Miten luot suomeen 200000 uutta työpaikkaa?
200 000 uuden työpaikan luominen Suomeen on massiivinen mittaluokan tavoite — se tarkoittaa työllisyysasteen nostamista aivan pohjoismaiselle huipputasolle. Se ei onnistu yhdellä taikatempulla, vaan vaatii useita samanaikaisia muutoksia niin yritysten toimintaedellytyksissä, työn vastaanottamisen kannattavuudessa kuin osaamisen kehittämisessäkin.
Talousasiantuntijoiden, poliittisten ohjelmien ja elinkeinoelämän näkemysten pohjalta tämä tavoite voitaisiin saavuttaa seuraavan viiden pääpilarin kautta:
1. Vihreä siirtymä ja teolliset suurinvestoinnit
Uudet työpaikat syntyvät sinne, missä on kasvua ja globaalia kysyntää. Suomella on erinomaiset mahdollisuudet toimia puhtaan energian, akkuteollisuuden, kiertotalouden ja vetytalouden edelläkävijänä.
Investointien houkuttelu: Lupaprosessien sujuvoittaminen (niin sanottu yhden luukun periaate), jotta miljardiluokan teollisuushankkeet eivät jumitu vuosikausiksi byrokratiaan.
Infrarakentaminen: Varmistetaan, että sähköverkko, tie- ja rataverkosto sekä digitaalinen infra tukevat uusien teollisuuslaitosten sijoittumista eri puolille Suomea.
2. Pk-yritysten kasvun esteiden purkaminen
Suurimman osan Suomen uusista työpaikoista ovat viime vuosikymmeninä luoneet pienet ja keskisuuret (pk) yritykset. Jotta ne uskaltaisivat palkata ensimmäisen tai seuraavan työntekijänsä, riskejä on pienennettävä.
Paikallinen sopiminen: Joustavuuden lisääminen työpaikoilla siten, että palkoista, työajoista ja muista ehdoista voidaan sopia suoraan työnantajan ja työntekijöiden kesken yrityksen tilanteen mukaan.
Palkkaamisen kynnyksen madaltaminen: Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen taloudellinen tukeminen ja työllistämisen sivukulujen sekä rekrytointiriskien kohtuullistaminen.
3. Työnteon tekeminen aina kannattavaksi
Jotta työpaikat täyttyisivät, työn vastaanottamisen täytyy olla taloudellisesti selvästi houkuttelevampaa kuin sosiaaliturvan varassa elämisen.
Kannustinloukkujen purkaminen: Sosiaaliturvan ja työtulojen yhteensovituksen suoristaminen (esimerkiksi dynaamisempi perustulo- tai yleistukimalli), jolloin lyhytaikaisenkin työn tai osa-aikatyön vastaanottaminen kannattaa aina ilman pelkoa tukien katkeamisesta kuukausiksi.
Työn verotuksen keventäminen: Erityisesti pienten ja keskituloisten ansiotuloverotuksen keventäminen, jolloin käteen jäävä tulo kasvaa ja ostovoima paranee.
4. Osaamisen kohtaantovongelman ratkaiseminen
Suomessa on samaan aikaan kymmeniä tuhansia työttömiä ja huutava pula osaavasta työvoimasta (kohtaanto-ongelma).
Muunto- ja täydennyskoulutus: Luodaan joustavia, lyhyitä koulutusohjelmia, joilla esimerkiksi rakennusalalta tai hiipuvilta toimialoilta voidaan siirtyä nopeasti koodareiksi, hoitajiksi tai puhtaan energian asentajiksi.
Koulutuksen työelämävastaavuus: Ammatillisen ja korkeakoulutuksen aloituspaikkojen suuntaaminen tiukemmin sinne, missä tulevaisuuden työpaikat ja työvoimapula sijaitsevat.
200 000 uuden työpaikan luominen Suomeen on massiivinen mittaluokan tavoite — se tarkoittaa työllisyysasteen nostamista aivan pohjoismaiselle huipputasolle. Se ei onnistu yhdellä taikatempulla, vaan vaatii useita samanaikaisia muutoksia niin yritysten toimintaedellytyksissä, työn vastaanottamisen kannattavuudessa kuin osaamisen kehittämisessäkin.
Talousasiantuntijoiden, poliittisten ohjelmien ja elinkeinoelämän näkemysten pohjalta tämä tavoite voitaisiin saavuttaa seuraavan viiden pääpilarin kautta:
1. Vihreä siirtymä ja teolliset suurinvestoinnit
Uudet työpaikat syntyvät sinne, missä on kasvua ja globaalia kysyntää. Suomella on erinomaiset mahdollisuudet toimia puhtaan energian, akkuteollisuuden, kiertotalouden ja vetytalouden edelläkävijänä.
Investointien houkuttelu: Lupaprosessien sujuvoittaminen (niin sanottu yhden luukun periaate), jotta miljardiluokan teollisuushankkeet eivät jumitu vuosikausiksi byrokratiaan.
Infrarakentaminen: Varmistetaan, että sähköverkko, tie- ja rataverkosto sekä digitaalinen infra tukevat uusien teollisuuslaitosten sijoittumista eri puolille Suomea.
2. Pk-yritysten kasvun esteiden purkaminen
Suurimman osan Suomen uusista työpaikoista ovat viime vuosikymmeninä luoneet pienet ja keskisuuret (pk) yritykset. Jotta ne uskaltaisivat palkata ensimmäisen tai seuraavan työntekijänsä, riskejä on pienennettävä.
Paikallinen sopiminen: Joustavuuden lisääminen työpaikoilla siten, että palkoista, työajoista ja muista ehdoista voidaan sopia suoraan työnantajan ja työntekijöiden kesken yrityksen tilanteen mukaan.
Palkkaamisen kynnyksen madaltaminen: Ensimmäisen työntekijän palkkaamisen taloudellinen tukeminen ja työllistämisen sivukulujen sekä rekrytointiriskien kohtuullistaminen.
3. Työnteon tekeminen aina kannattavaksi
Jotta työpaikat täyttyisivät, työn vastaanottamisen täytyy olla taloudellisesti selvästi houkuttelevampaa kuin sosiaaliturvan varassa elämisen.
Kannustinloukkujen purkaminen: Sosiaaliturvan ja työtulojen yhteensovituksen suoristaminen (esimerkiksi dynaamisempi perustulo- tai yleistukimalli), jolloin lyhytaikaisenkin työn tai osa-aikatyön vastaanottaminen kannattaa aina ilman pelkoa tukien katkeamisesta kuukausiksi.
Työn verotuksen keventäminen: Erityisesti pienten ja keskituloisten ansiotuloverotuksen keventäminen, jolloin käteen jäävä tulo kasvaa ja ostovoima paranee.
4. Osaamisen kohtaantovongelman ratkaiseminen
Suomessa on samaan aikaan kymmeniä tuhansia työttömiä ja huutava pula osaavasta työvoimasta (kohtaanto-ongelma).
Muunto- ja täydennyskoulutus: Luodaan joustavia, lyhyitä koulutusohjelmia, joilla esimerkiksi rakennusalalta tai hiipuvilta toimialoilta voidaan siirtyä nopeasti koodareiksi, hoitajiksi tai puhtaan energian asentajiksi.
Koulutuksen työelämävastaavuus: Ammatillisen ja korkeakoulutuksen aloituspaikkojen suuntaaminen tiukemmin sinne, missä tulevaisuuden työpaikat ja työvoimapula sijaitsevat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
5. Kansainvälisten osaajien houkuttelu
Suomen väestö ikääntyy nopeasti, eikä pelkkä kotimainen työvoima riitä 200 000 uuden työpaikan täyttämiseen.
Työperäisen maahanmuudon sujuvoittaminen: Työlupien käsittelyaikojen pudottaminen muutamaan päivään (esimerkiksi sähköisellä automaatiolla) asiantuntijoiden ja ammattiosaajien kohdalla.
Kotouttaminen ja kieli: Lisätään englanninkielisiä työpolkuja ja tarjotaan tehokasta, työn ohessa tapahtuvaa suomen kielen opetusta.
Realiteettitarkistus: 200 000 uutta työpaikkaa vaatii arviolta noin 5–7 %-yksikön nousua työllisyysasteessa. Se on historialloinen loikka, joka edellyttää pitkäjänteistä yhteistyötä hallitukselta, yrityksiltä ja työmarkkinajärjestöiltä yli vaalikausien.
Kun saataisiin edes työttömyyden kasvu ja työllisyyden lasku pysähtymään. Se vaatii uuden hallituksen, jossa eivät hääri kokoomus ja persut tehtailemassa 30 vuoteen pahimmat konkurssit jo kolmatta vuotta peräkkäin tai luomalla työnteon esteitä, kuten ovat tehneet.
Työpaikkoja ei tarvitse vasiten luoda, koska ne syntyvät tarpeen mukaan luonnostaan.
Tärkeintä on lisätä alimpien tulodesiilien ostovoimaa, jotka käyttävät ne kulutukseen. Rahoitus saadaan ylimmiltä tulodesiileiltä, joille varallisuutta kertyy enemmän kuin keksivät niille kansantalouden kannalta mitään hyötykäyttöä.
Kaikki on niin helppoa, kun unohdetaan ideologiat ja aletaan hyödyntämään matematiikkaa ja psykologiaa.
Sitten jää vielä 400 000 työtöntä.