Mikä oikein on tämän hulluuden takana

Alexander Stubb. Euroopan liittovaltio. Ukrainan sodan rahoitus.
Suomen kansalle sanotaan jatkuvasti, että nyt pitää kantaa vastuuta. Pitää lähettää rahaa. Pitää velkaantua. Pitää sitoutua yhä syvemmälle EU:n yhteisiin projekteihin ja Ukrainan tukemiseen, vaikka samaan aikaan oma kansa painii konkurssien, työttömyyden, leikkausten, sähkölaskujen ja kasvavan epävarmuuden kanssa.
Ja silti meille annetaan ymmärtää, että tämä kaikki olisi täysin itsestäänselvää ja kyseenalaistamatonta.
Minä kysyn nyt ihan suoraan, missä kohtaa Suomen oma kansa muuttui tässä yhtälössä sivurooliin? Milloin valtiomme ylivelkaantuminen lopetti olemasta akuutti ongelma maamme päättäjille?
Alexander Stubb on puhunut hyvin avoimesti vahvemman EU:n ja syvemmän integraation puolesta. Hän ei ole koskaan varsinaisesti peitellyt sitä suuntaa, mihin hän Eurooppaa haluaisi viedä. Hän haluaisi että Euroopasta tehtäisiin liittovaltio. Samalla Suomi syytää #Alexanderstubbin johtamana rahaa Ukrainan tukemiseen tilanteessa, jossa jopa länsimaat itse myöntävät, että Ukrainassa on vakavia korruptio-ongelmia.
Mutta kummallista kyllä, Suomen velkaantuminen ei näytä herättävän samanlaista huolta. Ei vaikka oma maa ui jo valmiiksi veloissa.
Ja tässä kohtaa tavallinen suomalainen alkaa väkisinkin miettimään asioita.
Onko aivan mahdoton ajatus, että osa poliitikoista rakentaa samalla myös omaa kansainvälistä uraansa? Että mitä näkyvämmin olet mukana EU:n yhteisissä projekteissa, Ukrainan tukemisessa ja liittovaltiokehityksessä, sitä kiinnostavampi nimi olet Brysselin kabineteissa tulevaisuudessa?
Toisinsanoen, rakentaako Göran #alexanderstubb itselleen Euroopan liittovaltion johtajan roolia kansalaistemme verorahoilla? Koska tuossa yhteenliittymässä ei haittaa ollenkaan se vaikka Suomella olisi vielä nykyistäkin enemmän lainaa takataskussa.
En väitä niin olevan. Mutta onko se oikeasti täysin kohtuuton kysymys? Voisiko tällaisessa ajatuksessa olla mukana totuuden siementä?
Koska välillä tuntuu siltä, että Suomen poliittinen johto puhuu enemmän siitä, millainen Euroopan pitäisi olla, kuin siitä millaisessa kunnossa Suomi itse on.
Täällä tavallinen kansa laskee euroja kaupan kassalla, miettii riittääkö rahat asumiseen ja ruokaan, ja samaan aikaan miljardit liikkuvat maailmalle kuin niillä ei olisi mitään merkitystä.
Ja jos joku uskaltaa kysyä, onko tämä kaikki varmasti Suomen etu, hänet leimataan helposti väärinajattelijaksi.
Mutta eikö juuri nyt pitäisi saada kysyä?
Kenelle tätä politiikkaa oikeasti tehdään? Suomen kansalle, vai tulevaisuuden eurooppalaisille vallankäytäville?