Ihminen on eläimistä sairain. Mikään uskonto ei ole oikeassa vaan me olemme pieniä riiteleviä muurahaisia jättiläismäisellä äärettömyyden aavikolla. Uskovaiset ovat vaan niitä jotka eivät tätä pysty tunnustamaan. Tunnustamisen sijaan he luottavat harhakuvitelmiin jostain äärettömästä onnesta ja elämästä(he ovat siis heikkoja). Joskus aikoinaan tämän vielä ymmärsi kun uskonnolla täytettii koloja ihmisen tietämyksessä(esim. mitä avaruudessa on ym.)
Olen sitä mieltä että jokainen uskova asettaa aina uskoessaan itsenä jollain tavalla jumalan osaan. Miettikääpä: Ihminen joka tietäisi kaiken materian alkuperän ja elämän syntymisen salat. Eikö tämä täytä jo jonkinlaiset jumalalliset mitat? Tietenkin te uskikset nyt sanotte että olette vain jumalanne nöyriä palvelijoita ja hän ainoastaan on jumala blaa. blaa. blaa, mutta jos vaivautuisitte kerrankin ajattelemaan järjellisesti huomaisitte minun olevan oikeasssa(ja kun huomaisitte, ajattelisitte minun olevan saatanan asialla kun yritän pahan hengen verhoa silmillenne heittää. Heheheheh uskikset:D)Jokainen uskova asettaa itsensä enemmän tai vähemmän jumalan osaan väittäessään tietävänsä maailmankaikkeuden alkuperän.
Eikö kaikkeista absoluuttisin nöyryys jumalaa kohtaan (jos jumalaa edes on) olisi sanoa "Minä en tiedä mitään. Olen vain pieni ja mitätön ihminen maailmankaikkeuden äärettömässä meressä" kuin esim. "jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen"? Miettikää sitä ja miettiessänne ottakaa uskonnon silmälaput pois silmiltänne, heittäkää yhteiskuntamme ja kulttuurimme määrittelemät ajattelutavat hiiteen ja rohkeasti ajatelkaa omilla aivoillanne. Ei se satu.
Olen sitä mieltä että jokainen uskova asettaa aina uskoessaan itsenä jollain tavalla jumalan osaan. Miettikääpä: Ihminen joka tietäisi kaiken materian alkuperän ja elämän syntymisen salat. Eikö tämä täytä jo jonkinlaiset jumalalliset mitat? Tietenkin te uskikset nyt sanotte että olette vain jumalanne nöyriä palvelijoita ja hän ainoastaan on jumala blaa. blaa. blaa, mutta jos vaivautuisitte kerrankin ajattelemaan järjellisesti huomaisitte minun olevan oikeasssa(ja kun huomaisitte, ajattelisitte minun olevan saatanan asialla kun yritän pahan hengen verhoa silmillenne heittää. Heheheheh uskikset:D)Jokainen uskova asettaa itsensä enemmän tai vähemmän jumalan osaan väittäessään tietävänsä maailmankaikkeuden alkuperän.
Eikö kaikkeista absoluuttisin nöyryys jumalaa kohtaan (jos jumalaa edes on) olisi sanoa "Minä en tiedä mitään. Olen vain pieni ja mitätön ihminen maailmankaikkeuden äärettömässä meressä" kuin esim. "jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen"? Miettikää sitä ja miettiessänne ottakaa uskonnon silmälaput pois silmiltänne, heittäkää yhteiskuntamme ja kulttuurimme määrittelemät ajattelutavat hiiteen ja rohkeasti ajatelkaa omilla aivoillanne. Ei se satu.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskovaiset ovat niin nöyriä, että muita heikottaa.
"Miettikää sitä ja miettiessänne ottakaa uskonnon silmälaput pois silmiltänne, heittäkää yhteiskuntamme ja kulttuurimme määrittelemät ajattelutavat hiiteen ja rohkeasti ajatelkaa omilla aivoillanne. Ei se satu."
Ei ole totta. Se sattuu. Kun on elämää paennut riittävän kauan, sattuu sen uudelleen kokeminen paljon. Ensikerta elämää sattuu. Se on vapauttavaa ja kahlitsevaa. Se vapauttaa sinut synnistä, poistaa sinulta jumalan, mutta samalla se pakottaa katsomaan maailmaa. Todellisuutta. Kyllä, se sattuu. Mutta se on ihmisen velvollisuus.
Nojoo...otan sanat takas, siis tosta sattumisesta. En todellakaan muusta :D