Suomessa tuntuu välillä siltä, että mitä tärkeämmästä asiasta on kyse, sitä kevyemmin sitä halutaan nykyään hoitaa.
Hoitoala? Potilasturvallisuus? Yhteinen kieli?
No mutta kunhan tunnelma on hyvä.
Demareiden 𝐍𝐚𝐬𝐢𝐦𝐚 𝐑𝐚𝐳𝐦𝐲𝐚𝐫𝐢𝐧 mukaan hoitoalalla tärkeintä ei niinkään ole täydellinen kielitaito, vaan se että työ tehdään oikealla tunnearvolla. Ja että työpaikalla olisi edes yksi suomea osaava työntekijä tukemassa muita.
Yksi.
Eli käytännössä suomalainen vanhus voisi pian olla tilanteessa, jossa ympärillä pyörii neljä hoitajaa joista kukaan ei oikein ymmärrä mitä mummo sanoo, mutta onneksi käytävän päässä on yksi Marja-Liisa joka juoksee paikasta toiseen tulkkaamassa:
“Ei, ei se pyytänyt vettä vaan sanoi ettei saa henkeä.”
Paitsi että tässä kohtaa tulee vastaan pieni ongelma:
mitenkäs se Marja-Liisakaan sitten ymmärtää niitä muita hoitajia kunnolla, jos yhteistä kieltä ei oikeasti ole? Siinä voi “ota verikoe” muuttua aika nopeasti muotoon “anna iltapala”.
Mutta hei — tunnearvolla mennään.
Kyllähän se varmasti lohduttaa siinä kohtaa kun lääkkeet menevät väärin tai potilas yrittää kertoa oireistaan ja vastaukseksi tulee:
“Jes jes… very good… little moment.”
Ja ennen kuin joku vetää herneen nenään:
kyse ei ole ulkomaalaisuudesta vaan siitä, että terveydenhuollossa pitäisi oikeasti ymmärtää mitä toinen puhuu.
Aika moni suomalainenkin jäisi ilman työpaikkaa Espanjassa tai Japanissa, jos menisi sinne tasolla:
“Hola hola… minä tehdä tunnearvolla.”
Mutta Suomessa tämäkin pitäisi ilmeisesti nähdä rikkautena.
Minä ainakin odotan innolla uusia uudistuksia.
Ehkä seuraavaksi lentokoneiden pilotitkin valitaan tunnearvon perusteella.
“En minä tätä Boeingia osaa laskea, mutta sydän on mukana työssä.”
Tai hammaslääkäri:
“Porasin vähän väärää hammasta mutta hyvällä fiiliksellä mentiin.”
Tai palomies:
“En löytänyt vettä mutta lähetin liekeille positiivista energiaa.”
Kyllä työn tekemiseen kuuluu muutakin kuin hyvä sydän. Ammattitaito, kielitaito ja kyky ymmärtää ihmisiä ovat aika olennaisia asioita etenkin hoitoalalla, jossa virheiden seuraukset eivät ole mitään pieniä mokia.
Ja tämä ajatus että yksi suomea osaava hoitaja riittäisi “tukemaan muita” on kyllä sellainen ideologia, että sen on pakko olla keksitty joko Brysselin kahvihuoneessa tai erittäin väsyneessä palaverissa kello 16:55 perjantaina.
Koko hommassa huvittavinta on myös se, että jos suomalainen lähtisi töihin vaikka Saksaan, Ranskaan tai Japaniin ilman kunnollista kielitaitoa, siellä sanottaisiin aika nopeasti:
“Opiskele kieli ensin.”
Mutta Suomessa pitäisi ilmeisesti vain nyökytellä ja taputtaa käsiä kun meille ehdotetaan mallia, jossa potilas yrittää selittää oireitaan kolmella eleellä, kahdella huokauksella ja ehkä jopa Google Translatella.
Ja sitten tämä ikuinen ongelma:
miksi joidenkin poliitikkojen ratkaisu lähes kaikkeen tuntuu olevan se, että tuodaan lisää väkeä muualta, vaikka omat palvelut, talous ja työmarkkinat ovat jo valmiiksi aivan solmussa?
Olisi joskus virkistävää nähdä poliitikko, joka keskittyisi ensimmäisenä siihen miten suomalaiset saavat palvelut toimimaan — eikä siihen miten Suomi saadaan näyttämään kansainväliseltä henkilöstökokeilulta.
Mutta ehkä minä olen jälleen kerran vain vanhanaikainen.
Minäkin nimittäin lähden nyt hyvällä tunnearvolla korjaamaan auton moottoria. En tiedä autoista mitään, mutta kyllä kai se siitä lähtee kun oikein hymyilee konepellille ja tekee sydämellä.
#eitarvitseymmärtää #nasimarazmyar #sdp #demaripieru #maassamaankielellä #eipaikkaaeduskunnassa #kielimuuri #tulkkejasuomalaisille #omassamaassa #demarinälykkyys #mummotkielikylpyyn #demarieiolesuomalaistenpuolella
Hoitoala? Potilasturvallisuus? Yhteinen kieli?
No mutta kunhan tunnelma on hyvä.
Demareiden 𝐍𝐚𝐬𝐢𝐦𝐚 𝐑𝐚𝐳𝐦𝐲𝐚𝐫𝐢𝐧 mukaan hoitoalalla tärkeintä ei niinkään ole täydellinen kielitaito, vaan se että työ tehdään oikealla tunnearvolla. Ja että työpaikalla olisi edes yksi suomea osaava työntekijä tukemassa muita.
Yksi.
Eli käytännössä suomalainen vanhus voisi pian olla tilanteessa, jossa ympärillä pyörii neljä hoitajaa joista kukaan ei oikein ymmärrä mitä mummo sanoo, mutta onneksi käytävän päässä on yksi Marja-Liisa joka juoksee paikasta toiseen tulkkaamassa:
“Ei, ei se pyytänyt vettä vaan sanoi ettei saa henkeä.”
Paitsi että tässä kohtaa tulee vastaan pieni ongelma:
mitenkäs se Marja-Liisakaan sitten ymmärtää niitä muita hoitajia kunnolla, jos yhteistä kieltä ei oikeasti ole? Siinä voi “ota verikoe” muuttua aika nopeasti muotoon “anna iltapala”.
Mutta hei — tunnearvolla mennään.
Kyllähän se varmasti lohduttaa siinä kohtaa kun lääkkeet menevät väärin tai potilas yrittää kertoa oireistaan ja vastaukseksi tulee:
“Jes jes… very good… little moment.”
Ja ennen kuin joku vetää herneen nenään:
kyse ei ole ulkomaalaisuudesta vaan siitä, että terveydenhuollossa pitäisi oikeasti ymmärtää mitä toinen puhuu.
Aika moni suomalainenkin jäisi ilman työpaikkaa Espanjassa tai Japanissa, jos menisi sinne tasolla:
“Hola hola… minä tehdä tunnearvolla.”
Mutta Suomessa tämäkin pitäisi ilmeisesti nähdä rikkautena.
Minä ainakin odotan innolla uusia uudistuksia.
Ehkä seuraavaksi lentokoneiden pilotitkin valitaan tunnearvon perusteella.
“En minä tätä Boeingia osaa laskea, mutta sydän on mukana työssä.”
Tai hammaslääkäri:
“Porasin vähän väärää hammasta mutta hyvällä fiiliksellä mentiin.”
Tai palomies:
“En löytänyt vettä mutta lähetin liekeille positiivista energiaa.”
Kyllä työn tekemiseen kuuluu muutakin kuin hyvä sydän. Ammattitaito, kielitaito ja kyky ymmärtää ihmisiä ovat aika olennaisia asioita etenkin hoitoalalla, jossa virheiden seuraukset eivät ole mitään pieniä mokia.
Ja tämä ajatus että yksi suomea osaava hoitaja riittäisi “tukemaan muita” on kyllä sellainen ideologia, että sen on pakko olla keksitty joko Brysselin kahvihuoneessa tai erittäin väsyneessä palaverissa kello 16:55 perjantaina.
Koko hommassa huvittavinta on myös se, että jos suomalainen lähtisi töihin vaikka Saksaan, Ranskaan tai Japaniin ilman kunnollista kielitaitoa, siellä sanottaisiin aika nopeasti:
“Opiskele kieli ensin.”
Mutta Suomessa pitäisi ilmeisesti vain nyökytellä ja taputtaa käsiä kun meille ehdotetaan mallia, jossa potilas yrittää selittää oireitaan kolmella eleellä, kahdella huokauksella ja ehkä jopa Google Translatella.
Ja sitten tämä ikuinen ongelma:
miksi joidenkin poliitikkojen ratkaisu lähes kaikkeen tuntuu olevan se, että tuodaan lisää väkeä muualta, vaikka omat palvelut, talous ja työmarkkinat ovat jo valmiiksi aivan solmussa?
Olisi joskus virkistävää nähdä poliitikko, joka keskittyisi ensimmäisenä siihen miten suomalaiset saavat palvelut toimimaan — eikä siihen miten Suomi saadaan näyttämään kansainväliseltä henkilöstökokeilulta.
Mutta ehkä minä olen jälleen kerran vain vanhanaikainen.
Minäkin nimittäin lähden nyt hyvällä tunnearvolla korjaamaan auton moottoria. En tiedä autoista mitään, mutta kyllä kai se siitä lähtee kun oikein hymyilee konepellille ja tekee sydämellä.
#eitarvitseymmärtää #nasimarazmyar #sdp #demaripieru #maassamaankielellä #eipaikkaaeduskunnassa #kielimuuri #tulkkejasuomalaisille #omassamaassa #demarinälykkyys #mummotkielikylpyyn #demarieiolesuomalaistenpuolella
Vastaukset 10
Vanhimmat
Demarit voisivat seuloa tasokkaampia edustajia itselleen.
Nyt tarjolla on vain sutta ja sekundaa.
Onnettomia alisuoriutujia.
No sama ongelma on Amerikan sosialisteillakin.
Kamalaa tarjontaa heillä.
Tunne arvolla nuo demut, viherpiiperot ja muut ituhipit ja kelopösilöt tätä maata johtaa. Hyvä se jos tunteella tulkitaan lääkemääräykset päin persiistä.
Aluksi nauratti tuo sinun kirjoittelu.
Mutta kun aloin lukemaan sitä järjellä, en tunnetasolla. Hymy ja nauruni hyytyi.
Noin surkeassa jamassa on demarit ja vihervasemmisto yleensäkin.
Ennen muinoin ko. puolueissa oli väkeä, joilla oli alankoulutusta.
Oli kirvesmiehiä, sähköasentajia, sairaanhoitajia jne. jne. jne.
Oli oppineita ja sivistyneitä, siis ihan oikeita, eikä jotakin hömpönhömppöä kuten tänä päivänä on.
Heillä oli todellista elämänkoulua, kokemusta.
Minäkin äänestin vielä - 90 luvulla demari edustajia.
Kun Paavo Lipponen astui todella kehään, pääministeriksi. Loppui äänestelyni siihen.
Jopa kommunisteilla, oli aikoinaan aitoja työläisiä. Nykyään jotain helvetin akateemisen opin saanneita, joilla ei ole työläiselämästä mitään käsitystä.
Viime vaaleissakin, jätin tyhjät laput. Kunta- ja aluevaalit.
" Minäkin nimittäin lähden nyt hyvällä tunnearvolla korjaamaan auton moottoria. En tiedä autoista mitään, mutta kyllä kai se siitä lähtee kun oikein hymyilee konepellille ja tekee sydämellä. "
Muista potkia renkaita. Se jos mikä, antaa sinusta vaikuttavan tietäjän ja alan osaajan ;o)
Satunnaiset ohikulkijat tuumiskelee, kun näkee sinut auton kimpussa.
Että siinä näkijä ja tekijä.
Ps. Myhäilet vielä ääneen, että kyllä tällä vielä satatuhatta kilometriä ajaa....
Pss. Mitä väliä sillä on, että konepellin välistä kasvaa jo koiranputkea ;o)))
Eipä taida SDP:ssäkään olla enää oikeita Duunareita johtotehtävissä. Valtaa pitävät kaikenlaiset Taivaanrannan maalarit ja PuheAutomaatit ,jotka suoltavat suustaan milloin mitäkin Höttöä pysyäkseen Hillotolpalla. Sama homma muissakin puolueissa. Ja jos joku sanoo asiat niinkuin ne on, niin heti on Vasemmistomedia kimpussa, ja alkaa se Mustamaalamiskampanja ,jolla siirretään kyseinen henkilö sivuraiteelle.
Kieltä ei tarvitse oppia, nyt on jo toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajia ilman kielitaitoa.
Todella omituinen poliitikko, joka ehdottaa useiden lakien rikkomista.
Kielitaidottomien hyväksyminen hoitotyöhön on lakien halveksuntaa
https://extralehdet.com/kielitaidottomien-hyvaksyminen-hoitotyohon-on-lakien-halveksuntaa/
Tuollaiset kielitaidottomat, ovat poliitikkojen ja työnantajien unelma tapauksia.
Eihän ne tiedä mistään mitään, kun eivät osaa suomen kieltä.
Poliitikot lupaa ummet- ja lammet, tulkkien välityksellä.
Työnantajat polkee palkkoja, ynnä muita etuisuuksia.
Tulevana keväänä Kimmo Kiljunen aukaisee itärajan ja tulee Nasimalle mieluisia mieshoitajiakin Afganistanista asti pääkaupunkiseutu täyteen; kielitaito puuttuu mutta se Nasiman korostamaa tunnetilaa on sitäkin enempi.
Nasimalle saisi tumpelo ummikko kielitadoton hoitaja laittaa ilmaa ruiskulla suoneen, sitten nasiman kuolintodistukseen,,, yksittäistapaus, ei voi kommentoida!