Tsekkoslovakian miehitys

Timo Virtala, säännöllisesti siviilipalveluskeskuksessa luennoiva tietokirjailija, on maininnut eräässä Antimilitaristi-artikkelissaan miten Puolassa otettiin käyttöön samanlaiset keinot Neuvosto-miehitystä vastaan kuin aikaisemmin Tšekkoslovakiassa.

-------

Timo Virtala

Miten rauhanliikkeen tulisi suhtautua Ukrainan sotaan?

07.04.2022

Mutta entä Ukraina helmikuussa 2022? Venäjän hyökkäystä on helppo verrata talvisotaan. Ylivoimainen itänaapuri hyökkää voimalla ja vääryydellä ja totuutta räikeästi vääristellen pienemmän kimppuun. Jos Suomi ei olisi pistänyt väkivaltaisesti kampoihin, suomalaisten kohtalo on harvinaisen helppo arvata: viisikymmentä vuotta kommunistidiktatuurin ikeen alla.

Vertailukohtia voi kuitenkin hakea muualtakin. Vuonna 1968 Neuvostoliitto hyökkäsi Tšekkoslovakiaan, myös sillä kertaa voimalla ja vääryydellä ja totuutta vääristellen. Pääministeri Alexander Dubčekin kehotuksesta tšekkoslovakialaiset eivät nousseet aseelliseen vastarintaan, ja Unkarin vuoden 1956 kansannousun kaltaiselta, tuhansia ihmishenkiä vaatineelta konfliktilta vältyttiin. Aseellisen vastarinnan sijaan he harjoittivat aseetonta vastarintaa kuten panssarivaunut pysäyttäviä ihmismuureja, kylännimien vaihtamisia, kadunnimikylttien poistamisia, vesihanojen katkaisua, piraattiradio-, televisio- ja sanomalehtien ylläpitämistä, junien kadottamisia, graffiteja, miehittäjille puhumista (toisaalta myös tilanteeseen sopivaa tekaistua kielitaidottomuutta), toisin sanoen kaikkia mahdollisia yhteistyöstä kieltäytymisen muotoja, mihin vain mielikuvitus ylsi, mukaan lukien ja tärkeimpinä kaikista, suurlakkoja.

”Se oli totaalinen katastrofi”, totesi eräs mukana ollut neuvostoupseeri vuosia myöhemmin rauhantutkija Gene Sharpille. Neuvostoarmeija oli varautunut henkisesti ja fyysisesti sotimiseen, ei kansalaistottelemattomuuteen, ja oli tšekkoslovakialaisten tottelemattomien siviilien kanssa täysin helisemässä.

Kahdeksan kuukauden ajan tšekkoslovakialaiset pistivät sinnikkäästi vastaan, mutta joutuivat lopulta taipumaan; Dubček syrjäytettiin vallasta ja Prahan kevään uudistukset peruttiin. Erään arvion mukaan yhtenä keskeisenä syynä tähän oli lakkolaisten rahojen loppuminen. Toisaalta Tšekkoslovakian tapahtumia voi tarkastella myös kylmän sodan lopun alkuna: tšekkoslovakialaisten metodit otettiin käyttöön uudestaan Puolassa kymmenen vuotta myöhemmin ja kahta vuosikymmentä myöhemmin niillä kaadettiin koko Itä-Euroopan yksipuoluejärjestelmä.

------

https://antimilitaristi.fi/artikkeli/miten-rauhanliikkeen-tulisi-suhtautua-ukrainan-sotaan

Netti-arkistoituna:

https://web.archive.org/web/20230927015517/https://antimilitaristi.fi/artikkeli/miten-rauhanliikkeen-tulisi-suhtautua-ukrainan-sotaan

” Tsekkoslovakian miehitys”

Neukun voitto vaitakaisku?

Vastaus riippuu siitä, katsotaanko asiaa lyhyen aikavälin sotilaallisen kontrollin vai pitkän aikavälin poliittisen hinnan kautta. Historiantutkijat pitävät Tšekkoslovakian miehitystä elokuussa 1968 Neuvostoliitolle taktisena voittona, mutta strategisena ja moraalisena takaiskuna.

Miehityksellä Neuvostoliitto murskasi Alexander Dubčekin johtaman "Prahan kevään" eli uudistuspolitiikan, joka pyrki luomaan ”ihmiskasvoista sosialismia” vapauttamalla sana-asetteluja ja taloutta.

Miksi se oli voitto? (Lyhyt aikaväli)

Sotilaallisesti ja sisäpoliittisesti Moskova saavutti välittömät tavoitteensa:

Kontrollin palautus: Neuvostoliitto osoitti, ettei se salli minkään itäblokin maan lipuvan pois sen tiukasta ohjauksesta tai vaarantavan kommunistisen puolueen valtamonopolia.

Brezhnevin oppi: Invaasio sementoi niin sanotun Brežnevin opin. Sen mukaan sosialistisilla mailla oli velvollisuus puuttua toistensa asioihin, jos sosialismin säilyminen jossain maassa oli uhattuna.

Uusi johto: Dubček syrjäytettiin ja tilalle nostettiin Gustav Husákin johtama tiukan linjan hallinto. Alkoi "normalisoinnin" aikakausi, joka jäädytti Tšekkoslovakian yhteiskunnan kahdeksi vuosikymmeneksi.

Miksi se oli takaisku? (Pitkä aikaväli)

Poliittiset ja ideologiset seuraukset olivat Neuvostoliitolle ja kommunistiselle liikkeelle tuhoisat:

Ideologinen konkurssi: Miehitys osoitti maailmalle, että neuvostomallinen sosialismi pystyi pysymään pystyssä vain väkivallalla ja panssarivaunuilla, ei kansan tuella. Tämä söi lopullisesti järjestelmän moraalisen pohjan.

Kansainvälisen kommunismin hajoaminen: Länsi-Euroopan suuret kommunistiset puolueet (kuten Italian ja Ranskan puolueet) etääntyivät Moskovasta ja syntyi niin sanottu eurokommunismi. Myös Kiina, Romania ja Albania tuomitsevat miehityksen, mikä syvensi kommunistisen leirin sisäisiä rakoja.

Vastaisuuden kylvö: Miehitys tuhosi tšekkiläisten ja slovakialaisten perinteisen Venäjä-myönteisyyden. Katkeruus jäi kytemään pinnan alle ja purkautui lopulta vuoden 1989 samettivallankumouksessa, jolloin kommunismi kaatui ilman, että kukaan halusi enää puolustaa sitä.

Tiivistettynä:

Moskova voitti taistelun ja piti Tšekkoslovakian kurissa seuraavat 20 vuotta, mutta hävisi samalla taistelun sosialismin tulevaisuudesta.

Vuosi 1968 aloitti sen henkisen ja ideologisen rappeutumisen, joka johti lopulta Neuvostoliiton romahtamiseen vuonna 1991.

Itä-Saksaa kiellettiin viime hetkellä liittymästä mukaan yllätyshyökkäykseen, koska Natai-Saksan miehitykset 30 vuotta aiempaa oli vielä tuoreessa muistissa.

Puolakin olisi pitänyt jättää pois. Sanoihan jo syyskuussa 1938 kenraali Ludvik Krejci:
"Noin kahdessa päivässä asevoimamme ovat täydessä terässä antamaan takapakkia vaikka kaikille Saksan asevoimille samaan aikaan, ellei sillä välin tuolta toiselta suunnalta hyökkää Puola."

Norman Stone;
Czechoslovakia Crossroads and Crises
s. 119