Miksi, miksi, miksi

Olen käyttänyt tätä lukua, vaikka se on liian pieni. Valtion rahoittamissa järjestöissä on töissä kymmeniä tuhansia henkilöitä, enimmäkseen naisia. Tilasto sisältää valtion omistamat osakeyhtiöt, kuten YLEn, mutta ei kuntien omistamia yhtiöitä.
Julkisella sektorilla työaika on 38 tuntia 15 minuuttia viikossa. Yksityissektorilla työviikon pituus on 40 tuntia, joissakin työehtosopimuksissa on sovittu 37,5 tunnin työviikosta.
Teknologia- ja rakennusalalla on työehtosopimuksissa pekkaspäivät eli ylimääräinen palkallinen vapaa, joka annetaan, jotta 40 tunnin työviikko tasataan 37,5 tuntiin. Pekkaspäivää ei saa loma-ajalta, toisin kuin lomapäiviltä saa uutta lomaa.
Teknologia-ala ja julkinen sektori poikkeaa toisistaan siinä, että alan yritykset keräävät ne veroeurot, joilla julkisen sektorin lomat maksetaan.
Koska kunnan töissä pitää olla paremmat edut, ovat kuntarouvat keskenään sopineet, että toimistotyössä viikkotyöaika on lyhyempi, 36 t 45 min. Edun saava kertoi, että hän lähtee perjantaisin töistä klo 13.30 kun jättää ruokatunnin pitämättä. Kaiken jälkeen jotkut haluaisivat neljän päivän työviikon viiden päivän palkalla.
Kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansioiden mediaani oli 3611 euroa kuukaudessa vuonna 2024. Mediaanipalkka tarkoittaa, että puolet palkansaajista ansaitsee enemmän ja puolet vähemmän. Kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansion keskiarvo Tilastokeskuksen mukaan oli 4070 euroa/kuukausi. Keskiarvo on suurempi kuin mediaani, koska suurituloisia palkansaajia on niin paljon.
Korkeimmat palkat on valtionhallinnossa, mediaani 4249 euroa.
Kunnissa ja hyvinvointialueilla mediaanipalkka on hieman alempi kuin yksityissektorilla (yritykset ja järjestöt). Kun huomioi julkisen sektorin ylipitkät lomat, on työajalta maksettu palkka yrityksissä selkeästi alempi kuin julkisella.
Koska julkisen sektorin palkat maksetaan yritysten ja niissä työskentelevien työntekijöiden maksamista veroista, ei mitenkään voi olla hyväksyttävissä julkisen paremmat palkat ja lomaoikeudet. Vain silloin kuin julkisen sektorin työntekijöiden määrä on merkittävästi pienempi, esimerkiksi puolet nykyisestä, voidaan ajatella, että julkisen palkat olisivat korkeammat.
Tässä kirjoituksessa on julkisen sektorin palkkana käytetty 3890 euroa/kk, mikä on julkissektoreiden keskipalkkojen keskiarvo työntekijämäärällä painotettuna. Keskiarvo kertoo enemmän kuin mediaani korkeapalkkaisista johtajista julkisella.
Näin käy kun kaikki neuvottelijat saavat palkkansa julkiselta
Faktoja arvioitaessa on huomioitava, että hyvinvointialueilla tehtiin mittavat palkankorotukset kun henkilöiden palkat korotettiin alueen korkeimman palkan mukaisiksi. Kuntasektorilla on yleiskorotuksilla nostettu palkkoja 2023-2027 29 % . Vientialoilla palkankorotukset ovat yhteensä 7,8 % vuosina 2025-27. Tämä on mahdollista, koska julkisella molemmin puolin pöytää neuvottelevat julkiselta palkkaa saavat henkilöt.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Olen käyttänyt tätä lukua, vaikka se on liian pieni. Valtion rahoittamissa järjestöissä on töissä kymmeniä tuhansia henkilöitä, enimmäkseen naisia. Tilasto sisältää valtion omistamat osakeyhtiöt, kuten YLEn, mutta ei kuntien omistamia yhtiöitä.
Julkisella sektorilla työaika on 38 tuntia 15 minuuttia viikossa. Yksityissektorilla työviikon pituus on 40 tuntia, joissakin työehtosopimuksissa on sovittu 37,5 tunnin työviikosta.
Teknologia- ja rakennusalalla on työehtosopimuksissa pekkaspäivät eli ylimääräinen palkallinen vapaa, joka annetaan, jotta 40 tunnin työviikko tasataan 37,5 tuntiin. Pekkaspäivää ei saa loma-ajalta, toisin kuin lomapäiviltä saa uutta lomaa.
Teknologia-ala ja julkinen sektori poikkeaa toisistaan siinä, että alan yritykset keräävät ne veroeurot, joilla julkisen sektorin lomat maksetaan.
Koska kunnan töissä pitää olla paremmat edut, ovat kuntarouvat keskenään sopineet, että toimistotyössä viikkotyöaika on lyhyempi, 36 t 45 min. Edun saava kertoi, että hän lähtee perjantaisin töistä klo 13.30 kun jättää ruokatunnin pitämättä. Kaiken jälkeen jotkut haluaisivat neljän päivän työviikon viiden päivän palkalla.
Kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansioiden mediaani oli 3611 euroa kuukaudessa vuonna 2024. Mediaanipalkka tarkoittaa, että puolet palkansaajista ansaitsee enemmän ja puolet vähemmän. Kokoaikaisten palkansaajien kokonaisansion keskiarvo Tilastokeskuksen mukaan oli 4070 euroa/kuukausi. Keskiarvo on suurempi kuin mediaani, koska suurituloisia palkansaajia on niin paljon.
Korkeimmat palkat on valtionhallinnossa, mediaani 4249 euroa.
Kunnissa ja hyvinvointialueilla mediaanipalkka on hieman alempi kuin yksityissektorilla (yritykset ja järjestöt). Kun huomioi julkisen sektorin ylipitkät lomat, on työajalta maksettu palkka yrityksissä selkeästi alempi kuin julkisella.
Koska julkisen sektorin palkat maksetaan yritysten ja niissä työskentelevien työntekijöiden maksamista veroista, ei mitenkään voi olla hyväksyttävissä julkisen paremmat palkat ja lomaoikeudet. Vain silloin kuin julkisen sektorin työntekijöiden määrä on merkittävästi pienempi, esimerkiksi puolet nykyisestä, voidaan ajatella, että julkisen palkat olisivat korkeammat.
Tässä kirjoituksessa on julkisen sektorin palkkana käytetty 3890 euroa/kk, mikä on julkissektoreiden keskipalkkojen keskiarvo työntekijämäärällä painotettuna. Keskiarvo kertoo enemmän kuin mediaani korkeapalkkaisista johtajista julkisella.
Näin käy kun kaikki neuvottelijat saavat palkkansa julkiselta
Faktoja arvioitaessa on huomioitava, että hyvinvointialueilla tehtiin mittavat palkankorotukset kun henkilöiden palkat korotettiin alueen korkeimman palkan mukaisiksi. Kuntasektorilla on yleiskorotuksilla nostettu palkkoja 2023-2027 29 % . Vientialoilla palkankorotukset ovat yhteensä 7,8 % vuosina 2025-27. Tämä on mahdollista, koska julkisella molemmin puolin pöytää neuvottelevat julkiselta palkkaa saavat henkilöt.

Lue lisää

Ensiksi poistetaan lomaraha
Lomaltapaluurahaa alettiin maksamaan 1971 Metalliliiton jäsenille. Syynä oli se, että suomalaiset menivät kesälomalla Ruotsiin ja saivat sieltä uudet parempipalkkaiset työpaikat, eivätkä palanneet Suomeen. Työnantajat halusivat lomaltapaluurahaa maksamalla saada työntekijät kesälomiltaan takaisin töihin.
Yksikään julkisen sektorin työntekijä ei olisi saanut Ruotsista työpaikkaa (sairaanhoitajia lukuunottamatta), mutta julkinen sektori alkoi maksaa työntekijöilleen paluurahaa heti seuraavina vuosina. Raha ei perustu lakiin, vaan työehtosopimuksiin. Sen takia on paljon yksityissektorin työnantajia, jotka eivät lomarahaa maksa.
Kun lomaltapaluuraha nimenä tuntui nöyryyttävältä, siirryttiin puhumaan lomarahasta. Lomaraha on yksityisellä sektorilla 50 % loma-ajan palkasta ja julkisella 72 % kuukausipalkasta. Hulluutta tässä on se, että yritykset eivät saa loma-aikana tuloja henkilökunnan lomien takia, mutta palkka- ja sosiaalimaksut ovat korkeimmillaan.
Lomarahan voi vaihtaa lomaksi siten, että lomapäiviä saa puolet kerääntyneistä lomapäivistä. Jos julkisella on ollut 15 vuotta, on lomapäivien määrä 38. Vaihtamalla lomaraha vapaaksi saa yhden kuukauden lisää jo muutoinkin liian suureen lomapäivien määrään. Kunnissa noin joka kahdeksas työntekijä vaihtaa lomarahan lomapäiviin (tilastot puutteellisia, osuus on noussut viime vuosina).
Julkisella voi olla 3 kk kesä- ja talvilomalla ja sen päälle vielä ylimääräiset sairaslomapäivät. Jostain syystä julkisella sairaspäiviä on viikko enemmän kuin yksityissektorilla. Jokainen tietää sanomattakin, ettei julkisella työnteko ole vaarallisempaa kuin tehtailla ja rakennuksilla. Mutta julkisella on hyväksytty valesairaudet.
Kunta-alan yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) mukaan lomaraha on 48, 60 tai 72 % heinäkuun peruspalkasta sen mukaan kuinka kauan työntekijä on ollut julkisella töissä. Valtiolla lomaraha määräytyy samalla tavalla. Keskipalkasta 60 %:n lomaraha on 2334 euroa.
Julkisella sektorilla maksetaan lomarahaa 1,7 miljardia euroa sekä lomarahan sosiaalikuluja 23,7 % eli 0,5 miljardia euroa. Kun palkoista vähennetään marginaaliverotuloja 0,7 miljardia euroa, julkiset menot vähenevät 1,5 miljardia euroa. Mikäli kesälomat pidetään Suomessa, valtio menettää myös kulutuksen arvonlisäveroa 0,2 miljardia euroa.
Julkisen sektorin keskipalkkalaisen käteen jäävä lomarahan nettopalkka alenee marginaaliveron lisäksi työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksulla. Nettopalkan menetys on 1213 euroa. Lomarahan poisto on solidaarisempi kuin säästöjen hankkiminen irtisanomisilla.
Valtio, alueet ja kunnat säästävät 1,5 miljardia euroa ja työntekijät menettävät 0,8 miljardia euroa ja saavat paremman työsuhdeturvan säästöjen ansiosta.
Myös YLEssä maksetaan bonusten ja tulospalkkojen lisäksi lomaraha ja sielläkin lomien pituus on sama kuin valtiolla. Ylessä keskipalkka on 5339 euroa kuukaudessa. Ilmankos Yle ei uutisoi julkisen sektorin lomista ja korkeista palkoista.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Ensiksi poistetaan lomaraha
Lomaltapaluurahaa alettiin maksamaan 1971 Metalliliiton jäsenille. Syynä oli se, että suomalaiset menivät kesälomalla Ruotsiin ja saivat sieltä uudet parempipalkkaiset työpaikat, eivätkä palanneet Suomeen. Työnantajat halusivat lomaltapaluurahaa maksamalla saada työntekijät kesälomiltaan takaisin töihin.
Yksikään julkisen sektorin työntekijä ei olisi saanut Ruotsista työpaikkaa (sairaanhoitajia lukuunottamatta), mutta julkinen sektori alkoi maksaa työntekijöilleen paluurahaa heti seuraavina vuosina. Raha ei perustu lakiin, vaan työehtosopimuksiin. Sen takia on paljon yksityissektorin työnantajia, jotka eivät lomarahaa maksa.
Kun lomaltapaluuraha nimenä tuntui nöyryyttävältä, siirryttiin puhumaan lomarahasta. Lomaraha on yksityisellä sektorilla 50 % loma-ajan palkasta ja julkisella 72 % kuukausipalkasta. Hulluutta tässä on se, että yritykset eivät saa loma-aikana tuloja henkilökunnan lomien takia, mutta palkka- ja sosiaalimaksut ovat korkeimmillaan.
Lomarahan voi vaihtaa lomaksi siten, että lomapäiviä saa puolet kerääntyneistä lomapäivistä. Jos julkisella on ollut 15 vuotta, on lomapäivien määrä 38. Vaihtamalla lomaraha vapaaksi saa yhden kuukauden lisää jo muutoinkin liian suureen lomapäivien määrään. Kunnissa noin joka kahdeksas työntekijä vaihtaa lomarahan lomapäiviin (tilastot puutteellisia, osuus on noussut viime vuosina).
Julkisella voi olla 3 kk kesä- ja talvilomalla ja sen päälle vielä ylimääräiset sairaslomapäivät. Jostain syystä julkisella sairaspäiviä on viikko enemmän kuin yksityissektorilla. Jokainen tietää sanomattakin, ettei julkisella työnteko ole vaarallisempaa kuin tehtailla ja rakennuksilla. Mutta julkisella on hyväksytty valesairaudet.
Kunta-alan yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) mukaan lomaraha on 48, 60 tai 72 % heinäkuun peruspalkasta sen mukaan kuinka kauan työntekijä on ollut julkisella töissä. Valtiolla lomaraha määräytyy samalla tavalla. Keskipalkasta 60 %:n lomaraha on 2334 euroa.
Julkisella sektorilla maksetaan lomarahaa 1,7 miljardia euroa sekä lomarahan sosiaalikuluja 23,7 % eli 0,5 miljardia euroa. Kun palkoista vähennetään marginaaliverotuloja 0,7 miljardia euroa, julkiset menot vähenevät 1,5 miljardia euroa. Mikäli kesälomat pidetään Suomessa, valtio menettää myös kulutuksen arvonlisäveroa 0,2 miljardia euroa.
Julkisen sektorin keskipalkkalaisen käteen jäävä lomarahan nettopalkka alenee marginaaliveron lisäksi työntekijän eläke- ja työttömyysvakuutusmaksulla. Nettopalkan menetys on 1213 euroa. Lomarahan poisto on solidaarisempi kuin säästöjen hankkiminen irtisanomisilla.
Valtio, alueet ja kunnat säästävät 1,5 miljardia euroa ja työntekijät menettävät 0,8 miljardia euroa ja saavat paremman työsuhdeturvan säästöjen ansiosta.
Myös YLEssä maksetaan bonusten ja tulospalkkojen lisäksi lomaraha ja sielläkin lomien pituus on sama kuin valtiolla. Ylessä keskipalkka on 5339 euroa kuukaudessa. Ilmankos Yle ei uutisoi julkisen sektorin lomista ja korkeista palkoista.

Lue lisää

Sen jälkeen yhdenmukaistetaan lomapäivät
Yksityissektorilla kesä- ja talvilomapäivien määrä on vuodessa 30, mutta lauantait lasketaan lomapäiviksi, joten lomia on 25 arkipäivää.
Julkisella sektorilla 15 vuotta työskennellyt saa 38 arkipäivää lomia. 40 % julkisen työvoimasta saa tämän pitkän loman. Vähintään vuoden töissä ollut saa lomaa 30 arkipäivää eli viikon enemmän kuin yksityissektorilla ikänsä toiminut.
Julkisen sektorin ylimääräiset lomapäivät tarkoittavat 24.000 henkilön kokovuotista työmäärää. Niiden arvo mediaanipalkalla laskettuna on 1,1 miljardia euroa.
Kun yksityissektorilla kesä- ja talviloman pituus on 25 arkipäivää, päästään teknologia-alalla 36:een lomapäivään pekkaspäivät huomioiden. Pekkaspäivien maksamista vältetään teknologiateollisuudessa tekemällä 37,5 tunnin mukaan työsopimus, sillä pekkaset voi ansaita vain 40 tunnin työviikolla. Tuskin puoli tuntia pitempänä työpäivänä tehdään enemmän suoritteita (paitsi liukuhihnatyössä).
Ja lopuksi sairaspäivien ryhtiliike
Kunta-alalla sairaspoissaolojen määrä on viime vuosina ollut 16-21 työpäivää eli kolmesta viikosta kuukauteen. Se on monille neljäs lomakuukausi (2 kk kesälomaa+1 kk lomarahan vaihto lomaksi+1 kk sairaslomaa).
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) jäsenyrityksissä sairaus- ja tapaturmapoissaoloja oli vuonna 2024 keskimäärin 11 päivää työntekijää kohden. Julkisella sairaspäiviä on kaksi viikkoa enemmän kuin yrityksissä.
On vaikeaa uskoa, että julkinen työllistäisi perussairaita enemmän kuin yksityinen. Yrityksissä on vaarallisempia töitä kuin julkisella, esimerkiksi tehtaissa ja rakennuksilla.
Julkisella suuremmat poissaolot johtuvat hyväksytystä tavasta, jossa sairaaksi ilmoittautumalla saadaan lisää palkallista vapaata.
Julkisen sektorin ylimääräiset sairaspäivät (10) tarkoittavat 29.300 henkilön kokovuotista työmäärää. Niiden arvo mediaanipalkalla laskettuna on 1,4 miljardia euroa.
Julkisen sektorin ylimääräisten loma- ja sairaspäivien takia sektori tarvitsee 53.300 henkilötyövuotta lisätyövoimaa pelkästään lomien tuuraamiseen. Niiden kustannus on yhteensä 2,5 miljardia euroa.
Julkaisen vielä toukokuussa kirjoituksen, jossa osoitan miten tuo julkiselta vapautuva työvoima voidaan työllistää yksityissektorille.
Julkisen sektorin eläkkeet
Julkisella on paremmat eläkkeet kuin yksityisellä. Se johtuu osaltaan paremmista palkoista (valtiolla), mutta myös pitempiaikaisista työsuhteista. Julkisella on vähemmän työttömyysjaksoja kuin yksityisellä.
Julkisen sektorin eläkkeet maksetaan valtaosin verorahoina. Vain osittain kyse on eläkerahastojen tuottojen käyttämisestä eläkkeisiin.
Valtion Eläkerahastossa on 19,8 miljardin euron eläkevarat, kuntien ja hyvinvointialueiden Kevassa 75 miljardia. Rahastot eivät moneksi vuodeksi riitä, eikä työntekijöiden vähentämisen takia eläkemaksuja saada riittävästi työssä olevien palkoista.
Kevan sijoitusten tuotto viime vuonna oli 2,0 miljardia euroa. Eläkkeitä Keva maksoi 1,0 miljardia euroa enemmän kuin sai maksutuloja.
Kunnat ja hyvinvointialueet maksavat palkoista tasausmaksua, joka on eläkemaksuun sisällytettävä lisäeläkemaksu, keskimäärin 2,2 %. Silti eläkemaksut eivät riitä julkisen eläkkeiden maksamiseen.
Tasausmaksujen määrä on 553 miljoonaa euroa. Siitä ei julkisuudessa puhuta, toisin kuin yrittäjien eläkkeiden maksuun käytetyistä 570 miljoonasta eurosta.
Julkisen sektorin työttömyysturva
Julkisen sektorin saneeraus johtaa irtisanottavien työttömyyteen. Näin ei tarvitse olla, koska lopettamalla kehitysmaalaisten työperäinen maahanmuutto kokonaan, voidaan tarvittava työvoima saada julkiselta sektorilta.
Julkisella on samanlainen ansiosidonnainen työttömyysturva kuin yksityisellä. Suurin työttömyyskassa on Julkisten ja hyvinvointialojen työttömyyskassa (JHL-kassa).
Jos Troikka määrää erotettavaksi 3500 euron palkkaa saavan, saa hän nykysäännöillä ansiosidonnaista päivärahaa 1730 euroa. Julkisen sektorin päiväraha alenee työttömyyden kestäessä samalla tavalla kuin yksityisellä; ensin 80 prosenttiin ja sen jälkeen 75 prosenttiin.
3500 euron palkasta verot ovat vuodessa 5880 euroa ja sitä vastaavasta 1730 euron työttömyyskorvauksesta 3922 euroa. Sadantuhannen (100.000) julkisen työntekijän erottaminen säästäisi valtion ja kuntien menoja 1,9 miljardia euroa. Ja vähentäisi arvonlisäveron tuottoja 0,3 miljardia euroa.
Työttömyys ei ole vaihtoehto, kun julkista sektoria saneerataan. Heidät on työllistettävä yksityissektorille vaikka pienemmällä palkalla, mitä he julkisella ovat saaneet.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Sen jälkeen yhdenmukaistetaan lomapäivät
Yksityissektorilla kesä- ja talvilomapäivien määrä on vuodessa 30, mutta lauantait lasketaan lomapäiviksi, joten lomia on 25 arkipäivää.
Julkisella sektorilla 15 vuotta työskennellyt saa 38 arkipäivää lomia. 40 % julkisen työvoimasta saa tämän pitkän loman. Vähintään vuoden töissä ollut saa lomaa 30 arkipäivää eli viikon enemmän kuin yksityissektorilla ikänsä toiminut.
Julkisen sektorin ylimääräiset lomapäivät tarkoittavat 24.000 henkilön kokovuotista työmäärää. Niiden arvo mediaanipalkalla laskettuna on 1,1 miljardia euroa.
Kun yksityissektorilla kesä- ja talviloman pituus on 25 arkipäivää, päästään teknologia-alalla 36:een lomapäivään pekkaspäivät huomioiden. Pekkaspäivien maksamista vältetään teknologiateollisuudessa tekemällä 37,5 tunnin mukaan työsopimus, sillä pekkaset voi ansaita vain 40 tunnin työviikolla. Tuskin puoli tuntia pitempänä työpäivänä tehdään enemmän suoritteita (paitsi liukuhihnatyössä).
Ja lopuksi sairaspäivien ryhtiliike
Kunta-alalla sairaspoissaolojen määrä on viime vuosina ollut 16-21 työpäivää eli kolmesta viikosta kuukauteen. Se on monille neljäs lomakuukausi (2 kk kesälomaa 1 kk lomarahan vaihto lomaksi 1 kk sairaslomaa).
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) jäsenyrityksissä sairaus- ja tapaturmapoissaoloja oli vuonna 2024 keskimäärin 11 päivää työntekijää kohden. Julkisella sairaspäiviä on kaksi viikkoa enemmän kuin yrityksissä.
On vaikeaa uskoa, että julkinen työllistäisi perussairaita enemmän kuin yksityinen. Yrityksissä on vaarallisempia töitä kuin julkisella, esimerkiksi tehtaissa ja rakennuksilla.
Julkisella suuremmat poissaolot johtuvat hyväksytystä tavasta, jossa sairaaksi ilmoittautumalla saadaan lisää palkallista vapaata.
Julkisen sektorin ylimääräiset sairaspäivät (10) tarkoittavat 29.300 henkilön kokovuotista työmäärää. Niiden arvo mediaanipalkalla laskettuna on 1,4 miljardia euroa.
Julkisen sektorin ylimääräisten loma- ja sairaspäivien takia sektori tarvitsee 53.300 henkilötyövuotta lisätyövoimaa pelkästään lomien tuuraamiseen. Niiden kustannus on yhteensä 2,5 miljardia euroa.
Julkaisen vielä toukokuussa kirjoituksen, jossa osoitan miten tuo julkiselta vapautuva työvoima voidaan työllistää yksityissektorille.
Julkisen sektorin eläkkeet
Julkisella on paremmat eläkkeet kuin yksityisellä. Se johtuu osaltaan paremmista palkoista (valtiolla), mutta myös pitempiaikaisista työsuhteista. Julkisella on vähemmän työttömyysjaksoja kuin yksityisellä.
Julkisen sektorin eläkkeet maksetaan valtaosin verorahoina. Vain osittain kyse on eläkerahastojen tuottojen käyttämisestä eläkkeisiin.
Valtion Eläkerahastossa on 19,8 miljardin euron eläkevarat, kuntien ja hyvinvointialueiden Kevassa 75 miljardia. Rahastot eivät moneksi vuodeksi riitä, eikä työntekijöiden vähentämisen takia eläkemaksuja saada riittävästi työssä olevien palkoista.
Kevan sijoitusten tuotto viime vuonna oli 2,0 miljardia euroa. Eläkkeitä Keva maksoi 1,0 miljardia euroa enemmän kuin sai maksutuloja.
Kunnat ja hyvinvointialueet maksavat palkoista tasausmaksua, joka on eläkemaksuun sisällytettävä lisäeläkemaksu, keskimäärin 2,2 %. Silti eläkemaksut eivät riitä julkisen eläkkeiden maksamiseen.
Tasausmaksujen määrä on 553 miljoonaa euroa. Siitä ei julkisuudessa puhuta, toisin kuin yrittäjien eläkkeiden maksuun käytetyistä 570 miljoonasta eurosta.
Julkisen sektorin työttömyysturva
Julkisen sektorin saneeraus johtaa irtisanottavien työttömyyteen. Näin ei tarvitse olla, koska lopettamalla kehitysmaalaisten työperäinen maahanmuutto kokonaan, voidaan tarvittava työvoima saada julkiselta sektorilta.
Julkisella on samanlainen ansiosidonnainen työttömyysturva kuin yksityisellä. Suurin työttömyyskassa on Julkisten ja hyvinvointialojen työttömyyskassa (JHL-kassa).
Jos Troikka määrää erotettavaksi 3500 euron palkkaa saavan, saa hän nykysäännöillä ansiosidonnaista päivärahaa 1730 euroa. Julkisen sektorin päiväraha alenee työttömyyden kestäessä samalla tavalla kuin yksityisellä; ensin 80 prosenttiin ja sen jälkeen 75 prosenttiin.
3500 euron palkasta verot ovat vuodessa 5880 euroa ja sitä vastaavasta 1730 euron työttömyyskorvauksesta 3922 euroa. Sadantuhannen (100.000) julkisen työntekijän erottaminen säästäisi valtion ja kuntien menoja 1,9 miljardia euroa. Ja vähentäisi arvonlisäveron tuottoja 0,3 miljardia euroa.
Työttömyys ei ole vaihtoehto, kun julkista sektoria saneerataan. Heidät on työllistettävä yksityissektorille vaikka pienemmällä palkalla, mitä he julkisella ovat saaneet.

Lue lisää

Mitä julkiselta sektorilta lähdöt saavat tekevät
Noin 180.000 henkilöä jää eläkkeelle kunnista ja hyvinvointialueilta vuoteen 2030 mennessä. Valtiolta eläköityy samassa ajassa 35.000 henkilöä.
Jos toimitaan kuten Kreikassa palkkaamalla yksi uusi henkilö 10 eläköitynyttä kohden, 21.000 uutta korvaisi 215.000 lähtijää. Muutos edellyttäisi merkittävää uudelleen kouluttautumista ja byrokratian purkamista.
Suurin järjestely on tehtävä lähihoitajien ja sairaanhoitajien osalta, koska heitä jää eläkkeelle merkittävän paljon.
Eläkkeelle siirtyminen ei kuitenkaan helpota julkisen sektorin taloutta, koska tilalle tulevat eläkemaksut, joita varten ei julkisella juurikaan ole varauduttu.
Valtio maksoi viime vuonna palkkoja, eläkemaksuja ja muita henkilöstömenoja 5,5 miljardia euroa. Valtio otti eläkerahastosta juokseviin menoihinsa 2,3 miljardia euroa, mikä oli 0,6 miljardia enemmän kuin rahastoon tuli eläkemaksuja. Niin, valtion eläkkeet maksetaan joka tapauksessa verorahoilla, joko nyt tai vuosien kuluessa.
Troikka tekee pahaa jälkeä
Huonosti tulee käymään myös yksityisille eläkerahastoille (Varma, Ilmarinen, Elo ja Veritas) jos Troikka tulee sanelemaan Suomelle määräykset. Eläkerahastot ovat helppo keino käyttää velkojen maksamiseen. Sehän johtaa eläkkeiden pienenemiseen, mitä poliitikot haluaisivat tehdä jo nyt. Mutta äänestäjien pelossa eivät uskalla.
Julkisen sektorin lomien ja eläkkeiden alentamisen sekä työpaikkojen vähentämisen lisäksi Troikka määräsi veronkorotuksia.
Kreikka joutui myymään valtion omistuksia, kuten satamia, lentokenttiä ja energiayhtiöitä, miljardeilla euroilla velkojen lyhentämiseksi.
Kreikka joutui myymään suuret satamat, esimerkiksi Pireus (Ateena) ja Thessaloniki, ulkomaisille sijoittajille. Suomessa myyntilistalle menisi KotkaHaminan, Helsingin, Sköldvikin, Rauman ja Naantalin satamat.
Suomessa myytäväksi voivat tulla valtionyhtiöiden (Fortum, Neste, Finnair) lisäksi Solidiumin omistamat osakkeet. Helsinki-Vantaan lentokenttä siirtyisi Finavialta sijoittajille. Myyntilistalle tulisivat myös VR, Fingrid ja Patria.
Solidiumin omistusten arvo on 10 miljardia euroa. Sillä maksettaisiin 5 % valtion nykyisestä velasta. Ja menetettäisiin sen vuotuinen voitto 0,3 mrd ikuisiksi ajoiksi.
Kaivosoikeudet on jo lahjoitettu, mutta jos Troikka toimii viisaasti, ilmaiset oikeudet poistetaan ja ne myydään miljardeilla euroilla sijoittajille.
Eniten elämäämme vaikuttaisi metsien ja veden myyminen sijoittajille.
Ihan viisasta olisi Kreikan tapaan heikentää työehtosopimusten ehtoja, sulkea virastoja ja vähentää byrokratiaa. Kreikassa nostettiin myös eläkeikää.
Kreikan valtio ei myynyt omia saariaan, mutta useat yksityishenkilöt myivät omistamiaan pikkusaaria maksaakseen troikan määräämiä korkeita kiinteistöveroja. Esimerkiksi Emiratit ja venäläiset miljardöörit ostivat yksityisomistuksessa olleita saaria, kuten Skorpioksen.
Kun valtion omistus on lahjahintaan myyty ulkomaille, joutuvat suomalaiset maksamaan palveluistaan korkeamman arvonlisäveron lisäksi ulkomaille siirrettävät voitot. Hinnat korotetaan kuten on nähty jokaisen sijoittajille myydyn omistuksen jälkeen.