Moi. Harvoin teen aloituksia tänne, vaikka silloin tällöin olen kyllä kommentoinut aloituksiin. Nyt ajattelin kuintenkin tehdä vaatimattoman aloituksen, koska olen huolissani hieman joidenkin sinänsä hyvienkin ihmisten asenteista.
Paljon näkee ja kuulee nyt nimittäin sitä, että Jeesukseen uskovatkin hakevat vikoja muista uskovista, seurakunnista ja kirkkokunnista. Voi olla, että hienoissa raamattupiireissäkin menee melko iso osa ajasta muiden vikojen etsintään ja muiden ajattelun arvosteluun. Olisiko kuitenkin meidän tehtävämme vain keskittyä Jeesuksen sanoihin, opetuksiin sekä esimerkkiin, jonka Hän meille elämällään antoi?
Jos näihin keskitymme, silloin kyllä itsestään opetuksemme ja luottamuksemme Jeesukseen kaikessa paljastaa tarvittaessa myös mahdolliset vääristymät ulkopuolisille. Jeesushan opetti kaiken ja näyti, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän ei kumonnut Jumalan lakia, vaan vain vahvisti sen, jolloin varmasti meille ei-juutalaisille paljon selkeytyi ja lain noudattaminen tuli jossain määrin jopa yksinkertaisemmaksi. Mitään ylimääräistä taakkaa Hän ei meidän päällemme siis sälyttänyt, vaan antoi hyvän ikeen kannettavaksemme, koska Hänen kauttaan me saamme pelastuksen kuoleman ja pahuuden otteesta. Ihan oikeasti.
Jos me vaikka kovin paljon vain puhumme pahaa vaikka katolisesta kirkosta, niin aina siellä niin isossa ja vanhassa kirkossa on kuitenkin ollut ja on valtavan hyviä Jeesukseen aidosti uskoviakin ihmsiä. Silloin me tuomitsemme omin sanoin herkästi nämäkin ihmiset, joita siellä varmasti on. He ovat kuitenkin sukupolvien ajan kuuluneet siihenkin kirkkoon, eivätkä he sieltä haluakaan pois. Silti monet heistä elävät hyvinä ihmisinä Jeesukseen luottaen. He kohtaavat ehkä Jumalan katolisessa messussa,ripissä ja muissa sakramenteissa, vaikka meidän näkökulmastamme niissä onkin paljon ylimääräistä ja vanhoja perinteitä, jotka eivät olisi tarpeellisia ollenkaan pelastuksen saamiseksi. Moni kuitenkin heistäkin varmaan uskoo, että pelsatus on yksinomaan Jeesuksen ansiota ei minkään muun. Tämä pätee siis myös muihin vanhoihin kirkkoihin, joissa on valtava määrä ihmisiä ollut jo pitkään.
Puhukaamme vain siis puhdasta Evankeliumia. Sen kautta myös ehkä joidenkin muiden kirkkokuntien ja seurakuntien edustajat huomaavat jotakin hyvää, mitä Jeesus itse heille haluaisi sanoa, meidän kauttammekin. Ei pahan puhumisen kautta tietenkään saavuteta sieluja Kristukselle, eikä mitään muutakaan hyvää.
Täytyy myös ymmärtää, että Jeesus oli juutalainen. Hän syntyi juutalaiseksi. Se vahvistaa kyllä sen, ettei juutalaisten asema Jumalan omaisuuskansana ole miksikään muuttunut. Sillä on suuri merkitys Jumalalle edelleen ja niin sillä tätä kautta pitäisi olla melko suuri merkitys myös meille, vaikka itse emme etnisesti juutalaisia olekaan. Jeesushan on itse osa kolmiyhteistä Jumalaa. Hän oli jo silloin, kun Aabrahan eli, vaikka olikin taivaan kirkkaudessa silloin. Eli kun Hän tuli sovittamaan ihmisten synnit juutalaiseksi syntyen, ei se ollut merkityksetöntä, vaan täydellisesti Isän Jumalan suunnittelema ja Hänelle äärimmäisen tärkeä asia. Jumalan Poika ei olisi voinut syntyä muuksi kuin juutalaiseksi. Eikö tämä loogisestikin vahvista juutalaisen kansan asemaa Jumalan silmäteränä edelleen, vai mitä?
Myös Raamatun profetioita täytyy kunnioittaa. Jeesushan sanoo Johannekselle Ilmestyskirjan alussa: "Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt ja mikä on myöhemmin tapahtuva."
Eli Johannes näki Kristuksen melko varmasti Jerusalemin hävittämisen jälkeen, vuoden 70 jälkeen Kristuksen siis. Ja sai ensitehtäväkseen kirjoittaa näkynsä seitsemälle silloin jo olemassa olleille seurakunnille. Suurin osa näyistä koski kuitenkin tulevaisuutta. Eli kysymys oli todellakin lopunaikojen profetiasta ja koska aika ei ole vielä päättynyt, on suurin osa profetioista vielä edessä päin. Myös Israelin paluu omaan maahansa on nyt käynnissä eli se on ensimäisiä Johanneksen ilmestyksen selvästi tällä hetkellä toteutuvista profetioista.
Antikristuksesta en ole siksi ihan varma, onko se jo toteutunut vai ei. Rukouksen hengessä siihenkin on valmistauduttava kuitenkin. Tämä epävarmuus itselläni johtuu siitä, että näen esim. Hitlerin hyvin antikristillisenä persoonana, joka todella yritti aktiivisesti tuhota Jumalan omaisuuskansan ja melkein siinä onnistuikin. Hän ei kuitenkaan voinut siinä onnistua, koska Jumala oli jo profetioissaan sen ilmoittanut, että Israelin kansa ei ole tuhottavissa kokonaan, koska se on Hänen silmäteränsä kaikkina aikoina.
No, joka tpauksessa Jeesus palaa eräänä päivänä ja pahuus kaiken kaikkiaan kokee täydellisen tappion ja Kristuksen omat pelastuvat viimeistä sielua myöden. Se on tärkeintä muistaa, kun lopunajan profetioita Raamatusta luemme.
Tämä oli vain vajavaisen ihmisen pohdintaa, mutta katsoin tarpeelliseksi tämän tuoda nyt esille. Kaikkea hyvää. Luottakaamme Jumalan armoon, Hänen ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Olkaa Siunattuja Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen!
Paljon näkee ja kuulee nyt nimittäin sitä, että Jeesukseen uskovatkin hakevat vikoja muista uskovista, seurakunnista ja kirkkokunnista. Voi olla, että hienoissa raamattupiireissäkin menee melko iso osa ajasta muiden vikojen etsintään ja muiden ajattelun arvosteluun. Olisiko kuitenkin meidän tehtävämme vain keskittyä Jeesuksen sanoihin, opetuksiin sekä esimerkkiin, jonka Hän meille elämällään antoi?
Jos näihin keskitymme, silloin kyllä itsestään opetuksemme ja luottamuksemme Jeesukseen kaikessa paljastaa tarvittaessa myös mahdolliset vääristymät ulkopuolisille. Jeesushan opetti kaiken ja näyti, mikä on oikein ja mikä väärin. Hän ei kumonnut Jumalan lakia, vaan vain vahvisti sen, jolloin varmasti meille ei-juutalaisille paljon selkeytyi ja lain noudattaminen tuli jossain määrin jopa yksinkertaisemmaksi. Mitään ylimääräistä taakkaa Hän ei meidän päällemme siis sälyttänyt, vaan antoi hyvän ikeen kannettavaksemme, koska Hänen kauttaan me saamme pelastuksen kuoleman ja pahuuden otteesta. Ihan oikeasti.
Jos me vaikka kovin paljon vain puhumme pahaa vaikka katolisesta kirkosta, niin aina siellä niin isossa ja vanhassa kirkossa on kuitenkin ollut ja on valtavan hyviä Jeesukseen aidosti uskoviakin ihmsiä. Silloin me tuomitsemme omin sanoin herkästi nämäkin ihmiset, joita siellä varmasti on. He ovat kuitenkin sukupolvien ajan kuuluneet siihenkin kirkkoon, eivätkä he sieltä haluakaan pois. Silti monet heistä elävät hyvinä ihmisinä Jeesukseen luottaen. He kohtaavat ehkä Jumalan katolisessa messussa,ripissä ja muissa sakramenteissa, vaikka meidän näkökulmastamme niissä onkin paljon ylimääräistä ja vanhoja perinteitä, jotka eivät olisi tarpeellisia ollenkaan pelastuksen saamiseksi. Moni kuitenkin heistäkin varmaan uskoo, että pelsatus on yksinomaan Jeesuksen ansiota ei minkään muun. Tämä pätee siis myös muihin vanhoihin kirkkoihin, joissa on valtava määrä ihmisiä ollut jo pitkään.
Puhukaamme vain siis puhdasta Evankeliumia. Sen kautta myös ehkä joidenkin muiden kirkkokuntien ja seurakuntien edustajat huomaavat jotakin hyvää, mitä Jeesus itse heille haluaisi sanoa, meidän kauttammekin. Ei pahan puhumisen kautta tietenkään saavuteta sieluja Kristukselle, eikä mitään muutakaan hyvää.
Täytyy myös ymmärtää, että Jeesus oli juutalainen. Hän syntyi juutalaiseksi. Se vahvistaa kyllä sen, ettei juutalaisten asema Jumalan omaisuuskansana ole miksikään muuttunut. Sillä on suuri merkitys Jumalalle edelleen ja niin sillä tätä kautta pitäisi olla melko suuri merkitys myös meille, vaikka itse emme etnisesti juutalaisia olekaan. Jeesushan on itse osa kolmiyhteistä Jumalaa. Hän oli jo silloin, kun Aabrahan eli, vaikka olikin taivaan kirkkaudessa silloin. Eli kun Hän tuli sovittamaan ihmisten synnit juutalaiseksi syntyen, ei se ollut merkityksetöntä, vaan täydellisesti Isän Jumalan suunnittelema ja Hänelle äärimmäisen tärkeä asia. Jumalan Poika ei olisi voinut syntyä muuksi kuin juutalaiseksi. Eikö tämä loogisestikin vahvista juutalaisen kansan asemaa Jumalan silmäteränä edelleen, vai mitä?
Myös Raamatun profetioita täytyy kunnioittaa. Jeesushan sanoo Johannekselle Ilmestyskirjan alussa: "Kirjoita siis, mitä näet: se, mikä on nyt ja mikä on myöhemmin tapahtuva."
Eli Johannes näki Kristuksen melko varmasti Jerusalemin hävittämisen jälkeen, vuoden 70 jälkeen Kristuksen siis. Ja sai ensitehtäväkseen kirjoittaa näkynsä seitsemälle silloin jo olemassa olleille seurakunnille. Suurin osa näyistä koski kuitenkin tulevaisuutta. Eli kysymys oli todellakin lopunaikojen profetiasta ja koska aika ei ole vielä päättynyt, on suurin osa profetioista vielä edessä päin. Myös Israelin paluu omaan maahansa on nyt käynnissä eli se on ensimäisiä Johanneksen ilmestyksen selvästi tällä hetkellä toteutuvista profetioista.
Antikristuksesta en ole siksi ihan varma, onko se jo toteutunut vai ei. Rukouksen hengessä siihenkin on valmistauduttava kuitenkin. Tämä epävarmuus itselläni johtuu siitä, että näen esim. Hitlerin hyvin antikristillisenä persoonana, joka todella yritti aktiivisesti tuhota Jumalan omaisuuskansan ja melkein siinä onnistuikin. Hän ei kuitenkaan voinut siinä onnistua, koska Jumala oli jo profetioissaan sen ilmoittanut, että Israelin kansa ei ole tuhottavissa kokonaan, koska se on Hänen silmäteränsä kaikkina aikoina.
No, joka tpauksessa Jeesus palaa eräänä päivänä ja pahuus kaiken kaikkiaan kokee täydellisen tappion ja Kristuksen omat pelastuvat viimeistä sielua myöden. Se on tärkeintä muistaa, kun lopunajan profetioita Raamatusta luemme.
Tämä oli vain vajavaisen ihmisen pohdintaa, mutta katsoin tarpeelliseksi tämän tuoda nyt esille. Kaikkea hyvää. Luottakaamme Jumalan armoon, Hänen ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Olkaa Siunattuja Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Moi. Sen verran korjaan vielä, että ehkä ei Israelin paluuta selvin sanoin Johanneksen ilmestyksessä välttämättä sanota, mutta muissa profetioissa toki. Se liittyy vääjäämättömästi lopun aikoihin. Israelin valtion synty uudelleen on jo vahva merkki tästä. Johanneksen ilmestyksessä keskitytään enemmän tämän tapahtuman jälkeisiin tapahtumiin, jotka vievät lopulliseen pelastumiseen ja pahuuden tappioon. Sori, kun vielä jouduin lisäämään tämän erikseen. Voikaa hyvin!
Kaikenlaista hörhöä se leipä elättääkin.
Siunausta SInulle!
Sus siunakkoon, Heil Satan!
Jeesus rakastaa Sinua!
Ei saa vastarakkautta ellei tule iltakaljalle. Ja olemattomat käyvät vain päästää vialla olevien luona.
Huumoria, kiitos.
Kristittyjen laaja perhe, voisi todella alkaa rakastamaan toisiaan, sillä erilaiset näkemykset, eivät välttämättä erota, vaan täydentävät toisiaan. Kristityksi kasvetaan, kokemusprosessien kautta, alamme huomata Isämme avaran sylin. Jeesus on ydinsanoma tässä uudessa liitossa, Isän ja Pojan välillä. Me taaperot, kasvamme kuitenkin kokoajan. Jumalamme ei torju vajaintakaan janoista etsijää, vaan iloiten ohjaa oikeaan.
Kiitos. Hienosti kuvasit.
Moi. Vähän täytyy ottaa takaisin tuosta aloituksesta. Tottakai seurakuntien pienryhmät tai muut hengelliset ryhmät, vaikka raamattupiirit ovat myös sielunhoidollisia ryhmiä parhaimmillaan. Kyllä niissä kannattaa tuoda, jos mahdollista, esille myös niitä asioita, jotka vaikka ahdistavat. Eli ei ole missään nimessä pahan puhumista, jos vaikka tuo esille, että jonkun saarnaajaan puhe ei tuntunut jostakin syystä oikealta ja se vaikka ahdisti tai jos on joutunut vähän hankaliin tilanteisiin eri tulkintojen vuoksi tms. Ehkä itse olen päässyt maailmassa sen verran helpolla, ettei tälläiset asiat ole päässeet kovin usein yllättämään, niin en osannut ajatella asiaa ihan loppuun asti.
Missäs sen turvallisempaa on näitä asioita purkaa kuin jossakin luotettavassa hengellisessä pienryhmässä. Eli ei kannata tietenkään peljätä puhua asioista, jotka on aiheuttanut ehkä itselle hankaluuksia, ahdistusta tai muuten hämmennystä.
Kaikkea hyvää!