Palkan saamisen byrokraattisuus on syy työttömyyteen

Helpompi hakea työttömyyskorvausta kuin töitä, palkkaa.

Raha on erittäin vaikea asia, jossa on monia ulottuvuuksia.

On erittäin vaikea nostaa palkka ehjänä ja että palkan jälkeen ei koituisi mitään jälkiseuraamuksia.

On erittäin vahingollista säilyttää rahaa jossakin paikassa, jos rahaa kertyy enemmän, olipa se pankissa tai kotona muualla.

Raha polttaa reijän ja aiheuttaa kauas tulevaisuuteen monen sorttista ongelmaa.

Kasvanut omaisuus vie elämältä syyn elää.

On pelottava kokemus saada palkkaa, koska sen lisäksi sen nurjapuoli on olla saamatta sen kun syntyy riippuvuussuhde ja luopuminen vaikea.

On pelottava kokemus verrata työntekoa rahaan, jossa ei päästä koskaan sopuun molempien välillä.

On ahdistavaa myöntyä rahalliseksi yhteiskunnassa, mikä on verrattavissa tuomioon vankilassa, koska raha kahlitsee ja pilaa elämän, vapauden.
On ahdistavaa uhrata elämänsä rahalle, koska elämä ei ole enää minkään arvoinen.

On liian monia täysin pilaantuneita ihmisiä elämässä.
Kun kuuntelee heidän ajattelujaan, olivatpa he professoreita, menestyjää tai kuuluisuuksia niin ei tunnu ajattelussa olevan mitään oikein.
He ovat rampoja, väärässä kaikessa ihan perus asioissa.
Simppeli asia heille tuottaa niin paljon vaikeuksia elämässä ymmärtää.

Kamalaa kun rahan eteen uhrataan perheitä, lapsia, sukuja, terveys.

Raha ja rakkaus on suuri aihe.

Mikä rumentaa kaikkia naisia niin rahan himo. Ei ole normaaleja naisia olemassa tai niiden määrä on vain 1 % väestöstä.

Siten talouden teoreema on se, että vähemmän rahaa, parempi elämä.

Siten yhteiskunta, jossa rahalla on pieni merkitys, on parempi.

Siten jos ilmainen annettu raha ei synnytä talouden kieroutumia, ihmisen identiteetin menetystä, se on parempi.

Tai jos onnistutaan joku päivä pääsemään rahasta eroon.

Työtä tekevät itkevät työssä ja väliajoin korostavat omaa paremmuuttaan. Heidän psyykensä on täysin romuna.
Tahtovat pakottaa työttömät töihin ja tehdä heistä onnettomia.
Jotkut ihmiset ovat itse kyllä vankeja ja tahtovat tehdä muistakin.
Heidän elämässään siis ei ole mitään valoa työnteossa.

Lopuksi heidän on pakko tuhlata rahaa johonkin materialistiseen.
Heidän on pakko etsiä oston tavaroita, johon tuhlata.
Niin he ovat ei vain rahan orjaa, mutta myös kuluttamisen.
Jos ei ollut nälkä, mutta syödä oli pakko.

Rahalla aivopiesty ihminen vaihtaa rahan kuolemaan.
Hän vakuuttuu, että kuolema on rahan arvokasta.

Toisaalta kaikella on monia puolia, että myös rahatalouden kautta ymmärretään palon paremmin rahattoman talouden hyvät ominaisuudet.