Miksi meille jatkuvasti kerrotaan, että kaiken pitää kehittyä. Miksi meidän aina pitää mennä eteenpäin, miksi pitää tehdä enemmän, nopeammin, tehokkaammin ja halvemmalla? Miksi koskaan ei pysähdytä kysymään, onko suunta oikea, vai hyppäämmekö vain siksi, että joku käskee hypätä?
Kun katsoo ympärilleen, huomaa että kehitystä mitataan lähes aina rahassa. Jos sama työ tehdään vähemmällä väellä, sitä pidetään kehityksenä. Jos kone korvaa ihmisen, sitä pidetään kehityksenä. Jos yritys tekee enemmän voittoa pienemmillä kuluilla, sitä pidetään kehityksenä. Mutta harvemmin kysytään, kehittyikö ihmisen elämä samalla parempaan suuntaan.
Luonnossa ei ole mitään lakia, joka määräisi kaiken jatkuvasti kasvamaan ja tehostumaan. Metsä kasvaa omaan tahtiinsa. Järvi ei pyri olemaan ensi vuonna tehokkaampi kuin tänä vuonna. Linnut eivät pidä kokouksia pohtiakseen, kuinka saataisiin pesänrakennuksen tuottavuus nousuun seuraavalla tilikaudella. Luonto hakee tasapainoa, ei loputonta kasvua.
Vanhaan aikaan elämä oli monellakin tavalla raskaampaa, eikä kaikkea menneisyyttä tarvitse romantisoida. Mutta jotakin arvokasta siellä oli. Vanhaan aikaan arvot olivat enemmän kohdallaan, hommissa oli enemmän yhteisöllisyyttä ja ihan arjessa näkyi käytännössä lähimmäisen rakkaus. Silloin ei kaikkea laskettu euroissa eikä hyötysuhteissa. Jos naapurin lato paloi, sinne mentiin auttamaan. Jos kaverin traktori hajosi kiireisimpään aikaan, sinne mentiin talkoisiin. Jos perheellä oli vaikeaa, kylällä katsottiin miten voitaisiin auttaa.
Harva kysyi ensimmäisenä, mitä tästä minulle maksetaan.
Ihmisen arvoa ei mitattu sillä, kuinka tehokas hän oli tai kuinka paljon hän tuotti. Ihmisen arvo tuli siitä, että hän kuului yhteisöön. Jokaisella oli paikkansa, vanhuksilla, lapsilla, työikäisillä ja niilläkin, jotka eivät juuri sillä hetkellä pystyneet kantamaan yhtä suurta kuormaa kuin muut.
Nyt tuntuu välillä siltä, että ihminen nähdään yhä enemmän kustannuseränä tai tuotantotekijänä. Jos työ voidaan automatisoida, se automatisoidaan. Jos työpaikka voidaan siirtää halvemman työvoiman maahan, se siirretään. Jos palvelu voidaan korvata sovelluksella, se korvataan.
Ja aina tätä kutsutaan kehitykseksi.
Mutta onko se kehitystä parempaan suuntaan?
Onko kehitystä se, että yrityksen omistaja saa suuremman osingon, jos samalla yhteisöllisyys katoaa? Onko kehitystä se, että tuotanto tehostuu, jos samalla ihmiset kokevat olevansa entistä yksinäisempiä ja tarpeettomampia? Onko kehitystä se, että meillä on enemmän tavaraa kuin koskaan ennen, mutta silti paljon vähemmän aikaa toisillemme?
Ehkä todellinen kehitys ei olekaan sitä, että saamme koko ajan enemmän. Ehkä todellinen kehitys olisi sitä, että muistaisimme jälleen, mikä elämässä on oikeasti arvokasta. Sen, ettei kaikkea voi mitata rahassa. Sen, että naapurin auttaminen on joskus arvokkaampaa kuin oman tilin kasvattaminen. Sen, että yhteisö on vahvempi kuin yksilö yksin.
Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä sen, että ihminen on enemmän kuin numero taulukossa tai kustannusrivi budjetissa. Joskus tuntuu, että vanha kansa ymmärsi tämän paremmin kuin me. Ja ehkä siinä olisi jotakin sellaista viisautta, jota meidän kannattaisi tänäkin päivänä kuunnella.
Kun katsoo ympärilleen, huomaa että kehitystä mitataan lähes aina rahassa. Jos sama työ tehdään vähemmällä väellä, sitä pidetään kehityksenä. Jos kone korvaa ihmisen, sitä pidetään kehityksenä. Jos yritys tekee enemmän voittoa pienemmillä kuluilla, sitä pidetään kehityksenä. Mutta harvemmin kysytään, kehittyikö ihmisen elämä samalla parempaan suuntaan.
Luonnossa ei ole mitään lakia, joka määräisi kaiken jatkuvasti kasvamaan ja tehostumaan. Metsä kasvaa omaan tahtiinsa. Järvi ei pyri olemaan ensi vuonna tehokkaampi kuin tänä vuonna. Linnut eivät pidä kokouksia pohtiakseen, kuinka saataisiin pesänrakennuksen tuottavuus nousuun seuraavalla tilikaudella. Luonto hakee tasapainoa, ei loputonta kasvua.
Vanhaan aikaan elämä oli monellakin tavalla raskaampaa, eikä kaikkea menneisyyttä tarvitse romantisoida. Mutta jotakin arvokasta siellä oli. Vanhaan aikaan arvot olivat enemmän kohdallaan, hommissa oli enemmän yhteisöllisyyttä ja ihan arjessa näkyi käytännössä lähimmäisen rakkaus. Silloin ei kaikkea laskettu euroissa eikä hyötysuhteissa. Jos naapurin lato paloi, sinne mentiin auttamaan. Jos kaverin traktori hajosi kiireisimpään aikaan, sinne mentiin talkoisiin. Jos perheellä oli vaikeaa, kylällä katsottiin miten voitaisiin auttaa.
Harva kysyi ensimmäisenä, mitä tästä minulle maksetaan.
Ihmisen arvoa ei mitattu sillä, kuinka tehokas hän oli tai kuinka paljon hän tuotti. Ihmisen arvo tuli siitä, että hän kuului yhteisöön. Jokaisella oli paikkansa, vanhuksilla, lapsilla, työikäisillä ja niilläkin, jotka eivät juuri sillä hetkellä pystyneet kantamaan yhtä suurta kuormaa kuin muut.
Nyt tuntuu välillä siltä, että ihminen nähdään yhä enemmän kustannuseränä tai tuotantotekijänä. Jos työ voidaan automatisoida, se automatisoidaan. Jos työpaikka voidaan siirtää halvemman työvoiman maahan, se siirretään. Jos palvelu voidaan korvata sovelluksella, se korvataan.
Ja aina tätä kutsutaan kehitykseksi.
Mutta onko se kehitystä parempaan suuntaan?
Onko kehitystä se, että yrityksen omistaja saa suuremman osingon, jos samalla yhteisöllisyys katoaa? Onko kehitystä se, että tuotanto tehostuu, jos samalla ihmiset kokevat olevansa entistä yksinäisempiä ja tarpeettomampia? Onko kehitystä se, että meillä on enemmän tavaraa kuin koskaan ennen, mutta silti paljon vähemmän aikaa toisillemme?
Ehkä todellinen kehitys ei olekaan sitä, että saamme koko ajan enemmän. Ehkä todellinen kehitys olisi sitä, että muistaisimme jälleen, mikä elämässä on oikeasti arvokasta. Sen, ettei kaikkea voi mitata rahassa. Sen, että naapurin auttaminen on joskus arvokkaampaa kuin oman tilin kasvattaminen. Sen, että yhteisö on vahvempi kuin yksilö yksin.
Ja ehkä kaikkein tärkeimpänä sen, että ihminen on enemmän kuin numero taulukossa tai kustannusrivi budjetissa. Joskus tuntuu, että vanha kansa ymmärsi tämän paremmin kuin me. Ja ehkä siinä olisi jotakin sellaista viisautta, jota meidän kannattaisi tänäkin päivänä kuunnella.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.