Erään oppositiopuolueen naispuheenjohtajan osallistuminen suosittuun televisio-ohjelmaan on herättänyt viime päivinä poikkeuksellisen voimakasta keskustelua. Poliittisen työnsä vuoksi julkisuudessa oleva henkilö oli poissa eduskuntatyöstä hieman yli viikon ohjelman kuvausten takia, minkä seurauksena hänen harkintaansa, motiivejaan ja ammattitaitoaan on arvioitu laajasti mediassa.
Keskustelun ytimessä näyttää olevan kysymys siitä, millaisia odotuksia naisjohtajiin kohdistetaan.
On perusteltua kysyä, olisiko vastaava kohu ollut yhtä pitkäkestoinen ja henkilöön menevä, jos kyseessä olisi ollut miespuolinen puoluejohtaja. Poliitikot ovat osallistuneet viihdeohjelmiin ennenkin, eikä ilmiö ole uusi. Silti juuri naisjohtajan kohdalla keskustelu on nopeasti laajentunut koskemaan kuinka vakavasti hänet otetaan, hänen johtajuuttaan ja koko puolueen uskottavuutta.
Naisilta odotetaan edelleen usein samanaikaisesti täydellistä omistautumista työlle, moitteetonta esiintymistä sekä jatkuvaa esimerkillisyyttä. Kun miespoliitikko hakee näkyvyyttä tai osallistuu viihteelliseen ohjelmaan, sitä voidaan pitää inhimillisenä tai jopa strategisesti taitavana ratkaisuna. Naisen kohdalla sama valinta saatetaan tulkita vastuuttomuutena tai huomionhakuisuutena.
Keskustelussa on myös nähty ilmiö, jossa naisen on jatkuvasti perusteltava henkilökohtaisia valintojaan yksityiskohtaisesti. Sen sijaan että huomio kohdistuisi itse poliittiseen työhön tai saavutuksiin, huomio siirtyy helposti persoonaan, elämäntapaan ja siihen, täyttääkö henkilö ulkopuolisten odotukset siitä, millainen johtajan tulisi olla.
Tämä ei tarkoita, etteikö poliitikon ratkaisuja saisi arvostella. Julkista valtaa käyttävien henkilöiden toimintaa kuuluu arvioida kriittisesti. Olennaista kuitenkin on, arvioidaanko kaikkia samoilla mittareilla.
Jos naisjohtajan poissaolo viihdeohjelman vuoksi herättää keskustelua, herättäisikö täsmälleen samanlainen ratkaisu yhtä voimakasta paheksuntaa miesjohtajan kohdalla? Vai kertooko kohun mittakaava siitä, että naisten johtajuutta pidetään edelleen ehdollisempana ja hauraampana kuin miesten?
Ehkä varsinainen kysymys ei ole yhden poliitikon televisioesiintyminen, vaan se, miksi naisten täytyy edelleen todistaa pätevyytensä yhä uudelleen tilanteissa, joissa miehille annetaan enemmän liikkumavaraa olla epätäydellisiä, näkyviä ja inhimillisiä.
Keskustelun ytimessä näyttää olevan kysymys siitä, millaisia odotuksia naisjohtajiin kohdistetaan.
On perusteltua kysyä, olisiko vastaava kohu ollut yhtä pitkäkestoinen ja henkilöön menevä, jos kyseessä olisi ollut miespuolinen puoluejohtaja. Poliitikot ovat osallistuneet viihdeohjelmiin ennenkin, eikä ilmiö ole uusi. Silti juuri naisjohtajan kohdalla keskustelu on nopeasti laajentunut koskemaan kuinka vakavasti hänet otetaan, hänen johtajuuttaan ja koko puolueen uskottavuutta.
Naisilta odotetaan edelleen usein samanaikaisesti täydellistä omistautumista työlle, moitteetonta esiintymistä sekä jatkuvaa esimerkillisyyttä. Kun miespoliitikko hakee näkyvyyttä tai osallistuu viihteelliseen ohjelmaan, sitä voidaan pitää inhimillisenä tai jopa strategisesti taitavana ratkaisuna. Naisen kohdalla sama valinta saatetaan tulkita vastuuttomuutena tai huomionhakuisuutena.
Keskustelussa on myös nähty ilmiö, jossa naisen on jatkuvasti perusteltava henkilökohtaisia valintojaan yksityiskohtaisesti. Sen sijaan että huomio kohdistuisi itse poliittiseen työhön tai saavutuksiin, huomio siirtyy helposti persoonaan, elämäntapaan ja siihen, täyttääkö henkilö ulkopuolisten odotukset siitä, millainen johtajan tulisi olla.
Tämä ei tarkoita, etteikö poliitikon ratkaisuja saisi arvostella. Julkista valtaa käyttävien henkilöiden toimintaa kuuluu arvioida kriittisesti. Olennaista kuitenkin on, arvioidaanko kaikkia samoilla mittareilla.
Jos naisjohtajan poissaolo viihdeohjelman vuoksi herättää keskustelua, herättäisikö täsmälleen samanlainen ratkaisu yhtä voimakasta paheksuntaa miesjohtajan kohdalla? Vai kertooko kohun mittakaava siitä, että naisten johtajuutta pidetään edelleen ehdollisempana ja hauraampana kuin miesten?
Ehkä varsinainen kysymys ei ole yhden poliitikon televisioesiintyminen, vaan se, miksi naisten täytyy edelleen todistaa pätevyytensä yhä uudelleen tilanteissa, joissa miehille annetaan enemmän liikkumavaraa olla epätäydellisiä, näkyviä ja inhimillisiä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.