Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä.
Raamatullinen käsitys synnistä ja pelastuksesta ovat keskeisimmät osat kristinuskon opeissa. Kristinusko ensin luo ongelman (synti) ja tarjoaa tähän "ratkaisua" (pelastus). Tämä toimii kuin mafia; sinä joko ostat "suojelua" -- tai muuten!
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa, niin että jokainen, joka häneen uskoo, uskoo todennäköisesti ihan mihin tahansa.
Oleellisissa asioissa kaikesta pelosta vapautumaan kykenee ainoastaan se, joka on täysin tietoinen kaikkeuden olemuksesta eikä enää pälyile lastensatuihin päin.
http://www.vihrearouva.net/sitaat.html
http://www.stabu.net/sitaatti.html
Raamatullinen käsitys synnistä ja pelastuksesta ovat keskeisimmät osat kristinuskon opeissa. Kristinusko ensin luo ongelman (synti) ja tarjoaa tähän "ratkaisua" (pelastus). Tämä toimii kuin mafia; sinä joko ostat "suojelua" -- tai muuten!
Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen poikansa, niin että jokainen, joka häneen uskoo, uskoo todennäköisesti ihan mihin tahansa.
Oleellisissa asioissa kaikesta pelosta vapautumaan kykenee ainoastaan se, joka on täysin tietoinen kaikkeuden olemuksesta eikä enää pälyile lastensatuihin päin.
http://www.vihrearouva.net/sitaat.html
http://www.stabu.net/sitaatti.html
Vastaukset 34
Vanhimmat
Voltaire sanoi sarkstisesti: "Paha tuli maailmaan Aadamin synnin kautta. Ellei se idiootti olisi tehnyt syntiä, meitä ei nyt olisi vaivaamassa isorokko, eikä syyhy, eikä teologia, eikä usko, joka yksin voi meidät pelastaa."
vaikka pelko yksittäisen hihhulin näkökulmasta saattaa olla motiivi, ei mielestäni pidä unohtaa toista osapuolta: uskonnon säännöt, opit ja lait määritteleviä valtaapitäviä, joille lauman paimentaminen, alistaminen, rahastus sekä toisinaan sadistisia tarpeita tyydyttävä hidas tappaminen ovat omiaan.
Ja tietysti lähetyskäsky, onhan hyvä olla lisää sitä valtaa.
Jos sinä et sitä valtaa ota, ottaa sen kilpailevan uskonnon johtajat.
Tapa tai tule tapetuksi!
En minä ainakaan hae valtaa. Sen enempää kuin ennenkään. Johtajat kyllä varmaan käyttävät uskontoa hyväkseen, kun esim. Öljy onkin se tavoite.... Eli kyllä Irakiin mentiin ihan puhtaasiti Öljyn nimissä ei uskon. Mutta usein kuvitellaan, että maailma hyväksyy moisen paremmin, jos sanoo olevansa ristiretkellä. En minä ainakaan. Hyväksy Bushin toimia, mutta en Saddaminkaan. Tunnen henk.koht aika monta hänen hallintonsa uhria mm. kurdeja.
Olet oikeassa, että uskonnollisuus lisää sääntöjä. Mutta usko ei. Uskonnollisuudella ja uskolla on hyvin vähän yhteistä. Ihminen voi uskoa ja olla kuulumatta esim. mihinkään seurakuntaan. Tällöin hän ei noudata minkään opin sääntöjä.
On se vaan hienoa, kun 35-vuotias aikuinen mies opettaa moraalia 16-vuotiaalle. Näin nuoriso-ohjaajan näkökulmasta katsottuna upeeta.
Onko sinulla lapsia tai oletko parisuhteessa?
siis olet sillä toisella puolella, joka varmasti onkin sinulle sopiva.
vaan luovuttaa omansa jollekulle muulle
Siis millä toisella puolella? Ja mikä on sopivaa?
Voitko selventää?
paimennettavana.
Uskonnon uhrina. Henkilönä jota hallitaan uskonnon välinein.
Voihan sen noinkin nähdä. Että olen alistunut. Voi minua raukkaa. Oliko Veikko Hursti alistunut? Tai äiti Teresa? Tai onko Dalai Lama alistunut? Sinun nimimerkkisi viittaa idän uskontoihin (jainalaisuuteen), joka on hyvin läheinen uskonto buddhalaisuudelle. Luulisi sinun tietävän. Ei, esim. Dalai Lama taistelee päivittäin rauhanomaisesti Tiibetin puolesta, tekee yhteistyötä muiden uskontokuntien kanssa. Lueppa jokin hänen kirjansa. Alistuminen ja sen hyväksyminen, että kaikki ei olekaan omassa päätäntävallassa, mutta omilla toimillaan ja valinoillaan voi vaikuttaa eivät ole sama asia. Jos usko alistaisi ihmisen, kaikki uskovat lopettaisivat työt ja jäisivät kotiin rukoilemaan maailmanloppua. Onko niin tapahtunut?
Sinä sanot minua alistuneeksi? Ok, kerronpa sinulle hieman arkipäivästäni. Päivittäin kuntoutan nuoria, jotka kammppailevat päihde ja mielenterveysongelmien kanssa. Moni muu on heidän kohdallaan jo alistunut ja todennut, ettei ole enää mitään toivoa. "Ei niistä mitään tule"- kuulen usein. Minä ja työkaverini emme ole alistuneet, vaan tsemppaamme nuoriin uutta intoa, aina emme onnistu, mutta emme alistu. Minä en tässä työssäni saarnaa enkä julista, mutta jos minulta kysytään tai joku pyytää, että rukoile puolestani, että jaksan tämän viikon ilman huumeita, niin teen.
Kyllä minä usein heristän nyrkkiä Jumalalle, että miksi sinä tämän sallit? Muttas sitten saan taas puhtia uuteen päivään ja energiaa etsiä ratkaisuja nuorten elämässä oleville solmuille. Usein olen hiljaa rukoillut jollekin nuorelle tilanteen selviämistä erittäin synkkänä hetkenä ja sitten nuori onkin saanut asunnon, töitä ja vielä opiskelupaikan....!!! Ei tietenkään tyhjästä.
Tule sinä töihini kuukaudeksi, puhutaan sen jälkeen alistumisesta tai lähde jonkun avustustyöntekijän mukaan Ugandaan tai Etiopiaan. Siellä on paljon kristittyjä ihmisiä ensisijaisesti auttamassa, ei saarnaamassa. Vain sen takia, että haluavat auttaa.
Jos alistumista on se, että kun menen huumekämppään tapaamaan nuorta, rukoilen itselleni suojelusta ja rohkeutta. Yksin en tietenkään mene. En minä sentään tyhmä ole! Mutta jos apuvoiman rukoileminen on alistumista, sitten se on sitä.
Alistuminen on passivoitumista ja niitäkin varmaan on uskovissa. Mutta meneppä katsomaan työttömien joulujuhlaan joskus, kuinka alistuneita ovat ne jotka ruokaa saavat tai ne jotka sitä jakavat.
Toivoa siellä on eikä alistumista!
Lähde katutyöntekijöiden (Saapas mm.) mukaan viikonloppuna kadulle ja sano heitä alistuneeksi.
Kyllä uskovakin voi väitellä Jumalan kanssa. En minäkään ole aina tyytyväinen ja totea, "Herra antoi, Herra otti, kiitos Herran." Minä näen Jumalan myös vähän niinkuin esimiehenä, enkä todellakaan ole duunini esimiehen kanssa aina samaa mieltä....
Ok, olen samaa mieltä, että alistumista olisi se, että tyytyisi mukisematta. Mutta voi mukista ja hyväksyä sen, että eipä oma tahto nyt toteutunutkaan tai että maailmassa on paljon pahaa, jolle voi itsekin tehdä jotain sen sijaan, että istuu kotona vain rukoilemassa (joka sekin voi auttaa.) tai huutaa syytöksiä Jumalaa (johon ei edes usko) kohtaan kaiken väärydestä ja sitten menee kotiin tyytyväisenä ja toteaa uutisiä katsoessaan, että olinpas oikeassa, ei mitään Jumalaa ole ja korkkaa bissen samalla...
Ei minua kukaan hallitse.
A) En kuulu mihinkään seurakuntaan aktiivisesti, eli mikään uskonnollinen taho ei määrää minun elämääni tai sitä, että uskonko vai en.
B) Minulla on edelleen oma tahto. Elämäni ei juurikaan ole muuttunut uskoon tuloni jälkeen. Muutamat hölmöilyt ovat jääneet, mutta esim. jatkuvaa viikonloppupämppäämistä en harrastanut enää muutenkaan. Nyt juon saunakaljan, jos maistuu.
C) näkisit vaan mikä lammas olen, jos jonkun nuoren oikeuksia poljetaan viranomaisten tai minkä tahansa taholta. Minä olen kerran ottanut lähes potkut sen takia, että en suostunut taipumaan nuoren ihmisoikeutta polkevaan päätökseen.
Ja käyppä katsomassa mielipiteiden vaihtoani monien muiden uskovien kanssa. (Toret, Trubaduuri, Tuomas M), olenko lammas jota viedään narussa? Tai mukaudunko sinun näkemyksiisi? En.
Ei vallanhaluttomuus ole välttämättä lammasmaisuutta. Mutta jos et sitä niin näe, omapa on häpeäsi.
siis yhtenä uskontojen perimmäisenä syynä on vallankäyttö.
Toki osa uskovaisista ei sitä huomaa tai on siitä etääntynyt.
hän nimenomaan käytti uskontoa vallan välineenä sekä rahantekoon.
Avaa silmäsi, Äiti Teresa on myytti jonka sisältö on mätä.
Entä Dalai Lama tai Veikko Hursti, mihinköhän salaliigaan he kuuluivat? Vikka ovatkin eri uskontokuntaa.....
Mitä sinä teet muiden hyväksi, muuta kuin haukut täällä kaikkia?
Mitä valtaa Äiti Teresa käytti? Hänet meinattiin erottaa katolisesta kirkosta, koska ei suostunut katolisen kirkon vallanhimoon ja siihen, että apua saavat vain rikkaat ja ne jotka hyväksytään luostariin.... Hän meni kadulle ja kerjäsi alussa kaiken sen, mitä antoi köyhille eteenpäin. Hän ei edes tehnyt käännytystyötä ainakaan alussa, vaikka kulkikin nunnan vaatteissa.
Hän jopa sanoi:" Jos on hindu, olkoon sitten kunnolla. Jos on muhamettilainen, olkoon sitten kunnolla sitä ja sama koskee kristittyjä..." Mutta hän ei erotellut ketään uskontoon tai kastiin katsomalla. Ja vaikka hän olisi minkä uskoinen, harva lähtee vastaavaan urakkaan. Menisitkö sinä?
Äiti Teresasta:
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2004_06/aiti_teresan_suuri_huijaus.html
Hursti olikin ihan jees kaiffari, dalai lamat ovat aina olleet. Tosin nykyinen ei ole mikään ruudinkeksijä. Mutta se onkin rauhanomaisempaa verrattuna paimentolaiskansojen systeemeihin.
Enhän minä ole missään vaiheessa väittänyt, etteikö uskontoa ole käytetty vallan välineenä. Mutta silloin käyttäjällä on aivan muut tarkoitusperät, eikä se taas liity uskon alkuperäiseen tarkoitukseen. Joka ei ole valta.
Ja miten tuo nyt liittyi minun kommenttiini lammasmaisuudesta?
Minä käytän uskontoa vallanvälineenä kun käytän valtaa päättäjiin? No joo, olet osittain oikeassa, mutta negatiivinen vallanhalu kohdistuu yleensä omaan etuun. Minä haen heikoimpien etua.... Jos siinä vallankäyttönä on usko ja jonkun elämäntilanne sillä kohenee, myönnän syyllisyyteni. Itse en siitä valtaa tai mainetta tai lisää rahaa saa. Hyvän mielen korkeintaan.
Ikävää jos pitää paikkansa. Ikävää jos on mustamaalamista. Mutta uskon, että jos pitää paikkansa viimeinen tuomio tulee ja jos ei pidä se tulee jollekin muulle. Ikävintä on tietenkin se, että köyhät kärsivät joka tapauksessa. On myös totta, että Intia tarvitsee muuta apua ensisijassa kuin hengellistä.... Fida tekee siellä aika hyvää duunia kokoajan, ilman julistustakin.
Tuota sinun paimentolaiskansajuttua en ymmärrä. Ensimmäiset kristityt olivat edelleenkin juutalaisia, kreikkalaisia ja roomalaisia. Eivät paimentolaisia. Mutta jos olet sitä mieltä, ole hyvä. Oletko lukenut Dalai Laman kirjoja? Kun väität häntä ei-ruudinkeksijäksi....
monta vastaavaa juttua löytyy.
Tarinoita siitä miten paljon Äiti Teresan jäljiltä jäi rahaa, jota oli hyväntekeväisyysmielessä lahjoitettu. Tiedä mikä sitten on totta, mutta karmaisevia tarinoita löytyy, likaisita neuloitsa, kuolemaan jätetyistä lapsista.
Eikä katolisen kirkon tiedotuskoneistoa sovi väheksyä, se on maailman paras saattamaan halutut viestit maailmalle ja vaimentamaan toiset.
Dalai Laman (tai hänen nimissään tehtyjen) kirjojen annista en osaa sanoa, väitteeni perustuu kahteen haastatteluun, jotka olen nähnyt.
Hyväntahtoinen, rauhallinen kaiffari.
VT nimenomaan on paimentolaiskansalle suunnattu.
Ei olekaan kristinuskon perusta vaan osa sitä. Jos näkemyksensi Dalai Lamasta perustuu kahteen haastetteluun lue ihmeessä esim. Onnellisuuden taito, jossa häntä haastattelee psykologi/terapeutti... Suosittelen.
Katolisesta kirkosta olen samaa mieltä.
En ole löytänyt sitä vastasta kysymykseeni aiheesta, että mitä uskovat ovat sinulle pahaa tehneet ja mihin sinun näkemyksesi uskovista oikein perustuu? Tulee sellainen olo, että joku on todella loukannut sinua, haukkunut tai mollannut. Kysyin sitä jollain palstalla jo, mutta kai tuo varhaisdementia vaikuttaa jo....
Onko sinulla uskovia tuttuja? Vai perustuvatko näkemyksesi myös tässä "kahteen haastatteluun"?
Toivottavasti ei.
jossa epäilet uskovaisten tehneen minulle pahaa, on väärä.
Olen vain nähnyt mitä uskovaiset ovat tehneet muille, etupäässä uskovaisille ihmisille.
Ja kyseessä ei ole sukuni tai perhetaustani, vaan erilainen ystäväpiiri.
Kyllä ihmisen ja apinan välimuoto on löytynyt, se on uskovainen. (Mitenkään apinoita, joilla sentään on moraali, loukkaamatta)
No en minä epäillyt, tuli vaan mieleen.
Kiitos kohteliaasta ja kypsästä luokittelusta. Kuulun siis apinan ja ihmisen välissä olevaan lajiin?
Olen pahoillani niiden ihmisten puolesta, jotka joutuvat minkä tahansa ideologian takia kärsimään. Oli se sitten uskonto, politiikka tai rahanahneus. Enkä minä kiellä etteikö uskonnonuhreja olisi ja että ko. yhdistys olisi itseasiassa hyödyllinen. Lue Tommy Hellstenin kirja "Saat sen mistä luovut". Hän käsittelee hyvin lakihenkisen uskonnollisuuden ja armahtavan uskon eroa. Niillä nimittäin on eroa.
Ja koska luokittelet kaikki uskovat samaan kastiin (siis myös minut), sanon suoraan, että minua ihmisenä, aikuisena, auttamistyötä tekevänä, ammattikorkeakoulun käyneenä ja myös uskovana loukkaa moinen kommentti, jossa ihmisarvoon kajotaan nimittelemällä. Että kiitos vain. Toivottavasti olet nyt tyytväinen itseesi. Minä olen mielestäni ainakin yrittänyt olla keskusteleva kaikkien kanssa, enkä ainakaan tahallani ole ketään nimitellyt... Joten ihmettelen minkä oikeuden sinä olet ottanut nimitellä? Jokamiehen oikeuden. No, nimittele vain. Toivottavsti sinun päiväsi pelastuu sillä.
Pakko heittää piikki, kun olen katsonut kielenkäyttöasi esim. dualismi-keskustelussa:" Minun dualismini on minä ja kaluni." Älykästä ja aikuismaista? 35-vuotiaalta? Jolle joskus ehkä tulle jälkikasvua? Unohtamatta monia pillustamis, ynnä muut lepakkokommentit naisista..... Ehkä sinun olisi kaikesta huolimatta aika miettiä omaa arvopohjaa, vaikka et ikinä uskoisikaan mihinkään ihmistä korkeampaan voimaan. Jostain sain sen käsityksen, että teet mielenterveystyötä? Toivottavasti olet kohteliaampi asiakkaitasi kohtaan....:(
Pakko tähän sanoa: minusta sinun keskusteleva asenteesi on hyvä. On hienoa että täällä uskonnollisten kiihkoilijoiden joukossa on kristittyjä joiden ainoa tarkoitus ei ole muiden elämänkatsomuksen vähättely. Jos useammat kristityt täällä olisivat samanlaisia kuin sinä, inho heitä kohtaan vähenisi.
Nasse on irvileuka, älä hänestä hiilly.
Sitä paitsi näin naisena näen että oli kyllä oivalluksen tynkää siinä minä ja munani lohkaisussa. Sanoisinpa että siinä on prioriteetit kohdallaan.
hyväksyn, mutten lepakkokommenttia.
Nimittäin nuo lepakot ovat oikeasti ystäviäni.
He myöskin sallivat minulle sanan lepakko - käytön, joten turha huudella sivusta.
Mitä tulee armahtavaan uskontoon, niin ensin täytyy (uskonnon) keksiä ongelma (synti), johon löytyy ratkaisu (siteeratakseni erästä toista).
Missä pyhyys sijaitsee sinulle?
Jos suostut vastaamaan itsellsei, voin ehkä valaista mitä tarkoitin, mutta lauseeni oli yleistys, ei tarkoitettu ketään vastaan erityisesti.
Joko pyhyys on jotakin sinun ulkopuolellasi, jota tavoittelet koko elämäsi turhaan ja saavutat vasta, jahka olet oikein suorittanut elämäsi jne.
tai
se voi olla kaikessa elämässä (tai kaikessa ylipäätään)
Joko jumaluus, pyhyys jne.tms. on jokaisessa, kaikkialla, jolloin kaikki voivat olla luovia ja synnyttäviä ja käyttää valtaa
tai
jumaluus pyhyys jne.tms. on elämän ulkopuolella, jolloin fatalismi helposti nostaa päätään.
Jos pyhyys on ihmisen ulkopuolisessa jumaluudessa se on samalla vastuun ja vallan siirtämistä itsen ulkopuolelle (viimeinen tuomio, luoja, rankaisija jne.) eritoten, jos jumaluus edustaa jotakin lakiuskontoa ja vaatii tottelemista tai ainakin alistumista (Jahve ja Allah).
Jos pyhyys on ihmisessä sisällä ja kaikessa, mitä maailmassa on, ihminen tekosillaan on vastuussa itsestään ja maailmastaan, mutta hänellä on myös valta valita, tehdä asioita: hän on osa jumaluutta. Erikoismaininnan asoiden tärkeydestä saa tällöin havainto, että jumaluuden voi nähdä, kuulla, koskettaa, haistaa ja maistaa kaikessa maallisessa. Henkäyskin on pyhää, rakastelu, kaupan kassalla jutustelu, ruusun puhkeaminen, varpaankynsien leikkaaminen, aamukahvin aromi, paskalla käynti, sateen ropina jne.tms.
Tosin, en väitä, että valta olisi jotain sinällään erityisen tavoittelemisen arvoista. Minusta se on yksi tapa hahmottaa tekmisiään ja energioitaan. Valtaan oleellisesti kytkeytävät voima (energia) ja vastuu, väistämättä. On myös suuri ilo olla joskus tekemättä mitään, olla hitusen, hetkisen vapaa.
Kyllä kristinuskossakin on immanentteja versioita, esim. kveekarit. Siunausta sille.
On eri asia kuin armahtava uskonto. Lue se kirja, niin tiedät.
Anteeksi lepakkokommenttini.
Eikä sitä syntiä tarvitse keksiä, kyllä ihminen osaa tehdä sitä keksimättäkin. Vai voitko sinä heittää sen ensimmäisen kiven?
Vaikka kai minäkin sorrun hermostumiseen, välillä.
Dualismikommenttisi oli osuva.
kristinusko on keksinyt synnin.
Synti koskettaa tuon uskonnon seuraajia.
Normaali, terve ihminen ei syntiä tee eikä näe, hän toimii vain oikein tai väärin.
Te uskishihhulit olette ohuen "moraalinne" avuksi nostaneet, erityisesti evlut-lahko, synnin.
Piehtaroi siinä synnissäsi, ole vapaa.
Vastaa jo sinulle annettuun tehtävään!: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000009647660
Niin jos normaali terve ihminen tekee vain oikein tai väärin? Mikä on oikein ja mikä väärin? Kuka sen määrittää? Mitä sitten jos tekee väärin? Kenen mielestä? Jne.
Minä en määrittele itseäni uskishihhuliksi. Mutta kiitos määrityksestä, ateistihihhuli.
kertoo mikä on oikein ja väärin.
Kannibaalien mielestä ihmissyönti on oikein tietyissä tilanteissa, erään paimentolaiskansan oppien mukaan orjia saa pitää, kuten useita vaimojakin ....
Eräs uskonto edellyttää että on oikein palvoa tuon uskonnon jumalaa muttei Allahia.
Suomessa kaiketi lainsäädäntö määrittelee asian. Jokaisella yksilöllä on varmasti omat tarkennuksensa ja käsityksensä asiasta.
Ja toki meillä on "harmaa vyöhyke".
Ideanani oli lähinnä se että käsite synti on vain ja ainoastaan kristinuskoisen ongelma, jolla on turha yrittää syyllistää tai hallita muita.
Teillä lahkolaisillakin on keskenään perin erilaiset käsitykset synnistä. Evlut-lahko piehtaroi perisynnissä, jonka mukaan pieni lapsikin on syntinen. Katoliset taasen ripittäytyvät "murhasin naapurin" ja saavat synninpäästön luvattuaan etteivät murhaa lisää naapureita.
Mielenkiintoista että Mahatma Gandhin sanoja oli siellä myös. Mutta eihän Gandhi mikään "uskovainen" ollutkaan, siinä mielessä että olisi niellyt purematta valmiita totuuksia.
Moni ihminen pettyy uskontoon.
Pettyy Jumalaan.
Koska he pettyvät niihin ihmisiin, jotka etsiessään Jumalaa, sortuvat. Sortuvat uskovaisten helmasynteihin; henkiseen väkivaltaan, vallanahneuteen, sanojen raiskaukseen käänteisellä kielenkäytöllä, farisealaisuuteen, laumahenkisyyteen, lynkkaushenkeen.
Itse yritin pitää nämä kaksi asiaa selkeästi erillään; ihmiset ja Jumala. Niinpä, kun petyin ihmisiin, se ei vaikuttanut oikeastaan lainkaan siihen mitä ajattelin Jumalasta.
Esim. katolisena keskiaikana uskovaiset kiduttivat naisia Jumalan nimissä; se todistaa että jumalaan uskova ihminen voi tehdä ihan mitä vaan.
Se todistaa että usko yksin; uskovaisuus on aivan riittämätöntä.
En tiedä saanko ajatuksiani puristettua näihin; mutta purin tänä aamuna enemmänkin pettymystäni uskovaisiin: http://www.blogs.fi/main/index.php/avadhuta
M@ke kirjoitti:
"Luullakseni uskonto perustuu etusijassa ja pääasiallisesti pelkoon. Se on osittain pelkoa tuntematonta kohtaan, osittain sitä, että ihminen toivoo, että hänellä olisi eräänlainen isoveli seisomassa rinnallaan jokaisen vaikeuden ja kiistan kohdatessa. Pelko on koko jutun perusta — salaperäisyyden pelko, häviämisen pelko, kuoleman pelko. Pelko on julmuuden alku, eikä sen vuoksi olekaan ihme, että julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä."
Tämä koskee vain ja ainoastaan niitä uskontoja, jotka keskittyvät ikuiseen elämään, kuoleman jälkeiseen elämään ja joilla on jonkinlainen pelastuskonsepti.
Uskonnot, joissa elämää pidetään pyhänä pelko on samanlainen reaktio tuntematonta kohtaan kuin ateistillakin. Uskonto ei ole olemassa pelon poistamisen takia, vaan pelko nähdään normaalina asiana ja kuolema elämän edellytyksenä.
Nykypakana joutuu jo uskontonsa tunnistaakseen ja varsin kristillisessä ympäristössä eläessään käymään läpi melkoisen määrän pelkojaan. Joten turvallisuuden haku ei voi mitenkään olla pakanauskoisen motiivi uskonnolleen. Noidilla on sanonta: missä pelko, siellä voima.
uskonnosta ja pelosta tuli mieleen, mä pelkään uskovaisia! ihan oikeasti! ne on pelottavia ihmisiä.. :S
pelkää tuntematonta, ja kuolemaa. Vaan uskon sen takia kun se on niin todennäkoistä että Jumala on olemassa :)
vaikka en uskoiskaan :)