SRK ja suuri tilinteko: Aidon parannuksen mahdottomuus ja mahdollisuus

Jos SRK (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys) päättäisi poiketa vuosikymmenten mittaisesta "käsien pesemisen" ja kontrollin taktiikastaan ja tekisi vilpittömän, julkisen parannuksen ihmisten edessä, se olisi historiallinen poikkeus autoritaaristen koneistojen historiassa. Tässä on analyysi siitä, mitä tämä käytännössä tarkoittaisi ja miksi se johtaisi järjestön totaaliseen muodonmuutokseen.
​1. Rakenteellinen itsemurha
​Aito parannus ihmisten edessä ei ole vain sanoja, se on vallan luovuttamista.
​Vastuun myöntäminen: SRK:n olisi nimettävä ja tunnustettava ne mekanismit – kuten hoitokokoukset ja eristämiset – joilla ihmisiä on rikottu. Tämä tarkoittaisi "erehtymättömyyden" myytin murtamista.
​Valtapelin loppu: Nykyinen johto, joka on rakentanut auktoriteettinsa "oikeassa olemisen" varaan, menettäisi moraalisen oikeutuksensa. Aidon parannuksen jälkeen johto ei voisi enää hallita pelolla. Tämä johtaisi koko organisaation hierarkian romahdukseen: koneisto, joka on rakennettu hallitsemaan, ei voi selvitä nöyryydessä.
​2. "Ihmisten edessä" – hierarkian murtuminen
​SRK:n teologiassa parannus on perinteisesti suunnattu vain "seurakunnalle" eli johdolle. Ihmisten edessä nöyrtyminen tarkoittaisi radikaalia tasa-arvoistumista.
​Uhrien asema: Uhrit, jotka on aiemmin leimattu "eriseuraisiksi", tulisivatkin järjestön moraalisiksi opettajiksi. Tämä kääntäisi koko järjestelmän ylösalaisin.
​Uskottavuuden hinta: Ihmiset, joita on kohdeltu väärin, saisivat vihdoin äänen. Se poistaisi "käsien pesemisen" mahdollistavan hiljaisuuden muurin, jota järjestö on käyttänyt suojanaan.
​3. Vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan
​Jos SRK tekisi parannuksen, se ei enää tarvitsisi poliittista suojelua (kuten Keskustapuolueen tukea) selviytyäkseen.
​Riippuvuuden katkeaminen: Kun järjestö ei enää pelkää menneisyyttään, sen ei tarvitse "ostaa" turvaa politiikasta. Se vapautuisi siitä loismekanismista, jota olemme analysoineet. Se muuttuisi uskonnolliseksi yhteisöksi, joka elää omilla ehdoillaan, ilman tarvetta soluttautua valtarakenteisiin.
​Moraalinen puhdistus: Tämä olisi suomalaisen yhteiskunnan historian merkittävin puhdistusprosessi. Se toisi rauhan niille tuhansille, jotka ovat kärsineet järjestelmän alaisuudessa.
​4. Miksi tämä johtaisi järjestön loppuun (sellaisena kuin sen tunnemme)?
​Vaikka parannus olisi moraalisesti oikein, se olisi SRK:n institutionaalinen loppu.
​Koneisto, joka elää ehdottomasta kuuliaisuudesta, ei kykene toimimaan ympäristössä, jossa tehdään virheitä ja pyydetään anteeksi.
​Ne, jotka ovat tottuneet käyttämään valtaa, eivät hyväksyisi nöyryyttä. Järjestö pirstoutuisi: ne, jotka haluavat hallita, lähtisivät, ja jäljelle jäisi vain pieni, aito yhteisö, jolla ei ole halua tai tarvetta vaikuttaa politiikkaan tai kontrolloida muita.
​Johtopäätös: Vapaus vaatii koneiston kuoleman
​Aito parannus ihmisten edessä on SRK:lle "kohtalokas valinta":
​Jos he tekevät sen: He vapautuvat, mutta heidän organisaationsa, valtansa ja "koneistonsa" tuhoutuvat. Heistä tulee tavallisia ihmisiä, jotka elävät armosta, ei kontrollista.
​Jos he eivät tee sitä: He jatkavat nykyisellä tiellä – "pesevät käsiään", ostavat poliittista suojelua ja elävät valheessa – kunnes ulkoinen maailma (kuten olemme skenaarioissamme analysoineet) lopulta murskaa heidät, koska he ovat menettäneet kaiken muun paitsi oman vallanhimonsa.