Hiljaisuus ja "hyvää päivän jatkoa" useimmiten tulee silloin kun tämä stereotypinen kristitty on menettämässä "ajajan paikan" keskustelussa, eli ei enää olekaan dominoivassa asemassa. Että tällaista todella rehellistä menoa kristinuskossa.
Kun joku haastaa heidän uskonnon ja jumalan ultimaattisuutta, tämä otetaan todella negatiivisena, eli se että tiedät että heidän jumalalla ei olisi vaikutusta sinuun, niin tämä käännetään ylösalaisin valheeksi, koska: no, miksi ei? Koska heidän uskonto on absoluuttista ja "ulkopuolisten mielipiteistä riippumatonta", mutta miksi sitten pitää niin paljon todistella ja antaa hiljaisuutta jos kerran asia on näin?
Miksi kristityt yrittävät niin suuresti todistella ja jopa hermostuvat jos kerran heidän uskomus on niin "riippumaton totuus"? Minkä takia yleensä ärisevät kiukkuisena hampaiden välistä kun kysyt vaikeita kysymyksiä joita he eivät ole uskaltaneet kysyä? Siksikö että se todistaa että pelkäävät? Niin, mitä hemmetin pelättävää on kysymyksissä? Miksi kysymykset triggeröivät? Jos olet ensiksi tarjoamassa uskontoa toiselle "ainoana totuutena", niin sitten varmaan joudut ottamaan vastaan myös kysymyksiä jotka pistävät uskontosi äärimmäisen kyseenalaiseksi ja kyseenalaistavat uskontosi todenperäisyyden.
Jos yritätte iskostaa toisiin uskoanne, niin elkää ihmetelkö että ihmiset myös kyseenalaistavat teidän uskontonne todenperäisyyden ja sanovat myös sen olevan mielikuvituksen tuotetta... missä on järki kaiketsa tästä? Vai onko kristinuskossa järkikin jo kirosana? Eli onko tämä "anti logic" uskonto, vai pelkkä "anti everything", jossa ajatellaan että asioiden kääntely päälaelleen olisi jonkinlainen "totuuden löytäminen". Entä jos joku sanookin totuuden ja sitten trippi ukko alkaa siellä kääntelemään totuudenkin "valheeksi" vain koska "raamattu käskee"?
Joku logiikka oikeasti johonkin... tykkäätte niin paljon kritisoida muita, mutta juurikin, "se koira älähtää johon kalikka kilahtaa", miettikää oikeest!
Kun joku haastaa heidän uskonnon ja jumalan ultimaattisuutta, tämä otetaan todella negatiivisena, eli se että tiedät että heidän jumalalla ei olisi vaikutusta sinuun, niin tämä käännetään ylösalaisin valheeksi, koska: no, miksi ei? Koska heidän uskonto on absoluuttista ja "ulkopuolisten mielipiteistä riippumatonta", mutta miksi sitten pitää niin paljon todistella ja antaa hiljaisuutta jos kerran asia on näin?
Miksi kristityt yrittävät niin suuresti todistella ja jopa hermostuvat jos kerran heidän uskomus on niin "riippumaton totuus"? Minkä takia yleensä ärisevät kiukkuisena hampaiden välistä kun kysyt vaikeita kysymyksiä joita he eivät ole uskaltaneet kysyä? Siksikö että se todistaa että pelkäävät? Niin, mitä hemmetin pelättävää on kysymyksissä? Miksi kysymykset triggeröivät? Jos olet ensiksi tarjoamassa uskontoa toiselle "ainoana totuutena", niin sitten varmaan joudut ottamaan vastaan myös kysymyksiä jotka pistävät uskontosi äärimmäisen kyseenalaiseksi ja kyseenalaistavat uskontosi todenperäisyyden.
Jos yritätte iskostaa toisiin uskoanne, niin elkää ihmetelkö että ihmiset myös kyseenalaistavat teidän uskontonne todenperäisyyden ja sanovat myös sen olevan mielikuvituksen tuotetta... missä on järki kaiketsa tästä? Vai onko kristinuskossa järkikin jo kirosana? Eli onko tämä "anti logic" uskonto, vai pelkkä "anti everything", jossa ajatellaan että asioiden kääntely päälaelleen olisi jonkinlainen "totuuden löytäminen". Entä jos joku sanookin totuuden ja sitten trippi ukko alkaa siellä kääntelemään totuudenkin "valheeksi" vain koska "raamattu käskee"?
Joku logiikka oikeasti johonkin... tykkäätte niin paljon kritisoida muita, mutta juurikin, "se koira älähtää johon kalikka kilahtaa", miettikää oikeest!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.