Palveleeko enää sellainen koneisto kansaansa, missä epäkohtien esillenostajat, ja totuudenpuhujat yritetään vaientaa ja hiljentää virkakoneiston ja valtion toimesta keinoja kaihtamatta.
Ettekö rakkaat kansalaiset huomaa, että perusoikeuksianne, kuten sanan- ja mielipiteenvapauttanne ollaan rajoittamassa parasta aikaa radikaalilla kädellä. Yhteiskunnastamme ollaan rakentamassa monellakin tapaa auktoritääristä ja totalitaarista yhteiskuntaa. Huomioikaa esimerkiksi digi-idn tähän tuomat mahdollisuudet virkakoneistolle.
Ajatellaanpa hetki sitä, millaiseksi yhteiskunta muuttuu siinä vaiheessa, kun tavallinen ihminen alkaa pelkäämään omien ajatustensa ääneen sanomista enemmän kuin itse epäkohtia, joita hän näkee ympärillään.
Ennen vanhaan meille opetettiin, että demokratia tarkoittaa avointa keskustelua. Sitä, että asioita saa kyseenalaistaa. Saa epäillä. Saa kritisoida vallanpitäjiä, suuryrityksiä, lääketeollisuutta, mediaa tai vaikka koko järjestelmän toimintatapaa ilman, että sinua pidetään automaattisesti vaarallisena ihmisenä.
Mutta nykyään tuntuu yhä useammin siltä, että mitä isompaa koneistoa vastaan puhut, sitä suurempi riski on joutua itse hyökkäyksen kohteeksi.
Jos ihminen puhuu ääneen siitä, miten nykyinen elintarviketeollisuus on täynnä lisäaineita, ultraprosessoitua ruokaa ja kemikaaleja, hänet leimataan helposti, vaikka tuoteseloste näyttää, mitä aineita esim Fazerin kakussa on ja vaikka
samaan aikaan yhä useampi suomalainen kärsii kroonisista sairauksista, suolisto-ongelmista, ylipainosta, diabeteksesta, autoimmuunisairauksista ja jatkuvasta uupumuksesta.
Silti järjestelmä ei tunnu kysyvän ääneen sitä kaikkein tärkeintä kysymystä, voisiko elämäntavoilla, ruoalla ja ympäristöllä olla tässä suurempi vaikutus kuin halutaan myöntää?
Ja jos joku lääkäri tai asiantuntija uskaltaa kyseenalaistaa nykyisen toimintamallin, jossa oireisiin määrätään lisää lääkkeitä mutta itse juurisyihin ei aina puututa, hänestä voi nopeasti tulla ongelmallinen henkilö järjestelmän silmissä. Ei siksi, että hän välttämättä valehtelisi, vaan siksi, että hän rikkoo hyväksytyn narratiivin rajoja.
Ja juuri se on monelle ihmiselle, joka saa rahaa ruoka- tai lääketeollisuudelta, on pelottava ajatus.
Yhä useampi suomalainen miettii tänä päivänä, että onko yhteiskuntamme oikeasti enää sellainen vapaa demokratia, miksi sitä kutsutaan, jos kriittinen keskustelu pyritään tukahduttamaan leimoilla, vähättelyllä tai massiivisella painostuksella. Koska kyllä tavallinen ihminen näkee, ettei pelikenttä ole tasapuolinen. Jos tavallinen kansalainen haastaa suuren yrityksen, lääketeollisuuden, valtion tai muun vaikutusvaltaisen toimijan, vastassa ei ole enää yksi ihminen tai yksi mielipide.
Vastassa on kokonainen koneisto lakimiehineen, viranomaisineen, medianäkyvyyksineen ja rahallisine resursseineen. Ja juuri siinä kohtaa moni alkaa pohtimaan, että missä menee enää terveen yhteiskunnan raja. Missä vaiheessa kriittisestä keskustelusta tulee “uhka”? Missä vaiheessa eriävä mielipide muuttuu asiaksi, joka pitää hiljentää eikä kuunnella?
Kaikkein huolestuttavinta tässä ajassa ei ehkä edes ole yksittäiset oikeusprosessit tai leimaamiset. Vaan se hiljainen ilmapiirin muutos, jossa ihmiset alkavat sensuroida itse itseään. Että ei uskalleta enää kysyä ääneen. Ei uskalleta pohtia. Ei uskalleta epäillä. Koska pelätään työpaikan puolesta, maineen puolesta tai jopa oman elämänhallinnan puolesta.
Ja historia on näyttänyt monta kertaa, ettei yksikään yhteiskunta ole mennyt hyvään suuntaan silloin, kun ihmiset alkavat pelätä puhumista enemmän kuin itse vallankäyttöä.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki kriitikot olisivat automaattisesti oikeassa. Ei tietenkään. Jokainen ihminen voi olla väärässä.
Mutta terveessä yhteiskunnassa myös väärille ajatuksille pitää olla tilaa, koska muuten emme enää elä aidossa sananvapaudessa vaan hyväksyttyjen mielipiteiden järjestelmässä.
Ja juuri sitä moni tavallinen suomalainen tänä päivänä pelkää. Ei niinkään sitä, että joku yksittäinen ihminen olisi väärässä. Vaan sitä, että järjestelmästä on tullut niin suuri, niin herkkänahkainen ja niin voimakas, ettei sitä enää saisi edes kyseenalaistaa ilman seuraamuksia.
Silloin kannattaa pysähtyä miettimään, kuka oikeasti käyttää valtaa, ja kenen hyväksi.
#mikavauhkala #arimiettinen #fazer #fazerina #mrnarokotteet
"Vapaa ajattelija vielä"
Ettekö rakkaat kansalaiset huomaa, että perusoikeuksianne, kuten sanan- ja mielipiteenvapauttanne ollaan rajoittamassa parasta aikaa radikaalilla kädellä. Yhteiskunnastamme ollaan rakentamassa monellakin tapaa auktoritääristä ja totalitaarista yhteiskuntaa. Huomioikaa esimerkiksi digi-idn tähän tuomat mahdollisuudet virkakoneistolle.
Ajatellaanpa hetki sitä, millaiseksi yhteiskunta muuttuu siinä vaiheessa, kun tavallinen ihminen alkaa pelkäämään omien ajatustensa ääneen sanomista enemmän kuin itse epäkohtia, joita hän näkee ympärillään.
Ennen vanhaan meille opetettiin, että demokratia tarkoittaa avointa keskustelua. Sitä, että asioita saa kyseenalaistaa. Saa epäillä. Saa kritisoida vallanpitäjiä, suuryrityksiä, lääketeollisuutta, mediaa tai vaikka koko järjestelmän toimintatapaa ilman, että sinua pidetään automaattisesti vaarallisena ihmisenä.
Mutta nykyään tuntuu yhä useammin siltä, että mitä isompaa koneistoa vastaan puhut, sitä suurempi riski on joutua itse hyökkäyksen kohteeksi.
Jos ihminen puhuu ääneen siitä, miten nykyinen elintarviketeollisuus on täynnä lisäaineita, ultraprosessoitua ruokaa ja kemikaaleja, hänet leimataan helposti, vaikka tuoteseloste näyttää, mitä aineita esim Fazerin kakussa on ja vaikka
samaan aikaan yhä useampi suomalainen kärsii kroonisista sairauksista, suolisto-ongelmista, ylipainosta, diabeteksesta, autoimmuunisairauksista ja jatkuvasta uupumuksesta.
Silti järjestelmä ei tunnu kysyvän ääneen sitä kaikkein tärkeintä kysymystä, voisiko elämäntavoilla, ruoalla ja ympäristöllä olla tässä suurempi vaikutus kuin halutaan myöntää?
Ja jos joku lääkäri tai asiantuntija uskaltaa kyseenalaistaa nykyisen toimintamallin, jossa oireisiin määrätään lisää lääkkeitä mutta itse juurisyihin ei aina puututa, hänestä voi nopeasti tulla ongelmallinen henkilö järjestelmän silmissä. Ei siksi, että hän välttämättä valehtelisi, vaan siksi, että hän rikkoo hyväksytyn narratiivin rajoja.
Ja juuri se on monelle ihmiselle, joka saa rahaa ruoka- tai lääketeollisuudelta, on pelottava ajatus.
Yhä useampi suomalainen miettii tänä päivänä, että onko yhteiskuntamme oikeasti enää sellainen vapaa demokratia, miksi sitä kutsutaan, jos kriittinen keskustelu pyritään tukahduttamaan leimoilla, vähättelyllä tai massiivisella painostuksella. Koska kyllä tavallinen ihminen näkee, ettei pelikenttä ole tasapuolinen. Jos tavallinen kansalainen haastaa suuren yrityksen, lääketeollisuuden, valtion tai muun vaikutusvaltaisen toimijan, vastassa ei ole enää yksi ihminen tai yksi mielipide.
Vastassa on kokonainen koneisto lakimiehineen, viranomaisineen, medianäkyvyyksineen ja rahallisine resursseineen. Ja juuri siinä kohtaa moni alkaa pohtimaan, että missä menee enää terveen yhteiskunnan raja. Missä vaiheessa kriittisestä keskustelusta tulee “uhka”? Missä vaiheessa eriävä mielipide muuttuu asiaksi, joka pitää hiljentää eikä kuunnella?
Kaikkein huolestuttavinta tässä ajassa ei ehkä edes ole yksittäiset oikeusprosessit tai leimaamiset. Vaan se hiljainen ilmapiirin muutos, jossa ihmiset alkavat sensuroida itse itseään. Että ei uskalleta enää kysyä ääneen. Ei uskalleta pohtia. Ei uskalleta epäillä. Koska pelätään työpaikan puolesta, maineen puolesta tai jopa oman elämänhallinnan puolesta.
Ja historia on näyttänyt monta kertaa, ettei yksikään yhteiskunta ole mennyt hyvään suuntaan silloin, kun ihmiset alkavat pelätä puhumista enemmän kuin itse vallankäyttöä.
Tämä ei tarkoita sitä, että kaikki kriitikot olisivat automaattisesti oikeassa. Ei tietenkään. Jokainen ihminen voi olla väärässä.
Mutta terveessä yhteiskunnassa myös väärille ajatuksille pitää olla tilaa, koska muuten emme enää elä aidossa sananvapaudessa vaan hyväksyttyjen mielipiteiden järjestelmässä.
Ja juuri sitä moni tavallinen suomalainen tänä päivänä pelkää. Ei niinkään sitä, että joku yksittäinen ihminen olisi väärässä. Vaan sitä, että järjestelmästä on tullut niin suuri, niin herkkänahkainen ja niin voimakas, ettei sitä enää saisi edes kyseenalaistaa ilman seuraamuksia.
Silloin kannattaa pysähtyä miettimään, kuka oikeasti käyttää valtaa, ja kenen hyväksi.
#mikavauhkala #arimiettinen #fazer #fazerina #mrnarokotteet
"Vapaa ajattelija vielä"
Vastaukset 1
Vanhimmat
Me vanhemmat muistetaan vielä Kärkölän kunnan pohjaveden kloorifenolilla myrkyttänyt saha, kun kunnan lääkäri siitä ilmoitti, niin hänet vietiin yöllä pakkohoitoon!
Meillä on ennenkin mustamaalattu ja sensuroitu Antti Heikkilää, joka myös hoiti 2tyypin diabetespotilaita vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, hän muutti maasta ja potkut saaneita yksityisen puolen lääkäreitä oli myös koronan aikana, jotka puhuivat siitä, mikä myöhemmin todettiin oikeaksi.
Nyt on pidätetty lääkäri Ari Miettinen, joka puhunut terveellisen ravinnon ja vitamiinien puolesta. Hän on aina painottanut, että asiat, joista puhuu, ovat hänen, tosin pitkällä kokemuksella, eikä hänellä ole sidoksia Big Pharmaan. Hän puhui Fazerin kakun lisäainepommista, mikä on ihan julkista tietoa tuoteselosteessa! Siitäkö Fazerin suuttuijonkun höpöhöpöprofessorin kanssa?
Vauhkalan Fazer-riita on nyt EUssa käsittelyssä.
Siis mitä tapahtuu, kun ihminen lähetetään tahdonvastaiseen psykiatriseen hoitoon?
Potilas tulee M1-lähetteellä psykiatrian osastolle. Häneltä yleensä viedään pois omaisuus, kännykkä ja laturi.
Potilaalle annetaan massiivinen annos lääkkeitä, lääkekoktaili, jonka tarkoituksena on vaivuttaa potilas pitkään uneen tai ”rebootata”/ käynnistää uudelleen, aivot.
M1-lähete on voimassa 3 vrk tutkimuspäivästä.
Tämän aikana lääkäri/ 2 psykiatria arvioi jatkohoidon tarpeen eli M2 lähetteen tarpeen.
Rukoillaan lääkäri Ari Miettisen puolesta.
Saatanallinen pahuus on vallalla maailmassa, meiltä yritetään viedä sananvapaus kokonaan!
Meidän lapsenlapsemme tulevat kysymään, miksi te annoitte tehdä tämän uudestaan? Eikö natsi Saksan hirmuhallinto opettanut mitään?