Loiselämää

Valtion ja kuntien leipä on pitkä ja leveä. Työaika eiku työpaikallaololaika ensinnäkin on lyhyempi kuin ns sorvin ääressä. Sekä päivittäinen, viikottainen kuin myös vuotuinen. Työpäivät yleensä max 7,5 tuntia. Vuosilomaakin on 6 viikosta ylöspäin kun duunarilla max 5 viikkoa. Ja entäpä sitten eläkkeellepääsy: Yleensä aiemmin kuin duunari. Ja eläkkeet, mistä esimerkkinä lainaus toiselta palstalta:
"Lähisukulaiseni jäi kunnallisesta tehtävästä eläkkeelle 60 vuotiaana 90-luvulla. Hänen eläkkeensä on 68% kymmenen viimeisen työvuoden keskiarvopalkasta, josta on ennen laskelmaa vähennetty paras ja huonoin vuosi pois. Tuskin nykyään päästään tällaisiin prosenteihin ja eläkkeelle jäämisikiin."
Duunarilla se jää parhaassakin tapauksessa alle 50 %.
Eikä työtahtia ole ollenkaan, asioitten kun yleensä annetaan lojua paperikasan alla kauan. Eikä ole yhtään harvinaista, että ne tekemättömät työt ehtivät vanhentua. Eikä mitään sanktioita ole käytännössä mistään laiminlyönnitä tai tahallisesta töppöilystä, työpaikallaankaan kun ei ole pakko käydä jokaisena ns työpäivänä eikäpalkka siitä pienene. Varsinkin ylemmillä portailla voi ja käytännössä kekitytäänkin vain ja ainoastaan oman palkkapussinsa maksimoimiseen ja veronkiertoon, mihin duunarilla ei ole mitään mahdollisuutta.
Tämä on sitä paljon mainostettua länsimaista tasa-arvoa ja demokratiaa.
Toteaa eläkeukko 82 v.