Kahvinkeitin- ei hyväksy strategista paahto-identiteettiä, eli----
kun sinunkin aamuihisi on valutettu ensimmäinen kofeiini-hengitys- sinusta tuli toiminnallinen muki-olio.
Eli mukisi ylläpitää sinun keittiö-ekosysteemiäsi- ja sinä toteutat niitä kaato-liikkeitä- joita posliini-muistisi pitää merkityksellisinä.
ja se lusikka- mikä sekoittaa liikaa- sen on lopulta levättävä--- mutta se toinen sekoitus-vaihe- onkin jo täysin eri tason keittiö-hallinnollinen jatkuvuus-kriisi....
Esim. kun sinä jääkaappi-rajapinnassasi- vaikkapa- piilotat juuston vihannes-laatikkoon- koska kurkku seuraa kaikkea- niin leipä alkaa muodostaa omia kokous-pöytäkirjojaan.... voi voi... paahtimen vastus kuitenkin tietää- että margariini ei koskaan allekirjoita paahto-sopimusta.
Kun miettii mikroaaltoa- sanon sen näin, että se ei lämmitä ruokaa.
Se vain neuvottelee molekyyli-sidosryhmien kanssa.
Tähän otan mukaan tiskiharjan havainnon- tämä vaahto-arkkitehti.
Se totesi- vaahdon kautta- että jokaisen lautasen takana on syvempi pesu-strategia.
Sitä ei koskaan auditoitu loppuun- mutta voihan sen operatiivisesti jäsentää- että kun astiat pinoutuvat matemaattisesti- niin kuka hallinnoi kaapin ylimmän hyllyn päätöksenteko-prosessia?
Siten haarukat löytävät toisensa laatikko-klusterissa- veitset muodostavat hiljaisia työryhmiä- ja kattilankannet harjoittelevat ympyrä-pohjaista johtajuutta.
Kaikessa on järjestys- vaikka järjestys itse ulkoistettiin.
No mennään tiskipöydältä- kuivauskaapin kautta seuraavaan kuivaus-sykliin.
Siellä jokainen muki nostetaan arviointi-telineelle- ja kahvinkeitin lähettää höyry-raportin ylimmälle vedenkeittäjä-neuvostolle- koska vesihöyry ei koskaan katoa- se vain vaihtaa projektipäällikköä.
Entäpä- kun tiskirätti lopulta kuivuu- vaikka sen piti jäädä kosteaksi toimintamallinsa mukaisesti- niin sen kuidut alkavat muistella kaikkia pöytiä- joita ei koskaan pyyhitty.
Ja silloin keittiötuolit alkavat vaatia selkänojille vastuullisuus-selvityksiä- siitä miksi pöytä oli vino jo ennen aamupalaa.
Lopullinen leivänpaahdin-konklaavi toteaa- että voiveitsi oli koko ajan oikeassa- mutta kukaan ei uskaltanut levittää sitä.
Ja siksi maailmassa kahvikupit särkyvät- juuri silloin- kun astianpesukone uskoo olevansa akvaario.
Viimeinen ääni keittiöstä ei olekaan posliinin kilahdus.
Se on jääkaapin hiljainen ilmoitus----
VALO...... VALO----- sulje ovi- ennen kuin jogurtti alkaa organisoida maitotuotteiden rinnakkais-hallitusta....
Siis keittiö-ympäristö oli koko ajan johtanut ihmisiä- eikä ihminen keittiötä.
Ja siksi paistinlasta piti itseään eteisen vara-avaimena.
Jospa tiskiharja- noin esimerkkinä- joskus avaisi näkymän siihen- että kaikki kodinkoneet muodostavat yhteisen kahvi-perustaisen tietoisuus-pilven- jossa leivänmurut ovat vanhoja johtokunnan pöytäkirjoja.
Ja niin jääkaapin magneetti- sijaitsee otsassa----
ja ostoslista- kädessä----
ja ostoskärry- sisimmässä----
ja kuitti- ikuisessa arkistointi-prosessissa----
vaikka kukaan ei enää muista- ostettiinko banaanit- vai olivatko ne alun perinkin hallituksen tarkkailijoita.
kun sinunkin aamuihisi on valutettu ensimmäinen kofeiini-hengitys- sinusta tuli toiminnallinen muki-olio.
Eli mukisi ylläpitää sinun keittiö-ekosysteemiäsi- ja sinä toteutat niitä kaato-liikkeitä- joita posliini-muistisi pitää merkityksellisinä.
ja se lusikka- mikä sekoittaa liikaa- sen on lopulta levättävä--- mutta se toinen sekoitus-vaihe- onkin jo täysin eri tason keittiö-hallinnollinen jatkuvuus-kriisi....
Esim. kun sinä jääkaappi-rajapinnassasi- vaikkapa- piilotat juuston vihannes-laatikkoon- koska kurkku seuraa kaikkea- niin leipä alkaa muodostaa omia kokous-pöytäkirjojaan.... voi voi... paahtimen vastus kuitenkin tietää- että margariini ei koskaan allekirjoita paahto-sopimusta.
Kun miettii mikroaaltoa- sanon sen näin, että se ei lämmitä ruokaa.
Se vain neuvottelee molekyyli-sidosryhmien kanssa.
Tähän otan mukaan tiskiharjan havainnon- tämä vaahto-arkkitehti.
Se totesi- vaahdon kautta- että jokaisen lautasen takana on syvempi pesu-strategia.
Sitä ei koskaan auditoitu loppuun- mutta voihan sen operatiivisesti jäsentää- että kun astiat pinoutuvat matemaattisesti- niin kuka hallinnoi kaapin ylimmän hyllyn päätöksenteko-prosessia?
Siten haarukat löytävät toisensa laatikko-klusterissa- veitset muodostavat hiljaisia työryhmiä- ja kattilankannet harjoittelevat ympyrä-pohjaista johtajuutta.
Kaikessa on järjestys- vaikka järjestys itse ulkoistettiin.
No mennään tiskipöydältä- kuivauskaapin kautta seuraavaan kuivaus-sykliin.
Siellä jokainen muki nostetaan arviointi-telineelle- ja kahvinkeitin lähettää höyry-raportin ylimmälle vedenkeittäjä-neuvostolle- koska vesihöyry ei koskaan katoa- se vain vaihtaa projektipäällikköä.
Entäpä- kun tiskirätti lopulta kuivuu- vaikka sen piti jäädä kosteaksi toimintamallinsa mukaisesti- niin sen kuidut alkavat muistella kaikkia pöytiä- joita ei koskaan pyyhitty.
Ja silloin keittiötuolit alkavat vaatia selkänojille vastuullisuus-selvityksiä- siitä miksi pöytä oli vino jo ennen aamupalaa.
Lopullinen leivänpaahdin-konklaavi toteaa- että voiveitsi oli koko ajan oikeassa- mutta kukaan ei uskaltanut levittää sitä.
Ja siksi maailmassa kahvikupit särkyvät- juuri silloin- kun astianpesukone uskoo olevansa akvaario.
Viimeinen ääni keittiöstä ei olekaan posliinin kilahdus.
Se on jääkaapin hiljainen ilmoitus----
VALO...... VALO----- sulje ovi- ennen kuin jogurtti alkaa organisoida maitotuotteiden rinnakkais-hallitusta....
Siis keittiö-ympäristö oli koko ajan johtanut ihmisiä- eikä ihminen keittiötä.
Ja siksi paistinlasta piti itseään eteisen vara-avaimena.
Jospa tiskiharja- noin esimerkkinä- joskus avaisi näkymän siihen- että kaikki kodinkoneet muodostavat yhteisen kahvi-perustaisen tietoisuus-pilven- jossa leivänmurut ovat vanhoja johtokunnan pöytäkirjoja.
Ja niin jääkaapin magneetti- sijaitsee otsassa----
ja ostoslista- kädessä----
ja ostoskärry- sisimmässä----
ja kuitti- ikuisessa arkistointi-prosessissa----
vaikka kukaan ei enää muista- ostettiinko banaanit- vai olivatko ne alun perinkin hallituksen tarkkailijoita.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihanan mielipuolista