiraation vallassa, ne syntyvät aivan kuin itsekseen jostakin ja sitten kun niitä ajatuksella luen, ihmettelen taas mistä ne oivallukset ovat tulleet ja miten olen osannut "pukea" ne sanoiksi.

Tämä laittaa miettimään, mitä kaikkea meidän sisimpäämme sisältyy, kun voisimme vain kaikki ottaa käyttöömme. Joskushan tuntuu kuin alitajuntamme jo kertoisi kaikki tulevat asiat ja toisaalta sillä intuitiolla voisi vaikuttaa asioiden kulkuun omaksi ja toisten parhaaksi. Itselleni alitajunta myös unien välityksellä antaa valtavasti tietoa ja oivallusta.

Välillähän tuntuu kuin olisi "ihmeiden tekijä" ajatuksen voimalla ja suuntaamisella, mutta aina rakkauden ja palvelemisen motivaatiolla.
Eli "elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa" ja jaksaa ottaa vastoinkäymiset ja kärsimykset opin kannalta ja antaa itselleen anteeksi erehdykset.
Annetaan ajatusten lentää!

Totuuden etsijä kirjoitti:

>Aina ei tiedä minne ajatukset johtavat, mutta minusta on ensiarvoisen tärkeä vapauttaa itsensä ajattelemaan ilman rajoja. Voihan siinä käydä toki huonostikin, mutta itse koen parhaimmillani jopa palvelevani Jumalaa, kun en rajoita mieltäni ja annan oivallusten tulla.<

Tuohon sanomaasi voin yhtyä minäkin. Koen valtavana rikkautena, ettei ole tavallaan kiinnittänyt ajatuksiaan mihinkään, vaan on aina valmis ajattelemaan ilman rajoja. Vaikka on muodostanut asioista jonkinlaisen käsityksen ja peruspylväät, niitä joutuu aina uudelleen ja uudelleen testaamaan ja löytää taas mielestään uusia ulottuvuuksia ja oivalluksia. Näidenkin keskustelujen avulla olen nyt erityisesti joutunut miettimään Pyyteettömän Rakkauden lähtökohdasta tuota pahuuden problematiikkaa ja siitä ajatuksesta syntyi tuo kirjoitukseni" Neutraali Jumala" otsikon alla. Edelleen voi kehitellä ja laajentaa ajatuksiaan ja saada lisää oivalluksia.

Esimerkiksi, kun siinä kirjoituksessani syntyi ensin yksi kolmio ykseydestä kaksinaisuuteen ja kantana ihmisen elämä. Sitten kaksi kolmiota, kun osuu siihen pisteeseen keskelle janaa ja palaa yhteyteen. Nyt oivalsin, ettei sitä siinä janalla osutakaan keskipisteeseen ja nousta ylös, vaan ne kolmiot on elettävä ja sitten lopulta yhtyy kärkipisteeseen. Kun toinen kolmio edustaa sitä pimeää puolta ja toinen valoisaa, niin voisi ajatella, että se ihmisen elämänpolku alkaa sieltä kannan leveydeltä ja kun kehitytään elämien saatossa kumpikin kolmio pienenee tasaisesti, kunnes kolmiot yhtyvät kärjessä pisteeseen. Siitä lahtökohdasta voi kehitellä, että jokainen ihminen on täysin tasavertainen, koska se toinen kolmio on aina edustettuna ihmisen varjossa, jota sitten yritetään projisoida toisiin ihmisiin tai asioihin. Näihin kolmioihin voi sitten sisällyttää kaikki vastakohtaisuudet. Siitä edelleen, että ihmisen on elämiensä saatossa läpikäytävä ja elettävä ne kaikki ennenkuin vapautuu elämänpyörästä.

Joskus tuntuu, että ajatukset lähtee leijailemaan niin pilviin, ettei niitä itsekään kiinni saa.
Eikä oikein tiedä, mistä ne aina tulevat. Kun olen kirjoittanut vuosia päiväkirjaani ja luen vuosia sitten kirjoittamaani tekstiä, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että miten minä olen pystynyt kirjoittamaan siten kuin olen kirjoittanut, että mistä ne ajatukset ja oivallukset ovat minulle tulleet, sillä joskus ne ovat mielestäni niin "viisaita", ettei ne minusta voi olla lähtöisin. Samoin, kun kirjoitan runoja ja olen inspiraation vallassa, ne syntyvät aivan kuin itsekseen jostakin ja sitten kun niitä ajatuksella luen, ihmettelen taas mistä ne oivallukset ovat tulleet ja miten olen osannut "pukea" ne sanoiksi.

Tämä laittaa miettimään, mitä kaikkea meidän sisimpäämme sisältyy, kun voisimme vain kaikki ottaa käyttöömme. Joskushan tuntuu kuin alitajuntamme jo kertoisi kaikki tulevat asiat ja toisaalta sillä intuitiolla voisi vaikuttaa asioiden kulkuun omaksi ja toisten parhaaksi. Itselleni alitajunta myös unien välityksellä antaa valtavasti tietoa ja oivallusta.

Välillähän tuntuu kuin olisi "ihmeiden tekijä" ajatuksen voimalla ja suuntaamisella, mutta aina rakkauden ja palvelemisen motivaatiolla.
Eli "elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa" ja jaksaa ottaa vastoinkäymiset ja kärsimykset opin kannalta ja antaa itselleen anteeksi erehdykset.
Annetaan ajatusten lentää!

>Kun olen kirjoittanut vuosia päiväkirjaani ja luen vuosia sitten kirjoittamaani tekstiä, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että miten minä olen pystynyt kirjoittamaan siten kuin olen kirjoittanut, että mistä ne ajatukset ja oivallukset ovat minulle tulleet, sillä joskus ne ovat mielestäni niin "viisaita", ettei ne minusta voi olla lähtöisin. Samoin, kun kirjoitan runoja ja olen inspiraation vallassa, ne syntyvät aivan kuin itsekseen jostakin ja sitten kun niitä ajatuksella luen, ihmettelen taas mistä ne oivallukset ovat tulleet ja miten olen osannut "pukea" ne sanoiksi.

Olen papereideni seasta joskus löytänyt jotain ajatuksenpätkiä joista olen ihmetellyt että onko tämä tosiaan MINUN tekstiäni. Miten joskus olen kyennyt tuollaiseen tuotokseen, kun nykyään minulla on jatkuvasti ajatus hukassa ja sanat solmussa?

Kun nuorempana vielä osasin kirjoittaa fiktiota, olin kuin kanava jollekin mielikuvituksen merelle tai kollektiiviselle tietoisuudelle, josta poiki jos vaikka jotakin. Näin maisemia, tapahtumia... Sittemmin monet lähes pakkomielteisenomaisesti kirjoitelmissani pyörineet tapahtumat ja ympäristöt ovatkin löytyneet uudestaan sellaisen aineiston kautta jonka liitän suoraan edellisiin inkarnaatioihini. Fiktiossa olenkin näemmä kirjoitanut muistoistani, hieman värittyneinä, tosin.

Ja huomaan että minulle on ominaista tiedottomasti "plagioida" muidenkin tuotantoa. Minulta juuri kysyttiin eräällä palstalla olinko lukenut tietyn kirjan, kun mainitsin nuorena kirjoittaneeni eräästä aiheesta aineen koulussa. En ollut lukenut ko. kirjaa.

Mitenkähän ikinä uskaltaisin tarjota mitään luomaani minnekään, kun olen saattanut kirjoittaa jotain minkä joku muu on jo käsitellyt jossain...

Erikoinen juttu on myös että lapsena kirjoitin lapulle että "Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää" ja väritin lapun keltaisella liidulla vaikuttamaan vanhalta. Sittemmin kuulin jossain että moinen teksti löytyy helvetin portilta Danten teoksessa "Jumalainen näytelmä". Mistähän ihmeestä sekin sitten oli mieleeni tullut. Liekö Aku Ankasta... xD

Qadesha kirjoitti:

>Kun olen kirjoittanut vuosia päiväkirjaani ja luen vuosia sitten kirjoittamaani tekstiä, tuntuu aivan ihmeelliseltä, että miten minä olen pystynyt kirjoittamaan siten kuin olen kirjoittanut, että mistä ne ajatukset ja oivallukset ovat minulle tulleet, sillä joskus ne ovat mielestäni niin "viisaita", ettei ne minusta voi olla lähtöisin. Samoin, kun kirjoitan runoja ja olen inspiraation vallassa, ne syntyvät aivan kuin itsekseen jostakin ja sitten kun niitä ajatuksella luen, ihmettelen taas mistä ne oivallukset ovat tulleet ja miten olen osannut "pukea" ne sanoiksi.

Olen papereideni seasta joskus löytänyt jotain ajatuksenpätkiä joista olen ihmetellyt että onko tämä tosiaan MINUN tekstiäni. Miten joskus olen kyennyt tuollaiseen tuotokseen, kun nykyään minulla on jatkuvasti ajatus hukassa ja sanat solmussa?

Kun nuorempana vielä osasin kirjoittaa fiktiota, olin kuin kanava jollekin mielikuvituksen merelle tai kollektiiviselle tietoisuudelle, josta poiki jos vaikka jotakin. Näin maisemia, tapahtumia... Sittemmin monet lähes pakkomielteisenomaisesti kirjoitelmissani pyörineet tapahtumat ja ympäristöt ovatkin löytyneet uudestaan sellaisen aineiston kautta jonka liitän suoraan edellisiin inkarnaatioihini. Fiktiossa olenkin näemmä kirjoitanut muistoistani, hieman värittyneinä, tosin.

Ja huomaan että minulle on ominaista tiedottomasti "plagioida" muidenkin tuotantoa. Minulta juuri kysyttiin eräällä palstalla olinko lukenut tietyn kirjan, kun mainitsin nuorena kirjoittaneeni eräästä aiheesta aineen koulussa. En ollut lukenut ko. kirjaa.

Mitenkähän ikinä uskaltaisin tarjota mitään luomaani minnekään, kun olen saattanut kirjoittaa jotain minkä joku muu on jo käsitellyt jossain...

Erikoinen juttu on myös että lapsena kirjoitin lapulle että "Ken tästä käy saa kaiken toivon heittää" ja väritin lapun keltaisella liidulla vaikuttamaan vanhalta. Sittemmin kuulin jossain että moinen teksti löytyy helvetin portilta Danten teoksessa "Jumalainen näytelmä". Mistähän ihmeestä sekin sitten oli mieleeni tullut. Liekö Aku Ankasta... xD

Jännää, kun meillä samanlaisia kokemuksia, esim. kun itse olen lukenut toisten kirjoittamia kirjoja, olen ihmetellyt miten siinä lukee minun sanojani ja lauseita, jotka olen paljon aikaisemmin kirjoittanut omaan päiväkirjaani.

Kyllä elämä on ihmeellistä, jotenkin minusta tuntuu, että onko se sisältä lähtöisin olevaa johdatusta vaiko minun ulkopuoleltani. Esim. kirjastossa käydessäni kuin joku ojentaisi sieltä kirjan, jota minä juuri siinä elämäntilanteessani tarvitsen, vaikka nimi ei sano mitään. Joku johdattaa tapaamaan juuri sen ihmisen, joka voi auttaa mieltä askarruttavassa asiassa tai itse voi olla auttaja. Joku panee toimimaan aivan "järjettömästi" kuin hetkeksi sokaisten järjen ja sillä on aina tarkoitus minun tai toisen parhaaksi tai opetukseksi tai tuo naurua ja iloa elämään. Joskus saa nauraakin sydämensä pohjasta omille "hulluuksilleen". Eivätkä ne koskaan ole pahuudesta tai vääryydestä lähtöisin.

Kyllä minusta tuntuu, että meillä on paljon muitakin aisteja kuin fyysiset aistimme ja antenneja, joita vain oppisimme käyttämään ja paljon käyttämätöntä kapasiteettia ja energiaa.

Mikään elämässä ei ole sattumaa, vaan kaikella on tarkoitus ja sitä kait se oppiminen on paljolti, että oivaltaa sen tarkoituksen.

En vain nyt oivalla, mikähän tälläkin sekavalla sepustuksellani se tarkoitus on. Mutta hyvän mielen tästä ainakin saa, kun voinut löytää näin sukulaissielun, ja on kuin vaihtaisi kanavaa, kun ensin vastailee rene nimimerkin kirjoituksiin, mikä minunkin olisi kyllä viisainta lopettaa, kun sillähän vain saa itsensä ärsyyntymään.

Totuuden etsijä kirjoitti:

Jännää, kun meillä samanlaisia kokemuksia, esim. kun itse olen lukenut toisten kirjoittamia kirjoja, olen ihmetellyt miten siinä lukee minun sanojani ja lauseita, jotka olen paljon aikaisemmin kirjoittanut omaan päiväkirjaani.

Kyllä elämä on ihmeellistä, jotenkin minusta tuntuu, että onko se sisältä lähtöisin olevaa johdatusta vaiko minun ulkopuoleltani. Esim. kirjastossa käydessäni kuin joku ojentaisi sieltä kirjan, jota minä juuri siinä elämäntilanteessani tarvitsen, vaikka nimi ei sano mitään. Joku johdattaa tapaamaan juuri sen ihmisen, joka voi auttaa mieltä askarruttavassa asiassa tai itse voi olla auttaja. Joku panee toimimaan aivan "järjettömästi" kuin hetkeksi sokaisten järjen ja sillä on aina tarkoitus minun tai toisen parhaaksi tai opetukseksi tai tuo naurua ja iloa elämään. Joskus saa nauraakin sydämensä pohjasta omille "hulluuksilleen". Eivätkä ne koskaan ole pahuudesta tai vääryydestä lähtöisin.

Kyllä minusta tuntuu, että meillä on paljon muitakin aisteja kuin fyysiset aistimme ja antenneja, joita vain oppisimme käyttämään ja paljon käyttämätöntä kapasiteettia ja energiaa.

Mikään elämässä ei ole sattumaa, vaan kaikella on tarkoitus ja sitä kait se oppiminen on paljolti, että oivaltaa sen tarkoituksen.

En vain nyt oivalla, mikähän tälläkin sekavalla sepustuksellani se tarkoitus on. Mutta hyvän mielen tästä ainakin saa, kun voinut löytää näin sukulaissielun, ja on kuin vaihtaisi kanavaa, kun ensin vastailee rene nimimerkin kirjoituksiin, mikä minunkin olisi kyllä viisainta lopettaa, kun sillähän vain saa itsensä ärsyyntymään.

Harvemmin täältä muuta löytää kuin ihmisiä joilla on tarve kiukutella... Kai sitä itsekin joskus tykkää vähän kärhämöidä, mutta aikansa kutakin. Miksi tuhlata aikaansa niihin jotka eivät halua kuulla muusta kuin omasta totuudestaan. Ja miksi he tuhlaavat aikaansa meihin jotka heidän näkövinkkelistään olemme turmion omat... Kyllähän tässä ilmeisesti helvettiin ollaan jo menossa ilman että joku vielä ilkkuu perään Raamattu kourassa. :P

Joillakin on se vakaumus jo niin valmis paketti että leegopalikkaakaan eivät siitä suostu muuttamaan, ettei vain sortuisi koko rakennelma. En tiedä, ehkäpä he ovat onnellisia niin. En minäkään toisaalta aina oikein riemusta pompi jos minulle tullaan sanomaan että sinulla se on vasta etsikkoaika, ihan niinkuin en jo tietäisi mille perustalle omaa temppeliäni rakennan. Kuljin jo aikoja sitten yhdestä portista, ja varmasti niitä portteja tulee vielä lisää, mutta Tie pysyy samana.

Joskus tuntuu että kaiken a ja o on kriittisyys itseään kohtaan ja laupeus muita kohtaan. Aivan liian usein se unohtuu, tai meneekin päinvastoin. Ja sitten kuuluu perästä, paha ääni.

Qadesha kirjoitti:

Harvemmin täältä muuta löytää kuin ihmisiä joilla on tarve kiukutella... Kai sitä itsekin joskus tykkää vähän kärhämöidä, mutta aikansa kutakin. Miksi tuhlata aikaansa niihin jotka eivät halua kuulla muusta kuin omasta totuudestaan. Ja miksi he tuhlaavat aikaansa meihin jotka heidän näkövinkkelistään olemme turmion omat... Kyllähän tässä ilmeisesti helvettiin ollaan jo menossa ilman että joku vielä ilkkuu perään Raamattu kourassa. :P

Joillakin on se vakaumus jo niin valmis paketti että leegopalikkaakaan eivät siitä suostu muuttamaan, ettei vain sortuisi koko rakennelma. En tiedä, ehkäpä he ovat onnellisia niin. En minäkään toisaalta aina oikein riemusta pompi jos minulle tullaan sanomaan että sinulla se on vasta etsikkoaika, ihan niinkuin en jo tietäisi mille perustalle omaa temppeliäni rakennan. Kuljin jo aikoja sitten yhdestä portista, ja varmasti niitä portteja tulee vielä lisää, mutta Tie pysyy samana.

Joskus tuntuu että kaiken a ja o on kriittisyys itseään kohtaan ja laupeus muita kohtaan. Aivan liian usein se unohtuu, tai meneekin päinvastoin. Ja sitten kuuluu perästä, paha ääni.

On se vain lohdullista tietää, että k-uskovaisten tuomion mukaan sinne helvettiin on suurin osa matkalla. Mistäpä me tiedetään Jumalan vinkkelistä katsoen millainen paikka se on, kun ihmisten nimeämiä paikkoja vain taivas ja helvetti. Joku viisashan tällä foorumilla laskenut, että korkeampi lämpötila siellä taivaassa on. Vaikka se helvetti olisi joku ihana toinen avaruuden planeetta, jonne päästään opiskelemaan tai oleilemaan.

On se niin kumma, että se meidän sisimmässämme Jumalan ääni vain kehottaa tätä tietä kulkemaan ja sanoo, että kaikki tiet lopulta perille vie. Jos se taivas ja helvetti onkin sama paikka, kun k-uskovaisten mielestä Jumalassakin kolme persoonaa. Vai onko nämä vain välietappeja ja me ei lopullista määränpäätä edes tiedetä. Vai tarkoittaako se helvetti vain sitä, että pitää syntyä uudelleen taas oppimaan.

Rakennetaan vain omaa temppeliämme!

Totuuden etsijä kirjoitti:

On se vain lohdullista tietää, että k-uskovaisten tuomion mukaan sinne helvettiin on suurin osa matkalla. Mistäpä me tiedetään Jumalan vinkkelistä katsoen millainen paikka se on, kun ihmisten nimeämiä paikkoja vain taivas ja helvetti. Joku viisashan tällä foorumilla laskenut, että korkeampi lämpötila siellä taivaassa on. Vaikka se helvetti olisi joku ihana toinen avaruuden planeetta, jonne päästään opiskelemaan tai oleilemaan.

On se niin kumma, että se meidän sisimmässämme Jumalan ääni vain kehottaa tätä tietä kulkemaan ja sanoo, että kaikki tiet lopulta perille vie. Jos se taivas ja helvetti onkin sama paikka, kun k-uskovaisten mielestä Jumalassakin kolme persoonaa. Vai onko nämä vain välietappeja ja me ei lopullista määränpäätä edes tiedetä. Vai tarkoittaako se helvetti vain sitä, että pitää syntyä uudelleen taas oppimaan.

Rakennetaan vain omaa temppeliämme!

Kyllä on niin kaunista ja runollista uusioajattelua ja sukulaissielujen sinfoniaa, että olisiko kannattanut jättää nämä kaksi ikuista eksyjää ja kyselijää omaan 'paratiisiinsa' soittelemaan harppujaan ja omenaa syömään ja ihmettelemään, mille planeetalle seuraavaksi kehittymään ja läksyjä lukemaan.

Mutta täältä rene taas tulee vääränrauhan eläjiä herättelemään. No no, jarruta hieman, ettei mene lähestyminen pitkäksi...yli risteyksen.

On se valitettavaa että kristityssä Suomenmaassa ollaan noin hukassa (Qateissa) elämänfilosofian suhteen. Kumpikin Q ja T-etsijä ovat omaksuneet vieraan reinkarnaatioopin ja siihen kuuluvat harhapolut ja kokevat olevansa sukulaissieluja.

Q on avoin uusille älyllisille haasteille. Nyt panen uusioajattelusi teoreettiselle haasteelle:

Oletetaanpa aluksi, että maailmankaikkeus ei syntynytkään minkään sattumaräjähdyksen johdosta, vaan kaiken takana on ylivertaisen älykäs, kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala. Hän tarvitsi puolueettoman joukon olioita, joiden kautta Hän haluaisi todistaa vallankäyttönsä oikeutuksen ja oikeudenmukaisuuden Taivaan joukkojen edessä, joita Hän on hallinnut oikein ja suvereenisti.
Nyt kuitenkin osassa hallittavien joukkoa syntyi kapina, jossa Jumalan hallinnan yksinvaltius ja oikeellisuus kyseenalaistettiin, eikä Taivaassa ollut puolueetonta, ulkopuolista jurya, joka olisi todistanut Jumalan vallankäytön puolesta ja siten osoittanut Jumalan oikeudenmukaisuuden kaikilta hallinnan osilta ehdottoman oikeaksi. Ne, jotka eivät nouseet kapinaan Taivaassa olivat kuitenkin jäävejä todistamaan Jumalan oikeudenmukaisuuden puolesta.

Jumala lähti liikkeelle ja loi puolueettoman, itsenäisesti ajattelevien olioiden joukon valmistamalleen maaplaneetalle, (nimitetään näitä olioita ihmisiksi) jotta nämä ratkaisisivat hyvän ja pahan, Taivaan kapinallisten ja Jumalan välisen haasteellisen kiistan.

Jotta Jumala pääsisi tavoitteeseen, Hänen tarvitsi löytää keinot, joilla ihmiseen saataisiin yhteys ja sitten tämän syntyneen yhteyden kautta Hänen olisi ilmoitettava tahtonsa ihmisille, jotta nämä ratkaisisivat valinnallaan ja tunnustuksellaan sen, onko Jumalan kaikkivaltias hallinta oikeaa vai ei.

Hän päätti valita yhden kansan, jonka kautta päätti toimia, jotta Hänen tahtonsa tulisi tiedoksi kaikille ihmisille maaplaneetalla. Hän alkoi kehitellä suunnitelmaansa:

Taivaan kapinalliset henkiolennot olivat saaneet jalansijan myös ihmiskunnan keskellä, Eufratin ja Tigrisin alueella, jossa Eeden-niminen paratiisimainen puutarha sijaitsi.

Juuri siltä samalta alueelta Jumala kutsui Aabramin (myöh.Aabraham), ilmoittaen hänelle, että hänen olisi lähdettävä liikkeelle ja mentävä siihen maahan, jonka Jumala hänelle osoittaisi. Ja kas, Aabraham oli ennakkoluuloton ja kuuliainen ja lähti. Jumala teki jopa liiton Hänen kanssaan ja vahvisti sen lupauksilla. Aabrahamin jälkeläisistä syntyi Israelin kansa, jonka Jumala valitsi ilmoitustaan välittämään. Ja niin Israel suostui omalta puoleltaan ottamaan vastaan tämän ns. pappiskansana eli Jumalan ilmoituksen välittäjänä toimimisen. Sieltä saimme Kirjoitetun Sanan välittäjien tai profeettojen kautta. Meillä ihmisolennoilla on siis käsillä kaikki se tieto, jonka nojalla voimme ratkaista alkuperäisen ongelmatilanteen:

Onko Kaikkivaltias Jumala oikeudenmukainen vai ei. Sana antaa viitteen tähän samaan kysymykseen toisilla sanoilla, Johannes Kastajan suulla:
Joh.3:31 Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien. Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan. Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen."

Tässä on avain: "Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen." Johannes puhuu siitä todistuksesta, jonka Jeesus Isästä puhui. Eli uskovainen, joka pitää Jeesusta oikeana ja totisena asettuu Taivaan kapinaan nousemattomien enkelijoukkojen puolelle kelvollisena jury'nä todistamaan, että Jumala on kaikessa ja kaikissa tuomioissaan (ratkaisuissaan)ehdottoman tasapuolinen Isä. Näin Isä on hyväksi nähnyt.

Nyt Qadeshalle haaste:
Jos sinä olisit Jumala ja kaikkivaltias Isä, kaiken Luoja ja holhooja, niin miten sinä ilmoittaisit itsesi erään planeetan asukkaille, kun haluaisit sanoa jotenkin tähän tapaan:
'minulla on asiaa, haluaisin kertoa teille, että haluaisin olla läheisemmässä tekemisissä teidän kanssanne, haluaisin sanoa, että rakastan teitä ja olen varannut teille paikankin luonani ja siksi lähetin sanansaattajia liikkeelle ja lopulta oman edustajanikin sinne kertomaan, että on Isä, joka haluaa hyvää teille, älkää peljätkö. Paha on kukistettu ja sen pidätys ja tuomio tulee pian ja sitten JUHLAT ALKAVAT. Haluattehan mukaan, minulla on jo ikävä teitä...

Miten sinä hoitaisit Jumalana tämän ilmoituspuolen? Rene odottaa mielenkiinnolla.

rene kirjoitti:

Kyllä on niin kaunista ja runollista uusioajattelua ja sukulaissielujen sinfoniaa, että olisiko kannattanut jättää nämä kaksi ikuista eksyjää ja kyselijää omaan 'paratiisiinsa' soittelemaan harppujaan ja omenaa syömään ja ihmettelemään, mille planeetalle seuraavaksi kehittymään ja läksyjä lukemaan.

Mutta täältä rene taas tulee vääränrauhan eläjiä herättelemään. No no, jarruta hieman, ettei mene lähestyminen pitkäksi...yli risteyksen.

On se valitettavaa että kristityssä Suomenmaassa ollaan noin hukassa (Qateissa) elämänfilosofian suhteen. Kumpikin Q ja T-etsijä ovat omaksuneet vieraan reinkarnaatioopin ja siihen kuuluvat harhapolut ja kokevat olevansa sukulaissieluja.

Q on avoin uusille älyllisille haasteille. Nyt panen uusioajattelusi teoreettiselle haasteelle:

Oletetaanpa aluksi, että maailmankaikkeus ei syntynytkään minkään sattumaräjähdyksen johdosta, vaan kaiken takana on ylivertaisen älykäs, kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala. Hän tarvitsi puolueettoman joukon olioita, joiden kautta Hän haluaisi todistaa vallankäyttönsä oikeutuksen ja oikeudenmukaisuuden Taivaan joukkojen edessä, joita Hän on hallinnut oikein ja suvereenisti.
Nyt kuitenkin osassa hallittavien joukkoa syntyi kapina, jossa Jumalan hallinnan yksinvaltius ja oikeellisuus kyseenalaistettiin, eikä Taivaassa ollut puolueetonta, ulkopuolista jurya, joka olisi todistanut Jumalan vallankäytön puolesta ja siten osoittanut Jumalan oikeudenmukaisuuden kaikilta hallinnan osilta ehdottoman oikeaksi. Ne, jotka eivät nouseet kapinaan Taivaassa olivat kuitenkin jäävejä todistamaan Jumalan oikeudenmukaisuuden puolesta.

Jumala lähti liikkeelle ja loi puolueettoman, itsenäisesti ajattelevien olioiden joukon valmistamalleen maaplaneetalle, (nimitetään näitä olioita ihmisiksi) jotta nämä ratkaisisivat hyvän ja pahan, Taivaan kapinallisten ja Jumalan välisen haasteellisen kiistan.

Jotta Jumala pääsisi tavoitteeseen, Hänen tarvitsi löytää keinot, joilla ihmiseen saataisiin yhteys ja sitten tämän syntyneen yhteyden kautta Hänen olisi ilmoitettava tahtonsa ihmisille, jotta nämä ratkaisisivat valinnallaan ja tunnustuksellaan sen, onko Jumalan kaikkivaltias hallinta oikeaa vai ei.

Hän päätti valita yhden kansan, jonka kautta päätti toimia, jotta Hänen tahtonsa tulisi tiedoksi kaikille ihmisille maaplaneetalla. Hän alkoi kehitellä suunnitelmaansa:

Taivaan kapinalliset henkiolennot olivat saaneet jalansijan myös ihmiskunnan keskellä, Eufratin ja Tigrisin alueella, jossa Eeden-niminen paratiisimainen puutarha sijaitsi.

Juuri siltä samalta alueelta Jumala kutsui Aabramin (myöh.Aabraham), ilmoittaen hänelle, että hänen olisi lähdettävä liikkeelle ja mentävä siihen maahan, jonka Jumala hänelle osoittaisi. Ja kas, Aabraham oli ennakkoluuloton ja kuuliainen ja lähti. Jumala teki jopa liiton Hänen kanssaan ja vahvisti sen lupauksilla. Aabrahamin jälkeläisistä syntyi Israelin kansa, jonka Jumala valitsi ilmoitustaan välittämään. Ja niin Israel suostui omalta puoleltaan ottamaan vastaan tämän ns. pappiskansana eli Jumalan ilmoituksen välittäjänä toimimisen. Sieltä saimme Kirjoitetun Sanan välittäjien tai profeettojen kautta. Meillä ihmisolennoilla on siis käsillä kaikki se tieto, jonka nojalla voimme ratkaista alkuperäisen ongelmatilanteen:

Onko Kaikkivaltias Jumala oikeudenmukainen vai ei. Sana antaa viitteen tähän samaan kysymykseen toisilla sanoilla, Johannes Kastajan suulla:
Joh.3:31 Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien. Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan. Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen."

Tässä on avain: "Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen." Johannes puhuu siitä todistuksesta, jonka Jeesus Isästä puhui. Eli uskovainen, joka pitää Jeesusta oikeana ja totisena asettuu Taivaan kapinaan nousemattomien enkelijoukkojen puolelle kelvollisena jury'nä todistamaan, että Jumala on kaikessa ja kaikissa tuomioissaan (ratkaisuissaan)ehdottoman tasapuolinen Isä. Näin Isä on hyväksi nähnyt.

Nyt Qadeshalle haaste:
Jos sinä olisit Jumala ja kaikkivaltias Isä, kaiken Luoja ja holhooja, niin miten sinä ilmoittaisit itsesi erään planeetan asukkaille, kun haluaisit sanoa jotenkin tähän tapaan:
'minulla on asiaa, haluaisin kertoa teille, että haluaisin olla läheisemmässä tekemisissä teidän kanssanne, haluaisin sanoa, että rakastan teitä ja olen varannut teille paikankin luonani ja siksi lähetin sanansaattajia liikkeelle ja lopulta oman edustajanikin sinne kertomaan, että on Isä, joka haluaa hyvää teille, älkää peljätkö. Paha on kukistettu ja sen pidätys ja tuomio tulee pian ja sitten JUHLAT ALKAVAT. Haluattehan mukaan, minulla on jo ikävä teitä...

Miten sinä hoitaisit Jumalana tämän ilmoituspuolen? Rene odottaa mielenkiinnolla.

Vaikka et kysymystä minulle osoittanutkaan, en malta olla vastaamaatta tähän tarinaasi. Löytyyhän sitä huumoriakin sinusta ja jopa luovuutta, kun uskallat käyttää mielikuvitustakin näissä uskonasioissa. Se on hienoa, että antaa ajatuksen lentää. Vähän ihmettelen, että kuinka uskalsit alentaa Jumalasi maallisen hallitsijan asemaan ja niin pieneksi, että täytyy todistaa vallankäyttönsä oikeutus ja oikeudenmukaisuus. Ja vielä ihmiset maaplaneetalla saisivat ratkaista valinnallaan ja tunnustuksellaan onko Jumalan kaikkivaltias hallinta oikeaa vai ei.

Ketä ajattelit tarinassasi olevan siellä Taivaan joukoissa, joita Hän on hallinnut ja toiset henkimaailman olennot jääviä todistamaan ja sitten ne toiset kapinalliset.

>Tarinassasi siellä Taivaassa se sota siis olikin ja Jumala lähti liikkeelle ja loi puolueettoman, itsenäisesti ajattelevien olioiden joukon valmistamalleen maaplaneetalle, (nimitetään näitä olioita ihmisiksi) jotta nämä ratkaisisivat hyvän ja pahan, Taivaan kapinallisten ja Jumalan välisen haasteellisen kiistan.<

Todella sinäkin osoitat tällä tarinallasi olevasi avoin uusille älyllisille haasteille ja uskallat leikkimielisesti puhua Jumalasta, ethän olekaan niin ahdasmielinen kuin oletin.

Totuuden etsijä kirjoitti:

Vaikka et kysymystä minulle osoittanutkaan, en malta olla vastaamaatta tähän tarinaasi. Löytyyhän sitä huumoriakin sinusta ja jopa luovuutta, kun uskallat käyttää mielikuvitustakin näissä uskonasioissa. Se on hienoa, että antaa ajatuksen lentää. Vähän ihmettelen, että kuinka uskalsit alentaa Jumalasi maallisen hallitsijan asemaan ja niin pieneksi, että täytyy todistaa vallankäyttönsä oikeutus ja oikeudenmukaisuus. Ja vielä ihmiset maaplaneetalla saisivat ratkaista valinnallaan ja tunnustuksellaan onko Jumalan kaikkivaltias hallinta oikeaa vai ei.

Ketä ajattelit tarinassasi olevan siellä Taivaan joukoissa, joita Hän on hallinnut ja toiset henkimaailman olennot jääviä todistamaan ja sitten ne toiset kapinalliset.

>Tarinassasi siellä Taivaassa se sota siis olikin ja Jumala lähti liikkeelle ja loi puolueettoman, itsenäisesti ajattelevien olioiden joukon valmistamalleen maaplaneetalle, (nimitetään näitä olioita ihmisiksi) jotta nämä ratkaisisivat hyvän ja pahan, Taivaan kapinallisten ja Jumalan välisen haasteellisen kiistan.<

Todella sinäkin osoitat tällä tarinallasi olevasi avoin uusille älyllisille haasteille ja uskallat leikkimielisesti puhua Jumalasta, ethän olekaan niin ahdasmielinen kuin oletin.

Et ole sillä tasolla Raamatun tuntemuksessasi, että pystyisit kommentoimaan kohtuudella ajatuskulkua, jota toin esiin, ja joka perustuu Raamatun yleisilmoitukseen.

On selvää, että Jumalan oikeudenmukaisuus ei muutu, olipa ihmisen valinta Hänen oikeudenmukaisuuteensa mikä tahansa. Tämä vain kaikkinensa on Jumalan 'korkeampaa' matematiikkaa, jota kukaan reinkarnaatiolainen ei kykene ymmärtämään. Pysykää te vaan siellä kehityspyörän laidoilla keksimässä uusia valheita, tai tehkää selvä parannus, niinkuin Sanakin kehottaa.

Ivallinen, aiheeton piikittelysi ei edistä hedelmällistä ajatustenvaihtoa.

rene kirjoitti:

Et ole sillä tasolla Raamatun tuntemuksessasi, että pystyisit kommentoimaan kohtuudella ajatuskulkua, jota toin esiin, ja joka perustuu Raamatun yleisilmoitukseen.

On selvää, että Jumalan oikeudenmukaisuus ei muutu, olipa ihmisen valinta Hänen oikeudenmukaisuuteensa mikä tahansa. Tämä vain kaikkinensa on Jumalan 'korkeampaa' matematiikkaa, jota kukaan reinkarnaatiolainen ei kykene ymmärtämään. Pysykää te vaan siellä kehityspyörän laidoilla keksimässä uusia valheita, tai tehkää selvä parannus, niinkuin Sanakin kehottaa.

Ivallinen, aiheeton piikittelysi ei edistä hedelmällistä ajatustenvaihtoa.

Eikö tämä ollutkaan satua, vaan peräti Raamatun yleisilmoitus? Onkohan kaikilla uskovaisilla yhtä PIENI Jumala? Että peräti pitää todistaa Taivaan joukoille olevansa yksinvaltias ja käyttää valtaansa oikein ja ihmiset sitä varten, että ovat puelueettomia todistajia. Onpa siinä ihmiselämälle tarkoitusta??? ainakin maaplaneetalle, mikähän lienee koko universumille?

Voi kauhistus miten halventavaa puhetta Jumalasta, johon minä uskon. Minun Jumalani ON YKSI ja AINOA ja KAIKKIVALTIAS ilman minkäänlaista
todistelua. Minun Jumalani on myös TÄYDELLINEN ja riittää kun uskoo ja luottaa siihen, että kaikki toimii oikeassa täydellisyydessä oikeaan aikaan ja että KAIKKI on Hänen käsissään. Jumala on kaikessa ja kaikkialla, ei ole mitään ulkopuolella Jumalaa, ja että lopullinen päämäärä on täydellisyys.

Minun elämäni oppimistarkoitus on kyllä aivan toinen, ja se on ilmentää Jumalaa itsessäni: että mitä tahansa teet, tee se rakkaudella ja tee se Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Tiedostaa sisimpänsä jumaluuden ja oppia käyttämään sitä lähdettä ja voimaa.

rene kirjoitti:

Et ole sillä tasolla Raamatun tuntemuksessasi, että pystyisit kommentoimaan kohtuudella ajatuskulkua, jota toin esiin, ja joka perustuu Raamatun yleisilmoitukseen.

On selvää, että Jumalan oikeudenmukaisuus ei muutu, olipa ihmisen valinta Hänen oikeudenmukaisuuteensa mikä tahansa. Tämä vain kaikkinensa on Jumalan 'korkeampaa' matematiikkaa, jota kukaan reinkarnaatiolainen ei kykene ymmärtämään. Pysykää te vaan siellä kehityspyörän laidoilla keksimässä uusia valheita, tai tehkää selvä parannus, niinkuin Sanakin kehottaa.

Ivallinen, aiheeton piikittelysi ei edistä hedelmällistä ajatustenvaihtoa.

Tiedän ettei sananvaihto kanssasi johda muuhun kuin loppumattomaan vänkäykseen, mutta vastaan silti tuonne kysymykseesi kiitokseksi siitä että kerrankin maltoit olla vääntelemättä nimimerkkiäni. Vastaus tietenkään ei sinulle tule kelpaamaan, siitä voidaan vaikka lyödä vetoa. ;)

Erilainen ajatusmaailma ja katsomus ja sillä sipuli.

rene kirjoitti:

Kyllä on niin kaunista ja runollista uusioajattelua ja sukulaissielujen sinfoniaa, että olisiko kannattanut jättää nämä kaksi ikuista eksyjää ja kyselijää omaan 'paratiisiinsa' soittelemaan harppujaan ja omenaa syömään ja ihmettelemään, mille planeetalle seuraavaksi kehittymään ja läksyjä lukemaan.

Mutta täältä rene taas tulee vääränrauhan eläjiä herättelemään. No no, jarruta hieman, ettei mene lähestyminen pitkäksi...yli risteyksen.

On se valitettavaa että kristityssä Suomenmaassa ollaan noin hukassa (Qateissa) elämänfilosofian suhteen. Kumpikin Q ja T-etsijä ovat omaksuneet vieraan reinkarnaatioopin ja siihen kuuluvat harhapolut ja kokevat olevansa sukulaissieluja.

Q on avoin uusille älyllisille haasteille. Nyt panen uusioajattelusi teoreettiselle haasteelle:

Oletetaanpa aluksi, että maailmankaikkeus ei syntynytkään minkään sattumaräjähdyksen johdosta, vaan kaiken takana on ylivertaisen älykäs, kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala. Hän tarvitsi puolueettoman joukon olioita, joiden kautta Hän haluaisi todistaa vallankäyttönsä oikeutuksen ja oikeudenmukaisuuden Taivaan joukkojen edessä, joita Hän on hallinnut oikein ja suvereenisti.
Nyt kuitenkin osassa hallittavien joukkoa syntyi kapina, jossa Jumalan hallinnan yksinvaltius ja oikeellisuus kyseenalaistettiin, eikä Taivaassa ollut puolueetonta, ulkopuolista jurya, joka olisi todistanut Jumalan vallankäytön puolesta ja siten osoittanut Jumalan oikeudenmukaisuuden kaikilta hallinnan osilta ehdottoman oikeaksi. Ne, jotka eivät nouseet kapinaan Taivaassa olivat kuitenkin jäävejä todistamaan Jumalan oikeudenmukaisuuden puolesta.

Jumala lähti liikkeelle ja loi puolueettoman, itsenäisesti ajattelevien olioiden joukon valmistamalleen maaplaneetalle, (nimitetään näitä olioita ihmisiksi) jotta nämä ratkaisisivat hyvän ja pahan, Taivaan kapinallisten ja Jumalan välisen haasteellisen kiistan.

Jotta Jumala pääsisi tavoitteeseen, Hänen tarvitsi löytää keinot, joilla ihmiseen saataisiin yhteys ja sitten tämän syntyneen yhteyden kautta Hänen olisi ilmoitettava tahtonsa ihmisille, jotta nämä ratkaisisivat valinnallaan ja tunnustuksellaan sen, onko Jumalan kaikkivaltias hallinta oikeaa vai ei.

Hän päätti valita yhden kansan, jonka kautta päätti toimia, jotta Hänen tahtonsa tulisi tiedoksi kaikille ihmisille maaplaneetalla. Hän alkoi kehitellä suunnitelmaansa:

Taivaan kapinalliset henkiolennot olivat saaneet jalansijan myös ihmiskunnan keskellä, Eufratin ja Tigrisin alueella, jossa Eeden-niminen paratiisimainen puutarha sijaitsi.

Juuri siltä samalta alueelta Jumala kutsui Aabramin (myöh.Aabraham), ilmoittaen hänelle, että hänen olisi lähdettävä liikkeelle ja mentävä siihen maahan, jonka Jumala hänelle osoittaisi. Ja kas, Aabraham oli ennakkoluuloton ja kuuliainen ja lähti. Jumala teki jopa liiton Hänen kanssaan ja vahvisti sen lupauksilla. Aabrahamin jälkeläisistä syntyi Israelin kansa, jonka Jumala valitsi ilmoitustaan välittämään. Ja niin Israel suostui omalta puoleltaan ottamaan vastaan tämän ns. pappiskansana eli Jumalan ilmoituksen välittäjänä toimimisen. Sieltä saimme Kirjoitetun Sanan välittäjien tai profeettojen kautta. Meillä ihmisolennoilla on siis käsillä kaikki se tieto, jonka nojalla voimme ratkaista alkuperäisen ongelmatilanteen:

Onko Kaikkivaltias Jumala oikeudenmukainen vai ei. Sana antaa viitteen tähän samaan kysymykseen toisilla sanoilla, Johannes Kastajan suulla:
Joh.3:31 Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien. Joka on syntyisin maasta, se on maasta, ja maasta on, mitä hän puhuu; hän, joka taivaasta tulee, on yli kaikkien. Ja mitä hän on nähnyt ja kuullut, sitä hän todistaa; ja hänen todistustansa ei kukaan ota vastaan. Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen."

Tässä on avain: "Joka ottaa vastaan hänen todistuksensa, se sinetillä vahvistaa, että Jumala on totinen." Johannes puhuu siitä todistuksesta, jonka Jeesus Isästä puhui. Eli uskovainen, joka pitää Jeesusta oikeana ja totisena asettuu Taivaan kapinaan nousemattomien enkelijoukkojen puolelle kelvollisena jury'nä todistamaan, että Jumala on kaikessa ja kaikissa tuomioissaan (ratkaisuissaan)ehdottoman tasapuolinen Isä. Näin Isä on hyväksi nähnyt.

Nyt Qadeshalle haaste:
Jos sinä olisit Jumala ja kaikkivaltias Isä, kaiken Luoja ja holhooja, niin miten sinä ilmoittaisit itsesi erään planeetan asukkaille, kun haluaisit sanoa jotenkin tähän tapaan:
'minulla on asiaa, haluaisin kertoa teille, että haluaisin olla läheisemmässä tekemisissä teidän kanssanne, haluaisin sanoa, että rakastan teitä ja olen varannut teille paikankin luonani ja siksi lähetin sanansaattajia liikkeelle ja lopulta oman edustajanikin sinne kertomaan, että on Isä, joka haluaa hyvää teille, älkää peljätkö. Paha on kukistettu ja sen pidätys ja tuomio tulee pian ja sitten JUHLAT ALKAVAT. Haluattehan mukaan, minulla on jo ikävä teitä...

Miten sinä hoitaisit Jumalana tämän ilmoituspuolen? Rene odottaa mielenkiinnolla.

> Jos sinä olisit Jumala ja kaikkivaltias Isä, kaiken Luoja ja holhooja, niin miten sinä ilmoittaisit itsesi erään planeetan asukkaille, kun haluaisit sanoa jotenkin tähän tapaan:
'minulla on asiaa, haluaisin kertoa teille, että haluaisin olla läheisemmässä tekemisissä teidän kanssanne, haluaisin sanoa, että rakastan teitä ja olen varannut teille paikankin luonani ja siksi lähetin sanansaattajia liikkeelle ja lopulta oman edustajanikin sinne kertomaan, että on Isä, joka haluaa hyvää teille, älkää peljätkö. Paha on kukistettu ja sen pidätys ja tuomio tulee pian ja sitten JUHLAT ALKAVAT. Haluattehan mukaan, minulla on jo ikävä teitä...

Panteistina en voi vastata niistä lähtökohdista että persoonajumala jossakin odottaisi ihmisiä ikuiseen autuuteen...

Jumala ei ole minulle persoona eikä isä. Jeesuksen käyttämä "Isä"-nimike tosin oli varmasti hyvin hyödyllinen omana aikanaan ja sen tarkoitus oli ehkä osoittaa että Jumala on lähempänä ihmisiä kuin siihen asti luultiin, itseasiassa samaa substanssia ihmisen kanssa!

Kun Jumala on jo kaikessa, kaiken olevan perusolemus ja henki ja elämä kaikessa, miksi sitten häneen/siihen pitäisi pyrkiä? Kun en edes usko mihinkään pysyvään taivastilaan tai ikuisuuteen jossa oleskellaan yhden ainukaisen fyysisellä tasolla vietetyn elämän jälkeen? Pyrkimys on paradoksi. Kuitenkin jaan tämän pyrkimyksen k-uskovaisten kanssa, vaikkakin pyrkimykseni ei ole mihinkään pysyväistilaan, vaan (vain) siihen että tulisi koko ajan tiedostavammaksi ja se Itse joka ihmisessä on syvintä Jumalaa pääsisi esiin.

Olen sitä mieltä että kaikki olemassaolo on olemassa koska Jumala tahtoi niin. Kaikki on Jumalasta luotua Jumalaa Jumalalle Jumalassa. Kaikki se mikä on hyvää tai pahaa on Jumalan kokemuksia olemassaolosta, ja tietyn aikaa Jumalan pitää ikäänkuin kieltää itsensä, kadottaa itsensä, olla unessa uskoakseen olevansa myriadien erillisten olentojen joukko, jonka jäsenet ovat vieläpä kuolevaisia ja rajoitettuja. Mutta tämä itseunohdus ei voi kestää ikuisesti (kun ei mikään voi olla ikuista), ja senpä vuoksi aina silloin tällöin ilmaantuu olentoja jotka haluavat tästä fyysisen olemassaolon toukka- ja kotelovaiheesta vapauteen, siihen alkuperäiseen tilaan jossa oli pelkkää henkeä ja rajattomuutta. Tämä vapaus ei tietenkään ole missään Jumalan ulkopuolella, kun ei mikään voi olla.

Jumalasta tietoisemmaksi tulevat olennot, ihmiset nyt meidän planeetallamme, alkavat levittää tätä SINÄ OLET KUOLEMATON HENKI -ilosanomaa ympärilleen tavalla tai toisella.

Emme me kuitenkaan ole mitään jumalia, sehän olisi taas erillisyyttä, vaan osa Jumalaa, se muistettakoon.

- No niin, tämän paremmin minä en nyt tässä yhtäkkiä osaa vastata, ja pakkohan minun on esittää asia siten kuin sen itse näen.

Laitetaan samantien muutama muukin kommentti.

>Oletetaanpa aluksi, että maailmankaikkeus ei syntynytkään minkään sattumaräjähdyksen johdosta, vaan kaiken takana on ylivertaisen älykäs, kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala.

Tottakai oli. Kyseenalaista sitten toki on pysyykö tämä äly, kaikkivaltius ja -tietävyys tallella kun Jumala hajottaa itsensä myriaadeiksi olennoiksi. En ole sitä koulukuntaa joka uskoisi Jumalan kuolleen, vaan oletan että Jumalassa säilyy jonkinlainen yhtenäiskenttä joka voi aktivoitua olentojen välityksellä (ts. tapahtuu "ihmeitä" ynnä muuta mukavaa). Jumala ENERGIAN tasolla on YKSI. Aineen tasolla meillä näennäisesti on tämä erillisyys.

>Hän tarvitsi puolueettoman joukon olioita, joiden kautta Hän haluaisi todistaa vallankäyttönsä oikeutuksen ja oikeudenmukaisuuden Taivaan joukkojen edessä, joita Hän on hallinnut oikein ja suvereenisti.
Nyt kuitenkin osassa hallittavien joukkoa syntyi kapina, jossa Jumalan hallinnan yksinvaltius ja oikeellisuus kyseenalaistettiin, eikä Taivaassa ollut puolueetonta, ulkopuolista jurya, joka olisi todistanut Jumalan vallankäytön puolesta ja siten osoittanut Jumalan oikeudenmukaisuuden kaikilta hallinnan osilta ehdottoman oikeaksi. Ne, jotka eivät nouseet kapinaan Taivaassa olivat kuitenkin jäävejä todistamaan Jumalan oikeudenmukaisuuden puolesta.

Tämä on sellainen perusmyytti jolle saattaa olla useampia selityksiä. Yksi on se että avaruuden älyllinen väki on muinaisina aikoina sotinut keskenään ja sotkenut ihmisetkin siihen. Toinen selitys on se että kun muinaiset viisaat pähkäilivät miten olemassaolo mahdollistui, he kehittivät vertauskuvauksellisen tarinan lankeamuksesta. Myöhemmin se sitten otettiin kirjaimellisesti.

Kuitenkaan en voi uskoa etteikö "lankeamus" eli fyysinen olemassaolo ja halu palata jumaltietoisuuteen olisi Jumalassa itsessään. Jos joku "Lucifer" tms. on olemassa, hän toteuttaa Jumalan suunnitelmaa omalta osaltaan.

>Jumala lähti liikkeelle ja loi puolueettoman, itsenäisesti ajattelevien olioiden joukon valmistamalleen maaplaneetalle, (nimitetään näitä olioita ihmisiksi) jotta nämä ratkaisisivat hyvän ja pahan, Taivaan kapinallisten ja Jumalan välisen haasteellisen kiistan.

Eli siis Jumala haluaa kokea miltä se tuntuu kun voi muka kärsiä tai nauttia. Nämähän mahdollistuvat vain fyysisen olemassaolon kautta. Älylliset olennot tarjoavat Jumalalle kokemuksia eli rikastavat Jumalan tietoisuutta ja laajentavat "häntä".

Mitä tulee johonkin "yhteen kansaan", niin jokainen kansa on kansa jossa voi syntyä yksilöitä jotka kuuntelevat sisäistä ääntään mieluummin kuin maailman pauhua... Joille roolipeli jota täällä pelataan on kyllästyttävää pelleilyä. Jotka kenties ovat jo saaneet tarpeekseen tätä elämisen illuusiota, kun ovat sitä toistaneet tarpeeksi inkarnaatiosta toiseen.

NO niin. Pidätän oikeuden olla jatkossa välttämättä vastaamatta, sillä en ole kiinnostunut vatvomaan loppumattomasti näitä uskon asioita silloin kun se ei johda minkään sorttisiin oivalluksiin puolin eikä toisin. Ärtymystä maailmassa on jo tarpeeksi kun ei vaan ymmärretä toista, joten tämä voisi minun puolestani riittää tästä aiheesta. Vaikka sinä rene oletatkin automaattisesti että sinun persoonajumala-juttusi on se ainoa totuus mitä voi olla, niin enhän minä ole sinä! Voinko tämän selvemmin sanoa?

Totuuden etsijä kirjoitti:

Eikö tämä ollutkaan satua, vaan peräti Raamatun yleisilmoitus? Onkohan kaikilla uskovaisilla yhtä PIENI Jumala? Että peräti pitää todistaa Taivaan joukoille olevansa yksinvaltias ja käyttää valtaansa oikein ja ihmiset sitä varten, että ovat puelueettomia todistajia. Onpa siinä ihmiselämälle tarkoitusta??? ainakin maaplaneetalle, mikähän lienee koko universumille?

Voi kauhistus miten halventavaa puhetta Jumalasta, johon minä uskon. Minun Jumalani ON YKSI ja AINOA ja KAIKKIVALTIAS ilman minkäänlaista
todistelua. Minun Jumalani on myös TÄYDELLINEN ja riittää kun uskoo ja luottaa siihen, että kaikki toimii oikeassa täydellisyydessä oikeaan aikaan ja että KAIKKI on Hänen käsissään. Jumala on kaikessa ja kaikkialla, ei ole mitään ulkopuolella Jumalaa, ja että lopullinen päämäärä on täydellisyys.

Minun elämäni oppimistarkoitus on kyllä aivan toinen, ja se on ilmentää Jumalaa itsessäni: että mitä tahansa teet, tee se rakkaudella ja tee se Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. Tiedostaa sisimpänsä jumaluuden ja oppia käyttämään sitä lähdettä ja voimaa.

Voi kamalaa, kun sinä olet kiihkomielinen, kun tein fiktiivisen mallin Raamatun yleisilmoituksesta.

Jos sinä todella noin valtavasti uskot Jumalaan, niin miksi samalla halveksit Raamattua, jossa Jumalan ilmoitus on annettu. Et lue sitä ja väität sen olevan ihmisten kirjoittama runokirja, halventaen Raamatun ilmoituksen siinäkin, että se olisi Pyhän Hengen inspiroima ja sen vaikutuksesta kirjoitettu.

Koeta opetella logiikan perusidea. Siinä onkin sinulle läksyä.

Qadesha kirjoitti:

> Jos sinä olisit Jumala ja kaikkivaltias Isä, kaiken Luoja ja holhooja, niin miten sinä ilmoittaisit itsesi erään planeetan asukkaille, kun haluaisit sanoa jotenkin tähän tapaan:
'minulla on asiaa, haluaisin kertoa teille, että haluaisin olla läheisemmässä tekemisissä teidän kanssanne, haluaisin sanoa, että rakastan teitä ja olen varannut teille paikankin luonani ja siksi lähetin sanansaattajia liikkeelle ja lopulta oman edustajanikin sinne kertomaan, että on Isä, joka haluaa hyvää teille, älkää peljätkö. Paha on kukistettu ja sen pidätys ja tuomio tulee pian ja sitten JUHLAT ALKAVAT. Haluattehan mukaan, minulla on jo ikävä teitä...

Panteistina en voi vastata niistä lähtökohdista että persoonajumala jossakin odottaisi ihmisiä ikuiseen autuuteen...

Jumala ei ole minulle persoona eikä isä. Jeesuksen käyttämä "Isä"-nimike tosin oli varmasti hyvin hyödyllinen omana aikanaan ja sen tarkoitus oli ehkä osoittaa että Jumala on lähempänä ihmisiä kuin siihen asti luultiin, itseasiassa samaa substanssia ihmisen kanssa!

Kun Jumala on jo kaikessa, kaiken olevan perusolemus ja henki ja elämä kaikessa, miksi sitten häneen/siihen pitäisi pyrkiä? Kun en edes usko mihinkään pysyvään taivastilaan tai ikuisuuteen jossa oleskellaan yhden ainukaisen fyysisellä tasolla vietetyn elämän jälkeen? Pyrkimys on paradoksi. Kuitenkin jaan tämän pyrkimyksen k-uskovaisten kanssa, vaikkakin pyrkimykseni ei ole mihinkään pysyväistilaan, vaan (vain) siihen että tulisi koko ajan tiedostavammaksi ja se Itse joka ihmisessä on syvintä Jumalaa pääsisi esiin.

Olen sitä mieltä että kaikki olemassaolo on olemassa koska Jumala tahtoi niin. Kaikki on Jumalasta luotua Jumalaa Jumalalle Jumalassa. Kaikki se mikä on hyvää tai pahaa on Jumalan kokemuksia olemassaolosta, ja tietyn aikaa Jumalan pitää ikäänkuin kieltää itsensä, kadottaa itsensä, olla unessa uskoakseen olevansa myriadien erillisten olentojen joukko, jonka jäsenet ovat vieläpä kuolevaisia ja rajoitettuja. Mutta tämä itseunohdus ei voi kestää ikuisesti (kun ei mikään voi olla ikuista), ja senpä vuoksi aina silloin tällöin ilmaantuu olentoja jotka haluavat tästä fyysisen olemassaolon toukka- ja kotelovaiheesta vapauteen, siihen alkuperäiseen tilaan jossa oli pelkkää henkeä ja rajattomuutta. Tämä vapaus ei tietenkään ole missään Jumalan ulkopuolella, kun ei mikään voi olla.

Jumalasta tietoisemmaksi tulevat olennot, ihmiset nyt meidän planeetallamme, alkavat levittää tätä SINÄ OLET KUOLEMATON HENKI -ilosanomaa ympärilleen tavalla tai toisella.

Emme me kuitenkaan ole mitään jumalia, sehän olisi taas erillisyyttä, vaan osa Jumalaa, se muistettakoon.

- No niin, tämän paremmin minä en nyt tässä yhtäkkiä osaa vastata, ja pakkohan minun on esittää asia siten kuin sen itse näen.

Laitetaan samantien muutama muukin kommentti.

>Oletetaanpa aluksi, että maailmankaikkeus ei syntynytkään minkään sattumaräjähdyksen johdosta, vaan kaiken takana on ylivertaisen älykäs, kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala.

Tottakai oli. Kyseenalaista sitten toki on pysyykö tämä äly, kaikkivaltius ja -tietävyys tallella kun Jumala hajottaa itsensä myriaadeiksi olennoiksi. En ole sitä koulukuntaa joka uskoisi Jumalan kuolleen, vaan oletan että Jumalassa säilyy jonkinlainen yhtenäiskenttä joka voi aktivoitua olentojen välityksellä (ts. tapahtuu "ihmeitä" ynnä muuta mukavaa). Jumala ENERGIAN tasolla on YKSI. Aineen tasolla meillä näennäisesti on tämä erillisyys.

>Hän tarvitsi puolueettoman joukon olioita, joiden kautta Hän haluaisi todistaa vallankäyttönsä oikeutuksen ja oikeudenmukaisuuden Taivaan joukkojen edessä, joita Hän on hallinnut oikein ja suvereenisti.
Nyt kuitenkin osassa hallittavien joukkoa syntyi kapina, jossa Jumalan hallinnan yksinvaltius ja oikeellisuus kyseenalaistettiin, eikä Taivaassa ollut puolueetonta, ulkopuolista jurya, joka olisi todistanut Jumalan vallankäytön puolesta ja siten osoittanut Jumalan oikeudenmukaisuuden kaikilta hallinnan osilta ehdottoman oikeaksi. Ne, jotka eivät nouseet kapinaan Taivaassa olivat kuitenkin jäävejä todistamaan Jumalan oikeudenmukaisuuden puolesta.

Tämä on sellainen perusmyytti jolle saattaa olla useampia selityksiä. Yksi on se että avaruuden älyllinen väki on muinaisina aikoina sotinut keskenään ja sotkenut ihmisetkin siihen. Toinen selitys on se että kun muinaiset viisaat pähkäilivät miten olemassaolo mahdollistui, he kehittivät vertauskuvauksellisen tarinan lankeamuksesta. Myöhemmin se sitten otettiin kirjaimellisesti.

Kuitenkaan en voi uskoa etteikö "lankeamus" eli fyysinen olemassaolo ja halu palata jumaltietoisuuteen olisi Jumalassa itsessään. Jos joku "Lucifer" tms. on olemassa, hän toteuttaa Jumalan suunnitelmaa omalta osaltaan.

>Jumala lähti liikkeelle ja loi puolueettoman, itsenäisesti ajattelevien olioiden joukon valmistamalleen maaplaneetalle, (nimitetään näitä olioita ihmisiksi) jotta nämä ratkaisisivat hyvän ja pahan, Taivaan kapinallisten ja Jumalan välisen haasteellisen kiistan.

Eli siis Jumala haluaa kokea miltä se tuntuu kun voi muka kärsiä tai nauttia. Nämähän mahdollistuvat vain fyysisen olemassaolon kautta. Älylliset olennot tarjoavat Jumalalle kokemuksia eli rikastavat Jumalan tietoisuutta ja laajentavat "häntä".

Mitä tulee johonkin "yhteen kansaan", niin jokainen kansa on kansa jossa voi syntyä yksilöitä jotka kuuntelevat sisäistä ääntään mieluummin kuin maailman pauhua... Joille roolipeli jota täällä pelataan on kyllästyttävää pelleilyä. Jotka kenties ovat jo saaneet tarpeekseen tätä elämisen illuusiota, kun ovat sitä toistaneet tarpeeksi inkarnaatiosta toiseen.

NO niin. Pidätän oikeuden olla jatkossa välttämättä vastaamatta, sillä en ole kiinnostunut vatvomaan loppumattomasti näitä uskon asioita silloin kun se ei johda minkään sorttisiin oivalluksiin puolin eikä toisin. Ärtymystä maailmassa on jo tarpeeksi kun ei vaan ymmärretä toista, joten tämä voisi minun puolestani riittää tästä aiheesta. Vaikka sinä rene oletatkin automaattisesti että sinun persoonajumala-juttusi on se ainoa totuus mitä voi olla, niin enhän minä ole sinä! Voinko tämän selvemmin sanoa?

Kirjoitit:
"Panteistina en voi vastata niistä lähtökohdista että persoonajumala jossakin odottaisi ihmisiä ikuiseen autuuteen..."

Vast.: Aiemmin sanoit, että olet vapaa ajattelemaan mitä tahansa, mutta juuri nyt se ei käynyt, että olisit 'leikkinyt' Jumalaa ja lähestynyt ihmisiä maaplaneetalla, ilmoittaaksesi tahtosi. Taisit pelätä Isäksi rupeamista jo mielikuvituksessasikin..?

Minulle Jumala on Isä ja kaikille Hengestä syntyneille. Rakastava, huolehtiva Isä, joka antoi sisimmän luonteensa tiedoksi juutalaisten kautta. Jeesus oli juutalainen.

rene kirjoitti:

Kirjoitit:
"Panteistina en voi vastata niistä lähtökohdista että persoonajumala jossakin odottaisi ihmisiä ikuiseen autuuteen..."

Vast.: Aiemmin sanoit, että olet vapaa ajattelemaan mitä tahansa, mutta juuri nyt se ei käynyt, että olisit 'leikkinyt' Jumalaa ja lähestynyt ihmisiä maaplaneetalla, ilmoittaaksesi tahtosi. Taisit pelätä Isäksi rupeamista jo mielikuvituksessasikin..?

Minulle Jumala on Isä ja kaikille Hengestä syntyneille. Rakastava, huolehtiva Isä, joka antoi sisimmän luonteensa tiedoksi juutalaisten kautta. Jeesus oli juutalainen.

Mielestäni elämä ja olemassaolo on niin täydellisesti järjestetty/järjestynyt, että olisi oikeastaan melkoisen naurettavaa yrittää minun yhden piskuisen ihmisen keksiä parempi systeemi.

Ajatus siitä että Jeesus johdattaa ihmisiä Jumalan tykö ei häiritse minua. Minulle Jeesus ei ole Jumala, mutta kyllä hän (jos oli olemassa) voi opas olla siinä missä muutama muukin, kuten Buddha. Pitää vain muistaa että se Jumala ei ole meidän ulkopuolellamme, joten oppaan tehtävä on johdattaa ihminen oman sisimmän, todellisen olemuksensa puoleen.

Se mitä voisi nimittää meidän viholliseksemme tässä elämässä on EGO. Se saa karmeita asioita aikaiseksi. Buddha kohtasi tämän itsekkyyden keskittymän muistaakseni nimellä Mara, Jeesus taas kohtasi erämaassa Saatanan. Kun ihmisen tahto yhtyy Jumalan/Hengen tahtoon, on kiusaaja voitettu, eli kuolevainen osa meissä.

Vain kuolevainen voi takertua omaisuuteen, valtaan, uskontoihin oppeina ja muotoina.

Niin, tämähän ei oikeastaan ole vastine kommenttiisi. Mutta oivallusten perässä minä täällä olenkin. Mitä tuohon nyt sitten vastaisi että en lähtenyt kuvailemaan miten minä asiat Jumalana järjestäisin... Sanat ovat vain sanoja ja en minä pelkäisi ajatella asiaa, mutta kun en todellakaan ikinä voisi keksiä mitään parempaa kuin Jumala, Jumala meissä kaikissa, on keksinyt! Tottahan me ihmiset ylikorostamme pelkäämistä ja vihaamista ja sen sellaista, mutta koko Jumalan suunnattomalta kannalta nuo melkeinpä eläimelliset tunteemme ovat melkoisen yhdentekeviä.

rene kirjoitti:

Voi kamalaa, kun sinä olet kiihkomielinen, kun tein fiktiivisen mallin Raamatun yleisilmoituksesta.

Jos sinä todella noin valtavasti uskot Jumalaan, niin miksi samalla halveksit Raamattua, jossa Jumalan ilmoitus on annettu. Et lue sitä ja väität sen olevan ihmisten kirjoittama runokirja, halventaen Raamatun ilmoituksen siinäkin, että se olisi Pyhän Hengen inspiroima ja sen vaikutuksesta kirjoitettu.

Koeta opetella logiikan perusidea. Siinä onkin sinulle läksyä.

mutta ymmärrätkö itse että kaikki ihmiset eivät automaattisesti liitä Raamattua Jumalaan?

Nurinkurin sopii hyvin tämän ketjun otsikoksi, koska sinä vaadit kaikkia muita noudattamaan omaa logiikkaasi, ja syytät heitä siitä että he eivät näin tee. Ymmärräthän toki että esim. Platonia ei voinut vaatia ajattelemaan kuten esim. Kant? Minä en näihin äijiin edes ole erityisemmin perehtynyt, mutta tarkoitan vain että ihmisten näkemykset ovat väistämättä erilaiset koska ihmiset ovat erilaisia.

Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa ja yleistä oppia mihin jokainen voi yhtyä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että monet erilaiset uskonnot ja pyhät kirjat olisivat olemassa nimenomaan Jumalan tahdosta? Minulle katsomukseni perustana on että olemme täällä olemassa koska Jumala haluaa kokemuksia kauttamme, ja johan hänelle/sille olisi tylsyyksien tylsyys jos tarjottavana olisi vain yksi ainoa kokemus siitä mitä on olla mukamas kuolevainen ja erillinen olento.

Se mitä sinulle on nyt kovasti yritetty esitellä ideana on se että Jumala on niin suuri että häneen/siihen mahtuu toki vähän muutakin kuin yksi ainoa oppi, kirja ja opas. Ajattele nyt sussiukkeri kuinka monia maailmoita avaruudessa voikaan olla ja kuinka monia älyllisiä lajeja niillä asumassa! Onko kristinusko vallitseva usko kaikkialla? Onko Jeesus murhattu joka planeetalla? Luetaanko kaikkialla Raamattua?

Ihminen voi olla itsekeskeinen niin yksilönä kuin lajinakin. Meille tulee vielä melkoisen vinkeät oltavat jos avaruudesta otetaan joku päivä (virallisesti) yhteyttä ja havaitaan että siellä päässä ajatellaankin aivan eri tavoin näistä ikuisuusasioista. :P

Qadesha kirjoitti:

Mielestäni elämä ja olemassaolo on niin täydellisesti järjestetty/järjestynyt, että olisi oikeastaan melkoisen naurettavaa yrittää minun yhden piskuisen ihmisen keksiä parempi systeemi.

Ajatus siitä että Jeesus johdattaa ihmisiä Jumalan tykö ei häiritse minua. Minulle Jeesus ei ole Jumala, mutta kyllä hän (jos oli olemassa) voi opas olla siinä missä muutama muukin, kuten Buddha. Pitää vain muistaa että se Jumala ei ole meidän ulkopuolellamme, joten oppaan tehtävä on johdattaa ihminen oman sisimmän, todellisen olemuksensa puoleen.

Se mitä voisi nimittää meidän viholliseksemme tässä elämässä on EGO. Se saa karmeita asioita aikaiseksi. Buddha kohtasi tämän itsekkyyden keskittymän muistaakseni nimellä Mara, Jeesus taas kohtasi erämaassa Saatanan. Kun ihmisen tahto yhtyy Jumalan/Hengen tahtoon, on kiusaaja voitettu, eli kuolevainen osa meissä.

Vain kuolevainen voi takertua omaisuuteen, valtaan, uskontoihin oppeina ja muotoina.

Niin, tämähän ei oikeastaan ole vastine kommenttiisi. Mutta oivallusten perässä minä täällä olenkin. Mitä tuohon nyt sitten vastaisi että en lähtenyt kuvailemaan miten minä asiat Jumalana järjestäisin... Sanat ovat vain sanoja ja en minä pelkäisi ajatella asiaa, mutta kun en todellakaan ikinä voisi keksiä mitään parempaa kuin Jumala, Jumala meissä kaikissa, on keksinyt! Tottahan me ihmiset ylikorostamme pelkäämistä ja vihaamista ja sen sellaista, mutta koko Jumalan suunnattomalta kannalta nuo melkeinpä eläimelliset tunteemme ovat melkoisen yhdentekeviä.

Kyllä on rasittavaa olla ikuinen etsijä. Kuin eläisi tyhjän päällä.

Yhtä en ymmärrä tuossa vastauksessasi.Kirjoitit:
"...mutta kun en todellakaan ikinä voisi keksiä mitään parempaa kuin Jumala, Jumala meissä kaikissa, on keksinyt!"

Vast.:Puhut Jumalasta, joka on keksinyt...jotakin ja kuitenkaan Hän ei ole sinulle persoona!?
Tämä filosofiasi lähentelee Sartrelaista ajattelua:
'..meidät on heitetty tänne universumiin oman onnemme nojaan..' Passiivimuotoinen ilmaisu, jossa Jumala kielletään. Kuitenkin jotakin tapahtuu, mutta aikaansaajaa ei tunnusteta. Aika mahdoton yhtälö, eikä se sinänsä voi olla mahdollista, että jotakin tapahtuu loogisesti, mutta ketään persoonaa ei ole takana. Silloin ei saisi puhua Jumalasta, vaan jumaluudesta tai energiasta. Silloin törmätään vain sellaiseen ongelmaan, että kaikilla asioilla näyttää olevan kuitenkin suunta ja tarkoitus, jota persoonaton energia ei voisi ohjailla tai saada aikaan.

Sanot vastustajaa EGO:ksi. Se on totta, sillä olemme langenneita ihmisiä ja luonnostamme valmiina kimppaan omien lihallisten halujemme mukaisesti, näin samalla liittoutuen meissä asuvan pahan kanssa. Juuri tämä 'suhde' pitää saada katkeamaan. Meillä se onnistuu kuolettamalla väärät halut Jeesuksen nimen ja Hengen avulla. Mutta miten te voitatte kiusaukset, kun teiltä puuttuu Jumalan voima sisimmästänne, kun kiellätte voiman antajan Jeesuksen Kristuksen. Mahdoton yhtälö. Siinä ei auta edes oletettu reinkarnaatiokaan.

Kunpa tulisit uskoon, kuten ex-teosofi Tuula Majabacka. Majabacka kuvaa kirjassaan Totuuden etsijän tie, kokemuksiaan, miten teosofian kahleista pääsi. (Aikamedia 2005)

Teosofia on sekauskonto, jossa on vaikutteita hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta, antiikin okkultismista ja kristinuskosta. Majabacka joutui teosofian piiriin jo lapsena. Isoisä oli teosofi ja kertoi jännittäviä tarinoita "aiemmista elämistään".

Sinä taidat sittenkin pelätä 'Isän' kohtaamista jo ajatuksissasikin.

Qadesha kirjoitti:

mutta ymmärrätkö itse että kaikki ihmiset eivät automaattisesti liitä Raamattua Jumalaan?

Nurinkurin sopii hyvin tämän ketjun otsikoksi, koska sinä vaadit kaikkia muita noudattamaan omaa logiikkaasi, ja syytät heitä siitä että he eivät näin tee. Ymmärräthän toki että esim. Platonia ei voinut vaatia ajattelemaan kuten esim. Kant? Minä en näihin äijiin edes ole erityisemmin perehtynyt, mutta tarkoitan vain että ihmisten näkemykset ovat väistämättä erilaiset koska ihmiset ovat erilaisia.

Ei ole olemassa mitään yhtä ainoaa ja yleistä oppia mihin jokainen voi yhtyä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että monet erilaiset uskonnot ja pyhät kirjat olisivat olemassa nimenomaan Jumalan tahdosta? Minulle katsomukseni perustana on että olemme täällä olemassa koska Jumala haluaa kokemuksia kauttamme, ja johan hänelle/sille olisi tylsyyksien tylsyys jos tarjottavana olisi vain yksi ainoa kokemus siitä mitä on olla mukamas kuolevainen ja erillinen olento.

Se mitä sinulle on nyt kovasti yritetty esitellä ideana on se että Jumala on niin suuri että häneen/siihen mahtuu toki vähän muutakin kuin yksi ainoa oppi, kirja ja opas. Ajattele nyt sussiukkeri kuinka monia maailmoita avaruudessa voikaan olla ja kuinka monia älyllisiä lajeja niillä asumassa! Onko kristinusko vallitseva usko kaikkialla? Onko Jeesus murhattu joka planeetalla? Luetaanko kaikkialla Raamattua?

Ihminen voi olla itsekeskeinen niin yksilönä kuin lajinakin. Meille tulee vielä melkoisen vinkeät oltavat jos avaruudesta otetaan joku päivä (virallisesti) yhteyttä ja havaitaan että siellä päässä ajatellaankin aivan eri tavoin näistä ikuisuusasioista. :P

Pitäisikö minun hyväksyä sellainen erikoisuus, että Jumala ja Raamattu eivät kuuluisi erottamattomasti yhteen. Sehän on yleissivistyksen asia jo, että Raamattua pidetään Jumalan ilmoituksena. Tämähän on Yliopistojen teologien ensimmäinen asia.

Jos joku reinkarnaatiolainen väittää muuta, niin saahan sitä ainakin muiden hymyillä vienosti sisäänpäin, että on niitä näköjään sellaisiakin...erikoisuuksia.

Kirjoitit:
"Ymmärräthän toki että esim. Platonia ei voinut vaatia ajattelemaan kuten esim. Kant?"

Vast.: Kaiken tämän jälkeen kyselet ymmärrystäni! Filosofioita on melkein yhtä monta kuin filosofiakin ja puu/kivijumalia melkein yhtä monya kuin kansojakin, mutta ON VAIN YKSI ELÄVÄ LUOJA-JUMALA, joka ilmaisi itsensä ja tahtonsa juutalaiskansan kautta ja antoi profeettojen kautta meille Pyhät Kirjoitukset eli Raamatun.

Kierrelkää kehäänne vaikka miljardi vuotta, mutta Jumalan sana ja ilmoitus ei muutu. Teosofit, kivibuddhat, reinkarnaatiolaiset peräytyvät, kilpistyvät, tyrmistyvät ja joutuvat lopulta häpeään oppinsa kanssa, kun Jumala käy tuomiolle kaikkea valhetta ja eksytystä vastaan, ja myös niitä vastaan, jotka ovat nielaiseet valheopin koukut syvälle nieluunsa, eivätkä pääse vapaaksi, kun kieltävät Vapahtajan. Eikä auta selitykset, että 'kun minulla oli sellainen ja sellainen näkemys asiasta, että ihan ajattelin kehittyä hyväksi tässä ihan omin avuin..'

Kuka ne älylliset universumin maailmat on laskenut? Kaikki ovat toistaiseksi teoreettisia OLETTAMUKSIA, että täytyyhän niitä olla muitakin älyllisiä. Emme tiedä. Eikä sinulla ole oikeutta puhua, ikäänkuin Jumalan olisi muutettava jotakin, kun joku olettaa, että maailmoita on paljonkin.

Mutta meille maan ihmisille on annettu Jumalan ilmoitus painetussa muodossa. Me seuraamme sen ohjeita ja perille mennään.

rene kirjoitti:

Kyllä on rasittavaa olla ikuinen etsijä. Kuin eläisi tyhjän päällä.

Yhtä en ymmärrä tuossa vastauksessasi.Kirjoitit:
"...mutta kun en todellakaan ikinä voisi keksiä mitään parempaa kuin Jumala, Jumala meissä kaikissa, on keksinyt!"

Vast.:Puhut Jumalasta, joka on keksinyt...jotakin ja kuitenkaan Hän ei ole sinulle persoona!?
Tämä filosofiasi lähentelee Sartrelaista ajattelua:
'..meidät on heitetty tänne universumiin oman onnemme nojaan..' Passiivimuotoinen ilmaisu, jossa Jumala kielletään. Kuitenkin jotakin tapahtuu, mutta aikaansaajaa ei tunnusteta. Aika mahdoton yhtälö, eikä se sinänsä voi olla mahdollista, että jotakin tapahtuu loogisesti, mutta ketään persoonaa ei ole takana. Silloin ei saisi puhua Jumalasta, vaan jumaluudesta tai energiasta. Silloin törmätään vain sellaiseen ongelmaan, että kaikilla asioilla näyttää olevan kuitenkin suunta ja tarkoitus, jota persoonaton energia ei voisi ohjailla tai saada aikaan.

Sanot vastustajaa EGO:ksi. Se on totta, sillä olemme langenneita ihmisiä ja luonnostamme valmiina kimppaan omien lihallisten halujemme mukaisesti, näin samalla liittoutuen meissä asuvan pahan kanssa. Juuri tämä 'suhde' pitää saada katkeamaan. Meillä se onnistuu kuolettamalla väärät halut Jeesuksen nimen ja Hengen avulla. Mutta miten te voitatte kiusaukset, kun teiltä puuttuu Jumalan voima sisimmästänne, kun kiellätte voiman antajan Jeesuksen Kristuksen. Mahdoton yhtälö. Siinä ei auta edes oletettu reinkarnaatiokaan.

Kunpa tulisit uskoon, kuten ex-teosofi Tuula Majabacka. Majabacka kuvaa kirjassaan Totuuden etsijän tie, kokemuksiaan, miten teosofian kahleista pääsi. (Aikamedia 2005)

Teosofia on sekauskonto, jossa on vaikutteita hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta, antiikin okkultismista ja kristinuskosta. Majabacka joutui teosofian piiriin jo lapsena. Isoisä oli teosofi ja kertoi jännittäviä tarinoita "aiemmista elämistään".

Sinä taidat sittenkin pelätä 'Isän' kohtaamista jo ajatuksissasikin.

Pohjimmiltaan tämä "rakastava, huolehtiva Isä" onkin kiihkouskovaisten villeissä unelmissa pelättävä hahmo, joka näyttää vääräuskoisille mistä kana pissii.

rene kirjoitti:

Pitäisikö minun hyväksyä sellainen erikoisuus, että Jumala ja Raamattu eivät kuuluisi erottamattomasti yhteen. Sehän on yleissivistyksen asia jo, että Raamattua pidetään Jumalan ilmoituksena. Tämähän on Yliopistojen teologien ensimmäinen asia.

Jos joku reinkarnaatiolainen väittää muuta, niin saahan sitä ainakin muiden hymyillä vienosti sisäänpäin, että on niitä näköjään sellaisiakin...erikoisuuksia.

Kirjoitit:
"Ymmärräthän toki että esim. Platonia ei voinut vaatia ajattelemaan kuten esim. Kant?"

Vast.: Kaiken tämän jälkeen kyselet ymmärrystäni! Filosofioita on melkein yhtä monta kuin filosofiakin ja puu/kivijumalia melkein yhtä monya kuin kansojakin, mutta ON VAIN YKSI ELÄVÄ LUOJA-JUMALA, joka ilmaisi itsensä ja tahtonsa juutalaiskansan kautta ja antoi profeettojen kautta meille Pyhät Kirjoitukset eli Raamatun.

Kierrelkää kehäänne vaikka miljardi vuotta, mutta Jumalan sana ja ilmoitus ei muutu. Teosofit, kivibuddhat, reinkarnaatiolaiset peräytyvät, kilpistyvät, tyrmistyvät ja joutuvat lopulta häpeään oppinsa kanssa, kun Jumala käy tuomiolle kaikkea valhetta ja eksytystä vastaan, ja myös niitä vastaan, jotka ovat nielaiseet valheopin koukut syvälle nieluunsa, eivätkä pääse vapaaksi, kun kieltävät Vapahtajan. Eikä auta selitykset, että 'kun minulla oli sellainen ja sellainen näkemys asiasta, että ihan ajattelin kehittyä hyväksi tässä ihan omin avuin..'

Kuka ne älylliset universumin maailmat on laskenut? Kaikki ovat toistaiseksi teoreettisia OLETTAMUKSIA, että täytyyhän niitä olla muitakin älyllisiä. Emme tiedä. Eikä sinulla ole oikeutta puhua, ikäänkuin Jumalan olisi muutettava jotakin, kun joku olettaa, että maailmoita on paljonkin.

Mutta meille maan ihmisille on annettu Jumalan ilmoitus painetussa muodossa. Me seuraamme sen ohjeita ja perille mennään.

>Sehän on yleissivistyksen asia jo, että Raamattua pidetään Jumalan ilmoituksena. Tämähän on Yliopistojen teologien ensimmäinen asia.

Voihan sitä pitää, mutta minä en pidä. Minulle se on ihmisen ilmoitus itselleen siitä miten ihminen Jumalan kokee. On toki tietenkin erittäin kiinnostavaa tarkastella onko VT:n Jahve todellakin myöhäinen myyttien aikaansaannos olennosta/olennoista joka edustaa avaruudesta tullutta muukalaisälyä.

Yliopistoissa teologit varmasti tietävät yhtä sun toista, mutta valitettavasti en ole kuullut että tiede olisi lähimainkaan todistanut Jumalan olemassaoloa (vaikka itse toki Jumalaan uskonkin). Sitten kun mennään esim. mormonien omaan yliopistoon (jos sellaisia on, ja miksei olisi), niin siellä paikalliset teologit tutkivat Mormonin kirjaa ja mormonismia ja siellä "yleisesti pidetään" sitten taas heidän katsomuksensa mukaista Jumalaa Mormonin kirjan innoittajana. Ja muslimeillahan on suorastaan koraanikouluja. Nämä uskonnot toki vielä sentään ymmärtävät Raamattuakin, mutta sitten kun mennään hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen, niin ollaan jo tosi kaukana juutalais-kristillisyys-islamista.

Jos omalla kohdallani olenkin päätynyt pääasiassa hylkäämään kaikki valmiit selitysmallit... niin ymmärrän toki että joillekuille Raamattu on se ainoa oikea Kirjojen Kirja, mutta toisaalta taas EN ymmärrä miten niin rajoittuneeseen vakaumukseen päädytään, koska oma polkuni kulki toisin. Enhän minä voi muuttua toiseksi ihmiseksi, enkä tunne siihen tarvettakaan, koska Jumala tulee omalla tavallaan esiin minussa juuri sellaisena kuin olen. Niinkuin se/hän tekee kaikissa olennoissa. Olisi syntien synti tehdä itsestään klooni jollekin toiselle ihmiselle tai olennolle. Ainutlaatuisuus jos mikä on Jumalan lahja (itselleen, itseensä, itsessään).

rene kirjoitti:

Kyllä on rasittavaa olla ikuinen etsijä. Kuin eläisi tyhjän päällä.

Yhtä en ymmärrä tuossa vastauksessasi.Kirjoitit:
"...mutta kun en todellakaan ikinä voisi keksiä mitään parempaa kuin Jumala, Jumala meissä kaikissa, on keksinyt!"

Vast.:Puhut Jumalasta, joka on keksinyt...jotakin ja kuitenkaan Hän ei ole sinulle persoona!?
Tämä filosofiasi lähentelee Sartrelaista ajattelua:
'..meidät on heitetty tänne universumiin oman onnemme nojaan..' Passiivimuotoinen ilmaisu, jossa Jumala kielletään. Kuitenkin jotakin tapahtuu, mutta aikaansaajaa ei tunnusteta. Aika mahdoton yhtälö, eikä se sinänsä voi olla mahdollista, että jotakin tapahtuu loogisesti, mutta ketään persoonaa ei ole takana. Silloin ei saisi puhua Jumalasta, vaan jumaluudesta tai energiasta. Silloin törmätään vain sellaiseen ongelmaan, että kaikilla asioilla näyttää olevan kuitenkin suunta ja tarkoitus, jota persoonaton energia ei voisi ohjailla tai saada aikaan.

Sanot vastustajaa EGO:ksi. Se on totta, sillä olemme langenneita ihmisiä ja luonnostamme valmiina kimppaan omien lihallisten halujemme mukaisesti, näin samalla liittoutuen meissä asuvan pahan kanssa. Juuri tämä 'suhde' pitää saada katkeamaan. Meillä se onnistuu kuolettamalla väärät halut Jeesuksen nimen ja Hengen avulla. Mutta miten te voitatte kiusaukset, kun teiltä puuttuu Jumalan voima sisimmästänne, kun kiellätte voiman antajan Jeesuksen Kristuksen. Mahdoton yhtälö. Siinä ei auta edes oletettu reinkarnaatiokaan.

Kunpa tulisit uskoon, kuten ex-teosofi Tuula Majabacka. Majabacka kuvaa kirjassaan Totuuden etsijän tie, kokemuksiaan, miten teosofian kahleista pääsi. (Aikamedia 2005)

Teosofia on sekauskonto, jossa on vaikutteita hindulaisuudesta, buddhalaisuudesta, antiikin okkultismista ja kristinuskosta. Majabacka joutui teosofian piiriin jo lapsena. Isoisä oli teosofi ja kertoi jännittäviä tarinoita "aiemmista elämistään".

Sinä taidat sittenkin pelätä 'Isän' kohtaamista jo ajatuksissasikin.

Minkä ihmeen takia pitäisi olla persoona voidakseen saada jotain aikaan? Minulle persoona on jotain mitä on olemassa ihmisissä kun heille on tarpeeksi kertynyt kokemuksia jotka muokkaavat heille tämän persoonan joka enimmäkseen on kimppu kieroutumia ja traumoja.

Persoona on inhimillinen. Persoona on puutteellinen. Miten voisin ikinä kuvitella sellaista kuin Jumala, missä on koko maailmankaikkeus, persoonalliseksi??? En ymmärrä. Mutta toisaalta voi toki pohtia että ehkäpä Jumala tulee persoonalliseksi meidän kauttamme. Mutta yksikään meistä, hänen/sen palasista, ei ole vastuussa koko universumin olemassaolosta.

En tule uskoon, koska olen jo uskossa. Uskoni lähti todellakin kehittymään noin 10-vuotiaana. Kyllä teillä k-uskovaisillakin kuulema on sellaisia etappeja uskonhistoriassanne että jokin tietty asia syvenee, joten on ihan turha väittää että minä se vain tässä "etsin" ja teille on kaikki jo valmista. En etsi mitään, sillä olen jo löytänyt. Syvennän vain löytämääni. Joitakin vuosia sitten esim. minulla oli sellainen uskonkokemus että yhtäkkiä tajusin ettei kristinuskolla ole minuun enää mitään pelotteluvaltaa (jos oli ollut alunperinkään). En pelkää helvettiä, en saatanaa. Helvettejä voi olla monenlaisia, mutta yksikään ei ole pysyvä. Saatanaa ei ole, saatanallisuutta voi toki olla ihmisessä.

Teosofina en pidä itseäni, sillä heillä on niitä näitä juttuja joihin en voi sanoa juuta enkä jaata. En pidä siitä että joku asia pitää vain fanaattisesti "uskoa", oli oppi mikä hyvänsä.

Hindu en ole, koska nähdäkseni ihmisinä olleet sielut eivät enää palaa eläintasolle (ellei sitten erittäin suuri karma aiheuta poikkeusta, esim. Hitlerin tapauksessa?) Buddhalaisuudessa kielletään niin pitkälle minkään pysyvän olemassaolo (mitään sielua ei siis ole), joten se ei oikein kolahda minulle. Viime aikoina olen lukenut gnostilaisia kirjoitelmia ja niissä on kaikenlaista mielenkiintoista, mutta dualismi eli ajatus taistelusta (valo/pimeys, hyvä/paha) on mielestäni useimmiten liian korostettu.

Jumala (eli vaikkapa Kristus, jos haluaa tätä sanaa käyttää) on kaikessa ja kaikissa. Mitä ihmeen pelättävää tässä on? Ja voi sitä Jumalaa sisällämme Isäksikin kutsua, jos se jotenkin lohduttaa. (Kaikkia ei tosin lohduta, jos on sattunut vaikkapa raiskaava ja pahoinpitelevä oma maallinen isä... Joten sen takia sinun ei pitäisi ihmisille kiukutella jos he eivät Isä-sanasta innostu!)

Heh, itseasiassa kun oikein ajattelen niin minulle on niin kaikki tässä ja nyt, että mitä etsittävää siinä on. Ei minun tarvitse odottaa huolesta sekaisena taivasta, eikä minun tarvitse ylvästellä siellä sun täällä että minäpä se uskonkin oikein ja olen taivaspaikan jo saamassa. Uskon miten uskon, se ei siitä miksikään muutu omilla kehuilla, eikä muiden parjauksillakaan.

Miltä tässä pitäisi kovasti koko ajan pelastua? Siltäkö että Jumala on meidät tänne laittanut saadakseen kokemuksia? Miten IHMEESSÄ minä voisin tällaisen katsantokannan kanssa pelätä, hävetä, syyllistyä, kerjätä Jumalalta taivaspaikkaa??? Mihin sen reinkarnaation sitten pitäisi auttaa? Mihin auto auttaa? Siihen että pääsee pisteestä A pisteeseen B. Elämät ovat kokemuksia, aineistonkeruuta, oppimista. Kyllähän ne tuolla idässäkin jaksavat vouhottaa valaistumisesta, eli yhtä kiire niilläkin on täältä pois. Ja eihän tämä aina niin herkkua ole. Mutta minusta on aikamoista epäkiitollisuutta Jumalaa kohtaan ettei nauti elämästään, vaan koko ajan vaan miettii miten olla ja sanoa että pääsisi täältä johonkin parempaan paikkaan.

Ja turha tätä on kai taas jatkaa. Jos sinä olet mänty, miksi haukkuisit minua siitä että olen koivu? Ja päinvastoin.

unski kirjoitti:

Pohjimmiltaan tämä "rakastava, huolehtiva Isä" onkin kiihkouskovaisten villeissä unelmissa pelättävä hahmo, joka näyttää vääräuskoisille mistä kana pissii.

Uusi termi:
"..kiihkouskovaisten villeissä unelmissa.."

Ainakin terminkeksijäksi sinusta olisi. Kunpa olisi vielä asialliseen keskusteluun ja sellaisen avaajaksi.

Qadesha kirjoitti:

>Sehän on yleissivistyksen asia jo, että Raamattua pidetään Jumalan ilmoituksena. Tämähän on Yliopistojen teologien ensimmäinen asia.

Voihan sitä pitää, mutta minä en pidä. Minulle se on ihmisen ilmoitus itselleen siitä miten ihminen Jumalan kokee. On toki tietenkin erittäin kiinnostavaa tarkastella onko VT:n Jahve todellakin myöhäinen myyttien aikaansaannos olennosta/olennoista joka edustaa avaruudesta tullutta muukalaisälyä.

Yliopistoissa teologit varmasti tietävät yhtä sun toista, mutta valitettavasti en ole kuullut että tiede olisi lähimainkaan todistanut Jumalan olemassaoloa (vaikka itse toki Jumalaan uskonkin). Sitten kun mennään esim. mormonien omaan yliopistoon (jos sellaisia on, ja miksei olisi), niin siellä paikalliset teologit tutkivat Mormonin kirjaa ja mormonismia ja siellä "yleisesti pidetään" sitten taas heidän katsomuksensa mukaista Jumalaa Mormonin kirjan innoittajana. Ja muslimeillahan on suorastaan koraanikouluja. Nämä uskonnot toki vielä sentään ymmärtävät Raamattuakin, mutta sitten kun mennään hindulaisuuteen ja buddhalaisuuteen, niin ollaan jo tosi kaukana juutalais-kristillisyys-islamista.

Jos omalla kohdallani olenkin päätynyt pääasiassa hylkäämään kaikki valmiit selitysmallit... niin ymmärrän toki että joillekuille Raamattu on se ainoa oikea Kirjojen Kirja, mutta toisaalta taas EN ymmärrä miten niin rajoittuneeseen vakaumukseen päädytään, koska oma polkuni kulki toisin. Enhän minä voi muuttua toiseksi ihmiseksi, enkä tunne siihen tarvettakaan, koska Jumala tulee omalla tavallaan esiin minussa juuri sellaisena kuin olen. Niinkuin se/hän tekee kaikissa olennoissa. Olisi syntien synti tehdä itsestään klooni jollekin toiselle ihmiselle tai olennolle. Ainutlaatuisuus jos mikä on Jumalan lahja (itselleen, itseensä, itsessään).

>Sehän on yleissivistyksen asia jo, että Raamattua pidetään Jumalan ilmoituksena. Tämähän on Yliopistojen teologien ensimmäinen asia.

Kommentoit lausettani:
"Voihan sitä pitää, mutta minä en pidä. Minulle se on ihmisen ilmoitus itselleen siitä miten ihminen Jumalan kokee."

Vast.:Edustat marginaaliryhmää maailmassa ja panteistisena teosofina vieläkin marginaalisempaa, että melkein lausuntosi arvovalta kutistuu lähes näkymättömiin, mutta voihan sitä nurkan takaa huudella vaikka kuinka äänekkästi ja luulla olevansa tärkeäkin vielä.

Kirjotit:
"Olisi syntien synti tehdä itsestään klooni jollekin toiselle ihmiselle tai olennolle. Ainutlaatuisuus jos mikä on Jumalan lahja"

Vast.: Päin vastoin. 'Vapauteen Kristus vapautti meidät'. Yksilöllisyys pääsee täyteen kukkaan vasta, kun yksilö vapautuu synnin kahleista ja omantunnon syytöksistä. Ei suinkaan ole kloonista kyse, jos yksilö uskoo Jeesukseen Vapahtajanaan.

Kirjoitit:
"Ainutlaatuisuus jos mikä on Jumalan lahja "

Vast.: Toisaalla kiellät Jumalan olevan persoona, mutta ainutlaatuisuus on kuitenkin Jumalan lahja!? Onko logiikkaa? Energiako niitä lahjoja jakaakin?

rene kirjoitti:

>Sehän on yleissivistyksen asia jo, että Raamattua pidetään Jumalan ilmoituksena. Tämähän on Yliopistojen teologien ensimmäinen asia.

Kommentoit lausettani:
"Voihan sitä pitää, mutta minä en pidä. Minulle se on ihmisen ilmoitus itselleen siitä miten ihminen Jumalan kokee."

Vast.:Edustat marginaaliryhmää maailmassa ja panteistisena teosofina vieläkin marginaalisempaa, että melkein lausuntosi arvovalta kutistuu lähes näkymättömiin, mutta voihan sitä nurkan takaa huudella vaikka kuinka äänekkästi ja luulla olevansa tärkeäkin vielä.

Kirjotit:
"Olisi syntien synti tehdä itsestään klooni jollekin toiselle ihmiselle tai olennolle. Ainutlaatuisuus jos mikä on Jumalan lahja"

Vast.: Päin vastoin. 'Vapauteen Kristus vapautti meidät'. Yksilöllisyys pääsee täyteen kukkaan vasta, kun yksilö vapautuu synnin kahleista ja omantunnon syytöksistä. Ei suinkaan ole kloonista kyse, jos yksilö uskoo Jeesukseen Vapahtajanaan.

Kirjoitit:
"Ainutlaatuisuus jos mikä on Jumalan lahja "

Vast.: Toisaalla kiellät Jumalan olevan persoona, mutta ainutlaatuisuus on kuitenkin Jumalan lahja!? Onko logiikkaa? Energiako niitä lahjoja jakaakin?

>Edustat marginaaliryhmää maailmassa ja panteistisena teosofina vieläkin marginaalisempaa, että melkein lausuntosi arvovalta kutistuu lähes näkymättömiin, mutta voihan sitä nurkan takaa huudella vaikka kuinka äänekkästi ja luulla olevansa tärkeäkin vielä.

Teosofiksi en voi itseäni kutsua koska en usko kaikkia heidän juttujaan. Luulin jo tehneeni tämän selväksi. Marginaalius sensijaan kieltämättä imartelee minua.

Koska minun vakaumukseeni kuuluu näkemys että kaikki lopulta oivaltavat totuuden ja pääsevät takaisin Jumalaan, minulla ei tarvitse olla arvovaltaa eikä tärkeyttä jolla "käännyttää" ihmiset nyt heti tässä paikassa. Oikeastaan voisin olla vaikka ihan hipihiljaa näkemyksistäni, mutta toisaalta kun ääneen pohdiskelu on hauskaa ja joskus joku voi jotain saadakin joistakin ajatuksistani, niin en viitsi laittaa kynttilää vakan alle.

>Toisaalla kiellät Jumalan olevan persoona, mutta ainutlaatuisuus on kuitenkin Jumalan lahja!? Onko logiikkaa? Energiako niitä lahjoja jakaakin?

Koska Jumala tietenkin voi olla mitä tahansa hän/se voisi periaatteessa olla persoonakin, mutta koska erillisyyttä ei oikeasti ole olemassa (se on vain täällä fyysisellä tasolla), niin me kaikki Jumalan solut olemme ne persoonat. Se Jumalan energia joka ei mahdu meihin ei voi persoonallinen olla, koska sillä ei ole kehoa! Näin minä sen koen.

Persoona on minun mielestäni sama kuin ego. Olisiko Jumala muka "saatana", sillä egohan ilmenee pahimmillaan saatanallisuutena? Enkä nyt puhu hirviömäisestä Jahvesta, vaan siitä ihan oikeasta Jumalasta jossa kaikki on, josta kaikki on, johon kaikki päätyy.

Oletat varmaan että persoona on sama kuin tietoisena oleminen? Meditaatiossa on mahdollista kokea persoonattomana olemista. Jos kerran ihminen voi edes sekunnin verran olla persoonaton (himoitsematon, vihaamaton, omimaton, ei-puolueellinen etc.) niin onhan se nyt kumma jos ei Jumala, kaiken mahdollisen kombinaatio, voi olla! Tietoisuus säilyy, vaikka persoona pantaisiinkin sivuun. Ei siis ole mitenkään mahdotonta että Jumala energiaksi, hengeksi ajateltuna voi olla hyvä, antaa lahjoja etc. Tietenkään ei voi ajatella tätä niinkuin hyvä ollaan tai lahjoja annetaan ihmisten kesken. Mutta kun sinä vaikkapa liikut luonnossa ja nautit siitä, eikö se ole lahja Jumalalta? Eikö se ole merkki Jumalan hyvyydestä? Ja näetkö sinä siinä jonkun persoonan ojentamassa käsivarret ojossa sinulle jotakin?

Ymmärrän tosin kyllä jos on kovin vaikea kuvitella asioita muuten kuin konkreettisen fyysisinä. Jos uskoon kuuluu sekin että on joku tuomiopäivä jolloin mädät ruumiitkin kiskotaan esiin haudoista, niin kovin materialistinen se usko on. Vaan minä kumminkin olen spiritualisti, ja sen vuoksi on kamalan vaikea selittää materialistille jotain energeettisiä tai hengellisiä juttuja joissa ei olla tekemisissä AINEEN kanssa. Tai sen iänikuisen persoonan. Persoona tarkoittaa naamiota. Olisiko Jumalalla muita "naamioita" kuin kaikki elävät olennot?

Qadesha kirjoitti:

Minkä ihmeen takia pitäisi olla persoona voidakseen saada jotain aikaan? Minulle persoona on jotain mitä on olemassa ihmisissä kun heille on tarpeeksi kertynyt kokemuksia jotka muokkaavat heille tämän persoonan joka enimmäkseen on kimppu kieroutumia ja traumoja.

Persoona on inhimillinen. Persoona on puutteellinen. Miten voisin ikinä kuvitella sellaista kuin Jumala, missä on koko maailmankaikkeus, persoonalliseksi??? En ymmärrä. Mutta toisaalta voi toki pohtia että ehkäpä Jumala tulee persoonalliseksi meidän kauttamme. Mutta yksikään meistä, hänen/sen palasista, ei ole vastuussa koko universumin olemassaolosta.

En tule uskoon, koska olen jo uskossa. Uskoni lähti todellakin kehittymään noin 10-vuotiaana. Kyllä teillä k-uskovaisillakin kuulema on sellaisia etappeja uskonhistoriassanne että jokin tietty asia syvenee, joten on ihan turha väittää että minä se vain tässä "etsin" ja teille on kaikki jo valmista. En etsi mitään, sillä olen jo löytänyt. Syvennän vain löytämääni. Joitakin vuosia sitten esim. minulla oli sellainen uskonkokemus että yhtäkkiä tajusin ettei kristinuskolla ole minuun enää mitään pelotteluvaltaa (jos oli ollut alunperinkään). En pelkää helvettiä, en saatanaa. Helvettejä voi olla monenlaisia, mutta yksikään ei ole pysyvä. Saatanaa ei ole, saatanallisuutta voi toki olla ihmisessä.

Teosofina en pidä itseäni, sillä heillä on niitä näitä juttuja joihin en voi sanoa juuta enkä jaata. En pidä siitä että joku asia pitää vain fanaattisesti "uskoa", oli oppi mikä hyvänsä.

Hindu en ole, koska nähdäkseni ihmisinä olleet sielut eivät enää palaa eläintasolle (ellei sitten erittäin suuri karma aiheuta poikkeusta, esim. Hitlerin tapauksessa?) Buddhalaisuudessa kielletään niin pitkälle minkään pysyvän olemassaolo (mitään sielua ei siis ole), joten se ei oikein kolahda minulle. Viime aikoina olen lukenut gnostilaisia kirjoitelmia ja niissä on kaikenlaista mielenkiintoista, mutta dualismi eli ajatus taistelusta (valo/pimeys, hyvä/paha) on mielestäni useimmiten liian korostettu.

Jumala (eli vaikkapa Kristus, jos haluaa tätä sanaa käyttää) on kaikessa ja kaikissa. Mitä ihmeen pelättävää tässä on? Ja voi sitä Jumalaa sisällämme Isäksikin kutsua, jos se jotenkin lohduttaa. (Kaikkia ei tosin lohduta, jos on sattunut vaikkapa raiskaava ja pahoinpitelevä oma maallinen isä... Joten sen takia sinun ei pitäisi ihmisille kiukutella jos he eivät Isä-sanasta innostu!)

Heh, itseasiassa kun oikein ajattelen niin minulle on niin kaikki tässä ja nyt, että mitä etsittävää siinä on. Ei minun tarvitse odottaa huolesta sekaisena taivasta, eikä minun tarvitse ylvästellä siellä sun täällä että minäpä se uskonkin oikein ja olen taivaspaikan jo saamassa. Uskon miten uskon, se ei siitä miksikään muutu omilla kehuilla, eikä muiden parjauksillakaan.

Miltä tässä pitäisi kovasti koko ajan pelastua? Siltäkö että Jumala on meidät tänne laittanut saadakseen kokemuksia? Miten IHMEESSÄ minä voisin tällaisen katsantokannan kanssa pelätä, hävetä, syyllistyä, kerjätä Jumalalta taivaspaikkaa??? Mihin sen reinkarnaation sitten pitäisi auttaa? Mihin auto auttaa? Siihen että pääsee pisteestä A pisteeseen B. Elämät ovat kokemuksia, aineistonkeruuta, oppimista. Kyllähän ne tuolla idässäkin jaksavat vouhottaa valaistumisesta, eli yhtä kiire niilläkin on täältä pois. Ja eihän tämä aina niin herkkua ole. Mutta minusta on aikamoista epäkiitollisuutta Jumalaa kohtaan ettei nauti elämästään, vaan koko ajan vaan miettii miten olla ja sanoa että pääsisi täältä johonkin parempaan paikkaan.

Ja turha tätä on kai taas jatkaa. Jos sinä olet mänty, miksi haukkuisit minua siitä että olen koivu? Ja päinvastoin.

Q .. sinulla on ongelma persoonakäsitteen määrittelemisessä, Jumalan persoonan. Se on tullut usein esiin kommenteissasi.

Kuvaan sinulle lyhyesti Jumalan persoonaa, jossa useat Raamatun ilmoituksen mukaiset persoonan piirteet menevät kauas ohi ihmisen persoonan rajojen ja kykyjen, tottakai, kun kyse on JUMALASTA.

Samantyyppisiä persoonakuvauksia kuin ihmisillä, mainitaan Jumalallakin toki olevan. Ellei näin olisi, saattaisi Jumala jäädä ihmisille liian etäiseksi persoonana ja Hänen tarkoituksensa tahtonsa ilmaisemisessa ihmiselle ei pääsisi toteutumaan, eikä menisi perille haluamallaan tavalla.
Nyt kuitenkin on syytä huomioida seuraavaa: että kun Raamattu puhuu Jumalan vihastumisesta, kostosta tai maksamisesta, niin voimme olla varmat, että näiden käsitteiden sisältö Jumalan ollessa kyseessä, on varmuudella erilainen tyypiltään ja asteeltaan, kuin vastaavat ominaisuudet ihmisellä ja niiden oikeutus on ehdoton moraalisen juridiikan kannalta.
Sanoopa Raamattu senkin, että Jumala on kateellinenkin, mutta millä tasolla:

Jaak.4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"? Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee."

Q..Tuossa on muuten oiva Raamatun realistinen kuvaus myös siitä, mitä tapahtuu näkymättömissä maailmoissa ihmisen ympärillä ja sisäisessä maailmassa. Eli meidän sisäinen tahtomme 'valtaistuin' on se kamppailun kohde ja me päätämme ihmisinä, (kukin uskonsa mukaan) kuka siellä sisällä hallitsee: "..mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee."

Meillä Pyhän Hengen kristityillä on voima vastustaa perkelettä, mutta esim. alkoholisti on jossain vaiheessa LUOVUTTANUT vallan viinanhimolle, eikä enää pysty kontrolloimaan sisäistä tahtomaailmaansa. Se tästä.

JUMALAN(jumalalliset) PERSOONAPIIRTEET RAAMATUSSA:

- kaikkivaltias, kaikkivoipa
- ajaton eli ikuinen, on aina ollut, on ja tulee olemaan. Ei sidottu aikaan.
- kaikkitietävä, näkee jo maailmankaikkeuden ja historian tulevaisuuden lopunkin. (On katsonut ohjaamansa videon jo loppuun ja tietää lopunkin -:) Miten turvallista.
- ehdoton absoluutti oikeudenmukaisuudessa. Hän ei kuitenkaan välttämättä Tuomarina vihellä (väärääkään) peliä poikki, ennenkuin ko. peli on pelattu määrättyyn pisteeseen saakka.
- ehdoton, pyyteetön rakkaus, vaikka on tietysti kohteliasta arvostaa tuota rakkautta sanomalla KIITOS PALJON!, jos saa sitä kokea ja ymmärtää vastaanotetun hyvyyden arvon, kuten esim. Q kauniilla metsäpolulla voisi kokea kauneuden arvon.
- ehdottoman totuudellinen. Totuudellinen alusta loppuun ja lopusta alkuun, niin ettei kukaan voi sanoa missään asiassa Hänen olleen puolueellinen johonkin suuntaan."Mt 5:45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin." Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että lahjat ja siunaukset jakaantuisivat tasan kaikille, kaikissa olosuhteissa, joissa esim. Jumala on työnnetty syrjään.

- Täydellinen rakkaus, ja täydellinen rakkaudessaan

Tässä joitakin Raamatusta löydettyjä ominaisuuksia, jotka toimivat VAIN persoonallisen Jumalan yhteydessä.

Q..olisi tärkeää tunnustaa Luoja-Jumalan jumalallinen persoona, päästään lähemmäksi Isä-Luojaa, jota ei tarvitse pelätä, jos on 'paennut' turviinsa, helmaansa, kainaloonsa, käsovarsilleen jne....Daidadaa.....Halleluja-:)

No, no rene, koeta välttää hihhuloimista yleisellä foorumilla...

Jer 9:24 vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.

rene kirjoitti:

Q .. sinulla on ongelma persoonakäsitteen määrittelemisessä, Jumalan persoonan. Se on tullut usein esiin kommenteissasi.

Kuvaan sinulle lyhyesti Jumalan persoonaa, jossa useat Raamatun ilmoituksen mukaiset persoonan piirteet menevät kauas ohi ihmisen persoonan rajojen ja kykyjen, tottakai, kun kyse on JUMALASTA.

Samantyyppisiä persoonakuvauksia kuin ihmisillä, mainitaan Jumalallakin toki olevan. Ellei näin olisi, saattaisi Jumala jäädä ihmisille liian etäiseksi persoonana ja Hänen tarkoituksensa tahtonsa ilmaisemisessa ihmiselle ei pääsisi toteutumaan, eikä menisi perille haluamallaan tavalla.
Nyt kuitenkin on syytä huomioida seuraavaa: että kun Raamattu puhuu Jumalan vihastumisesta, kostosta tai maksamisesta, niin voimme olla varmat, että näiden käsitteiden sisältö Jumalan ollessa kyseessä, on varmuudella erilainen tyypiltään ja asteeltaan, kuin vastaavat ominaisuudet ihmisellä ja niiden oikeutus on ehdoton moraalisen juridiikan kannalta.
Sanoopa Raamattu senkin, että Jumala on kateellinenkin, mutta millä tasolla:

Jaak.4:4 Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"? Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon". Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee."

Q..Tuossa on muuten oiva Raamatun realistinen kuvaus myös siitä, mitä tapahtuu näkymättömissä maailmoissa ihmisen ympärillä ja sisäisessä maailmassa. Eli meidän sisäinen tahtomme 'valtaistuin' on se kamppailun kohde ja me päätämme ihmisinä, (kukin uskonsa mukaan) kuka siellä sisällä hallitsee: "..mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee."

Meillä Pyhän Hengen kristityillä on voima vastustaa perkelettä, mutta esim. alkoholisti on jossain vaiheessa LUOVUTTANUT vallan viinanhimolle, eikä enää pysty kontrolloimaan sisäistä tahtomaailmaansa. Se tästä.

JUMALAN(jumalalliset) PERSOONAPIIRTEET RAAMATUSSA:

- kaikkivaltias, kaikkivoipa
- ajaton eli ikuinen, on aina ollut, on ja tulee olemaan. Ei sidottu aikaan.
- kaikkitietävä, näkee jo maailmankaikkeuden ja historian tulevaisuuden lopunkin. (On katsonut ohjaamansa videon jo loppuun ja tietää lopunkin -:) Miten turvallista.
- ehdoton absoluutti oikeudenmukaisuudessa. Hän ei kuitenkaan välttämättä Tuomarina vihellä (väärääkään) peliä poikki, ennenkuin ko. peli on pelattu määrättyyn pisteeseen saakka.
- ehdoton, pyyteetön rakkaus, vaikka on tietysti kohteliasta arvostaa tuota rakkautta sanomalla KIITOS PALJON!, jos saa sitä kokea ja ymmärtää vastaanotetun hyvyyden arvon, kuten esim. Q kauniilla metsäpolulla voisi kokea kauneuden arvon.
- ehdottoman totuudellinen. Totuudellinen alusta loppuun ja lopusta alkuun, niin ettei kukaan voi sanoa missään asiassa Hänen olleen puolueellinen johonkin suuntaan."Mt 5:45 että olisitte Isänne lapsia, joka on taivaissa; sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin." Tämä ei tarkoita tietenkään sitä, että lahjat ja siunaukset jakaantuisivat tasan kaikille, kaikissa olosuhteissa, joissa esim. Jumala on työnnetty syrjään.

- Täydellinen rakkaus, ja täydellinen rakkaudessaan

Tässä joitakin Raamatusta löydettyjä ominaisuuksia, jotka toimivat VAIN persoonallisen Jumalan yhteydessä.

Q..olisi tärkeää tunnustaa Luoja-Jumalan jumalallinen persoona, päästään lähemmäksi Isä-Luojaa, jota ei tarvitse pelätä, jos on 'paennut' turviinsa, helmaansa, kainaloonsa, käsovarsilleen jne....Daidadaa.....Halleluja-:)

No, no rene, koeta välttää hihhuloimista yleisellä foorumilla...

Jer 9:24 vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.

>- ajaton eli ikuinen, on aina ollut, on ja tulee olemaan. Ei sidottu aikaan.

Eli persoonaton. Ja juuri tuollaisia kokemuksia ajattomuudesta ja ikuisuudesta ihminen voi saada meditoidessa. Joku voi niinä hetkinä kokea olevansa yhteydessä Jumalaan.

Pointti on siinä että en minä ymmärrä miten mikään muuttuisi miksikään siitä että lähtee ihmistämään ja inhimillistämään Jumalaa. Koska hän/se on kaikki mitä on ja voi olla ja tulee olemaan, väistämättä myös ihminen on siinä mukana. Sitä kautta Jumala voi olla ihminenkin, koska ihmisen kautta ilmenee ihmismäisenä.

Maailma on välillä ankea ja hurja paikka, mutta koen että tämä kaikki kuitenkin on oikein ja rikastaa Jumalan tietoisuutta. Minkä takia yrittäisin paeta Jumalaa Jumalan "syliin" tai "helmojen alle"? Nimenomaan jos ajatellaan noita VT:n Jahven ominaisuuksia, niin se on vähän sama kuin juoksisi suden suuhun ja etsisi sieltä sitä turvaa.

Jumala on karmea ja Jumala on rakastava. Jumala on ihan kaikkea, mutta me jokainen voimme valita mitä piirteitä haluamme korostaa. Minua nyt sattuu kiehtomaan se persoonaton, sanoisimmeko vaikkapa LÄSNÄOLO, eniten. Se missä ei ole mitään tarvetta kiukutella (sen paremmin minun kuin Jumalankaan) tai paijata ketään. Jos kaipaan lohtua Jumalalta, etsin lohtua ihmiseltä. Jumala toimii hänessä, koska Jumala on kaikessa. Tai sitten vaikka sieltä luonnosta. Voihan siellä sitten olla "Jumalan sylissä", jos sellainen symboliikka miellyttää.

Ehkäpä kysymys on makuasioista.

***

Olen kumminkin saanut jotain kommenteistasi, koska aloin ajatella tässä kirjoitellessani että jos en kaipaa kristillistä taivasta (kun en usko että mikään voisi olla ikuista), niin enpä kaipaa valaistumistakaan. Reinkarnaatio-oppia tutkiessani en ole kauheasti sitä valaistumista mietiskellyt, kun se tuntuu niin kaukaiselta asialta tässä vaiheessa.

Minulla ei ole mikään kiire minnekään. En kaipaa, en kristillistä pelastusta, enkä myöskään minkään muunkaan sorttista pelastusta jonka jälkeen tämä mainen elämä olisi finito. Tämä ajatus on aika vapauttava.

Eikä se nyt tarkoita että pitää elää kuin sika lätissä, vaan että todellakin Jumala saa minun kauttani rauhassa nautiskella tästä ihmisenä olemisesta.

Qadesha kirjoitti:

>- ajaton eli ikuinen, on aina ollut, on ja tulee olemaan. Ei sidottu aikaan.

Eli persoonaton. Ja juuri tuollaisia kokemuksia ajattomuudesta ja ikuisuudesta ihminen voi saada meditoidessa. Joku voi niinä hetkinä kokea olevansa yhteydessä Jumalaan.

Pointti on siinä että en minä ymmärrä miten mikään muuttuisi miksikään siitä että lähtee ihmistämään ja inhimillistämään Jumalaa. Koska hän/se on kaikki mitä on ja voi olla ja tulee olemaan, väistämättä myös ihminen on siinä mukana. Sitä kautta Jumala voi olla ihminenkin, koska ihmisen kautta ilmenee ihmismäisenä.

Maailma on välillä ankea ja hurja paikka, mutta koen että tämä kaikki kuitenkin on oikein ja rikastaa Jumalan tietoisuutta. Minkä takia yrittäisin paeta Jumalaa Jumalan "syliin" tai "helmojen alle"? Nimenomaan jos ajatellaan noita VT:n Jahven ominaisuuksia, niin se on vähän sama kuin juoksisi suden suuhun ja etsisi sieltä sitä turvaa.

Jumala on karmea ja Jumala on rakastava. Jumala on ihan kaikkea, mutta me jokainen voimme valita mitä piirteitä haluamme korostaa. Minua nyt sattuu kiehtomaan se persoonaton, sanoisimmeko vaikkapa LÄSNÄOLO, eniten. Se missä ei ole mitään tarvetta kiukutella (sen paremmin minun kuin Jumalankaan) tai paijata ketään. Jos kaipaan lohtua Jumalalta, etsin lohtua ihmiseltä. Jumala toimii hänessä, koska Jumala on kaikessa. Tai sitten vaikka sieltä luonnosta. Voihan siellä sitten olla "Jumalan sylissä", jos sellainen symboliikka miellyttää.

Ehkäpä kysymys on makuasioista.

***

Olen kumminkin saanut jotain kommenteistasi, koska aloin ajatella tässä kirjoitellessani että jos en kaipaa kristillistä taivasta (kun en usko että mikään voisi olla ikuista), niin enpä kaipaa valaistumistakaan. Reinkarnaatio-oppia tutkiessani en ole kauheasti sitä valaistumista mietiskellyt, kun se tuntuu niin kaukaiselta asialta tässä vaiheessa.

Minulla ei ole mikään kiire minnekään. En kaipaa, en kristillistä pelastusta, enkä myöskään minkään muunkaan sorttista pelastusta jonka jälkeen tämä mainen elämä olisi finito. Tämä ajatus on aika vapauttava.

Eikä se nyt tarkoita että pitää elää kuin sika lätissä, vaan että todellakin Jumala saa minun kauttani rauhassa nautiskella tästä ihmisenä olemisesta.

Kirjoitit näin lainaten lausettani:

>- ajaton eli ikuinen, on aina ollut, on ja tulee olemaan. Ei sidottu aikaan.

Eli persoonaton. Ja juuri tuollaisia kokemuksia ajattomuudesta ja ikuisuudesta ihminen voi saada meditoidessa. Joku voi niinä hetkinä kokea olevansa yhteydessä Jumalaan.

Vast.:
Ikuinen Jumala-käsite ei suinkaan sulje pois persoonaa. Miten sulkisikaan? Ikuinen persoona, joka on aina ollut, on ja tulee olemaan.

Jumalan persoonasta olen saanut kokemukseni rukoillessani. Läsnäolon tuntu on voimakas ja rauhoittava.

Meditoinnissa olen kuullut, että yhteyden saa siinäkin henkiin, mutta millaisiin? Riivaajiin ja valheen henkiin.

Kirjoitit:
"Pointti on siinä että en minä ymmärrä miten mikään muuttuisi miksikään siitä että lähtee ihmistämään ja inhimillistämään Jumalaa"

Vast.: Et voikaan ymmärtää. Vasta Jumalan kohtaaminen tuo muutoksen. Olet 'vanhan ihmisen' hallitsemassa tilassa. Enhän minä inhimillistä Jumalaa, jos sanon, että Hän on Kaikkivaltias, Kaikkitietävä, Iankaikkinen Isä. Millään ihmisellä ei ole näitä ominaisuuksia.

Ajattelepa kristillistä Taivasta:

- Oma kaunis täydellinen tila kaikilla, josta Jeesus sanoi ennen paluutaan Taivaaseen, '..minä menen valmistamaan teille sijaa eli paikkaa..'
- Täydellinen kauneuden väriskaala.
- Kadut puhtaan kullan kaltaisia. Portit helmiä.
- Ikuinen virta ja elämän puu, jossa täydellisiä hedelmiä.
- Rauhaa, rauhaa, ja ikuisten salaisuuksien tutkimista ja Jumalan galaxien tuntemusta.
- Ikuinen kirkastettu ruumis, joka on vieläpä tunnistettavissa.
- täydellistä musiikkia, omat soittimet..jne
- Jumalan täydellisyyden ja läsnäolon tuntu.

Minä ainakin jo kaipaan sinne täydellisyyteen.

Paavalikin sanoi, että niin täydellistä on meille valmistettu, ettemme suinkaan tiedä kaikkea:

1.Kor.2:6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut-sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet- vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti."

Hyvä huomata, ettei luonnollinen ihminen voikaan ymmärtää hengellisyyden piiriin kuuluvia asioita, Raamattua yms. koska ne on tutkisteltava hengellisesti eli pitää omata Pyhä Hneki.

Jos sinua kiinnostaa Jumalan läsnäolo, niin uskallatko mietiskelyssä kokeilla lähestyä Jeesusta, vaikkapa kokeilumielessä.(kun, et ole varma vielä) Kyllä Jumala rehellisen kokeilijan kestää. Onnea yritykselle, jos siihen rohkenet ryhtyä. Minä ainakin kehoitan siihen sinua, koska olet ilmoittautunut vapaan, ennakkoluulottomien ajattelijoiden (ja kenties kokeilijoidenkin) rivistöön.

Kirjoitit:
"En kaipaa, en kristillistä pelastusta, enkä myöskään minkään muunkaan sorttista pelastusta jonka jälkeen tämä mainen elämä olisi finito. Tämä ajatus on aika vapauttava. "

Vast.: Minulle uskoontulo, Jeesukseen pako oli taas vapauttava uuden elämän alku, jota on kestänyt yli 30v.

rene kirjoitti:

Kirjoitit näin lainaten lausettani:

>- ajaton eli ikuinen, on aina ollut, on ja tulee olemaan. Ei sidottu aikaan.

Eli persoonaton. Ja juuri tuollaisia kokemuksia ajattomuudesta ja ikuisuudesta ihminen voi saada meditoidessa. Joku voi niinä hetkinä kokea olevansa yhteydessä Jumalaan.

Vast.:
Ikuinen Jumala-käsite ei suinkaan sulje pois persoonaa. Miten sulkisikaan? Ikuinen persoona, joka on aina ollut, on ja tulee olemaan.

Jumalan persoonasta olen saanut kokemukseni rukoillessani. Läsnäolon tuntu on voimakas ja rauhoittava.

Meditoinnissa olen kuullut, että yhteyden saa siinäkin henkiin, mutta millaisiin? Riivaajiin ja valheen henkiin.

Kirjoitit:
"Pointti on siinä että en minä ymmärrä miten mikään muuttuisi miksikään siitä että lähtee ihmistämään ja inhimillistämään Jumalaa"

Vast.: Et voikaan ymmärtää. Vasta Jumalan kohtaaminen tuo muutoksen. Olet 'vanhan ihmisen' hallitsemassa tilassa. Enhän minä inhimillistä Jumalaa, jos sanon, että Hän on Kaikkivaltias, Kaikkitietävä, Iankaikkinen Isä. Millään ihmisellä ei ole näitä ominaisuuksia.

Ajattelepa kristillistä Taivasta:

- Oma kaunis täydellinen tila kaikilla, josta Jeesus sanoi ennen paluutaan Taivaaseen, '..minä menen valmistamaan teille sijaa eli paikkaa..'
- Täydellinen kauneuden väriskaala.
- Kadut puhtaan kullan kaltaisia. Portit helmiä.
- Ikuinen virta ja elämän puu, jossa täydellisiä hedelmiä.
- Rauhaa, rauhaa, ja ikuisten salaisuuksien tutkimista ja Jumalan galaxien tuntemusta.
- Ikuinen kirkastettu ruumis, joka on vieläpä tunnistettavissa.
- täydellistä musiikkia, omat soittimet..jne
- Jumalan täydellisyyden ja läsnäolon tuntu.

Minä ainakin jo kaipaan sinne täydellisyyteen.

Paavalikin sanoi, että niin täydellistä on meille valmistettu, ettemme suinkaan tiedä kaikkea:

1.Kor.2:6 Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme, sitä, jota ei kukaan tämän maailman valtiaista ole tuntenut-sillä jos he olisivat sen tunteneet, eivät he olisi kirkkauden Herraa ristiinnaulinneet- vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut;
ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti.
Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti."

Hyvä huomata, ettei luonnollinen ihminen voikaan ymmärtää hengellisyyden piiriin kuuluvia asioita, Raamattua yms. koska ne on tutkisteltava hengellisesti eli pitää omata Pyhä Hneki.

Jos sinua kiinnostaa Jumalan läsnäolo, niin uskallatko mietiskelyssä kokeilla lähestyä Jeesusta, vaikkapa kokeilumielessä.(kun, et ole varma vielä) Kyllä Jumala rehellisen kokeilijan kestää. Onnea yritykselle, jos siihen rohkenet ryhtyä. Minä ainakin kehoitan siihen sinua, koska olet ilmoittautunut vapaan, ennakkoluulottomien ajattelijoiden (ja kenties kokeilijoidenkin) rivistöön.

Kirjoitit:
"En kaipaa, en kristillistä pelastusta, enkä myöskään minkään muunkaan sorttista pelastusta jonka jälkeen tämä mainen elämä olisi finito. Tämä ajatus on aika vapauttava. "

Vast.: Minulle uskoontulo, Jeesukseen pako oli taas vapauttava uuden elämän alku, jota on kestänyt yli 30v.

>Meditoinnissa olen kuullut, että yhteyden saa siinäkin henkiin, mutta millaisiin? Riivaajiin ja valheen henkiin.

Voin lohduttaa että yhtään henkeä en ole koskaan kokenut kun olen hiljentynyt eli antanut VERBAALISEN ajattelun hiljetä.

Tuo on kyllä minulle loputon ihmettelyn aihe että mistä te k-uskovaiset saatte AINA ne henget ja riivaajat kimppuunne? Hakeutuvatko kaltaiset kaltaistensa seuraan?

Parhaimmissa med.kokemuksissani olen kokenut rakkautta sekä sisäistä kultaista valoa. Enpä tullut siinä mitään henkiä ajatelleeksi sen kummemmin.

Ehkäpä persoonaa korostavat näkevät henkiä ja kaikenlaisia olentoja, minulle kun kaiken huippu ja ylin olemustaso on olla persoonaton, taitavat sitten öhkömönkiäiset kiertää minut kaukaa.

Ihmisen ulkoinen todellisuus ilmentää ihmisen sisäistä todellisuutta. Sen takia joskus vähän pelottaa teikäläiset uskovaiset silloin kun alatte oikein innoissanne puhua saatanasta ja riivaajista ja sen sellaisesta. Ehkä se vaan olisi parempi olla teikäläisten kanssa puhumatta että en yllytä teitä kiihkotiloihin.