Suhteet Putinin Venäjään pysyy kylmänä

Venäjän sikailua on katsottu sormien läpi suomettuneessa Suomessa.
Se aika oli ja meni.

Rusnyat on vaan rusnya

Suomalaiset ei ole koskaan luottaneet venäläisiin, ilmiöllä on pitkät vuosisataiset juurensa. Ryssällä on aina ollut ketunhäntä kainalossa Suomessa liikkuessaan, se on sitä isovenäläistä mentaliteettia, meille vastenmielinen arvomaailma ja hallinto- sekä oikeusjärjestelmä.

Ruotsin ja Pohjoismaiden kanssa jaetaan samat arvot, mistä johtuen luottamus sopimuksiin on aivan eri pohjalla. Lopulta kaikki valtiot toimivat kuitenkin itsekkäästi omat edut turvaten, minkä viime sodissa saimme kokea. Tuki ja apu on Suomelle aina lännessä ja uhka idässä, mikään ei ole muuttunut.

>Jotku ilmeisesti haaveilee suhteiden palauttamisesta sormia napsauttamalla, kunhan saadaan vaihdettua Suomen valtiojohto.

Mikä parasta, näillä heppuleilla ei ole mitään hajua, keitä Suomen valtionjohtoon vaihdettaisiin. Vaihtaa pitäisi kovasti, mutta ei ole nimiä jotka sinne istuisivat.

Litteän Maan Turtsun ihailua on paljastunut kyllä, mutta velkapakolainen on niin äärimmäisen nolo tyyppi että sen nimi tulee mainituksi vain vahingossa tai Pyhän Hengen vallassa.

Suomen valtiojohto vaihdetaan vaaleilla, sen lähtemisissä ja tulemisissa ei ole mitään epäselvää.

Sen sijaan Suomen ja Venäjän suhteet eivät voi lähteä paranemaan ennen kuin Venäjällä nykyjohtaja (vallan kahvassa koko 2000-luvun) vaihtuu. Luottamus hänen tekoihinsa ja sanoihinsa - kuten myös siihen, että hän olisi vaaleilla vaihdettavissa - on Suomessa, Euroopassa ja maailmassa, Venäjä mukaan lukien, pyöreä nolla.

"Mikään hallitus tai presidentti ei tule muuttamaan Suomen nykyistä linjaa Venäjän suhteen. Ainut tie siihen on Venäjän vallan vaihtuminen ja perusteellinen pyykinpesu tai ainakin edes jonkinlainen tahranpoisto."

Ei se ihan noinkaan mene. Jos Putin lopettaa sodan ja säilyy vallassa, niin kyllä häneen taas jonkinlainen progmaattinen suhde luodaan. Ei toki mitään luottamusta, mutta sellainen, että Itä-rajan asioita voidaan taas hoitaa ja mm. yhteyistyötä Karjalaan, Saimaan kanavan turvallisuutta ja ehkä jotain puu/lannoitekauppaa. Ei tuo Itärajan sulku ole Suomelle halpaa, vaikka asiaa ei Helsingissä ymmärretäkään.

>Se "luottamus", jota ylistimme YYA-politiikan aikaan oli painostuksen alaista pakkopullaa, poliittinen ja sotilaallinen asetelma on nyt aivan eri kuin sodanjälkeisessä Suomessa.

Sen verran tarkentaisin tähän, että tiettyä aitoa luottamusta oli varmaan siihen, että Neukkulaa johtanut kollegio ei lähtisi kovin riskaabeleihin seikkailuihin, jollainen Suomen valtaaminen todennäköisine vastarintoineen tietenkin olisi ollut. Nythän mitään kollegiota ei siellä ole, ellei sellaiseksi lasketa sitä että diktaattorin asema on todennäköisesti heikentynyt ja vastaavasti muiden voimatekijöiden rooli vahventunut. Mutta tämä ei ole järjestelmän lakiin pohjautuva ominaisuus kuten Neuvostoliiton johtamismalli oli.

Kyllähän meillä median tunnelmat vähän kerrallaan vapautuivat aika tavalla kun Kekkonen oli poistunut kartalta, vaikka se naapuri oli ihan sama kuin ennenkin. Tosin heikkenemässä, mutta se oli valtionsalaisuus.

Paljonhan Euroopassa puhutaan että Putinin kanssa pitäisi pitää yhteyttä, miksi ei Suomi voisi olla siinä asiassa eturintamassa? Sen jälkeen kun koko Ukraina siirtyy Venäjän hallintaan, niin puhuttavaa on aika vähän.

YYA-aikaan Suomi suomettui Neuvostoliiton pelosta. Nyt Suomi suomettuu USA:n (Trumpin) pelosta. Ehkä joskus tulevaisuudessa me suometumme Kiinan pelosta.

On naurettavaa kuvitella, että maailman perustassa olisi voimassa jonkinlaiset muut säännöt kuin vahvemman oikeus. Meidän rauhan tae on se, että sodan hinta vahvemmille on huomattavasti suurempi kuin sen hyöty niille.. Eli näidenkin maiden on edullisempaa elää rauhassa ja kunnioittaa kv. sopimuksia kuin aloittaa sotia. Mutta se ei ole sama asia kuin että vahvoja toimijoita ei olisi tai heillä itsekkäitä motiiveja.

Suomessa on Nato-jäsenyyden myötä syntynyt ihmeellinen pullistelu-asenne. Aiempi kunnioitus maailman realiteetteihin on unohtunut ja ego pöhöttynyt jo silla tasolle, että valtiovaltakin haikailee jo ydinaseita. Suomi on pienempi kuin Pietarin kaupunki, eikä meillä ole todellista voimaa vaikuttaa muuhun kuin sodan kalleuteen hyökkääjälle. Tappio kulutussodassa Venäjää vastaan olisi varma.

Orpon oikeistohallitus on siirtynyt Naton selän taakse huutelemaan ja nyt on pupu pöksyissä, kun se nato-karhu ei ehkä olekaan kuin hieno kulissi.

Pitää muistaa että rusnyat ei edes Euroopalaisia ja kuulu Eurooppaan vaan ovat mongolien sekajätteen jälkeläisiä eli rusnya ja jo seki tekee sen että rajat ovat kiinni

Eikä rajat voida avata satoihin vuosiin ku jo nytkin EUN hygienia ja tartunta ja jäte ja haju laitoin sen kieltää Sillä rusnya on vaan rusnya. Niilä ei oo edes lämmintä vettä pesuun ja saippuaa ja shampoota pesuun ja ne rusnot haisee 2km vastatuuleen.

Koskas Igor kävit viimex pesulla ku ei oo lämmintä vettä pesuun ja saippuaa ja shampoota?? Pietarissa haisee. Onkos se jo niin että se kotoinen haju siellä on niinku teidän ominais haju vai ole jo siihen tottunut. Kerropas nyt tänne päin siitä rusnya Pietarista

Suomihan siitä kärsii, Venäjälle näin pieni valtio on aika yhdentekevä, et onko Suomea vai ei.

Venäjän, naapurimme, kanssa pääsemme joskus jonkinlaisiin pragmaattisiin suhteisiin, jotka jopa epäilemättä koituvat kansalaistasolla hyödyksi jos huviksikin.

Sen sijaan Putleria ei pelasta mikään. Hänen aurinkonsa on aikaa sitten laskenut.

Aloittaja on siinä oikeassa, ettei suhteet palaudu sormia napsauttamalla, Venäjällä ei ole tarvetta Suomi suhteille.
Suomen ajama itsemurhapolitiikka on yksin syyllinen ja jos suhteita halutaan, aloitteen pitää tulla lännestä itään.

Niin.

Pitääkin vaihtaa venäjän valtiojohto, hallintokulttuuri, lainsäädäntö, kansanluonne ja osa kansasta. Tuota viimeistä Putin toki Ukrainassa jo hoitaakin ainakin yliluonnollisen poistuman osalta.