Kuolema Pyhässä Raamatussa!
Kuolema tuli luomakunnan osaksi syntiinlankeemuksen seurauksena. Vanhassa testamentissa kuolemalla käsitettiin varjoelämää, jota kuolleet viettivät Tuonelassa.
Kuolema on viimeinen tehtävä ihmisille sisäistää niin, että oli yksi, Kristus, joka voitti kuoleman. Ristiinnaulitseminen, hautaaminen ja kuolleista ylösnouseminen kolmantena päivänä on Uuden Testamentin sanoma.
Vanhassa Testamentissa tuonela on maan alla oleva kuolleitten asuinsija. Uudessa Testamentissa tuonela tarkoittaa yksinkertaisesti kuolemaa.
Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen taipumus vastustaa Jumalaa, hänen tahtoaan sekä valita oma tiensä. Vanhassa Testamentissa on useita eri sanoja, joilla syntiä määritellään: virhe, vääryys, kapina, luopumus. Synnin seurauksena elämään on tullut kirous. Synnin palkka on kuolema. Katsottiin, että säännölliset uhrit sovittavat synnin. Profeetat arvostelivat tällaista pinnallisuutta. Uudessa Testamentissa Jeesus opettaa synnin olevan ihmisen sydämessä ja sisimmässä. Jeesus on sovittanut ihmiskunnan synnit.
Kuolemaa vastaan on siunaus. Vanhan Testamentin Israelissa siunaus merkitsi elämän turvaamista, mikä ilmenee pitkänä ikänä, terveytenä ja hyvinvointina. Siunauksen antaja on Herra, ja sen välittäjiä vanhaan aikaan olivat kuninkaat, papit ja perheen päämiehet. Jeesus siunasi pieniä lapsia sekä leivän ja viinin asettaessaan ehtoollisen. Siunaukseen saattoi liittyä kätten päällepaneminen.
Jeesus nautti pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa pitkäperjantaita edeltävänä iltana. Paavalin mukaan Jeesus on pääsiäislammas, joka uhrataan ihmisten syntien vuoksi.
Paatumus sanalla tarkoitetaan mielentilaa, jossa henkilö on tullut kylmäksi Jumalan kutsulle ja neuvoille.
Kaste on suoja ihmiselle koko maallisen vaelluksensa ajan. Kristillinen kaste perustuu Jeesuksen antamaan kaste käskyyn. Kastetta voidaan hyvin pitää voittona kuolemasta! Raamatun viimeiset sanat ovat: Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa!
Kuolema tuli luomakunnan osaksi syntiinlankeemuksen seurauksena. Vanhassa testamentissa kuolemalla käsitettiin varjoelämää, jota kuolleet viettivät Tuonelassa.
Kuolema on viimeinen tehtävä ihmisille sisäistää niin, että oli yksi, Kristus, joka voitti kuoleman. Ristiinnaulitseminen, hautaaminen ja kuolleista ylösnouseminen kolmantena päivänä on Uuden Testamentin sanoma.
Vanhassa Testamentissa tuonela on maan alla oleva kuolleitten asuinsija. Uudessa Testamentissa tuonela tarkoittaa yksinkertaisesti kuolemaa.
Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisen taipumus vastustaa Jumalaa, hänen tahtoaan sekä valita oma tiensä. Vanhassa Testamentissa on useita eri sanoja, joilla syntiä määritellään: virhe, vääryys, kapina, luopumus. Synnin seurauksena elämään on tullut kirous. Synnin palkka on kuolema. Katsottiin, että säännölliset uhrit sovittavat synnin. Profeetat arvostelivat tällaista pinnallisuutta. Uudessa Testamentissa Jeesus opettaa synnin olevan ihmisen sydämessä ja sisimmässä. Jeesus on sovittanut ihmiskunnan synnit.
Kuolemaa vastaan on siunaus. Vanhan Testamentin Israelissa siunaus merkitsi elämän turvaamista, mikä ilmenee pitkänä ikänä, terveytenä ja hyvinvointina. Siunauksen antaja on Herra, ja sen välittäjiä vanhaan aikaan olivat kuninkaat, papit ja perheen päämiehet. Jeesus siunasi pieniä lapsia sekä leivän ja viinin asettaessaan ehtoollisen. Siunaukseen saattoi liittyä kätten päällepaneminen.
Jeesus nautti pääsiäisaterian opetuslastensa kanssa pitkäperjantaita edeltävänä iltana. Paavalin mukaan Jeesus on pääsiäislammas, joka uhrataan ihmisten syntien vuoksi.
Paatumus sanalla tarkoitetaan mielentilaa, jossa henkilö on tullut kylmäksi Jumalan kutsulle ja neuvoille.
Kaste on suoja ihmiselle koko maallisen vaelluksensa ajan. Kristillinen kaste perustuu Jeesuksen antamaan kaste käskyyn. Kastetta voidaan hyvin pitää voittona kuolemasta! Raamatun viimeiset sanat ovat: Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.