Jokainen infernalisti voi kysyä itseltään, pulppuileeko hänen sisikunnassaan ilo hänen ajatellessaan viimeistä tuomiota ja helvettiin joutuvia ihmisiä. Jos näin ei käy, kuinka tämä käy yksiin rakkauden kanssa – rakkauden, joka "ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa"?
Olen kuullut tai lukenut jonkun infernalistin sanovan, ettei hän iloitse ajatuksesta, että ihmisiä joutuu helvettiin.
Miksi ihmeessä ei?! Hänhän on siinä tapauksessa rakkaudeton.
Jos helvetti on totta, ja samoin on oikein ja totta, että viimeisellä tuomiolla Jumala tuomitsee ihmisiä helvettiin, silloin rakkaus iloitsee yhdessä tämän totuuden kanssa.
Miksi infernalistit iloitsevat niin vähän helvetin olemassaolosta?
Olen kuullut tai lukenut jonkun infernalistin sanovan, ettei hän iloitse ajatuksesta, että ihmisiä joutuu helvettiin.
Miksi ihmeessä ei?! Hänhän on siinä tapauksessa rakkaudeton.
Jos helvetti on totta, ja samoin on oikein ja totta, että viimeisellä tuomiolla Jumala tuomitsee ihmisiä helvettiin, silloin rakkaus iloitsee yhdessä tämän totuuden kanssa.
Miksi infernalistit iloitsevat niin vähän helvetin olemassaolosta?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.