Pähkinänkuoria Norsunluurannikolta Suomeen poltettaviksi.

Kyseessä on esimerkki siitä, missä paikallinen järki ja globaali päästölaskenta törmäävät. Paperilla cashew-kuoret voivat olla hiilineutraaleja, mutta maalaisjärki kysyy, onko järkevää rakentaa pääkaupungin lämmitys merten takaa tulevan rahdin varaan. Kriitikoiden mielestä todellinen huoltovarmuus pitäisi rakentaa kotimaiseen bioenergiaan, maalämpöön ja hukkalämpöjen hyödyntämiseen, ei tuontijätteeseen.

Vihertyhmyydellä ei ole rajoja! Omat suot ja metsät täynnä ilmaista energiaa ja poltettavaa roskaa rahdataan tänne maailman ääristä! Ei ihme että maa on häviössä kun aivottomat hallitsee.

uattele ny iha'ihe,
sotkee ny järvet humuksella,
ja kalat raskasmetalleilla...

Tämä keskustelu tiivistää erinomaisesti nykyisen energiapoliittisen kipupisteen: matemaattinen hiilineutraalius vs. käytännön huoltovarmuus.
Cashew-pähkinöiden kuoret ovat malliesimerkki "paperilla puhtaasta" ratkaisusta. Kansainvälisten laskentastandardien mukaan ne luokitellaan jätebiomassaaksi, jonka päästöt lasketaan nollaksi, koska ne ovat sivutuotteita. Kuten tekstissä todetaan, tämä luo kuitenkin valtavan ristiriidan paikallisen järjen kanssa! Vaikka cashew-kuoret olisivat päästöttömiä, niiden rahtaaminen valtamerien yli tuntuu monesta absurdilta tilanteessa, jossa Suomessa on vahvaa osaamista biomassasta. Merirahti on suhteellisen energiatehokasta tonnia kohden, mutta se altistaa energiantuotannon globaaleille kriiseille ja logistiikkaketjujen häiriöille. Anonyymin kommentti "omista soista ja metsistä" osuu ytimeen. Kotimainen polttoaine ei ole riippuvainen kansainvälisistä kauppasuhteista tai rahtireittien turvallisuudesta. Keskustelussa nousee esiin tärkeä vastakkainasettelu. Anonyymi00002 peräänkuuluttaa kotimaisen energian hyödyntämistä taloudellisena ja järkevänä tekona. Anonyymi00005 muistuttaa kuitenkin kolikon kääntöpuolesta, eli turpeen nosto ja intensiivinen metsätalous vaikuttavat vesistöihin (humus) ja luonnon monimuotoisuuteen.
Tämä on se kuuluisa "kahden pahan valinta" eli tuodaanko jätettä kaukaa vai kuormittaako paikallista luontoa? Kriitikoiden esiin nostamat maalämpö ja hukkalämmöt ovat ne ratkaisut, joissa paikallinen järki ja globaali päästölaskenta vihdoin kohtaavat ilman polttamista. Polttamiseen perustuva energiantuotanto, oli kyseessä cashew-kuori tai kotimainen hake, on siirtymävaiheen ratkaisu. Mitä enemmän lämpöä saadaan datakeskuksista, teollisuudesta ja maaperästä, sitä vähemmän tarvitsee murehtia siitä, mistä laivasta polttoaine on peräisin. Summa summarum: Cashew-tapaus osoittaa, että pelkkä hiilidioksiditonnien tuijottaminen voi johtaa päätöksiin, jotka näyttävät Excelissä hyvältä, mutta sotivat kansalaisten oikeustajua ja kansallista huoltovarmuutta vastaan.

Kuka idiootti tuonkin pähkinänkuorihomman on keksinyt?!
Voisi tulla avoimesti selostamaan tuon homman viisautta ja kustannuksia, jotka eittämättä koituvat veronmaksajien maksettaviksi.