Infernalisteista 21

Uudessa testamentissa lienee satoja jakeita. Niistä voi kukin poimia mieleisensä ja julistaa poimimansa jakeet "Raamatun ilmoitukseksi". Monesti käykin sitten niin, että jonkun toisen

kristityn siteeraamat jakeet eivät merkitse mitään, jolleivät ne istu jo määritellyksi tulleeseen "Raamatun ilmoitukseen".


Ideologiaksi muodostuttuaan "Raamatun ilmoitus" on muuntunut taikasauvaksi; heilauttaessaan taikasauvaansa uskova itse muuttuu samalla ikään kuin näkymättömäksi ja koskemattomaksi – hänen ei tarvitse kommentoida toisten siteeraamia jakeita lainkaan, mikäli hän ei koe sellaiseen tarvetta. Taikasauvan heilautus suo hänelle aseman ja oikeuden julistaa oppiinsa sopimattomat jakeet hiljaa mielessään tai alitajunnassaan spitaalisiksi, joita on lupa karttaa ja joista on lupa vaieta – joiden kommentoimista ja joihin perehtymistä ei tarvitse edes ajatella.


Tällaisia jakeita ovat infernalisteille esimerkiksi 2 Kor. 5:19, Kol. 1:16-20, 2 Kor. 5:14, Room. 5:10, Joh. 12:32, Room. 11:32-36, Joh. 1:29 ja 1 Tim. 2:1-7.


Nämä jakeet ja nimenomaan nämä jakeet nähdään infernalistisen "Raamatun ilmoituksen" valossa Uudessa testamentissa täysin kakkosluokan kansalaisina – noilla jakeilla ei ole minkäänlaista sananvaltaa, ei ääntä eikä osuutta "Raamatun ilmoitusta” hahmotettaessa. Juuri nuo jakeet ovat ei-mitään. Miksipä ne mitään olisivatkaan, kun kerran ”raamatullinen” uskova on itse tykönään ja/tai muiden kaltaistensa kanssa jo päättänyt, mitä "Raamatun ilmoitus" pitää sisällään – kaikki, mikä asettuu poikkiteloin tähän jo ajat sitten hyväksi havaittuun oppiin nähden, on pelkkää ilmaa.


Erikoinen tämä asenne on siinä mielessä, että tällaisen kannan otettuaan infernalistin ei tarvitse sanoa yhdestäkään yllä olevasta jakeesta edes tätä: "Tuo ei tarkoita sitä, mitä siinä lukee, vaan tätä, koska - -"


Samalla infernalisti kai kuvittelee, että hänen mykkyytensä noiden jakeiden suhteen ei ole noiden jakeiden kieltämistä. Ikään kuin jonkin tosiasian mainitsematta jättäminen ei olisi tuon tosiasian pimittämistä.


Totuus on joka tapauksessa tämä: vaietessaan noiden jakeiden sisällöstä noita jakeita ei käytännössä ole hänelle olemassa. Ne eivät ole edes sen vertaa olemassa eikä niillä ole edes sen vertaa merkitystä, että ne sellaisenaan – Raamatun jakeina – ansaitsisivat jonkinlaisen kuvauksen, jonkinlaisen selityksen siitä, mitä ne pitävät sisällään, mitä ne tarkoittavat.


Niiden kohtalona on häipyä olemattomiin ansaitsematta yhtä ainoaa selittävää lausetta.


Tällaista on infernalistinen ”raamatullisuus”.